Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Kyllä meikällä Opethi toimii autossakin. Juuri sunnuntaina soitin Ghost Reveriesin (lempparilevyni varmaankin), bändikavereille autossa paluumatkalla kotio. Taisivat vieläpä diggailla kamasta. Harlequin Forestin outrossa käskin heilua rytmin mukana, oi sitä komiikan määrää.
 
Omasta mielestäni Opethin ainoat "heikommat" levyt ovat kaksi ekaa ja Watershed. Muuten melkein pelkkää timanttia. Ja kaksi ekaakin toimii, kun kaipaa sen tyylistä meininkiä. Watershedillä Porcelain Heart ei lähde ihan niin kovaa, mutta huonoa levyä en siitä saa millään. Muistan kyllä muutaman ekan kuuntelun, jolloin levy ei vaan auennut, nykyään lähteekin sitten ihan toisella tapaa.

Ruoste: Opeth on itselleni erikoinen bändi siinä mielessä että tiedän sen olevan kova ja melkein kaikki levyt omistankin, mutta ei sitä vaan tule ikinä kuunneltua. Ei sovi yksikseen fiilistelyyn, ei sovi ryyppäämiseen, ei sovi automatkoille, ei oikein istu mihinkään tilanteeseen missä jaksaisin kuunnella. Ei oikein livenäkään jaksa (7 kertaa nähnyt) Ei vaan silti pysty myymään levyjä poiskaan kun onhan se sentään Opeth.
 
Mulle taas toimii joka paikassa. Himassa, autossa, lenkillä ja duunissa. Varsinkin tuo mun lempparilevy Ghost Reveries, kestää yli tunnin mut ei todellakaan tunnu siltä. Laittaa lähtiessä soimaan ja yhtäkkiä on sata kilsaa takana tai lenkki ohi. Enkä noihin kyllästykkään ikinä. Vielä kun on sen verran monipuolisia ja erilaisia nuo levyt niin joka fiilikseen on jotain. Mut yksin kyllä näitä kuuntelen, ainakaan vaimoke ja muksut ei jaksa. Paitsi Damnationia. Katos, löytyi niillekin jotain.

Ruoste: Opeth on itselleni erikoinen bändi siinä mielessä että tiedän sen olevan kova ja melkein kaikki levyt omistankin, mutta ei sitä vaan tule ikinä kuunneltua. Ei sovi yksikseen fiilistelyyn, ei sovi ryyppäämiseen, ei sovi automatkoille, ei oikein istu mihinkään tilanteeseen missä jaksaisin kuunnella. Ei oikein livenäkään jaksa (7 kertaa nähnyt) Ei vaan silti pysty myymään levyjä poiskaan kun onhan se sentään Opeth.
 
Kuulostaa vähän siltä että jollain älyllisellä tasolla tunnustat Opethin olevan taitavasti tehtyä musiikkia, mutta se ei silti iske vaikka mitä tekisi. Eli et tykkää bändistä vaikka sen ansiot tunnustatkin. Näinkin voi käydä joskus.

Ruoste: Opeth on itselleni erikoinen bändi siinä mielessä että tiedän sen olevan kova ja melkein kaikki levyt omistankin, mutta ei sitä vaan tule ikinä kuunneltua. Ei sovi yksikseen fiilistelyyn, ei sovi ryyppäämiseen, ei sovi automatkoille, ei oikein istu mihinkään tilanteeseen missä jaksaisin kuunnella. Ei oikein livenäkään jaksa (7 kertaa nähnyt) Ei vaan silti pysty myymään levyjä poiskaan kun onhan se sentään Opeth.
 
Itse kuuntelen Opethia lähes ainoastaan junassa/linja-autossa. Matkamusana toimii hienosti kun voi keskittyä biiseihin ja soundeihin täysillä. Kotona kuuntelen harvemmin ja silloinkin aina myöhään yöllä. Ei oo oikein semmoinen bändi, että vois laittaa milloin vain kuulumaan eikä toimi oikeen taustamusana.
Livenä tuli tsekattua Provinssissa pari biisiä, ja ei toiminu kyllä yhtään festaritilanteessakaan. Kai tuo jollain klubikeikalla ois ihan hyvä silti.

Sanoin tuossa aiemmin vähättelevän kuuloisesti, että joka levyllä on "vähintään yksi hyvä biisi". Toivuttuani Anti-Socialin haukuista aloin miettimään, että kuinka paljon niitä ihan jees-tason biisejä sitten oikeasti on, kun kyseessä on kuitenkin suosikkibändini. Lausunto taisi olla vähän harkitsematon, koska tulin siihen tulokseen, että väite koskee lähinnä kahta ensimmäistä levyä, muilla levyilä kovia biisejä on sitten vähintään puolet kappalelistasta. Poikkeuksena Deliverance, jolla ei mielestäni ole kuin pari hyvää biisiä. Loput ovat ihan jees-kamaa, ellei lasketa lopetusbiisiä josta ei pidä edes Åkerfeldt itse.
 
Damnation on kyllä myös kokonaisuutena melko tasainen, mutta harvemmin jaksaa montaa biisiä kerrallaan levyltä kuunnella.

Ruoste: Opeth on itselleni erikoinen bändi siinä mielessä että tiedän sen olevan kova ja melkein kaikki levyt omistankin, mutta ei sitä vaan tule ikinä kuunneltua. Ei sovi yksikseen fiilistelyyn, ei sovi ryyppäämiseen, ei sovi automatkoille, ei oikein istu mihinkään tilanteeseen missä jaksaisin kuunnella. Ei oikein livenäkään jaksa (7 kertaa nähnyt) Ei vaan silti pysty myymään levyjä poiskaan kun onhan se sentään Opeth.
 
sä haluaisit tykätä kun on taitavia jamppoja ja muutki tykkää, mut ei vaan iske. =D
 
laakeri: Poikkeuksena Deliverance, jolla ei mielestäni ole kuin pari hyvää biisiä. Loput ovat ihan jees-kamaa, ellei lasketa lopetusbiisiä josta ei pidä edes Åkerfeldt itse.
 
By The Pain I See In Others on nimiraidan ohella levyn huippuhetkiä. Varsinki se "humppa" väliosa, aivan helvetin loistava.

mulla taas jotenkin hyvin läheinen suhde esim. Orchidin levyn kanssa, kun se oli ensimmäisiä Opeth levyjä mitä ostin joskus 90-luvulla se iski ja kovaa siihen aikaan kun oli kaikenmoista bläkkis buumia Suomessa, se levy erottui joukosta todella isosti vaikka siinä vielä jalostettiin sitä Opethin muuttuvaa ja tulevaa soundia. Lämpimästi muistelen sitä levyä edelleen ja tykkään kovasta vaikka en sitä enään niin useasti kuuntele vaikka siin on yks todella hyvä kappale "in the mist she was standing".
 
Ghost Reveriesiin asti Opethin tuotanto todella mahtavaa kuunneltavaa. Eihän Watershedissä ole mitään vikaa, loisto lätty sekin ja mieluusti kuuntelen sitä, mutta jotain siitä vaan uupuu... enkä tykkää yhtään siitä levyn laadusta aivan liian kliininen. Omasta mielestäni paras Opethin levy laadultaan (mut varmaan hakataan tän takia) Still Life, siinä levyssä on aito savuinen jazz baari saatu vangittua tai näin mulla ainakin tulee mieleen :D
 
Harlequin Forest, muuten siinä on kappale josta en pidä... en tiedä miksi, mutta yäk! :D
 
olen seurannut ja kuunnellut Opethia toista kymmentä vuotta ja harvinaista on se, että näinkin pitkän ajan jälkeen se kuulostaa hyvälle joka levyllänsä. Ehkä siinä on samalla itse myös kasvanut (musiikillisesti) siis tarkoitan sen jälkeen kun rupesin ajattelemaan, että mistähän Mr. Åkerfeldt ammentaa ideansa, niin sen jälkeen alkoi kyllä semmoinen musiikillinen seikkailu joka jatkuu vielä eikä loppua ole tulossakaan... Comukset, Blackwater Park, Scott Walker, Jeff Buckley, Camel, Nektar, Asgard, Mellow Candle, Amon Duul, King Crimson etc... lista vois jatkua vaan... :D rahaa levyihin menee paljon, mutta voin kertoa on vastinetta rahoille! Varmaan moni Opethia seurannut ja kuunnellut tietää kyseiset bändit parhaiten kaikki muistavat varmaan Comuksen... jos ei niin vinkki "as i carry you to your grave my arms your hearse"
 
Tämä nyt oli tämmöinen Opethin ylistys kirjoitus. Todellakin odotan kovalle innolla ja mielenkiinnolla Opethin tulevaa levyä!
 
Itellä on 2 vuotias poika, joka diggaa ihan älyttömästi Amon Amarthista, Amorphiksesta, Iced Earthista, Dimmuista ym. Se mikä yllätti oli se, että nyt viimeiset pari päivää se on vain halunnut katsella Opethin DVD:tä ja kuunnella niitä. Joko se istuu sohvalla ja kuuntelee tarkkaan tai sitten se mossaa ja tanssii iloisesti musiikin mukana videoita näistä on ihan pirusti laitan Youtubeen joskus vaik jonkun pätkän hetkeksi. Siis se voi kiukutella joskus jos ei saa katsoa jotain mun musa dvd:itä... :D mutta ei se oikein näistä 60-70 progeista diggaa... ihmekös tuo :D
 
sori off topic

Rijkardo: Ehkä siinä on samalla itse myös kasvanut (musiikillisesti) siis tarkoitan sen jälkeen kun rupesin ajattelemaan, että mistähän Mr. Åkerfeldt ammentaa ideansa, niin sen jälkeen alkoi kyllä semmoinen musiikillinen seikkailu joka jatkuu vielä eikä loppua ole tulossakaan... Comukset, Blackwater Park, Scott Walker, Jeff Buckley, Camel, Nektar, Asgard, Mellow Candle, Amon Duul, King Crimson etc... lista vois jatkua vaan... :D rahaa levyihin menee paljon, mutta voin kertoa on vastinetta rahoille!
 
Mulle kävi just samalla tavalla. Ja seikkailu jatkuu. Tästä kirjoitinkin joku aika sitten tuohon "paras progebändi"-ketjuun. Mut Harlequin Forest on yksi bändin parhaista biiseistä mun korvaan :D. Siis yksi parhaista, niitä on paljon.

arsu: Mut Harlequin Forest on yksi bändin parhaista biiseistä mun korvaan :D. Siis yksi parhaista, niitä on paljon.
 
Kyl. Onhan kuitenkin Harlekiini Metsän dynamiikka, tarinankuljetus ja ylipäänsä sävellystyä riffeineen ja bassojuoksutuksineen ihan mieletön. Munkin mielestä bändin vahvimpia tuotoksia tähän asti.

crestfall: Kyl. Onhan kuitenkin Harlekiini Metsän dynamiikka, tarinankuljetus ja ylipäänsä sävellystyä riffeineen ja bassojuoksutuksineen ihan mieletön. Munkin mielestä bändin vahvimpia tuotoksia tähän asti.
 
Tähän yhdyn minäkin. Tolla levyllä on mun korvaan myös aiempaa monipuolisempi rytmiosasto ja rutosti mestarillisen herkullisia käänteitä sovituksissa. Erityisesti siis just tuossa biisissä.

Jokeri Metän loppu on Royal Albert Hallin dvd:llä kyllä silkkaa nannaa korville. varsinkin siinä kohdassa kun syna lopettaa taustalla. aijaijai! Hieno biisi muutenkin.

Ah, Harlequin Forest. Oma suosikkibiisini Opethilta.
 
"They are the trees
Rotten pulp inside and never well
Roots are sucking, thieving from my source
Tired boughs reaching for the light"
 
Tämä kohta saa melkeinpä aina niskavillat pystyyn, ei jeesus tuota Mikaelin puhdasta ääntä.

Harlequin Forestissa on vähän samaa ongelmaa mielestäni kuin The Moorissa. Alku on niin kovaa tavaraa, että taso ei millään pysy niin korkealla koko biisin mitalta. Kumpikin biisi tosin nostaa profiiliaan loppua kohden. Saman tyyppinen ongelma Bleakin kanssa. Eräs suosikkiriffeistäni ei kuulosta miltään toistuessaan biisin lopussa, koska sitä edeltävä 6.40 alkava osa on niin hieno, että siirtymä toiseen osioon kuulostaa väkisinkin lattealta. Tosin kyllähän tuokin kohta alkaa taas toimia, kun edellinen osa on ehtinyt jo unohtumaan.
 
Viestin tarkoituksena oli varmaankin kehua kyseisiä biisejä, ei haukkua. Kai.

Rijkardon viesti oli erittäin hyvä, vaikka mun mielestä noiden parhaimpia onkin watershed. Still Lifen utuisuus ON erittäin hyvän kuuloinen, vaikka musiikillinen anti saisi olla vähän rauhallisempaa kun en nyt tuosta metallimusasta niin välitä. Komppaan täysin harlequin forest-ihmettelyä. Ymmärrän jotenkin että se on ok-biisi, mut se ei vaan koskaan kuulosta mun korvini niin hyvältä. siitä puuttuu hyvät melodiat, siinä on turhaa synkkäilyä... Paras kohta ehkä on outron jännät rytmiikat

ManuMäkinen: siitä puuttuu hyvät melodiat, siinä on turhaa synkkäilyä...
 
Eihä, synkistelyssä Opeth on parhaimmillaan. Ghost Reveries vain huokuu semmoista pahansuopaa mustuutta alusta loppuun. Toimii munsta paljon paremmin niin kuin Watershedin monissa riffeissä turhankin överiksi vedetty "iivöl"-meininki. "Nyt vitusti tritonuksia, muita dissonansseja ja kromaattisia kuljetuksia niin tulee tosi pahan kuulosta" ei enää toimi jos sitä on liikaa.
Paljon paremmin menee Ghost Reveriesin hillitty synkistely johon luotu kontrastia viileän rauhallisilla suvantokohdilla. Enkä ymmärrä tuota Pellemetsän hyvien melodioiden puutetta, siinä on suurin piirtein parhaat Opethin puhtaiden laulujen melodiat koko bändin katalogista, ja riffit ovat erinomaisesti tasapainossa mielenkiintoisen ja tarttuvan melodiankuljetuksen ja murskaavan rytmityksen välillä.
 
Ite ootan aika täpinöissäni uutta plattaa. Ei haittaisi jos palattaisiin jonnekin Ghost Reveriesin ja Damnationin välimaastoon pelkillä puhtailla voksuilla.
 
e: kuunnelkaa ny tääkin kitaraharmonia kuuden minuutin kieppeillä. ah. täydellistä melodiaa.

ManuMäkinen: Rijkardon viesti oli erittäin hyvä, vaikka mun mielestä noiden parhaimpia onkin watershed. Still Lifen utuisuus ON erittäin hyvän kuuloinen, vaikka musiikillinen anti saisi olla vähän rauhallisempaa kun en nyt tuosta metallimusasta niin välitä. Komppaan täysin harlequin forest-ihmettelyä. Ymmärrän jotenkin että se on ok-biisi, mut se ei vaan koskaan kuulosta mun korvini niin hyvältä. siitä puuttuu hyvät melodiat, siinä on turhaa synkkäilyä... Paras kohta ehkä on outron jännät rytmiikat
 
Kiitos sanoistasi!
 
Tämä musiikissa onkin niin hienoa, että se on loppujen lopuksi jokaiselle yksilölle henkiökohtainen asia. Voi olla ihmisiä jotka diggaavat esim. Opethin Funeral Portraitista isosti, minun kohdallani se pikemminkin aiheuttaa tilapäsen henkisen oksennus reaktion... kun jo ajattelenkin sitä kappaletta :D johtuu ehkä siitä, että siinä on toistuva riffi ja olen sen kuullut öö moneen kertaan :D tämän takia en täällä hirveesti ole kehumassa ja pilkkaamassa soittajia, bändejä, kappeleita ym. koska se on jokaisen oma henkilökohtainen juttu, vähän sama asia nukkumis touhuissa. joku nukkuu alasti ja ei voi kuvitella nukkuvansa mitenkään yö/uni vaatetuksen kanssa koska ne kiristää tai kiertyy ärsyttävästi nihkeän kostean ruumin ympärille eikä saa olla niinku sillain vapautuneesti. Toinen taas melkein oksentaa kun kuulee, että toihan nukkuu ilman mitään vaatteita... ja mitä se tekeekään petivaatteille? likainen, hikinen ruumis makaa juuri ostetun "Playboyn merkkisten Hugh Hefnerin Custom made silkki pantteri lakanoilla... en voi ymmärtää ihmisiä jotka nukkuvat alasti! pakkohan jottain on olla yllä kun menee välikuolemalle. mitä helv.?
 
joo mutta ymmärsitte varmaan pointtini, että jollekkin jossain kappaleessa on se kaikki mitä haluaa... ja joku toinen ihmettelee, että helvettikös siitä puuttuu toi tai sen pitäisi päättyä tollein tai sitten sen pitäis mennä niinkö näin ku se on aina ennenkin mennyt...
 
ja by the way! tähdennän, että kyllä kyllä nukun alasti jos joku sitä miettii? mutta toivon, että kukaan ei menetä yö uniaan sen asian suhteen, mutta jos kuitenkin luulet, että olet mahdollisesti menettämässä unesi, niin laita "privana" viestiä.

Rijkardo: Kiitos sanoistasi!
 
Tämä musiikissa onkin niin hienoa, että se on loppujen lopuksi jokaiselle yksilölle henkiökohtainen asia. Voi olla ihmisiä jotka diggaavat esim. Opethin Funeral Portraitista isosti, minun kohdallani se pikemminkin aiheuttaa tilapäsen henkisen oksennus reaktion... kun jo ajattelenkin sitä kappaletta :D johtuu ehkä siitä, että siinä on toistuva riffi ja olen sen kuullut öö moneen kertaan :D tämän takia en täällä hirveesti ole kehumassa ja pilkkaamassa soittajia, bändejä, kappeleita ym. koska se on jokaisen oma henkilökohtainen juttu, vähän sama asia nukkumis touhuissa. joku nukkuu alasti ja ei voi kuvitella nukkuvansa mitenkään yö/uni vaatetuksen kanssa koska ne kiristää tai kiertyy ärsyttävästi nihkeän kostean ruumin ympärille eikä saa olla niinku sillain vapautuneesti. Toinen taas melkein oksentaa kun kuulee, että toihan nukkuu ilman mitään vaatteita... ja mitä se tekeekään petivaatteille? likainen, hikinen ruumis makaa juuri ostetun "Playboyn merkkisten Hugh Hefnerin Custom made silkki pantteri lakanoilla... en voi ymmärtää ihmisiä jotka nukkuvat alasti! pakkohan jottain on olla yllä kun menee välikuolemalle. mitä helv.?
 
joo mutta ymmärsitte varmaan pointtini, että jollekkin jossain kappaleessa on se kaikki mitä haluaa... ja joku toinen ihmettelee, että helvettikös siitä puuttuu toi tai sen pitäisi päättyä tollein tai sitten sen pitäis mennä niinkö näin ku se on aina ennenkin mennyt...
 
ja by the way! tähdennän, että kyllä kyllä nukun alasti jos joku sitä miettii? mutta toivon, että kukaan ei menetä yö uniaan sen asian suhteen, mutta jos kuitenkin luulet, että olet mahdollisesti menettämässä unesi, niin laita "privana" viestiä.
 
Dude, wait.. what? :D olipa kyllä hämärää tekstiä tämä. Täten se saakin "Jari's seal of approval"-merkin ja taidan lainata tuota viimestä lausetta uuteen allekirjotukseen. Kiitos tästä.

Rijkardo: mulla taas jotenkin hyvin...
 
Jotain nyt meni vinksalleen sisälläni, mutta miellyttävästi. Pakko paiskata plussalla :D

DoctorAgdur: Jotain nyt meni vinksalleen sisälläni, mutta miellyttävästi. Pakko paiskata plussalla :D
 
Heh, kiitti! tuli niinkö kirjoitettua ihan mitä sattuu vähän niinkö mitä sylki suuhun toi. Semmoista se teettää kun päivät pitkät kuuntelet huuru musiikkia. En suosittele kenellekkään nuorelle/nuorille (joilla vielä on järki jäljellä tai päässä noin muuten vaan) tutustumista Opethiin, koska sille tielle kun astut niin sitä niin siltä tieltä ei ole paluuta vaan se seikkailu jatkuu... vähän eteenpäin mutta enimmäkseen taaksepäin ajassa.
 
joo okei, ihan siis nyt asiaan taas järjellä mukaan!
 
onkos muuten kenelläkään tietoa kuka tämä uus kosketinsoittaja on? Opethin epävirallisella foorumilla siitä jotain oli mainintaa, muistaakseni. Vitsit kun hieman kaipailisi tuota Lopezia takaisin rumpukuvioihin takaisin, vaikka ei tuossa uudessakaan mitään vikaa tai valittamista ole, mutta jotenkin Lopez sopi Opethiin aivan törkeen hyvin, kun toi niitä omia juttujaan mukana.
 
Oliko se sillain, että Opeth äänitti tuon uuden levyn Bogrenin kanssa ja Wilsonin Steve oli mukana sitten miksaus vaiheessa? eikä siis ollut studiossa?