Yleistä keskustelua musiikista ›

Jussiman: Uudemmista bändeistä ainakin Gaslight Anthemillä olisi ollut hyvät mahdollisuudet The '59 Sound-levyn jälkeen saavuttaa todella suuri suosio, jos seuraava levy olisi ollut samaa tai parempaa tasoa. Kyllähän bändistä sanottiin yhdessä vaiheessa, että "parasta musaa New Jerseystä sitten Springsteenin". Mutta taisi todellinen läpimurto jäädä Gaslight Anthemiltä tekemättä, tosin nyt suunnittelevat uutta levyä. Loistava bändi siitä huolimatta, kävin Tavastialla viime vuonna katsomassa.
 
Kyllä ainakin tämän perusteella olisi Gaslight Anthemista voinut tulla jotain todella isoa:
http://www.youtube.com/watch?v=Ul0XCTeJx_o&feature=related
 
Toi on kyllä kova veto. Ja The '59 Sound on kova levy. Myös ekalla, Sink or Swimillä on hetkensä. Kuulemma viimeisin ei niin kovin hyvä ole, mutta itse en ole tätä vielä todennut. Pitäis kai. En kuitenkaan suostuisi laittamaan tätä bändiä vielä "hasbeen"-osastolle.

Ainiin, Jimi Hendrix toki.

Stradlin: Elvis nyt ekana tulee mieleen. Olihan sillä hittejä, myi paljon levyjä, teki leffoja, bylsi mimmejä ja vieläkin siitä puhutaan rokkenrollin kuninkaana. Jotenkin kuitenkin musta tuntuu, että se iso tilaisuus todellisen suuruuden saavuttamiseen jäi käyttämättä. Olis ollut hieno nähdä, miten isoksi Elvis olisi vielä voinut kasvaa. Luulen, että siitä olisi tullut jättimäinen.
 
:D Onhan miljardi myynti-yksikköä aika vähän.
 
Dylanista (kuten myös esim. Neil Youngista) sen verran, että musta ne "paskat" levyt vaan kasvatti legendaa. Mieluummin tekee tekemällä paskan, kun yrittää tehdä hittiä ja epäonnistuu siinä.

Stradlin: Elvis nyt ekana tulee mieleen. Olihan sillä hittejä, myi paljon levyjä, teki leffoja, bylsi mimmejä ja vieläkin siitä puhutaan rokkenrollin kuninkaana. Jotenkin kuitenkin musta tuntuu, että se iso tilaisuus todellisen suuruuden saavuttamiseen jäi käyttämättä. Olis ollut hieno nähdä, miten isoksi Elvis olisi vielä voinut kasvaa. Luulen, että siitä olisi tullut jättimäinen.
 
Meat Loaf kasvoi myös aika isoksi. Mamas and Papasin Cas Elliott oli myös hyvässä kasvussa, mutta hukkasi tilaisuutensa.
 
Elokuvapuolelta tulee mieleen Marlon Brando, joka kasvoi isoksi, mutta hukkasi jollei välttämättä tilaisuutensa, niin vuorosanansa.
 
Tuota noin...voisiko tämän ketjun esimerkiksi lopettaa. Jopa m.netin triidiksi tämä on ihan hirveetä bullshittiä.

GiovanniDiRondo:
Tuota noin...voisiko tämän ketjun esimerkiksi lopettaa. Jopa m.netin triidiksi tämä on ihan hirveetä bullshittiä.
 
Ei ei, tästä voi kasvaa vielä jotain suurta. Ei nyt hukata sitä "isoa tilaisuutta"

GiovanniDiRondo: Tuota noin...voisiko tämän ketjun esimerkiksi lopettaa. Jopa m.netin triidiksi tämä on ihan hirveetä bullshittiä.
 
No mutta täähän menee vanhalla kaavalla. Vastataan omalla suosikilla ja koitetaan keksiä joku syy sen maininnalle. "Möihän se sata miljoonaa levyä mutta ei semmonen täydellinen läpimurto kuitenkaan tullut kun tuota noin Namibiassa ei päässy singlelistan kärkeen heh juum..."

Jormaz: No mutta täähän menee vanhalla kaavalla. Vastataan omalla suosikilla ja koitetaan keksiä joku syy sen maininnalle. "Möihän se sata miljoonaa levyä mutta ei semmonen täydellinen läpimurto kuitenkaan tullut kun tuota noin Namibiassa ei päässy singlelistan kärkeen heh juum..."
 
Ja jossain vaiheessa saapuu velipesonen ja kertoo miten asiat ihan oikeasti ovat. Sit ei tärkeimmistä vieraista puutukaan paikalta kuin PsychedelicWarlord ja moderaattori.

Jos varhaisen kuoleman kohdanneet artistit lasketaan mukaan on lista pitkä, tähän kuuluvat ainakin Buddy Holly, Eddie Cochran, Gene Vincent, Sam Cooke, Bobby Fuller, Jimi Hendrix, Janis Joplin, Jim Morrison, Johnny Thunders, Roy Orbison, Stevie Ray Vaughan ym ym.

Jussiman: Jos varhaisen kuoleman kohdanneet artistit lasketaan mukaan on lista pitkä, tähän kuuluvat ainakin Buddy Holly, Eddie Cochran, Gene Vincent, Sam Cooke, Bobby Fuller, Jimi Hendrix, Janis Joplin, Jim Morrison, Johnny Thunders, Roy Orbison, Stevie Ray Vaughan ym ym.
 
Onpahan vähemmän paskoja nostalgia-akteja, vrt. Rollarit.
 
Huonot provot sikseen, ei suurimmalla osalla ketjussa mainituista artisteista täällä ole mitään asiaa, joko sitten jo valmiin statuksensa tai ihan vain huonoutensa vuoksi.

Replacements on aikalailla yksi tälläisiä bändejä. Joitakin syitä ovat varmasti, että keikoilla soiteltiin usein kännissä päin persettä (http://www.youtube.com/watch?v=y5khB5i21s8&feature=related) ja videoissa (http://www.youtube.com/watch?v=fl9KQ1Mub6Q) ei tapahdu mitään. Toki loppuvuosina hieman molemmissa asioissa parannusta tapahtui, mutta liekö sitten suurin hype mennyt yms. Sen lisäksi ehkä bändin musiikkityyli ei vielä oikein tukkahevin kulta-aikana ollut kovin "trendikästä", mutta seuraavalla vuosikymmenellä asiat olisivat voineet olla toisin.

sticky fingers: Toi on kyllä kova veto. Ja The '59 Sound on kova levy. Myös ekalla, Sink or Swimillä on hetkensä. Kuulemma viimeisin ei niin kovin hyvä ole, mutta itse en ole tätä vielä todennut. Pitäis kai.
 
Niin pitäisi. Eihän siinä mitään pyörää olla uusiksi keksitty, mutta biisit helvetin hyviä ja huonoja biisiä ei levyltä löydy.
 
En kuitenkaan suostuisi laittamaan tätä bändiä vielä "hasbeen"-osastolle.
 
En minäkään.

The Move. Siit ois voinut tulla vaikka mitä, mutta jokin meni pieleen ja suosio tuli alaspäin vuoden 1969 aikana, ja jengiä lähti mäelle. Ois hauska tietää, mitä siitä olisi vielä voinut tulla. Tosin Electric Light Orchestraanha loppuajan jengiä päätyi.

Jokapaikanapina: Mieluummin tekee tekemällä paskan, kun yrittää tehdä hittiä ja epäonnistuu siinä.
 
Tällä lailla itsekin suhtaudun musiikin tekemiseen. Teen varmuuden vuoksi vain paskaa. Biisin valmistuttua voin iloita ja ajatella että tulipa just niin paska biisi kuin oli tarkoituskin, sen sijaan että pettyisin kun ei tullutkaan sitä hittiä mitä yritin.

Funkonaut: The Move. Siit ois voinut tulla vaikka mitä, mutta jokin meni pieleen ja suosio tuli alaspäin vuoden 1969 aikana, ja jengiä lähti mäelle. Ois hauska tietää, mitä siitä olisi vielä voinut tulla. Tosin Electric Light Orchestraanha loppuajan jengiä päätyi.
 
Tämä. Moven ekat sinkut ovat kaikki niin huikeita, ihan samalla viivalla A-luokan Beatles-sinkkujen ja muiden suursuosikkien kanssa, että yhtyeen jatkokehitystä olisi ollut hauska nähdä. Toisaalta bändi oli suosionsa huipulla jo aikana, jona freakbeat ja Fire Brigade -tyylinen lempeä popiska olivat yksinkertaisesti väistymässä. Ehkäpä juuri siksi Move ja The Idle Race sittemmin yhdistyivät ELOksi, jonka musiikki taas ei säväytä ollenkaan samalla tavalla.

Minun mielestäni täällä käytiin jopa ihan asiallista keskustelua siihen asti, kunnes rölöttäjät saapuivat paikalle.
 
Mutta se nyt on nykyään Mnetissä ihan odotettua, että jossain vaiheessa ketju yritetään perseillä pilalle, puhuttiinpa siinä mistä vaan.

danny: Minun mielestäni täällä käytiin jopa ihan asiallista keskustelua siihen asti, kunnes rölöttäjät saapuivat paikalle.
 
Mutta se nyt on nykyään Mnetissä ihan odotettua, että jossain vaiheessa ketju yritetään perseillä pilalle, puhuttiinpa siinä mistä vaan.
 
No jos täällä nyt tosissaan heitellään jotain Metallicaa, Nirvanaa ja Dylania niin se vähän jo vaatii pientä vastarölöä.
 
Ettei nyt ihan pelkästään asian vierestä mene, niin googletin sanoilla "hukkasi ison tilaisuuden" ja tällainen juttu löytyi Oasiksesta http://www.mesta.net/musa/uutiset/?aid=20391

Jay Reatard RIP

Stradlin: Ettei nyt ihan pelkästään asian vierestä mene, niin googletin sanoilla "hukkasi ison tilaisuuden" ja tällainen juttu löytyi Oasiksesta http://www.mesta.net/musa/uutiset/?aid=20391
 
Yhdysvallat oli Oasikselle vähän kakspiippunen homma pitkään. Yhtäältä tiedettiin markkina-alueen potentiaali, mutta toisaalta bändin oma asenne Amerikan valloitukseen oli jossain vaiheessa aika huono. Joskus Be Here Now -levyn julkaisun aikaan oli puhetta jostain kuukausien ja kymmenien ja kymmenien keikkojen rundista Yhdysvaltoihin, niin Noel Gallagher totesi, että jos se breikkaaminen vaatii tuon, niin hänen puolestaan U2 saa pitää koko mantereen.

djKaaos: Yhdysvallat oli Oasikselle vähän kakspiippunen homma pitkään. Yhtäältä tiedettiin markkina-alueen potentiaali, mutta toisaalta bändin oma asenne Amerikan valloitukseen oli jossain vaiheessa aika huono. Joskus Be Here Now -levyn julkaisun aikaan oli puhetta jostain kuukausien ja kymmenien ja kymmenien keikkojen rundista Yhdysvaltoihin, niin Noel Gallagher totesi, että jos se breikkaaminen vaatii tuon, niin hänen puolestaan U2 saa pitää koko mantereen.
 
Kahden loistavan lätyn jälkeen äijien päät täytty liikaa kokkelista ja kusesta että ne ois saanu sen jälkeen mittään yhtä laadukasta aikaseksi.