Yleistä keskustelua musiikista ›

Tämä on kiinnostava aihe.
Kun yrittää arvioida, mikä on hukattu mahdollisuus, ja mikä vain eväiden loppumista, ja mikä oman tien kulkemista, pitäisi tietää aika paljon kulissientakaisista jutuista. Sinänsä hyviä bändejä ja artisteja on kuitenkin niin paljon. Otsikon määrittelemä "iso tilaisuus" on ketjussa tulkittu kovin laveasti, joten jatkan samaa linjaa.
 
Havana Black pisti silmään tuolla aiemmassa postissa. Olen aina pitänyt Hannun laulusta, ja hyviä biisejäkin oli. Silti minusta tuntui jo heidän amerikankamppailunsa aikaan, että nyt yritetään myydä hiekkaa Saharaan. Bändi oli kuitenkin niin mainstreamiä, niin mainstreamiä, että niitä mahtui 15 tusinaan, eikä ollut tarjota edes supernamun näköisiä jätkiä mainoskuviin.
 
Dylanin ottaminen keskusteluun tuntuu erikoiselta. Kyseessä on kuitenkin yksi niistä harvoista kevyen musiikin staroista, joka on siinä asemassa, että kun hän sanoo, niin isotkin pomot pomppivat ja isotkin lehdet kommentoivat. Kuinka joku voi ajatella, että kaikkien aikojen parhaisiin lauluntekijöihin yhä luettu, kohta 50 vuotta pinnalla ollut tyyppi ei ole breikannut?? Mielestäni hänellä on vain ollut resursseja tehdä, mitä haluaa. Ei ole paljon liioiteltua sanoa, ettei kukaan muukaan, joka kirjoittaa liian syvällisiä tai kritisoivia tekstejä, ole breikannut hittilistojen kärjen vakioasiakkaaksi.
 
Aika yleinen kuvio lienee seuraava:
Hyvä porukka on väsäillyt biisejä ja treenannut kimpassa kymmenen vuotta. Sitten saadaan menestyshitti ja lyödään läpi. Se hitti saattaa olla kymmenen vuotta aikaisemmin kirjoitettu, ja kahden ensimmäisen levyn biisit samaten. Ne ovat ajalta, jolloin tekijöiden into ja luomisvoima oli piikissään. Sitten kun kahden ekan levyn jatkoksi tarvitaan tuoretta kamaa, ja tähteysrumba on pyörinyt pari-kolme vuotta, ei kaapista enää löydykään tavaraa, ja takki alkaa vähän tyhjetä alituisessa hulabaloossa. Vaikeaa voi olla etenkin, jos pitäisi "uudistua", ja koko tuotanto on kuitenkin perustunut johonkin persoonalliseen yksityiskohtaan tai soundiin musiikissa, ja "uudistaminen" tuhoaisi tuon yksityiskohdan.
 
On erittäin vähän musantekijöitä, jotka pystyvät oikeasti uudistumaan vuosien myötä ja sammalla säilyttämään "myytävyytensä". Vähän enemmän on niitä, jotka pystyvät onnistuneesti kierrättämään ominaisreseptiään vuodesta toiseen keksimättä yhtään mitään tuoretta.
 
Persoonallisuuskin ratkaisee. Jos ei ole jollain lailla kiinnostava hahmo, täytyy sitten olla musiikillisesti sitäkin parempi, muuten taustajoukkojen tuki häviää, ja mainosrahat samantien.
 
Mielestäni erittäin suuri osa niistä tapauksista, jotka ulospäin näyttävät hukatuilta mahdollisuuksilta, on vain ymmärrettävää eväiden loppumista. Yksi tyyppi pystyy kirjoittamaan vain xx kappaletta hittejä, jos täytyy pysyä oman bändin reseptissä. Eri artisteille hittejä on paljon "helpompi" tehdä, kun on tilaa varioida.
 
Vanhojen superstarojen kyseessä ollessa jättimäiset mainosbudjetit pitävät huolen siitä, että listoille mennään, vaikka tehtäisiin sama biisi kahdeksannen kerran.
Chinn & Chapman lauluntekijäpari osti aina uusinta kunkin artistinsa singleä 25 000 (vai oliko se 2500 ??) kappaletta. Näin biisi nousi Englannin top 20:iin ja sai heti paljon radiosoittoa. Tarttuvat melodiat ja standardoitu tuotanto piti huolen lopusta.