Media ja viihde ›

Alastair Reynolds: Timanttikoirat/Turkoosit päivät
 
Pari löyhästi toisiinsa liittyvää novellia samoissa kansissa siis. Ihan hyvä kirja varmaankin, ainaki suht äkkiä luettu, mut toi henkilöitten "syvyyskuvaus" tuntuu Reynoldsilla olevan se juttu mikä vähä tökkii. Emmä ainakaan osaa näihin kuvattuihin tyyppeihin samastuu niin, et paskaakaan välittäisin mitä niille lopulta tapahtuu. Ympäristö taas tuntuu olevan aika lailla sitä semmosta perus-scifi-höttöö, vaikka kirjottaja ihan oikee astrofyysikko onkin. Kyllä mä silti näitä tykkään lukee, joku niissä vaan tuntuu toimivan, vaikken osaakkaan tarkemmin eritellä mikä. Nää novellit varsinki tuntu Reynoldsin vahvemmalta alueelta, ehkäpä just lyhyytensä takia, vaikka enempi seonkyl tainnu kirjottaa niitä tiiliskiviromaaneja. Vois jokukerta taas jonku niistäki lainata ja koittaa lukee...

James Ellroy - Erittäin Salainen
 
Monen vuoden tauon jälkeen päätin lukea dekkarin ja kirjastosta tarttui tuommoinen opus matkaan. Ja hyvä näin, ei ole pitkään aikaan mikään kirja vanginnut samalla tavalla. Usein kävi niin, että ihmettelin miten aurinko jo näin aikaisin nousee. Sitten katsoin kelloa ja jatkoin lukemista. Hemmetin koukuttavaa tekstiä siis. Pitää seuraavalla kirjastoreissulla lainata pari Ellroyta lisää, sen verran kovaa iski.
 
"Ellroyn synkät dekkarit ovat selllaista kirjallisuutta mitä film noir -elokuvat olisivat olleet ilman sensuuria." -Joensuun Ylioppilaslehti

Dean R. Koontz - Pimeyden palvelijat.

Tuomas Kyrö: Tilkka
 
Oikeen sillai mukaansatempaavaan tyyliin kirjotettu teos, päivässä sain luettuu, vaikka sivujaki oli yli 300 ja muutaki eilen kai tein. Kertojina pääasiassa kolme miestä, yx vanha patu ja kax nuarta varusmiestä, joten näkökulma vaihtelee mukavasti, ei pääse mitään turhaa "tyhjäkäyntiä" juurkaan syntyymään. Äijät tapaavat toisensa siis viikonlopuksi muuten lähes tyhjentyneessä keskussotilassairaalassa, johon kaikki ovat joutuneet (tai päässeet?) aivan eri syistä. Urheilu tuntuu tässäki olevan vähintäänki tärkeessä sivuroolissa taas, mut ei kovinkaan häiritsevästi kuitenkaan, vaikken ite mikään urheiluhullu ikinä ookkaan ollu, en ees penkki-. Mut hyvä kirja, suosittelen.
 
Sitte on tossa vielä pikkasen kesken tommonen teos ku Kaikki evoluutiosta, joka on kooste eri kirjottajien lyhyehköjä juttuja, parin vuoden takaisten Tieteen päivien satoa. Yllätyin ehkä eniten siitä _mitkä_ jutut mua näistä tuntu eniten kiinnostavan: ei suinkaan esim. Enqvistin mulle jo ennestään tutut lätinät kaikemmailman hiukkasista ja toisaalta kosmologiasta, vaan mulle selkeesti oudompien tyyppien jutut esim. kulttuurien, uskontojen ja kielten "evoluutiosta". Kauheen vaihteleva teos siis yleiseltä mielenkiinnon tasoltaan, mut tätä eio ehkä tarkotettukaan luettavax "kannesta kanteen", vaan just tälleen selaillen. Kauheen syvälle ei tietty missään jutuissa kans päästä, mut eikai sitä aina tarttekaan, pintakerroxia raavitaan iham mukavasti kumminki... ;)

Umberto Eco - Ruusun nimi
 
Munkkiluostariin sijoittuva murhamysteeri. Opettaa siinä sivussa yhtä ja toista keskiajan luostarielämästä ja katolisen kirkon sisäisistä kiistoista. Aluksi ehkä hiukan raskas, mutta palkitsee jo varsin varhaisessa vaiheessa lukijansa.

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
 
No vihdoinki löysin tämänki kirjastosta, ihan helmee settii, ne "pakolliset" urheilujutut taas ehkä poislukien, mut tää on taas vaan mun mielipide. Paljon oikeita mielipiteitä (mm. oravista), hyvin vois kuvitella jonku oikeesti kasikybäsen katkeroituneen patun kirjottamax. "Kyllä kaipaan noita hetkiä kun olimme emännän kanssa monista asioista hiljaa." :D Harmillisen lyhyt teos vaan, toivottavasti jatkoa on vielä tulossa jossain vaiheessa...

Charles Dickens - Suuria odotuksia
 
Ei pitänyt otteessaan ihan samalla tavalla, kuin saman kirjailijan Oliver Twist, kenties hieman raskassoutuisen keskijakson takia, mutta parani kyllä taas loppua kohden ja loppu olikin ehkä Oliver Twistiä tyydyttävämpi. Kannatti siis lukea tämäkin.

Oikopolkuja eli oikeastaan Aamiainen Tiffanyllla -elokuvan tekovaiheista kertovan kirjan kautta päädyin lainaamaan Truman Capoten Kylmäverisesti -kirjan (johon kuulemma kirjastossa ei ollut kukaan koskenut viiteentoista vuoteen, tosin uusi painos julkaistu hiljattain). Kyseiseen teokseenhan Capotenn ura päättyi ainakin kirjojen kirjoittamisen suhteen. Kaksi elokuvaa tuo kirjoittamisprosessi on poikinut.
 
Sen verran seikkaperäinen kuvaus 60-luvun keskilännen yhteisöstä, valliitsevista asenteista ja joukkomurhaajien taustoista, että olen jo ollut keskeyttämäisilläni, mutta kirja pitää toistaiseksi otteessaan.

Erica Spindler - Veriköynnös
 
Kalifornian viinimaille sijoittuva jännäri naisesta, joka koettaa selvittää hämärän peitossa olevaa menneisyyttään. Hyvää viihdettä, muutamassa päivässä tuli luettua läpi.

Flash: Umberto Eco - Ruusun nimi
 
Munkkiluostariin sijoittuva murhamysteeri. Opettaa siinä sivussa yhtä ja toista keskiajan luostarielämästä ja katolisen kirkon sisäisistä kiistoista. Aluksi ehkä hiukan raskas, mutta palkitsee jo varsin varhaisessa vaiheessa lukijansa.
 
Ehkä paras kirja koskaan, todellinen lukuelämys oli itselleni.

Juhani Suomi - Lohen sukua
 
Lyhennelmä kahdeksanosaisesta elämäkertasarjasta UKK:sta. Ihan riittävästi tässä lyhennelmässäkin asiaa on. Juhani Suomi tuntuu olevan niin lähellä aihettaan, että katsoo lähes samojen isojen silmälasien läpi kuin UKK teki. JS jättää sankarin yksityiselämän lähes kokonaan huomiotta ja keskittyy Urkin olennaisiin tekemisiin tämän pitkällä uralla. Tosin kirja alkaa 30-luvulta, johon mennessä UKK oli jo touhunnut ties mitä.
 
JS ei virheitä paljon Urkin toimissa näe; syyt ja synnit olivat milloin SDP:ssä (asevelisosialisteissa), äärioikeistossa ja muissa tunareissa. Toisin kuin Rautkalliot ja kumppanit, jotka ovat keskittyneet lähinnä mustamaalaamaan ulkopoliittista surffailijaa, joka oli puolueettomuuden aallolla kallellaan Neuvostoliittoon päin, mutta samalla yritti pitää lännen oikealla tukijalallaan Suomen kaverina. Minä tykkään tuosta miehestä, tunnusti Gerald Ford, kun korkeushyppääjämme kävi valtiovierailulla Yhdysvalloissa. Varmasti JS on kaiken mahdollisen lukenut ja tutkinut tehdessään megalomaanista UKK-sarjaansa.
 
Oliko NL:n myötäily lopulta tarpeellista, sitä on vaikea sanoa. YYA liimautui sisä- ja ulkopolitiikan korvakäytäviin ja tuli ulos liturgiana, johon uskottiin tai oltiin uskomatta. Yleensä ei uskottu, mutta jotain piti sanoa. Ja Kekkosta pyydettiin presidentiksi kerta toisensa jälkeen. Oikealta vasemmalle. Kekkonen hiihti ja kalasti, ryyppäsi, mutta rokulipäiviä ei pitänyt. Pasifistikin hän oli, mutta virkansa velvoittamana hän ei sitä muualla kertonut kuin päiväkirjoissaan. Vaikka puolustusvoimain komentaja Lauri Sutela -joka oli ensimmäisiä armeijan palkollisia, jonka kanssa UKK tuli toimeen- kyllä tämän huomasi ja totesi Kekkoselle tämän olevan rauhan miehiä. Pitkä ja usein nuoskainen latu siitä, kun nuori Urho toimi vuonna 1918 valkoisten teloituskomppanian innokkaana johtajana.
 
Saattaa UKK Hietaniemessä pyörähtää kyljelleen, kun natohaukat lentelevät hautausmaan yli. Tai ehkä hän on muuttunut varikseksi, joka käy hallitusneuvottelijoiden kimppuun Säätytalon edessä.

Kari Nenonen - Se ken tulee viimeisenä on Kuolema

Ei saakeli, pitäisi ottaa joku kirja luettavaksi näin kesän kunniaksi. Olisko mitään hyviä suosituksia? Mun makuun on eniten esim. Wilbur Smithin Joen jumala ja Waltarin Sinuhe. Egyptiä, sotia, romanssia ja kuolemaa. Kingin kirjatkin on maistuneet ainakin sieltä alkupäästä. Ei uudet.

Steven Tyler - Does The Noise In My Head Bother You?
 
Kerronta ei tässäkään omaelämäkerrassa etene ihan kronologisesti, mutta se ei haittaa. Sen sijaan vuosilukujen ja -määrien kanssa sekoilu vähän haittaa. Muutama painovirhepaholainen on myös mukana tässä ekassa painoksessa. Mutta ne eivät kuitenkaan pilaa tätä mielenkiintoista ja räväkästi & mukaansatempaavasti kirjoitettua muistelmaa. Kovin tekijänsä näköinen kirja on. Ihailtavan paljon Tyler malttaa keskittyä itse musiikkiin. Biisien tekoon jne. Siinä samalla siteeraa aika paljon omia lyriikoitaan ja avaa biisejään sitä kautta.

Chuck Palahniuk: Fight Club
 
Tämä kuuluu kyllä niihin kirjoihin, jotka olisi pitänyt ehdottomasti lukea ennen elokuvaversion katsomista, mutta parempi varmaan myöhään kuin ei ollenkaan. Erittäin mukaansatempaavaa tekstiä, vaikka tarina olikin minulle siis elokuvasta jo tuttu. Aika uskollinen tälle kirjalle se elokuvasovitus taisikin olla, vaikka joitakin eroavaisuuksiakin toki löytyi. Pakkohan tämä oli saman tien lukea loppuun asti. Hyvä kirja.

Henri Thoreau: Walden - Elämää metsässä
 
Aloittelin kirjaa englanninkielisenä, mutta vaikeaksi palaksi osoittautui. Sen verran polveilevaa kerrontaa kuitenkin. Elämänfilosofointinsa ohessa Thoreau kertoo parivuotisesta ajanjaksosta elämästään jonka vietti - vastineena silloiselle kiihtyvälle ja pinnalliselle elämänmenolle (mikä rautatien rakentamisena, muoti-ilmiöinä tai populaarikirjallisuuden suosiona konkretisoituu) ja teollistumisen ensiaalloille - rakentamassaan mökissä omavaraistaloudessa.
 
Kirjassa keskitytään ensimmäiseen vuoteen Walden-järvellä, mitä ympäröivää luontoa eri vuodenaikoina runoilija havainnoi elämyksellisesti. Jotkin virheet eläinten tai kasvien nimissä olkoot sivuutettavissa, sillä teos on ympäristötietoisten tekstien suunnannnäyttäjä. Runoilijan ylistämä Walden on nykyisin osa luonnonsuojelualuetta Uudessa Englannissa.
 

 
Märtä Tikkanen: Kaksi - kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta
 
Kertoo siitä, kun Henrik Tikkanen ja Märtä löivät hynttyynsä yhteen. Joten koituuhan siitä vähän eripuraa, tiskivuoroista ja muustakin. Pidin kirjasta sen huumorin vuoksi, jonka Märta Henrikin edesmenneeseen persoonaan liittää. Kuten esimerkiksi Henrikin tiedusteltua kesäsaariston lähikaupan poloiselta myyjältä Fazerin suklaata, ja saatuaan vastaukseksi "Meillä on vain Pandaa, sillä Fazerin suklaa loppuisi heti", kajahtelevat siipan naurunpurskahdukset venepaikalle asti.

Keith Richards - Life
 
Paremmasta päästä, mitä näihin rokkariomaelämäkertoihin tulee. Taustatyö on tehty paremmin, kuin esim. äsken lukemieni Steven Tylerin ja Sammy Hagarin kirjojen kohdalla. Kirjan lukeminen vaatii kyllä fanitusta, koska Keef paneutuu mielestäni aika mukavasti tärkeimpien levyjen tekemiseen ja jopa kitaroiden virityksiin ja sen sellaiseen. Se on tällaiselle Stones nörtille nannaa, mutta voi jonkun mielestä olla pitkästyttävääkin. 60-luvun levytykset ennen Beggarsia käsiteltiin kyllä turhan vajavaisesti. Kirjassa päästetään välillä ääneen myös muita henkilöitä, mika tuo ihan mukavaa vaihtelua. Mick Jagger saa aika kylmää kyytiä. Ehkä vähän turhankin paljon tuossa on Mickin kurmoottamista, mutta vissiin osittain ihan aiheestakin.

Peter Lovesey - Ruusunnuppuja vainajalle
 
Kannattaa lukea semmoisia kokoelmia, joissa on eri kirjoittajien novelleja. Olen itse niitten kautta tutustunut moniin hyviin kirjailijoihin.
 
Lainasin juuri Joe Hillin kokoelman Bobby Conroy palaa kuolleista. En ole vielä lukenutkaan King Jr.ää, joten mielenkiintoisia lukutuokioita on odottamassa.

Jokapaikanapina: Luin Edgar Allan Poen novellikokoelman. Ihan kelpo matskua, mutta pitää todeta, että aika synkkä mies tuo Edgar Allan on ollut.
 
Itse luin vähän aikaa sitten herran ainoaksi jääneen romaanin Arthur Gordon Pymin selonteon, ja oli melko hämärää tunnelmointia siinäkin. Loppu oli ehkä ahdistavin koskaan.