Bassot ›

Onko kokemuksia lakkaamisesta Tikkurilan Unicalla? Huonekaluissa ainakin toiminut hyvin. Tasottuu vaikka millasella pensselillä vetelis. Sointiinhan voipi toki vaikuttaa, jos paksulti antaa mennä. Maalipinta toki pitää olla tasainen alla, että jälki on hyvää, mutta lakkaus itsessään on helppoa.
 
Pistetään vielä tuotetiedot: http://www.tikkurila.fi/kotimaalari … taanialkydilakka_kiiltava.363.shtml
 
Ja ettei mene ihan offariksi, niin sanottakoon, että ei kai sen maalaajan tarvii soitinrakentaja olla? Kyllä ammattimaalarin luulis osaavan maalata kitaran siinä missä minkä tahansa puisen esineen. Voihan niille vielä antaa ohjeistusta, jos haluaa esim. nitroselluloosalakalle pinnan. Tietysti soitinrakentajalla voi olla jotain näkemystä lakan vaikutuksesta sointiin. Toisaalta maalari/pintakäsittelijä voisi osata katsoa millä vanha pinta on vedetty ja toimia sen mukaan.
 
Lahdessa ollessani opiskelemassa muutama tyyppi kävi pintakäsittelyttämässä kitaroitaan ammattikoululla ja jälki näytti ainakin omaan silmään hyvältä, joten se vois olla yks vaihtoehto, jos haluaa budjettiratkasua ja uskallusta löytyy.

calster: Maalauksen lopputuloksessa huomaa hyvin ammattilaisen ja amatöörin erot.
Niin sanottu appelsiinipinta vai mikä persikka olikaan :D tulee helposti jos ei ole maali/liuotin/tatsi kohdillaan.
MUTTA onko sen oltava aivan täydellinen niin on ihan makuasia.
 
Itsekkin varmasti voi saada hyvää jälkeä jos eka testaa ja sitärataa.
Ammattilaiset myös soitinpuolellakin saattaa esim. kiillottaa lakan pintaa ihan auton maai/lakka kiillottimella jne jne.. Mutta varmaankin tuolla highEnd osastossa näin..
 
Appelsiinipintahan tulee sillä, ettei tee kiillotushiontaa. Jos viimeisen lakkaamisen jälkeen ei pintaa hio, niin kuivuessaan lakka/maali vetäytyy. Siksi se sitten menee kuopille. Kun sen hioo(1000/2000/4000), niin se pinta kuivuu tasaisemmin ja lopputulos on sileä. Itse lakkasin kitarani kansalaisopiston pintakäsittelykurssilla ja voin sanoa että priimaa tuli. Ja soitin on siis vasta ensimmäinen...

kassper: Onko kokemuksia lakkaamisesta Tikkurilan Unicalla? Huonekaluissa ainakin toiminut hyvin. Tasottuu vaikka millasella pensselillä vetelis. Sointiinhan voipi toki vaikuttaa, jos paksulti antaa mennä. Maalipinta toki pitää olla tasainen alla, että jälki on hyvää, mutta lakkaus itsessään on helppoa.
 
Pistetään vielä tuotetiedot: http://www.tikkurila.fi/kotimaalari … taanialkydilakka_kiiltava.363.shtml
 
Ja ettei mene ihan offariksi, niin sanottakoon, että ei kai sen maalaajan tarvii soitinrakentaja olla? Kyllä ammattimaalarin luulis osaavan maalata kitaran siinä missä minkä tahansa puisen esineen. Voihan niille vielä antaa ohjeistusta, jos haluaa esim. nitroselluloosalakalle pinnan. Tietysti soitinrakentajalla voi olla jotain näkemystä lakan vaikutuksesta sointiin. Toisaalta maalari/pintakäsittelijä voisi osata katsoa millä vanha pinta on vedetty ja toimia sen mukaan.
 
Lahdessa ollessani opiskelemassa muutama tyyppi kävi pintakäsittelyttämässä kitaroitaan ammattikoululla ja jälki näytti ainakin omaan silmään hyvältä, joten se vois olla yks vaihtoehto, jos haluaa budjettiratkasua ja uskallusta löytyy.
 
Jos haluaa saada oikeasti hyvän lakkapinnan, niin automaalarit yms. kannattaa unohtaa suosiolla. Suurimmassa osassa autoista maalipinta ei ole tasainen, vaan ruiskumaalauksen jäljiltä pientä appelsiinipintaa on joka puolella. Oikeasti hyvä, lasimainen lakkapinta vaatii oikeat välineet, ammattitaitoa, kokemusta ja kärsivällisyyttä.
 
Parhaimminkin onnistunut lakkapinta on silti liian epätasainen sellaisenaan soittimen pintaan. Vaatii aina perusteellisen hionnan ja kiillotuksen, että päästään hyvään lopputulokseen. Olen huomannut että valtaosa maalareista yms. pensselisedistä jättää tuon viimeisen (ja hyvän lopputuloksen saamisen kannalta ehkä tärkeimmän) työvaiheen tekemättä, kun eivät omassa ammatissaan sitä koskaan joudu tekemään.

samantien: Jos haluaa saada oikeasti hyvän lakkapinnan, niin automaalarit yms. kannattaa unohtaa suosiolla. Suurimmassa osassa autoista maalipinta ei ole tasainen, vaan ruiskumaalauksen jäljiltä pientä appelsiinipintaa on joka puolella. Oikeasti hyvä, lasimainen lakkapinta vaatii oikeat välineet, ammattitaitoa, kokemusta ja kärsivällisyyttä.
 
Parhaimminkin onnistunut lakkapinta on silti liian epätasainen sellaisenaan soittimen pintaan. Vaatii aina perusteellisen hionnan ja kiillotuksen, että päästään hyvään lopputulokseen. Olen huomannut että valtaosa maalareista yms. pensselisedistä jättää tuon viimeisen (ja hyvän lopputuloksen saamisen kannalta ehkä tärkeimmän) työvaiheen tekemättä, kun eivät omassa ammatissaan sitä koskaan joudu tekemään.
 
Joo, soittimien kanssa välihionnat on ehdottomia! Joku kolme lakkaus/maalaus ja välihionta -vaihetta vähintään hyvän lopputuloksen saamiseks ja lakkaus/maalauskerroksia kahdeksan.

joseplluissans: Joo, soittimien kanssa välihionnat on ehdottomia! Joku kolme lakkaus/maalaus ja välihionta -vaihetta vähintään hyvän lopputuloksen saamiseks ja lakkaus/maalauskerroksia kahdeksan.
 
Välihionta mai ääs. Sehän kuuluu muutenkin lakkaamiseen. Puhuin pinnan viimeistelystä. Loppuhionnasta, jossa pinta hiotaan useita kertoja, aina vaan hienommilla papereilla, kunnes naarmut on niin pieniä että ne voi kiillottaa pois hiomatahnalla yms. Lakkakerrosten määrä riippuu täysin tapauksesta. Ei ole mitään sääntöä.
 
Paukkupullopurkkaviritelmät kannattaa suosiolla myös unohtaa. Ei se lakka koskaan kovetu niin kestäväksi kuin nykyajan soittimissa yleensä on.
Soitinrakentajalla on oikeat lakat, välineet ja tilat noihin hommiin.

joseplluissans: Meinasin vaan, että saattaa automaalaamolla välihionnat jäädä väliin ;)
 
Joskus pentuna maalautin kitaran treeniksen naapurissa olleella automaalarilla. Lupas priimaa, teki ripulia. Ihmeen kauan sillä vielä meni siinä hommassa, vaikka selkeesti oli ruiskinut vaan pikaisesti kerroksen tai pari. Ainakin tinnerihuuruista ja tyhjistä kaljapulloista päätellen oli ollu ihan kiva maalailla.
 
Kyselin siltä sitten siitä appelsiinipinnasta, että miksei pinta ollut sellainen mitä luvattiin.
Äijä vastas vaan, että "Ei tuon parempaa voi tehdä".
 
On ammattilaisia ja on ammattilaisia.

samantien: Joskus pentuna maalautin kitaran treeniksen naapurissa olleella automaalarilla. Lupas priimaa, teki ripulia. Ihmeen kauan sillä vielä meni siinä hommassa, vaikka selkeesti oli ruiskinut vaan pikaisesti kerroksen tai pari. Ainakin tinnerihuuruista ja tyhjistä kaljapulloista päätellen oli ollu ihan kiva maalailla.
 
Kyselin siltä sitten siitä appelsiinipinnasta, että miksei pinta ollut sellainen mitä luvattiin.
Äijä vastas vaan, että "Ei tuon parempaa voi tehdä".
 
On ammattilaisia ja on ammattilaisia.
 
Parasta tulee ku tekee ite, rakkaudella ja hutiloimatta :) (ja tietty hyvillä vehkeillä...)

joseplluissans: Parasta tulee ku tekee ite, rakkaudella ja hutiloimatta :) (ja tietty hyvillä vehkeillä...)
 
Parasta tulee kun teettää ammattilaisella ellei itse ole ammattilainen, tai hankkinut asiasta runsaasti kokemusta yrityksen, erehdyksen, vitutuksen ja uuden yrityksen kautta kunnes jälki on hyvää. nimimerkillä "useita kitaroita palasiksi ja roskiin".
 
Siedettävää jälkeä voi tehdä melkein kuka tahansa, jos tekee rauhassa ja ottaa asioista selvää ennenku alkaa roiskiin ja räpimään. Melko harvalla on kuitenkaan mahdollisuuksia päästä lakkaamaan kunnon välineillä kunnon ilmastoinnilla varustettuun tilaan, eikä kaikkia lakkoja edes myydä kenelle vaan.
 
Se onkin sitten ihan eri asia, että onko sillä lakkapinnalla mitään merkitystä soittajalle itselleen. Kyllähän nuo jätkät näyttää vetävän Gibsoneillakin ihan komeesti vaikka niitten viimeistely on ihan hanurista ja lakkapinta näyttää suihkupullolla tehdyltä.

Kun sen maalauksen tekee huolella eikä hätiköiden, niin ei tarvitse olla ammattilainen. Toki riippuu millaiseen jälkeen on tyytyväinen, jos omat taidot ei ihan riitä priimaan.
 
Kun tekee pohjatyöt todella huolella, niin ollaan jo voiton puolella. Kaikki rösö mikä pohjalle jää näkyy lopputuloksessa ja sitä ei mikään maali- tai lakkapinta peitä. Hionnat ja välihionnat on tärkeitä kuten myös hiomapapereiden, maalien ja lakan valinta tilanteen mukaan.
 
Jos haluaa lopputulokseksi peilipinnan, niin lakkauksen vaatimustaso nousee heti ja ammattilaista kannattaa harkita etenkin jos on kovin tarkka tuloksesta. Jos mattapinta on ok, niin itsekin saa hyvää jälkeä aikaan.

joseplluissans: Appelsiinipintahan tulee sillä, ettei tee kiillotushiontaa. Jos viimeisen lakkaamisen jälkeen ei pintaa hio, niin kuivuessaan lakka/maali vetäytyy. Siksi se sitten menee kuopille. Kun sen hioo(1000/2000/4000), niin se pinta kuivuu tasaisemmin ja lopputulos on sileä. Itse lakkasin kitarani kansalaisopiston pintakäsittelykurssilla ja voin sanoa että priimaa tuli. Ja soitin on siis vasta ensimmäinen...
 
Komppaan! .

Njoo, tuota. Ammattimaalareita on varmaan muitakin kuin automaalareita?
 
Jos nyt sitten vaikka pintakäsittelijällä hakis keltasilta sivuilta. Ei siis tarvitse olla soitinrakentaja. Pintakäsittelijä (tai mikä ikinä ammattinimike onkaan) osaa varmasti tehdä homman ja välineet löytyy. Hinnoista en sitten tiedä. Voipi maksaa saman verran kuin soitinrakentaja ja/tai joutuu ehkä ite ottamaan rojut irti, mutta kannattaahan tuosta ottaa selvää.
 
samantien: Olen huomannut että valtaosa maalareista yms. pensselisedistä jättää tuon viimeisen (ja hyvän lopputuloksen saamisen kannalta ehkä tärkeimmän) työvaiheen tekemättä, kun eivät omassa ammatissaan sitä koskaan joudu tekemään.
 
Jos korkeakiiltoa pyydetään ja saa appelsiinipintaa, niin on tekijässä vikaa pahemman kerran. Siinä tapauksessa pitää pyytää uusimaan työ. Ei soitinrakentajakaan voi viulun tilaajalle balalaikkaa rakentaa.
 
Ymmärrän kyllä soitinrakentajan suosimisen tilanteessa, mutta ei ole vahingollista kartoittaa muitakaan vaihtoehtoja.