Kitarat: soittaminen ›

niin, miksi soitamme sooloja? ja harrastatteko impro-sooloja vai sävellettyjä? itselleni tuulestatemmatut soolot ovat elinehto ;) . se on upee tunne ku vaan antaa mennä ja huomaa et se musiikki vaan tulee jostain.siinä muuttuu itekkin instrumentiks

niin, miksi soitamme sooloja? ja harrastatteko impro-sooloja vai sävellettyjä? itselleni tuulestatemmatut soolot ovat elinehto ;) . se on upee tunne ku vaan antaa mennä ja huomaa et se musiikki vaan tulee jostain.siinä muuttuu itekkin instrumentiks
 
Juuri näin mullakin !!!
 
Oikeesti en edes osaa soittaa mitään, enkä ymmärrä nuoteista enkä edes tabuista pölläsen holkkäystä, mutta toi soolojuttu on just noin kun osasit hyvin kuvailla. :)

Onhan se niinkin niin, useesti leadeissa on pari sellasta juttua jotka tulee soitettua aina. Siis biisikohtaisia juttuja... muuten hyvien lickien varastossa on ehkä pari-kolme mitä sitten varioidaan ;)

Toki jokainen improvisoitukin soolo on rakentunut niistä "sanoista", mitä soittaja osaa. Sanoja voi onneksi "taivutella" ja sanavarastoa kasvattaa. Sanajärjestys vaihtelee, eli en sävellä sooloja vaan ilman muuta keksin ne paikan päällä.
 
Tällainen metafora tällä kertaa.
 
Mielestäni valmiiksi sävelletty soolo on mieluummin välisoitto kuin varsinainen soolo.

Improsooloja. Ainut soolo, jonka olen jaksanut opetella ulkoa on Smells like teen spiritistä. Sitäkään en ehkä enää muista.

Jotain juttuja voi vähän suurpiirteisesti joskus suunnitella mutta pääasiassa pelkkää improa.
 
Paljon en oo bändissä sooloa soitellu, komppaillut vuan. Yksin tulee jotain sooloiltua. Ton ekan sooloskaban tekeleeni improvisoin täysin, täs tokassa on jopa pikkusen jotain mietitty myös ennalta.
 
Nii ja biiseistä se on vähän biisikohtasta että opettelisko soolon. Kun sooloja on semmosia jotka on olennaisesti biisin melodiaa (esim. se Master Of Puppetsin rauhallinen kohta tai Fade To Blackin alku) ja sitten semmosta sen kuulostakin että se vois olla improvisoitua ja jonka bändi itteki soittaa joka kerta livenä eri tavalla.

Toki jokainen improvisoitukin soolo on rakentunut niistä "sanoista", mitä soittaja osaa. Sanoja voi onneksi "taivutella" ja sanavarastoa kasvattaa. Sanajärjestys vaihtelee, eli en sävellä sooloja vaan ilman muuta keksin ne paikan päällä.
 
Toi 'sana'-vertaus on aika hyvä. Oikeestaan vois ajatella et yleensäkin musiikki koostuu niinkun 'sanoista' joka siis meinaa erilaisia melodianpätkiä tai jotain vastaavaa...

Improa nykyisin melkein aina.
 
Sellaisessa "ennaltasuunnitellussa" soolossa on aina vähän orpo olo soittaa, tulee useamman kerran soitettua sitä samaa aina ja väkisinkin alkaa kuulostamaan huonolta. Improssa voi sitä paitsi aina selitellä jälkeenpäin et "no mä vedinkin sen ihan hatusta" jos soolo meneekin päin persettä ;).

Yleensä keikoilla soitan soolon "teeman" ja sitten improvisoin sen lisäksi. Eli sekä sävellettyä settiä että ihan improna vedettyä. Treeneissä taas melko usein improna ja omissa äänityksissä n. 70% improvisoituna.

Mä soitan vaan jotain mitä osaan, yleensä varioin jotain biisin omia teemoja hieman, tai sit sellasia revittely blues sooloja ja lets gou riffeja...

Siis soolohan tulee jos on tullakseen. Ei sitä voi pakottaa.
Tunteella.

Improa vaan, vaikka olenkin maneerieni vanki. Niissä puitteissa mennään kun pystytään, ja se kaikkein paras fiilis tulee siitä kun joskus yllättäen huomaa hypänneensä hetkeksi ulos siitä ahtaasta karsinastaan. "Mitä vittua, osaanko mä tämmöstäkin soittaa"!

Mielestäni improvisoitu soolo toimii paremmin livenä. Suunniteltu taas levyllä.

Toki jokainen improvisoitukin soolo on rakentunut niistä "sanoista", mitä soittaja osaa. Sanoja voi onneksi "taivutella" ja sanavarastoa kasvattaa. Sanajärjestys vaihtelee, eli en sävellä sooloja vaan ilman muuta keksin ne paikan päällä.
Totta!
en usko että 99% ihmisistä pystyy suoraan jostain kosmoksesta vetämään "originaaleja" ideoita improvisoidessaan. kun kuuntelet maailman parhaita improvisoijia niin jos sulla korvaa on niin kuulet ne "sanat" mistä jucciz puhu. Ne nero muusikot osaa vain käyttää niitä "sanoja" ja "lauseita" niin hyvin ja sekoittaa niitä että ne kuulostavat mielettömiltä.
 
Mielestäni valmiiksi sävelletty soolo on mieluummin välisoitto kuin varsinainen soolo.
kuulostaa jazzi miehen puheelta. :) toi riippuu musiikista mitä soittaa.
 
mulla itselläni on niin huono "sana varasto" että melkein aina jos jotain vakavampaa juttua soitan, ni mä "sävellän" sen soolon ja samalla yritän keksiä uusia juttuja just ton "sana varaston" suurentamiseks.
 
niinku tosta mun sooloskaba osa 2 toisen puoliskon paskasta kuulee... ni en osaa improvisoida. joskus toimii ja hyvin mutta yleensä valuu paskaa kaiuttimien läpi

Mä yleensä pyrin tekemään jonkin perus teeman sooloon (tai valmiissa soolossa noudatan sitä perusteemaa) ja sitten omaa sekaan fiiliksen mukaan. Mielestäni kuullostaa vähän älyttömältä että johonkin tunnettuun biisiin, missä on jotenkin tunnistettava ja poikkeuksellinen soolo, heittelisi vain jotain omaa...

niin, miksi soitamme sooloja? ja harrastatteko impro-sooloja vai sävellettyjä? itselleni tuulestatemmatut soolot ovat elinehto ;) . se on upee tunne ku vaan antaa mennä ja huomaa et se musiikki vaan tulee jostain.siinä muuttuu itekkin instrumentiks
 
Mää soitan aina impro-sooloja kun en osaa mitää kunnon sooloja :) Rävellän jotain omaa blues-häslinkiä yleensä ja kyllä siitä hyvä fiilis tulee tottakai.

Improa vaan, vaikka olenkin maneerieni vanki. Niissä puitteissa mennään kun pystytään, ja se kaikkein paras fiilis tulee siitä kun joskus yllättäen huomaa hypänneensä hetkeksi ulos siitä ahtaasta karsinastaan. "Mitä vittua, osaanko mä tämmöstäkin soittaa"!
 
erittäin hyvin sanottu (siellä takana)..
Samoilla linjoilla olen minäkin!
 
Muiden soittajien soolojen soittamisessa tapaan kyllä soittaa soolon "teemoja" jos mahdollista, mutta harvemmin muiden sooloja bändin kera tulee soiteltua..

mulle soolo on vähän niinkun kanava minkä kautta pääsee purkamaan huonot fiilikset ulos ja ikäänkuin tulkitsemaan niitä samalla kun parantaa niitä (?)
mitäs muut?

Omissa biiseissä tapahtuu niin, että improtaan kunnes on syntynyt kerrasta toiseen vakiona pysyvä soolo. Vaatii useimmiten satoja soittokertoja.
 
Covereissa oleelliset sävelletyt opiskellaan, muuten mennään "hatusta" -metodilla, treenin kautta toki tuossakin muodostuu joitain vakiorakenteita ja -juttuja.
 
Paskoja ne soolot kyllä ovat, siitä ei pääse mihinkään.