Kitarat: kitarakamat ›

Ite en oo vielä oikeen päässy tulokseen että kumpaan koulukuntaan kuulun. Ennen luulin että vihaan EMG:itä ja aktiiveja yli kaiken, mut sitte ku niitä pääs kokeilemaan kevyen kruntsin läpi niin johan kuulosti tiukoilta. Toisaalta sit taas on ollu hyviä kokemuksia ihan paffitehosista mikeistäkin vähän rankemmalla mössöllä. Ehkä molempi parempi ja kaikki mikä kuulostaa hyvältäm. Joo, jatkakaa.

Omien kokemuksien mukaan kyllä todella tehokas EMG erottelee nuotit, eikä anna anteeksi, paremmin kuin vaikkapa gibsonin '57:t. Ovat noi gibat enemmän muhjua.

JAK: Omien kokemuksien mukaan kyllä todella tehokas EMG erottelee nuotit, eikä anna anteeksi, paremmin kuin vaikkapa gibsonin '57:t. Ovat noi gibat enemmän muhjua.
 
Ota nyt huomioon kuitenkin, että ne EMG:n mikit itsessään on kuitenkin paljon esim. noita Gibsoneita heikkotehoisemmat. ;)

Antti1: Ota nyt huomioon kuitenkin, että ne EMG:n mikit itsessään on kuitenkin paljon esim. noita Gibsoneita heikkotehoisemmat. ;)
 
Otan kunhan toimitat paperilla mulle luvut.

Mä kyllä tykkään suhteellsen kuumista passiivimikeistä. En jaksa polkea tube skriimereitä yms. päälle ja turhaan ne siinä kitaran ja vahvarin välissä sotkee viboja. Miedommat mikit suoraan putkietuasteeseen jäävät omien kokemusten mukaan iskultaan löysiksi.
 
Huono esimerkki miedommasta passiivista kovilla gaineilla tuli tässä vastaan. Japanin charvelin vakkarimikki joka menee tummaksi pörinäksi gainia ruuvatessa. Säröpedaalin kanssa tuo taas toimii hienosti.
 
Mut tosiaan nää jutut on varmaan aika mielipidekysymyksiä ja käytetty vahvari vaikuttanee asiaan. Orange on vähän taipuvainen pöristykseen kun singnaali on miedompaa ja tummempaa.

Tässä oli aiheesta pitkät pätkät
http://www.sevenstring.org/forum/pi … r-output-pickups-extreme-metal.html

Antti1: Ota nyt huomioon kuitenkin, että ne EMG:n mikit itsessään on kuitenkin paljon esim. noita Gibsoneita heikkotehoisemmat. ;)
 
Toi pitää paikkansa. EMG:t on erittäinkin heikkotehoiset ja niissä on sisäänrakennettu vahvistin kompensoimassa lähtötasoa. Se, että mikeistä on voitu tehdä heikkotehoiset on mahdollistanut häiriöttömyyden ja sen, ettei mikki tee voimakasta string pullia. Näin luin EMG:n esitteestä joskus.

s8na: Mä kyllä tykkään suhteellsen kuumista passiivimikeistä. En jaksa polkea tube skriimereitä yms. päälle ja turhaan ne siinä kitaran ja vahvarin välissä sotkee viboja. Miedommat mikit suoraan putkietuasteeseen jäävät omien kokemusten mukaan iskultaan löysiksi.
 
Mmm, on vaikea määritellä mikä on mieto ja mikä ei. Tai lähinnä on vaikea sanoa missä menee raja. Omat suosikit ovat sellaisia nippanappa monen valmistajan high gain -määritelmän puolelle meneviä palikoita. Jos hyvällä vahvarilla ei puhdistu säröillä potikalla, niin sitten on liikaa hönkää omaan makuun.
 
Kokonaisuus kuitenkin riippuu niin monesta asiasta, että joka kitaralla ja systeemillä pitää hommat viritellä tapauskohtaisesti.

wilo: Toi pitää paikkansa. EMG:t on erittäinkin heikkotehoiset ja niissä on sisäänrakennettu vahvistin kompensoimassa lähtötasoa. Se, että mikeistä on voitu tehdä heikkotehoiset on mahdollistanut häiriöttömyyden ja sen, ettei mikki tee voimakasta string pullia. Näin luin EMG:n esitteestä joskus.
 
Tuon takia ne voi halutessaan nostaa erittäin lähelle kieliä. Tosiaan, ei noista ilman patteria kamalasti potkua lähde :)

Alkuperäiseen kysymykseeni itse itselleni vastaten:
 
Aloin tutkimaan hieman, että mites tykki tallamikki tuossa Atlaksessa on ja kyllähän siinä tuota ulostulotehoa näyttäis olevan (XS2): http://www.atlas.dymani.com/?page_id=27
 
Esim. Dimarzion Crunch Labissa ja D Activatorissa on pienempi ulostuloteho ja moisillahan se Petrucci soittelee(ainakin ensimmäisellä noista): http://www.dimarzio.com/pickups/humbuckers/high-power
 
Vois melkeen tuolta Atlaksen kataloogista kokeilla tuota hieman pienempitehoista ja treblekkäämpää X2:sta...

Osta Sheptonet.
 
Löytyy erottelevuutta ja selkeyttä ja saat mittatilausmikit: ei tartte tyytyä - Jeff:iä lainatakseni - "off-the-shelf crap":iin.
 
Voin tarvittaessa kysyä, mikä ois "päivän hinta" kaverille. :)
 
Tälläkin hetkellä on kuudessa kitarassa Sheptonet kiinni, koska parempia ei vaan ole tullut vastaan.

Mun korvaan Sheptonet yksikelaiset oli vähän hampaattoman kuuloiset. Jonkun toisen mielestä ne tietysti on "pehmeät ja miellyttävät", mutta mä kaipaan yksikelaisilta mikeiltä tiettyä klangia ja purentaa, mitä ei Sheptoneissa ihan ollut.
 
Toinen juttu mikä tuli mieleen, niin jos tilaa kolmen mikin setin, niin Sheptonen tallamikki ei (perus stratotyyliin) ole balanssissa kaula- ja keskimikkien kanssa. Pelkästään teräksinen baseplate ei korjaa ongelmaa. Jos haluaa täysin kalibroidun mikkisetin, niin että samat vahvistimen asetukset toimii talla- ja kaulamikillä kunnolla, niin tallamikki tarvii sen baseplaten ja n. 10% ylikäämimisen.
 
E: Oikeastaan kaverin Stankku Les Paulissa olevat Sheptonen Pafitkin on mun mielestäni aika kesyt. Hyviä mikkejä toki, mutta ei todellakaan mikään autuaaksi tekevä vaihtoehto kaikille.

kimurantti1: Mun korvaan Sheptonet yksikelaiset oli vähän hampaattoman kuuloiset. Jonkun toisen mielestä ne tietysti on "pehmeät ja miellyttävät", mutta mä kaipaan yksikelaisilta mikeiltä tiettyä klangia ja purentaa, mitä ei Sheptoneissa ihan ollut.
 
Toinen juttu mikä tuli mieleen, niin jos tilaa kolmen mikin setin, niin Sheptonen tallamikki ei (perus stratotyyliin) ole balanssissa kaula- ja keskimikkien kanssa. Pelkästään teräksinen baseplate ei korjaa ongelmaa. Jos haluaa täysin kalibroidun mikkisetin, niin että samat vahvistimen asetukset toimii talla- ja kaulamikillä kunnolla, niin tallamikki tarvii sen baseplaten ja n. 10% ylikäämimisen.
 
E: Oikeastaan kaverin Stankku Les Paulissa olevat Sheptonen Pafitkin on mun mielestäni aika kesyt. Hyviä mikkejä toki, mutta ei todellakaan mikään autuaaksi tekevä vaihtoehto kaikille.
 
Okei. Mulla ei ole ollut mitään yllä kuvatuista puutteista, mutta toisaalta en varmaan paljoa ymmärräkään kitarasoundien päälle: omiin korviin on kuitenkin ollut tarvittaessa hammasta, reunaa ja hyvä tasapaino mikkien välillä. Stock-mallejahan on jo sinänsä useita ja jos ne eivät miellytä, saa tilata omilla spekseillä just semmosen kuin haluaa.
 
Mut toki, itehän noi pitää testata. Mulle ainakin toimi. Plus että kaiken kaikkiaan yksittäisen mikin keskihinta on omalla kohdalla jäänyt keskimääräistä käytettyä Duncania/Dimarziota halvemmaksi. ;)

Jucciz: Okei. Mulla ei ole ollut mitään yllä kuvatuista puutteista, mutta toisaalta en varmaan paljoa ymmärräkään kitarasoundien päälle: omiin korviin on kuitenkin ollut tarvittaessa hammasta, reunaa ja hyvä tasapaino mikkien välillä. Stock-mallejahan on jo sinänsä useita ja jos ne eivät miellytä, saa tilata omilla spekseillä just semmosen kuin haluaa.
 
Mut toki, itehän noi pitää testata. Mulle ainakin toimi. Plus että kaiken kaikkiaan yksittäisen mikin keskihinta on omalla kohdalla jäänyt keskimääräistä käytettyä Duncania/Dimarziota halvemmaksi. ;)
 
Noh, niin kuin on aiemmin ollut juttua, mä varmastikin diggailen ja soitan astetta ronskimmillä soundeilla kun teikäläinen, ja noin muutenkin sun soundimakusi on kallellaan enemmän perinteiseen, mulla vähän modernimpaan. Perinnehenkiseen kamaanhan ne Sheptonet toimii varmaan ihan kympillä, mutta meikäläiselle ei aiheuttanut mitään aivan ihmeellisiä väristyksiä.
 
Onko sulla millaisilla spekseillä se Sheptonen perus stratosetti? Tosiaan, mulla on kaverilla American Vintage Stratossa ne, ja tallamikissä se teräksinen baseplate. Niissä on edelleenkin sama "vika" kun musta on tavan straton mikkisetissä, eli että tallamikki tulee selvästi hiljempaa ja paljon kirkkaampana kuin kaula- ja keskimikki. Tone-potikallahan sen tallamikin yläpään saa kuriin, mutta samalla ulostulo laskee entisestään. Mä en ainakaan siitä hirveästi pidä, ite haluaisin että mikit olisi suurinpiirtein samalla voimakkuudella ja "kirkkausalueella" ilman ylimääräistä säätöä.

kimurantti1: Noh, niin kuin on aiemmin ollut juttua, mä varmastikin diggailen ja soitan astetta ronskimmillä soundeilla kun teikäläinen, ja noin muutenkin sun soundimakusi on kallellaan enemmän perinteiseen, mulla vähän modernimpaan. Perinnehenkiseen kamaanhan ne Sheptonet toimii varmaan ihan kympillä, mutta meikäläiselle ei aiheuttanut mitään aivan ihmeellisiä väristyksiä.
 
Tää on varmasti just näin. Tosin, on hetkiä, jolloin perinteet jää hetkeksi syrjään ja silti homma on aina enemmän miehestä kuin työkaluista kiinni. ;)
 
Onko sulla millaisilla spekseillä se Sheptonen perus stratosetti? Tosiaan, mulla on kaverilla American Vintage Stratossa ne, ja tallamikissä se teräksinen baseplate. Niissä on edelleenkin sama "vika" kun musta on tavan straton mikkisetissä, eli että tallamikki tulee selvästi hiljempaa ja paljon kirkkaampana kuin kaula- ja keskimikki. Tone-potikallahan sen tallamikin yläpään saa kuriin, mutta samalla ulostulo laskee entisestään. Mä en ainakaan siitä hirveästi pidä, ite haluaisin että mikit olisi suurinpiirtein samalla voimakkuudella ja "kirkkausalueella" ilman ylimääräistä säätöä.
 
Muistaakseni se on "Standard Strat set". Tämmöset lukemat on mun pötköissä karkeesti: "6,6k bridge / 5,9k middle / 5,9k neck". Pitäskö toi nyt tulkita, että tallamikki on sen karkeesti 10% kuumempi? Ainakin soundi on mun makuun tasapainossa. Baseplatekin löytyy. Keskimikki on samoin päin käämitty kuin nuo kaks muuta, sillä muuten Suhr:in BPSSC-systeemi ei toimisi toivotulla tavalla - nyt toimii. Tervetuloa testaamaan. ;)

Jucciz:
Muistaakseni se on "Standard Strat set". Tämmöset lukemat on mun pötköissä karkeesti: "6,6k bridge / 5,9k middle / 5,9k neck". Pitäskö toi nyt tulkita, että tallamikki on sen karkeesti 10% kuumempi?
 
Ei pitäisi ainakaan mun mielestä. Ottaen huomioon sen, että ohmit eivät kerro mikistä periaatteessa yksinään vielä mitään. Ja sitten on vielä psykoakustiikka. Ts. koetun äänenvoimakkuuden taso riippuu monesti jopa enemmän siitä, mitä taajuuksia ko. väpätys sisältää kuin absoluuttisesta äänenpaineesta.
 
Enkä sano, etteikö sillä resistanssilla olisi mitään merkitystä mihinkään. Mutta ajattelin sanoa kuitenkin ylläolevan.

kimurantti1: E: Oikeastaan kaverin Stankku Les Paulissa olevat Sheptonen Pafitkin on mun mielestäni aika kesyt. Hyviä mikkejä toki, mutta ei todellakaan mikään autuaaksi tekevä vaihtoehto kaikille.
 
Jos oon perillä kyseisestä frendistä niin pakko todeta että säröillä soittaessa diggasin oman Les Paulini mikeistä enemmän kuin Sheptoneista. Mulla on siis ihan perusmikit kiinni siinä. Se hiivatin numerosarjasetti mitä en ikinä muista. Paitsi että nelosella se tais alkaa. Ei sillä ettenkö Sheptoneistakin olisi pitänyt.
 
Stratossa taas ne Sheptonet olivat oikein kivat, joskin siinä on aina olleet kielet aika kuolleet kun oon sillä soitellut joten ihan täyttä kuvaa ei niistäkään oo saanut vielä.

Jucciz: Tää on varmasti just näin. Tosin, on hetkiä, jolloin perinteet jää hetkeksi syrjään ja silti homma on aina enemmän miehestä kuin työkaluista kiinni. ;)
 
Ainahan se on, ja kyllähän sitä millä vaan kamoilla vetää keikan jos tarvii. Onneksi ei tarvi. Paitsi itse asiassa äsken, no mutta oli mulla sentään omat kitarat ja dilsa..
 
Muistaakseni se on "Standard Strat set". Tämmöset lukemat on mun pötköissä karkeesti: "6,6k bridge / 5,9k middle / 5,9k neck". Pitäskö toi nyt tulkita, että tallamikki on sen karkeesti 10% kuumempi? Ainakin soundi on mun makuun tasapainossa. Baseplatekin löytyy. Keskimikki on samoin päin käämitty kuin nuo kaks muuta, sillä muuten Suhr:in BPSSC-systeemi ei toimisi toivotulla tavalla - nyt toimii. Tervetuloa testaamaan. ;)
 
Joo, noilla lukemillahan tallamikki on n. 10% ylikäämitty verrattuna kaula- ja keskimikkiin. En tiedä onko tolla käämien suunnalla mitään merkitystä mikkien äänenvoimakkuuteen. Kuitenkin siinä Mikan American Vintage Straton Sheptone-setissä tallamikki (baseplatella) on sen verran hiljaisempi ja kirkkaampi, ettei se ihan toimi samoilla asetuksilla kuin talla- ja keskimikki. Mika ei ainakaan tilatessaan pyytänyt Sheptoenelta mitään muuta, kuin sen baseplaten. Tietty onhan nää hommat vahvistimestakin kiinni, mutta tää sama huomio tehtiin ainakin Bognerin Ecstasylla, Mesan Mark V:lla, Fenderin Bassmanilla ja Fuchin ODS100:lla, mikä mun mielestäni on ihan kattava paletti, ja kaikilla sama homma.
 
Hitto kun on tää välimatka. Jos asuisin vielä Trellä, niin olisi monet testireissut jo varmaan järjestetty. :-(
 
E: Methis: Joo Mikan luutuista puhutaan, ja jos en jotenkin täydellisesti ymmärtänyt muutamilla testikerroilla väärin, niin suurinpiirtein samat ajatukset Mikalla myös. Mä pääsin sitä stratoa ihan uusillakin kielillä kokeilemaan. Se oli meillä lainassa ton 18. päivä julkaistun pitkäsoiton äänityksissä, niin tuli vaihdettua pariinkin kertaan uudet kielet siihen. Kyllä sitäkin käytettiin ja mielestäni hyvää soundia saatiin narulle, mutta ei silti herättänyt mitään hirveää paloa tilata Sheptonen mikkejä omiin kitaroihin.

Mittasin tarkat lukemat:
 
Kaula: 5,80 kOhm
Keski: 5,88 kOhm
Talla: 6,43 kOhm (baseplate)
 
Mun mielestä tasapainoinen setti, mut mitäpä mää näistä tajuaisin. :)