Klassinen ›

Sinfonietta sävellysmuotona viittaa yleensä sinfoniaa mittasuhteiltaan suppeampaan ja kevyemmällä kädellä sävellettyyn moniosaiseen orkesteriteokseen, joka ei ole muodoltaan niin keskitetty kuin sinfonia, eikä se yleensä muodosta sinfonisen ajattelun puitteissa ilmenevää sinfoniseen jännitteeseen verrattavaa draamallista kaarta tai aiheiden välistä syvää logiikkaa.
 
Sinfoniettojen tyyliasteikko ulottuu kepeistä kamarimusiikillisista teostyypeistä (Prokofjev) rytmistä elementtiä melodisen aineksen sijasta korostaviin pseudosinfonisiin teoksiin(Janacek), ja divertimentotyyppisistä teoksista (Wiren) lopulta aidommin sinfonisesti rakennettuihin ja muotoarkkitehtuuriltaan ja motiivityöskentelyssään kunnianhimoisempiin teoksiin (Pylkkänen).
 
Mikäli intuitioni osuu lähelläkään oikeaan, sinfoniettojen säveltäjänä äärimmäisen tuotteliaan ja kenties musiikinhistorian tuotteliaimman säveltäjän Saikkolan varhaisimmassa tämän lajityypin teoksessa voidaan ehkä kuulla säveltäjälle tyypillisten sotamuistojen tavoin teoksen vakavassa tai jopa synkähkösävyisessä johdannossa pianissimossa tykkien kaukaiseen jylyyn assosioituvia patarummuniskuja, eikä teos ole niin runollisen idyllinen tunnelmiltaan kuin Taunon, vaan keskittynyttä kontemplatiivisuutta ilmentävä sinfonisessa ajattelussaan, joskin internet archivessa julkaistu äänite on äänentoistoltaan ylen alkuperäistä äänitettä sameampi ja huonompilaatuinen. Minulla on kyseinen sinfonietta läppärillä ja soi upeasti.
 
Säveltäjä tutustuu uuteen teosmuotoon aluksi hieman tunnustellen, eikä laita niin sanotusti heti kaikkea peliin, vaan jälkimmäisissä osissa ja ehkä kenties muissa sinfonietoissaan käy rohkeammin itselleen uuden sävellysmuodon mahdollisuuksiin käsiksi ja tuottaa varsin kaunopuheista musiikkia etenkin upeassa ja kirkastunutta runollisuutta henkivässä adagiossa, joidenkin episodien sibeliaanisestakin vivahteesta huolimatta, mutta tosin esikuvaansa motiivisesti kompleksisempana ja lihaksikkaampana finalen koodan muistuttaessa tyyliltään kuin jotain Bachin urkuteosta uljaasti soivana orkesterikudoksena polyfoniaa viljellen.
 
Internet archivessa julkaistussa sinfonietassa monet orkestraaliset detaljit peittyvät äänitteen sameuteen, vaikka alkuperäinen äänite soi kirkkaasti ja selväpiirteisesti ja siitä erottuvat mm. finalen pizzicatot, bassokulut ja avausosan soolohuiluosuudet ym. detaljit myös allegretossa.
 
Enkä tosiaan väitä teosta säveltäjän parhaimpiin kuuluvaksi laadukkuudestaan huolimatta, sillä otaksuttavasti jo ennen sotia säveltäjä loi vahvempia teoksia, kuten ilmeeltään modernimman partitan, ei sama teos kuin tripartita, ja varsinkin Campale Taistelusinfonian, joka sai useammiltakin kriitikoilta suitsutusta.
 
Sen lisäksi mm. "Sinfonia Tragica herätti jo ensiesityksessään mielenkiintoa. etenkin suunnittelunsa johdonmukaisuudella, sekä soittimellisen sanontansa terävyydellä", kritiikki kirjoitti.
 
Tästä huolimatta kaikkien aikojen suosituimmaksi sinfonietaksi on noussut patarumpupattereistaan tunnetuksi tullut Janacekin teos, jossa paljolti toistoon perustuvana rytmikuvioiden hienoisesta varioinnista ja enintään aavistuksenomaisesta lyhyiden melodisten aiheiden kehittelystä huolimatta ei juuri ilmene aiheiden ja motiivien vakavaa ja painokasta kehittelyjaksoa tai selkeäpiirteistä melodista ainesta, vaan on säveltäjälle ominaisesti tyyliltään hyvin omalaatuinen ja pikemminkin dramaattisiin efekteihin kuin sonaattimuodon puitteissa toteutettuun temaattiseen työhön, ja teemojen kehittelyyn pyrkivää tai muihin perinteisiin muotoiluperiaatteisiin nojaavaa materiaalin työstämisessä.
 
Mikäli kirjoitatte tuubin hakukenttään sanan sinfonietta löytyy hakutuloksena useiden tuntemattomienkin säveltäjien kyseisen lajityypin teoksia, joskin suurimmalta osaltaan ne tarjoavat Janacekin sinfoniettaa.
 
Tässä esimerkkinä Francis Poulencin uusklassinen tai mahdollisesti jopa uusromanttinen vauhdikkaasti alkava kepeä ja valoisa sinfonietta ilman sanottavampaa sisäistä panosta, persoonallista ilmettä tai juurikaan edes vastakohtaisten elementtien tai voimakkaiden pateettisten eleiden viljelyä kaikessa leikkisyydessään ja eloisuudessaan hienoisesta rutiininomaisuudesta huolimatta alun intervallihyppyineen ja alaspäisine asteikkokulkuineen, säveltäjän kirjoittaessa tavoilleen uskollisena yleisöön menevää ja kevyesti sulavaa musiikkia https://youtu.be/9jUUES8l528 Eräät melodiset käänteet tuovat mieleen romanttiset esikuvat tunnetuilta säveltäjiltä.
 
Musiikki on hyvin soivaa ja miellyttävää, mutta ei liikuta tai vaikuta muutoinkaan syvästi tunteisiin uusklassismille tyypillisessä objektiivisuuden tavoittelussaan.
 
Tämä sinfonietta saattaa modernistisessa ilmaisussaan repivän riitasointisine sointurepetitioineen olla erään jäsenemme makuun: https://youtu.be/l36IOyXp3FI?list=O … y_nf2LR9dzNKC0vHmjGILRHyij3AV5G3E1Q
 
Ehkei melodisesti niin vahvoja teoksia kuin Taunon hevin löydä, mutta varteenotettavia haastajia on esim. Regerin, Hindemithin, Baxin, Rimsky Korsakovin, Rousselin jne. sinfonietat, joilla on tietysti myös se etu puolellaan, että äänitykset ovat huippuluokkaa. Kuitenkin sen jälkeen kun olin kuunnellut erään heistä sinfoniettaa, niin Pylkkäsen sinfonietta riipaisi sydänalasta.
 
Luin hiukan Saikkiksen, Saikkolan , itsestään kertomaa tarinaa ja siinä hän mm. kertoo saaneensa musiikillisen herätteen rakennusmestari isältään, joka soitti viulua ja äiti taisi laulaa ja tämän isä oli taitava kanteleen soittaja, joka sävelsi mm. virsiä ja muita sävelmiä. 6 v. ikäisenä hän sai viulun. Hän kävi myös konserteissa, joista eräässä orkesteria johti itse suuri lupaus Toivo Kuula. 14 v. hän meni Viipurin musiikkiopistoon ja viulun soiton ohella ryhtyi säveltämään kvarteton säestämiä lauluja, jotka saivat hyvää kritiikkiä mm. soinnutuksensa uudenaikaisuudestaan jne.

Esimerkkejä sinfonietoista:
 
William Alwyn's Sinfonietta for strings (1970)
Malcolm Arnold's Sinfonietta No. 1, Op. 48 (1954), Sinfonietta No. 2, Op. 65 (1958), and Sinfonietta No. 3, Op. 81 (1964)
Alexander Arutiunian's Sinfonietta for string orchestra (1966)
Jürg Baur's Triton-Sinfonietta: 3 Grotesken für Kammerorchester (1974)
Maciej Baenkowski's Sinfonietta no. 1 "Time is ticking" for string orchestra (2013/2014) and Sinfonietta no. 2 "Polonia" - hommage à Wojciech Kilar for string orchestra (2017/2018)
Arnold Bax's Sinfonietta (1932)
Lennox Berkeley's Sinfonietta, Op. 34 (1950)
Herbert Blendinger's Sinfonietta, Op. 30 (1976)
Eugène Bozza's Sinfonietta for string orchestra, Op. 61 (1944)
Mikis Theodorakis's Sinfonietta for piano, flauto and string orchestra (1947)
Benjamin Britten's Sinfonietta, Op. 1 (1932)
George Whitefield Chadwick's Sinfonietta (1904)
Henry Cowell's Sinfonietta for chamber orchestra (1928)
Ingolf Dahl's Sinfonietta for concert band
Ikuma Dan's Sinfonietta (1974)
Peter Maxwell Davies's Sinfonietta accademica (1987)
Louis Durey's Sinfonietta for strings, Op. 105 (1966)
Ulvi Cemal Erkin's Sinfonietta for string orchestra (195159)
Iván Erd's Minnesota Sinfonietta, Op. 51
Harald Genzmer's Sinfonietta for string orchestra
Peggy Glanville-Hicks's Sinfonietta No. 1 in D minor for small orchestra (1935) and Sinfonietta No. 2 for orchestra (1938)
Kimmo Hakola's Sinfonietta (1999)
Ernesto Halffter's Sinfonietta in D major (1925)
Josef Matthias Hauer's Sinfonietta in 3 Sätzen, Op. 50
Bernard Herrmann's Sinfonietta for string orchestra (1935)
Paul Hindemith's Lustige Sinfonietta, Op. 4 (1916), and Symphonietta (Little Symphony) in E major (1949)
Alun Hoddinott's Sinfonietta No. 1, Op. 56 (1968), Sinfonietta No. 2, Op. 67 (1969), Sinfonietta No. 3, Op. 71 (1970), and Sinfonietta No. 4 (1971)
Bertold Hummel's Sinfonietta for wind orchestra, Op. 39 (1970)
Mikhail Ippolitov-Ivanov's Sinfonietta, Op. 34 (arrangement for large orchestra of Violin Sonata, Op. 8) (1902)
Leo_ Janáek's Sinfonietta (1926)
John Joubert's Sinfonietta for chamber orchestra, Op. 38
Pál Kadosa's Sinfonietta for orchestra
Robert Kajanus's Sinfonietta, Op. 16 (1915)
Vítzslava Kaprálová's Military Sinfonietta, Op. 11 (1937)
Nikolai Kapustin's Sinfonietta for orchestra, Op. 49 (1986)
Erich Wolfgang Korngold's Sinfonietta in B major, Op. 5 (1912)
Ernst Krenek's Sinfonietta for string orchestra, "A brasileira", Op. 131 (1952)
Ladislav Kubík's Sinfonietta No. 1 for 19 instruments (1999), No. 2, "Jacobs Well" for orchestra (1999) and No. 3, "Gong" for mezzo-soprano, mixed choir, orchestra and electronics (200708)
James MacMillan's Sinfonietta (1991)
Elizabeth Maconchy's Sinfonietta (1976), not to be confused with her Little Symphony (198081)
Tomás Marco's Sinfonietta No. 1 ("Opaco resplandor de la memoria"), for orchestra (199899), and Sinfonietta No. 2 "Curvas del Guadiana" (2004)
Igor Markevitch's Sinfonietta in F (192829)
Bohuslav Martin's Sinfonietta giocosa (1940) and Sinfonietta La Jolla (1950), both for piano and chamber orchestra
William Mathias's Sinfonietta, Op. 34 (1967)
Johan de Meij's Sinfonietta No. 1 for brass band (2011)
Darius Milhaud's Sinfonietta, Op. 363 (1957)
E. J. Moeran's Sinfonietta (1944)
José Pablo Moncayo's Sinfonietta (1945)
Sabur Moroi's Sinfonietta in B-flat, Op. 24 "For Children" (1943)
Nikolai Myaskovsky's Sinfonietta No. 1 for small orchestra, Op. 10 (1911), No. 2 for string orchestra, Op. 32 No. 2 (1929) and No. 3 for string orchestra, Op. 68 (1946)
Ottokar Nováek's Sinfonietta for woodwind octet (1905)
Krzysztof Penderecki's Sinfonietta No. 1 for string orchestra (1992), No. 2 for clarinet and strings (1994), No. 3 for string orchestra (2012) and Sinfonietta for flute and string orchestra (2019)
George Perle's Sinfonietta I (1987) and II (1990)
Astor Piazzolla's Sinfonietta for chamber orchestra, Op. 19
Walter Piston's Sinfonietta (1941)
Francis Poulenc's Sinfonietta (1947)
Sergei Prokofiev's Sinfonietta in A major, Op. 5 (1909, rev. 1929 as Op. 48)
Joachim Raff's Sinfonietta for ten winds, Op. 188 (1874)
Max Reger's Sinfonietta in A major, Op. 90 (190405)
Wallingford Riegger's Sinfonietta (1959)
Nikolai Rimsky-Korsakov's Sinfonietta on Russian Themes in A minor, Op. 31 (187984)
Julius Röntgen's Sinfonietta humoristica (1922)
Albert Roussel's Sinfonietta for string orchestra, Op. 52 (1934)
Edmund Rubbra's Sinfonietta for large string orchestra, Op. 163 (198485)
Cyril Scott's Sinfonietta for organ, harp and strings (1962)
Humphrey Searle's Sinfonietta, Op. 49, for flute, oboe, clarinet, bassoon, horn, violin, viola, cello, and double bass (196869)
Kazimierz Serocki's Sinfonietta for 2 string orchestras (1956)
Vissarion Shebalin's Sinfonietta on Russian folksongs, Op. 43 (194951)
Nikos Skalkottas's Sinfonietta (194849)
Carlos Surinach's Sinfonietta flamenca (195354)
Germaine Tailleferre's Symphonietta for trumpet, tympani and strings (197475)
Alexandre Tansman's Sinfonietta No. 1, "À mon ami Louis Gruenberg" (1924) and Sinfonietta No. 1, "À Renard Czajkowski" (1978)
Boris Tchaikovsky's Sinfonietta for string orchestra (1953)
Mikis Theodorakis's Sinfonietta for solo flute, piano and string orchestra (1947)
Ernst Toch's Sinfonietta for string orchestra, Op. 96 (1964), Sinfonietta for wind instruments and percussion, Op. 97 (1964)
Eduard Tubin's Sinfonietta on Estonian Motifs (1940)
Geirr Tveitt's Sinfonietta di Soffiatori (1962)
Erich Urbanner's Sinfonietta 79
Anatol Vieru's Sinfonietta (1975)
Heitor Villa-Lobos's Sinfonietta No. 1 (1916) and Sinfonietta No. 2 (1947)
Johan Wagenaar's Sinfonietta (1916)
Graham Waterhouse's Sinfonietta for string orchestra, Op. 54 (2002)
Franz Waxman's Sinfonietta for string orchestra and timpani
Mieczysaw Weinberg's Sinfonietta No. 1, Op. 41 (1948) and Sinfonietta No. 2 for string orchestra and timpani, Op. 74 (1960)
Felix Weingartner's Sinfonietta, Op. 83 (1932)
John Williams's Sinfonietta for wind ensemble (1968)
Malcolm Williamson's Sinfonietta (1965)
Alexander von Zemlinsky's Sinfonietta for orchestra, Op. 23 (1934)
Zhu Jian'er's Sinfonietta, Op. 38 (1994)
Matteo Zanetti's Symphonietta for string orchestra (2010)