Klassinen ›

Vaalitaanko suomessa julkisin verovaroin ylläpidetyn Ylen tai muiden instanssien ja toimijoiden taholta musiikillista kulttuuriperintöämme muuten kuin tilaamalla modernia atonaalista musiikkia nykysäveltäjiltä ja soittamalla äärimmäisen kapeaa suomalaista ohjelmistoa ja etunenässä Sibeliusta, kun tuntuu siltä, että suurin osa maamme viime vuosisadan säveltaiteesta on kadonnut täysin radiokanaviltakin, vaikka ylen tehtäviin kuuluu tallentaa sellaista suomalaista säveltaidetta, jota ei jostain syystä muka voi sijoittaa kaupallisille äänitteille, mutta mitä onkaan tapahtunut?
 
Eurooppalaiset tuiki tuntemattomat säveltäjät, kuten esim. Montsalvatge ja Skirvin, sekä vähän amerikkalaisetkin ovat valloittaneet radion musiikkiohjelmat vanhojen klassikoiden ohella ja suomalaiset sotien ajan huomattavatkin ja hyvää kritiikkiä saaneet säveltäjät on poistettu surutta ja tylysti radioaalloilta sävellystyylistä riippumatta.
 
Soivaan arkistoon voi toivoa suomalaista musiikkia jonkin verran mm. vanhoilta kantanauhatallenteilta, joten kipin kapin nyt kaikki toivomaan Tuukkasen Kuunsokeaa, Viimeistä paimenta ja Ihminen ja elementit kantaattia, Fordellin sinfonista runoa Metsänhaltija, Sonnisen Sinfonisia tuokioita, sekä mm. Pylkkäsen Lentävän hollantilaisen näkyä ja mm. sinfoniettaa, niin ette aivan tyhjästä maksa Yle-veroa ja saamme toivon mukaan kuultavaksemme suomalaisen musiikin ajattomia ja iättömiä klassikoita.
 
Olkaa niin hyvät ja vaalikaa ja toivokaa hyvää ja tasokasta suomalaista musiikkia.
 
Sonnisen sinfoniset tuokiot sai ruotsissa loistavat arvostelut viitatessaan professori Salmenhaaran mukaan ensimmäisen aallon modernistiemme sävellystyyliin ja kritiikki piti teosta myös suomessa varsinkin avausosansa puolesta vahvana ja modernina orkesteriteoksena.
 
Nykyaikana maltillisempi kritiikki kutsui niitä raikkaiksi ja musikanttisiksi tuokioiksi, mutta vähemmän moderneiksi tonaalisuuden ylivallassaan, kun ne esitettiin HKO:n konsertissa.
 
Useamman kriitikon lähinnä myönteiseen sävyyn luonnehtimaa laajaa Tuukkasen kantaattia Ihminen ja elementit kuvailtiin kritiikeissä "kauneudessaan ja mahtavuudessaan mukaansa tempaavaksi", "muhkeasti soivaksi" ja "perinteistä musiikkia" edustavaksi teokseksi, jonka kritiikki arveli olevan "paljon hauskempaa laulettavaa, kuin useimmat muut ohjelmaan sisältyneet teokset", Kuulan kuoromusiikkia myöten, ja vaikka sen eräs osa nimeltään ilmojen hyminä oli kritiikin mukaan "orkestraalisesti teoksen tuorein", niin eräs arvostelija luonnehti teosta "hieman ulkokohtaiseksi".
 
Mutta tämänhän ei Tuukkasen jo varsin kypsän tyylin tuntien tarvitse olla mikään moite, mikäli teos on saanut edellä kuvatun kaltaista suitsutusta ja se saattaa hyvinkin enteillä meri sinfoniaa.
 
Missä määrin pikalevylle monoäänityksenä tallennetun ja mahdollisesti digitoidun teoksen välittämä sointikuva vastaa näitä live vaikutelmia muhkeudesta ja mahtavuudesta onkin sitten ihan eri juttu.
 
Laajaan Helvi Hämäläisen näytelmään Kuunsokea sävelletty musiikki on kritiikin mukaan mm. välillä "hauraan impressionistista" ja välillä "kiihkeää musiikkia". Viimeiseksi paimeneksi nimetty legenda on Klamin mukaan, mikäli kyse oli tästä teoksesta, "luontevasti etenevä, kuvausvoimainen" ym.
 
Muiden muassa näitä edellä mainittuja, sekä paljon muita teoksia, on nimittäin menneinä aikoina radiossa usein kuultu, mutta ei enää pitkiin aikoihin, jota seikkaa eräs sotahistorioitsijakin surkutteli kirjoittamassaan musiikkikirjassa.

Ilmeisestikään pikalevyjä ei todellakaan ole digitoitu, kun niiden sisältämää musiikkia ei radiossa milloinkaan nykyaikana kuulla.

Julkaistu äskettäin, joten vaalitaan.
 
Helvi Leiviskä ja unohdettu pianokonsertto
 
https://areena.yle.fi/podcastit/1-72178155
 
Ja tämäkin vielä.
 
https://areena.yle.fi/podcastit/1-72178847

Prophet: Julkaistu äskettäin, joten vaalitaan.
 
Helvi Leiviskä ja unohdettu pianokonsertto
 
https://areena.yle.fi/podcastit/1-72178155
 
Ja tämäkin vielä.
 
https://areena.yle.fi/podcastit/1-72178847
 
En tekisi yhden saksassa julkaistun levyn perusteella vielä noin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Kyllä suomessakin suomalaista musiikkia levytetään, mutta aika niukasti keskittyen vanhempien mestarien osalta vain äärimmäisen kapeaan säveltäjävalikoimaan ja tämän lisäksi usein vielä uudempaan musiikkiin painottuen, ellei kansanmusiikkia lasketa mukaan. Suomessa on elänyt säveltäjiä, joiden koko tuotanto on levytetty, kuten Madetoja, Sibelius, Rautavaara ym., mutta sitten on paljon säveltäjiä, joilta ei ole levytetty mitään tai tuotannon laajuuteen nähden juuri mitään, varsinkaan taide-tai orkesterimusiikkia. Levytyspolitiikassa vallitsee siis suuri epäsuhta säveltäjien välillä kaupallisista intresseistä johtuen.
 
Esim. Erkki Aaltosen eräs tunnettu sinfonia esitettiin menestyksellä Itä-blokissa ja japanissa asti, mutta sitä ei ole levytetty eikä se juurtunut ohjelmistoon, vaikka siinä on tehokkaita sinfonisia jaksoja, loistava fuuga, liikuttava epitafio, myrskyävä scherzo, sotarumpuja, fanfaareja, minimalismia, hymnejä, groteskeja marsseja
ja matalien jousien mollisävyjä.

Jälkimmäisen linkin sisältö:
 
Sibelius: Karelia-sarja (RSO/Jukka-Pekka Saraste).
 
23:55 Fabritius: Ljusterflamman (Matti Tuloisela, baritoni, ja Marja Oja, piano).
 
23:58 Linnavuori: Iltalaulu (Matti Hannula, Tampereen tuomiokirkon urut).
 
00:05 I. Hannikainen: Tunnelmia (Terhi Dostal, piano).
 
00:23 Klemetti (sov.): Eteläpohjalaisia kansanlauluja ja tansseja (Ankka Brass/Olavi Lampinen).
 
00:35 Pylkkänen: Sarja orkesterille kuunn. Punainen neilikka (RSO/George de Godzinsky).
 
00:47 Palmgren: Miilunpolttaja (Petteri Salomaa, baritoni, ja Pentti Koskimies, piano).
 
00:50 Lindeman: Sinfonia n:o 1 (Sinfonia inornata) (RSO/Nils-Eric Fougstedt).
 
01:11 Almila: Concertino (Jouko Harjanne, trumpetti, ja RSO:n vasket/Atso Almila).
 
01:24 Tuukkanen: Sinfonia n:o 3 (Merisinfonia) (Tuula-Marja Tuomela, sopraano, ja Tom Nyman, tenori, sekä Musica-kuoro, Jyväskylän Studiokuoro ja Jyväskylä Sinfonia/Ari Rasilainen).
 
01:58 Ringbom: Sekstetto puhaltimille (Jouko Teikari, oboe, Juha Metsäpelto, englannintorvi, Marja Haapamäki, klarinetti, Reino Simola, klarinetti, Juhani Tapaninen, fagotti, ja Kari Alanne, käyrätorvi).
 
02:16 Meriläinen: Pianosonaatti n:o 4 (Jerry Jantunen).
 
02:45 A. Merikanto: Nonetto (Matti Helin, huilu, Aale Lindgren, englannintorvi, Osmo Linkola, klarinetti, Jussi Pesonen, viulu, Yrjö Lasonpalo, viulu, Mauri Pietikäinen, alttoviulu, Kari Lindstedt, sello, Jorma Katrama, kontrabasso, ja Margit Rahkonen, piano/Ari Rasilainen).
 
03:08 Marttinen: Trio viululle, kontrabassolle ja pianolle. (Minna Pensola, Jani Pensola, ja Joonas Ahonen).
 
03:22 Kuula: Pianotrio A-duuri (Risto Lauriala, piano, Tero Latvala, viulu, ja Marko Ylönen, sello).
 
04:12 Madetoja: Sinfoninen sarja (Oulu Sinfonia/Arvo Volmer).
 
04:45 Marvia: Olit poissa (Jaakko Kortekangas, baritoni, ja Ilkka Paananen, piano).
 
04:48 Crusell: Kvartetto klarinetille ja jousille n:o 3 D-duuri (Paavo Lampinen, klarinetti, Jorma Ylönen, viulu, Ahti Pilvi, alttoviulu, ja Esko Valsta, sello).
 
05:17 Sallinen: Neljä laulua unesta (Helena Juntunen, sopraano, ja RSO/Hannu Lintu).
 
05:32 Kauppi: Fantasia f-molli (Tauno Äikää, urut).
 
05:36 T. Kuusisto: Kolme miniatyyriä (Kimmo Hakasalo, piano).
 
05:42 Klami: Lapsisinfonia (RSO/Pertti Pekkanen).
 
05:58 V. Hannikainen: Variations pastorales (Matti Helin, huilu, ja Pentti Koskimies, piano).
 
06:11 Ranta: Topeliana-sarja (RO/Nils-Eric Fougstedt).
 
06:17 Raitio: Menuetti, Canzonetta, Kissan kehtolaulu, Arietta ja Sinipiikain tanssi kok. Kymmenen pientä pianokappaletta lapsille (Liisa Pohjola).
 
06:23 Melartin: Piccola gavotta (Seppo Tukiainen, viulu, ja Tapani Valsta, piano).
 
06:26 O. Merikanto: Elämälle (Sauli Tiilikainen, baritoni, ja RSO/Jorma Panula).

Monet edellä luettelemistasi teoksista eivät ole säveltäjiensä keskeisimpään tuotantoon kuuluvia pääteoksia, vaan hieman sellaisia kevyellä kädellä ja "siveltimellä" piirrettyjä tilapäisluonteisia pikku sepitteitä, kuten tuo naivismia edustava Topeliaana. Kuten olen jossain yhteydessä maininnut kyseisen säveltäjän suurteoksiin, jotka saivat hyvää kritiikkiä, kuuluu mm. sinfoninen partita, sinfonia Dell'Arte, Oratorio volgare ja konsertto orkesterille sekä aikanaan ultramoderneina mainitut atonaaliset teokset kvartetto Inquieto ja pianotrio, jotka olivat rohkeinta säveltaidetta suomessa. Siinä konsertissa jossa quartetto esitettiin, niin teokset arvostellut musiikin professori toivoi, että unohdettujen naissäveltäjien lisäksi tuotaisiin esiin myös enemmän unohdettuja miessäveltäjiä.

Helvi Leiviskästä kerrotaan Efter Nion jaksossa.
 
https://areena.yle.fi/1-72250803

Prophet: Helvi Leiviskästä kerrotaan Efter Nion jaksossa.
 
https://areena.yle.fi/1-72250803
 
Kuka kertoisi unohdetuista miessäveltäjistämme, kun heitä on ollut olemassa suuri joukko taitavia sävelseppoja? Aaltosesta ja hänen sinfonioistaan ei puhuta muualla kuin prof. Salmenhaaran kirjoissa.

megatherium: Kuka kertoisi unohdetuista miessäveltäjistämme, kun heitä on ollut olemassa suuri joukko taitavia sävelseppoja? Aaltosesta ja hänen sinfonioistaan ei puhuta muualla kuin prof. Salmenhaaran kirjoissa.
 
Mikähän olisi kapellimestari Stasevskan näkemys niistä, kun kuitenkin kiinnostui Leiviskästä?

Voin puhua vain prof. Salmenhaaran analyyseihin ja omiin havaintoihin näkemykseni perustaen, että Suomessa on vaikuttanut Leiviskää etevämpiäkin sinfonikoita, ja joista Aaltosen Erkin sinfonia(t) saavuttivat mainetta monissa Itä-Euroopan maissa Japania myöten.