Muusikoiden.net
07.10.2022
 

Klassinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Taidemusiikki on heterogeeninen ryhmä säveltäjiä
1
megatherium
20.07.2022 17:22:45 (muokattu 21.07.2022 12:39:54)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Klassista on niin monentyyppistä musiikkia laidasta laitaan kuin olla ja saattaa ja jonka metafyysinen olemus sinänsä vielä kaihtaa määrityksiä ja on selittämätön tuntematon x jonka syntymekanismia emme tunne emmekä liioin sitä kuinka se vaikuttaa niin kuin se vaikuttaa tunteisiin kyeten kohottamaan ja muuttamaan niitä nopeasti toiseen vireeseen lukuun ottamatta niitä säveltäjiä ja heidän teoksiaan josta tätä korkeinta metafyysistä merkitystä on vaikea tiedoita empiirisesti kuten sellaisten säveltäjien kuten Rossinin musiikista josta nuo metafyysiset syvyydet puuttuvat tykkänään.
 
Mutta taidemusiikkiin yhtä kaikki kuitenkin kuuluu niin Rossinin keveys kuin Beethovenin syvämietteisyys ja Tuukkasen ja melartinin ym. pakahduttavuus eikä niistä voida puhua samana päivänäkään niin kuin ne kuuluisivat samaan kategoriaan ja olisivat yhteismitallisia keskenään mitä ne eivät ole, sillä niin erityyppisestä musiikista on kysymys pari tunnettua esimerkkiä vain luetellakseni, mutta tämä rinnastus hieman ehkä selittää sitä mistä on kysymys klassisen musiikin genren laajuudessa sen käsittäessä lähes äärettömiin rikkauksiin ulottuvaan määrään erilaisia säveltäjiä ja heidän teoksiaan jotka saattavat erota toisistaan kuin yö ja päivä, joten varsin heterogeenisestä säveltäjien ryhmästä on kyse vaikka kaikki klassinen niputetaankin usein yhden kyseessä olevaa musiikkia kuvailevan nimilappu tyyppisen otsikon alle koska se ilmeisesti kuitenkin kaikesta huolimatta pohjautuu samaan länsimaisen musiikin traditioon.
 
Kuuntelin tänäänkin Tuukkasen Meri sinfonian Myrskyä verrattain, siis suht tai melko pakahtuneena ja herää kysymys mihin sitä välitöntä vaikutusta vertaisin kun kaikki muu musiikki 1900 luvulla on joko frigidiä ja vaisua tai lämpenee hitaammin tai sitten atonaalista uutta musiikkia joka ei jo musiikillisen kielioppinsa puolesta vaikuta ensinkään tunteisiin kuten tonaalisuus mutta on tietenkin poikkeuksia kuten monet suomalaiset muut postromanttiset säveltäjät kuten Melartin ja kumpp joiden vaikutus saattaa olla musertavampikin.
 
On silti klassisen musiikin koko kenttää ajatellen varsin harvinainen ominaisuus ja piirre että musiikki kykenee niin välittömästi ja voimakkaasti vaikuttaman tunteisiin kuten myrsky tai laaja avausosa osa Tuukkasen meri sinfoniassa itselläni vaikuttaa, lähes heti alusta alkaen, vaikkakaan se ei tapahdu itsestään ja johon tuskin yksikään toinen teos kaanonin katveesta kykenee Tuukkasen itsensä ja jonkun Saikkolan säveltämiä sinfonioita ym. ehkä lukuun ottamatta vaikkei siinä musiikissa itsessään ole periaatteessa mitään erikoista vaan se on tyyliltään hyvinkin konservatiivista musiikkia ja tuo voimakkuuskin on niin suhteellinen käsite eikä teos kuitenkaan syvimmiltään yllä samaan kuin joku Mozartin tai Beethovenin musiikki mutta nyt kun kuuntelin myrskyä ensimmäistä kertaa tänään ei vaikutus ollutkaan niin voimakas vaan jäi laimeammaksi. Täytyy yrittää uudelleen. Toisella keralla musiikki meni tunteisiin ihan eri tavalla.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
Gary Enfield
21.07.2022 12:47:24
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Soitinvalikoima kai aika pitkälti määrittää eri genrejä. Taidemusiikkiin kuuluu orkesterisoittimet, eri kokoonpanoin. Joskus voidaan lisätä elektroniikkaa tai jotain epätavallista soitinta väriä tuomaan, mutta jouset, vasket ja puupuhaltimet on taidemusiikille hyvin leimallisia, miltei ohittamattomia.
 
megatherium
21.07.2022 14:26:35 (muokattu 22.07.2022 17:53:52)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Gary Enfield: Soitinvalikoima kai aika pitkälti määrittää eri genrejä. Taidemusiikkiin kuuluu orkesterisoittimet, eri kokoonpanoin. Joskus voidaan lisätä elektroniikkaa tai jotain epätavallista soitinta väriä tuomaan, mutta jouset, vasket ja puupuhaltimet on taidemusiikille hyvin leimallisia, miltei ohittamattomia.
 
Se lienee kyllä totta mutta sitä en oikeastaan ajanut takaa vaan tarkoituksenani oli vain vertailla klassisen genren puitteissa säveltäjiä ja niiden laadukkuutta keskenään todeten mm. Rossinin tyhjänpäiväiseksi, pinnalliseksi ja suuresti liioitelluksi musiikilliseksi "kyvyksi" joka ei kyennyt pelkkänä ooppera koomikkona ilmaisemaan musiikissaan niin syviä tuntoja kuin sentään monet paljon tuntemattomammatkin säveltäjät vielä 1900 luvulla kuten vaikkapa Tuukkanen, Melartin ja Saikkola surua ilmentävässä karjala palaa kuvassaan mutta ei siihen pysty virolaiset tubin tai ellerkään joiden musiikista puuttuu sellaista ekspressiivistä voimaa shostakovitsin plagioivassa epigoniassaan tubinin kohdalla ettei hän millään pärjää vertailussa suomalaisille siitä huolimata että hänen melko pinnallisista sinfonioistaan on tehty peräti 2 kokonaislevytystä vaikkei itse musiikki antaisi aineksia yhteenkään. Enpä juuri voisi kuvitellakaan varsinkaan jotakin 1900 luvun teosta josta saisin näin usein kiksejä saati kiksin puolikastakaan kuin vaikkapa Tuukkasen Meri sinfonian tietyistä osista vaikkakin vähiten intermezzosta joka ei ole teoksen oikea avausosa vaikka se nyt spotifyssa ensin soikin.
 
Saanen valistaa sinua vakavasti siinä mitkä sinfoniat oikeasti ovat suuria ja merkittäviä teoksia suomessa lähtien Melartinin 6 sinfoniasta joista tehdyt levytykset ovat sinfonioiden lyhennettyjä versioita eivätkä niiden uusia editioita joten kannattaa suhtautua skeptisesti niistä tehtyihin levytyksiin mutta voin kuitenkin esmes suositella Jussi jalaksen komeaa tulkintaa Melartinin 5. sinfoniasta jota minäkin kerran kuuntelin pakahtuneena poltetta rinnassa vaikkakin sekin lienee mutiloitu eikä täydellinen alkuperäisversio jota kuulemma saamieni tietojen valossa ollaan kuitenkin levyttämässä saksalaiselle cpo merkille kuten 6: ttakin sinfoniaa, ensimmäinen kerta laatuaan, sikäli kun tiedän. Itse kuuntelen eilen illalla yle klassiselta Sibeliuksen sinfonioita paljon suurempaa nautintoa tuntien maisteri Sulho rannan sinfonia Piccolaa joka on tyyliltään omintakeista uusklassismia edustava sinfonia jonka erityisesti pezzo tematico ja pezzo umoristico osat ovat vaikuttavia ja syvää tyydytystä tuottavia eikä finaalikaan ole hassumpi taidokkaassa temaattisessa työssä mutta muuan ehdoton lempisinfoniani on Tuukkasen meri sinfonia jota ei ikävä kyllä voi kuunnella kokonaisuudessaan youtubesta tai spotifysta sillä sen laaja lähes impressionistisen pehmeä ihana avausosa loistaa poissaolollaan mutta myös vanhaa Tuukkasta edustava Myrsky osa on vaikuttavan pakahduttava vaahtopäille nousevien maininkien vyöryssä mutta myös Helvi Leiviskän sinfonia on vaikuttava teos ja pitää muistaa että nämä kaikki olivat ammattisäveltäjiä eivätkä harrastelijoita.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2022, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti