Muusikoiden.net
28.02.2021
 

Klassinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Pohjolan parhaat sinfonikot?
1
megatherium
05.09.2020 17:08:12 (muokattu 09.09.2020 14:35:44)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ruotsissa on aika monta heidän oloissaan merkittävää sinfonikkoa kuten esim. Franz Berwald, Kurt Atterberg, Ture Ranström, Peterson-Berger, Hugo Alfven, Gösta Nyström, John Fernström, Lars-Erik Larsson ja Wilhelm Stenhammar, Karl Birger blomdahl ja Ruotsin Mahleriksi kutsuttu Allan Petterson, jotka päihittävät lähinnä lauluistaan tunnetun Bellmannin. Bellman on aika pikku tekijä siinä seurassa. Norjassakaan Grieg ei pärjää Christian Sindingille sinfonikkona kuten ei Sibeliuskaan pärjää Melartinin saksalaisvaikutteiselle sinfoniatyylille kotikutoisella kansallisesti värittyneellä kansallisromantiikallaan.
 
Sibeliuksen status on kuitenkin kuuluisia skandinaavisia kollegoitaan vahvempi suomessa vaikkei hänen musiikkinsa teekään erityisen voimakasta emotionaalista vaikutusta stereotyyppisenä kansallisromantikkona ja anakronistisena ja frigidinä klassismin edustajana vaan jää vaikutukseltaan aika ulkokohtaiseksi. Suomessa suuria vaiettuja ovat mm. Melartin, Fordell, Saikkola, Tuukkanen, Aaltonen, Fougstedt, Ranta, Leiviskä, Törne, pesonen ja Linnala.
 
Melartinin musiikissa on kuitenkin emotionaalista syvyyttä enemmän kuin parhaillakaan ruotsalaissäveltäjillä kuten Alfvenilla niin kiehtovaa kuin hänen musiikkinsa onkin Ruotsin kansallissäveltäjänä.

 
https://youtu.be/261Fs5pZhOM
 
https://youtu.be/aa0Gl7Q1Yw4
 
https://youtu.be/V6GzHaOuVkc
 
https://youtu.be/nhxzrFXq5Wc
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
megatherium
19.10.2020 09:11:39 (muokattu 30.10.2020 15:01:43)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Melartinilla sattuu olemaan tuota ratkaisevaa tunteen syvyyttä huomattavasti enemmän sinfonioissaan kuin tuolla umpitylsällä Sibeliuksella joten älkäämme hylätkö kuitenkaan häntä sillä ilman Melartinin uraauuurtavaa panosta sinfonian alalla suomen musiikin historia olisi paljon köyhempi.
 
Sibeliuksen kotikieli oli ruotsi. Kyllähän Sibelius sävelsi toivottoman vanhanaikaisia duuri-molli tonaalisia sinfonioita 1920 luvulle saakka jolloin modernismin 1. aalto pyyhkäisi suomen yli ja sen laannuttua astui kuvaan mukaan uusklassismi 30 luvulta alkaen ja Sibelius tunsi itsensä turhaksi säveltäjäksi musiikin uusien tuulien puhaltaessa. Vielä tuotteliaampi säveltäjä oli Melartin 1350 teoksellaan ja jonka sinfonioissa on emotionaalista syvyyttä enemmän kuin Sibeliuksella. Minun mummolle tai hänen äidilleen Oskar Merikanto lähetti ihastuksissaan postikortteja.

Sibeliuksen itsekritiikki kasvoi musiikin modernismin ja uusklassismin mylleryksessä koska sinfonia sävellysmuotona menetti ajankohtaisuuttaan kun atonaalikot eivät enää säveltäneet sinfonioita ja uusklassikot tekivät sen uudella tavalla ja joka johti Ainolan suuriin polttajaisiin kun sibelius poltti 8. sinfoniansa käsikirjoituksen Ainolan uuninpesässä. Mutta siinä ei kuitenkaan menetetty mitään olennaista koska mm. Melartin on kuitenkin Sibeliusta puhuttelevampi sinfonikko.
 
Melartin on usein laadukkaampi säveltäjä kuin Sibelius jonka sinfoniat ovat emotionaalisesti silmiinpistävän köyhiä ja oikeastaan sitä enemmän mitä pidemmälle hän on sinfonikon urallaan ehtinyt.
 
Voi voi sääliksi käy pikkuista Sibeliusta ja hänen tekstuuriltaan kamarimusiikillisia sinfonioitaan joissa orkesteriakin käytetään kovin ekonomisesti. Kunpa Sibelius raukan kesyissä ja vienon hennosti orkestroiduissa askeettisissa sinfonioissa joista puuttuu raaka orkestraalinen voima ja testosteronin käry olisikin maskuliinista he-man-ismia ja suuria mittasuhteita mutta kun ei vaan niiden sirosti keinahteleva feminiininen elementti jää totaalisesti Melartinin maskuliinisten sinfonioiden jyräämäksi.
 
Melartinin sinfonioiden esitykset olivat suuria kansallisia tapahtumia omana aikanaan eikä hän ollut musiikissaan Sibeliuksen vaikutuksesta riippuvainen vaan Melartinin sinfonioiden tyyli perustui saksalaiseen orkesteritraditioon todistaen ensimmäisenä säveltäjänä suomessa Mahlerin vaikutusta.
 
Olen aiemmin kotona Helsingin Etelä-Haagan tunnelitie 2:ssa asuessani kuunnellut Marantzin 3-tie kaiuttimilla Melartinin sinfonioita kohti korkeuksia varpailleni kohottautuneena ja äänekkäästi pakahtuneena huohottaen ilman loppuessa keuhkoista niiden musiikillisesta kauneudesta intohimoisen kiihtyneenä ja huumaantuneena haltioituen.
 
Sehän se Sibeliuksen sinfonioiden suurimpia vikoja ja heikkouksia juuri onkin kun niissä ei ole suuria ja muistettavia teemoja vaan Adornon ja Leibowitzin mukaan Sibeliuksen "teemat" ovat triviaaleja ja puisevia sävelkulkuja esim. 5. sinfoniassa jotka on vieläpä soinnutettu väärin ja kaavamaisesti kun sen sijaan Melartinin sinfonioissa on monesti useitakin mieleenjääviä suuria romanttisia lauluteemoja (kuten myös Tuukkasen Meri sinfonian 16 ja puoliminuuttisessa melodiikaltaan aaltomaisessa avausosassa jota ei löydy tuubista eikä Spotifysta vaan Finlandia Recordsin levyltä) jotka koskettavat sielua ja sydäntä Sibeliuksen frigidejä ja naiiveja, laskevia ja kääntäen nousevia diatonisia kolmisävelaiheita tai 5. sinfonian finaalin keinuvaa teemaa paljon enemmän. Tästä voimme tehdä sen johtopäätöksen että Sibelius ei ainakaan sinfonioissaan ollut mikään suuri melodikko vaan rahvaanomaisten teemojen viljelijä.
 
Luultavasti monet jotka ovat eri mieltä Sibeliuksen musiikista Theodor Adornon kanssa eivät ole kovinkaan musikaalisia tai sitten mikä on luultavinta heille on syötetty pajunköyttä koskien Sibeliuksen statusta sinfonikkona, suomen musiikin johtohahmona ja kansallissäveltäjänä jonka musiikillista puisevuutta ei tällöin pistä niin selvästi merkille kun on jonkun korkea arvoisen auktoriteetin puheiden sokaisema kuten Toscaninin joka piti Sibeliusta Beethovenin jälkeen suurimpana sinfonikkona tai vallan Beethovenin veroisena vai kuinka se meni. Mieshän puhui aivan pötyä. Sibeliuksen musiikin emotionaalinen köyhyys ei oikeuttaisi häntä edes sadan parhaan sinfonikon joukkoon häviten siinä monelle suomalaisellekin mestarille.
 
Huvittavaa että 1980 luvulla kirjoitetusta Tammen tietosanakirjasta löytyy täysin harhaanjohtavaa ja epäpätevää tietoa koskien Sibeliuksen asemaa suomalaisessa musiikissa kirjan kuvatekstin väittäessä vanhan kliseen tavoin että "tähän saakka suomen suurin säveltäjä on ollut Sibelius" mikä väite on tuulesta temmattu eikä nykykäsityksen valossa kriittisesti tarkasteltuna pidä lainkaan paikkaansa sikäli kun ylimalkaan haluamme laatia paremmuusjärjestyksiä säveltäjistä. Sibeliuksella on suuri maine mutta loppujen lopuksi melko pienet saavutukset. Ennen kaikkea hänen klassistisen viileät sinfoniansa jättävät kuulijan kylmäksi sisäänpäinkääntyneessä modaalisuudessaan ja staattisuudessaan, seikka mikä ei oikeuta Sibeliuksen asemaa suurten säveltäjien joukossa.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
Prophet
07.11.2020 18:37:45
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kukaan em. sinfonikoista ei ole niin kova kalamies kuin Aulis Sallinen. Kekkonenkin olisi jäänyt toiseksi. Hattua nostan.
 
https://sydan.fi/sydanystavallinen-kalakirja/
 
blackmore81
07.11.2020 20:48:52
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Pekka Pohjola tietenkin.
 
What the hell is wrong with freedom? That's what it's all about
megatherium
08.11.2020 09:41:07 (muokattu 08.11.2020 17:06:36)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kyllä Tuukkanen sinfonikkona Pohjolan ja sallisen voittaa. Olen taannoin saanut haltioituneena ja pakahtuneena musiikin kauneudesta nauttia ja tutustua vielä 50-luvulla ohjelmistoissa usein esiintyneen kalervo tuukkasen sinfoniaan n:o 3 meri joka on säveltäjänsä 1. sinfoniatrilogian ja myös kotimaisen vokaali-ja kuorosinfoniakirjallisuuden huippuja ja hienoimpia saavutuksia vitalistiseksi luonnehdittuja ulkoisia mielikuvia kutsuvissa alluusioissaan kertoen merellisestä matkasta lontooseen olympialaisten taidekilpailussa voitetun toisen palkinnon hakumatkasta alkuitunsa siinneenä, muodostuen impressionististen ja Madetojalta poimittujen vaikutteiden persoonalliseksi synteesiksi joka ylittää tosiaan vaatimattomammat kansallisromanttiset lähtökohtansa tyyliltään, meren kuohuvien vaahtopäiden maininkien ja tyynnyttävien suvantokohtien kontrastoivan jännitteiseen alteraatioon yltävässä draamallisessa kerronnassaan jolle ei voi löytää esikuvia juuri Wagnerin musiikkidraamallista kehyskiertiötä ja kyklonia lähempää oltakoonpa Aristoteleen väittämistä mitä mieltä tahansa jos kohta ei vertailukohtiakaan ainakaan perinteisestä sinfoniakirjallisuudesta vaikka Ralp Vaughan Williamsin tiedetään säveltäneen tahollansa oman meri sinfoniansa.
 
Kalervo Tuukkasen 1952 säveltämän postromanttisen Meri-sinfonian Finlandia Recordsin CD:llä olevassa pitkässä 16 ja puoli minuuttisessa avausosassa lähes impressionistisessa pehmeydessään ja aaltomaisessa melodiikassaan, jota valitettavasti ei löydy Tuubista tai Spotifysta joissa teos alkaa 3 ja puoli minuuttisella nopeatempoisella ja osin pandiatonisella toistamiseen soivalla Intermezzolla, saattaa olla, kuulijan näkemyksestä tietysti riippuen, pari heikompaa ja vähemmän inspiroitunutta kohtaa, joista mielestäni ensimmäinen on siirtymä "kehittelyjaksosta" kertausjaksoon ja toinen on muuan kuorojaksojen välissä soiva vapaan "kertausjakson" "orkesterivälike" joka ei toistu siinä identtisenä esittelyjaksoon verrattuna jossa samainen kohta ensimmäisessä ilmaantumisessaan on paljon kiehtovampi. Tämä pieni teosta koskeva huomautus ei kuitenkaan himmennä kokonaisuuden lumoavuutta. Muutoin avausosan musiikki on niin kaunista unohtumattomine kuorojaksoineen että se lyö Sibeliuksen anakronistista klassismia edustavat surkeat sinfoniat mennen tullen. Aikoinaan Meri sinfonian 3. osaa kuunneltuani vanhempien makuuhuoneen parisängyllä tuntui kuin rintakehäni olisi rusentunut patjaa vasten musiikin voimasta. Olinko tarpeeksi epäselvä?
 
Epäilen vahvasti että kukaan ei kykene kokemaan Sibeliuksen sinfonioista katharsista. En ole ainakaan koskaan kuullut että olisi. Saattaisin kuitenkin siinä tapauksessa jos joku näin väittäisi epäillä katharsiksen aitoutta. Se säveltäjien joukko jonka musiikista voi kokea todellisen katharsiksen lienee hyvin rajallinen eikä Sibelius kuulune heihin.
 
Valitettavasti suomessa yhden periaate on nostettu normiksi musiikissa jossa Sibelius on perusteetta eräänlainen johtohahmo ja samalla suomen symboli vaikka meillä on monta muutakin hyvää ja unohdettua säveltäjää jotka ansaitsisivat tulla paremmin tunnetuksi myös sinfoniselta tuotannoltaan. Täytyy kuitenkin sanoa että Sibelius on lähes ainoa historiallinen säveltäjä jonka musiikista en ole saanut käytännöllisesti katsottuna minkäänlaisia emotionaalisia kokemuksia kun taas monet häntä tuntemattomammat suomalaiset säveltäjät ovat saaneet minussa aikaan suuriakin väristyksiä ja emotionaalisia kokemuksia. Tämän valossa Sibeliuksen suuri suosio ja mahtiasema suomen musiikissa tuntuu perustelemattomalta kun on useita muitakin laadukkaita säveltäjiä jotka eivät häviä Sibeliukselle emotionaalisella voimalla mitattuna. mutta totta puhuen vain Mozartista, Beethovenista, Haydnista, Schubertista ja ehkä Bachista olen kokenut katharsiksen vaikka myös Händel, Delius, Melartin, Tuukkanen, A Merikanto, Pylkkänen , Launis, Karjalainen, Leiviskä, Saikkola ym. ovat vaikuttaneet kohottavasti tunteisiini.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
megatherium
09.11.2020 13:21:52
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Prophet: Kukaan em. sinfonikoista ei ole niin kova kalamies kuin Aulis Sallinen. Kekkonenkin olisi jäänyt toiseksi. Hattua nostan.
 
https://sydan.fi/sydanystavallinen-kalakirja/

 
Tarina ei kerro kuinka kovia kalamiehiä muut historialliset säveltäjät ovat olleet vaikka eihän kyseinen harrastus tietenkään tee kenestäkään parempaa säveltäjää. Itsekin olen joskus aikaisemmin ollut hyvinkin aktiivinen kalassa kävijä mutta nykyään se on minusta nähdäkseni paitsi turhaa myös iljettävää touhua sen lisäksi että hukkumisen pelko rajoittaa vesillä liikkumistani.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
Henri Henri Olavi
05.12.2020 19:19:47
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Segerstam sinfoniansa nro. 343 parissa. Saa nähdä milloin levytetään. Itse pidän vapaapulsatiivisuuden ajatuksesta, mutta ei Leifin sävellyksiä kovin montaa putkeen jaksa, vaikka työskentelinkin periaatteessa hänen alaisuudessaan monta vuotta.
 
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007663858.html
 
Kiimassa kontrapunktiseen satsiin.
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2021, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti