| Aihe: Keskustelua sinfonioista. Suosikkisinfoniasi? | |
|---|
 sub zero
19.01.2011 20:58:25 (muokattu 19.01.2011 20:59:29) | |
|
Xaltotun: Laitetaanpa tähän tämän hetken suosikkini. Olen aloittelija ja kuunnellut klassista musiikkia vasta puolisen vuotta.
Brahms #1 ja #3
Itselleni 2 & 3 on parhaat, vaikka olen tuosta ykkösestäkin oppinut pitämään lopulta aikamoisen paljon. Kaksi ensimmäistä osa ovat erittäin omaperäisiä, finaali ehkä vähän pitkitetty vaikka hyvähän sekin...
Schumann #2
Jos olet kuullut muutkin Schumannin sinfoniat, niin yllättävää, että valitsit tämän sairaana sävelletyn teoksen. Ensimmäinen osa on hyvää sinfonista Schumannia siinä missä muidenkin hänen sinfonioidensa avausosat, mutta teema ei kyllä jää erityisemmin mieleen. Scherzon melodiasta en ole innostunut koskaan. Hidas osa on mielenkiintoinen enteillen ehkä hieman Brahmsia. Tervehtymisen jälkeen sävelletty finaali on teoksen ylivoimaisesti paras osa ja hyvinkin innostavaa musiikkia.
Ensimmäinen sinfonia on ehkä lempparini, koska ensimmäisen osan teema ja kehittelyvaihe on niin mieltä ylentäviä. Neljäs (oikeasti toisena sävelletty) on ehkä fantasianomaisin, siinä pidän etenkin scherzosta ja myös hidas osa on hyvä irtiotto totutuista kaavoista. Alku- ja loppuosien teemat on aika simppeleitä, mutta niitä työstetään kuitenkin mielenkiintoisella tavalla. Kolmannessa sinfoniassa on kakkosen tapaan teoksen kruunaava yltiöpositiivinen finaali.
a gypsy woman told my mother before i was born you have a boy chile comin' gonna be alemman tason mies |
|
Brahmseja olen kuunnellut paljon ja ykkönen on ylivoimainen suosikki. Pidän kyllä niistä kaikista. Mutta #1 on jotenkin titaaninen, ihmisen ponnistelu maailmaa vastaan.
Schumannin suhteen taisit arvata oikein - en ole kuullut muita kuin toista sinfoniaa muuten kuin ohimennen! Pidin siitä tosin kovasti. Mutta taidan ottaa neuvosta vaarin ja kuunnella kaikki Schumannit kunnolla läpi pariinkin kertaan. |
|
Pidän todella paljon sinfonioista:
Mozart: 40, 41, 21
Beethoven: 9, 5 |
 JET
03.02.2011 02:30:25 | |
|
Zergon: Pidän todella paljon sinfonioista:
Mozart: 40, 41, 21
Beethoven: 9, 5
Niin, onko se niin että wieniläisklassikot ovat sinfonikkoja parhaasta päästä? Pystyykö romantikot haastamaan Haydnin, Mozartin tai Beethovenin?
Schubert, Brahms ja Mahler toki ovat ansiokkaita. |
megatherium
03.02.2011 17:28:42 (muokattu 03.02.2011 17:36:13) | |
|
JET: Niin, onko se niin että wieniläisklassikot ovat sinfonikkoja parhaasta päästä? Pystyykö romantikot haastamaan Haydnin, Mozartin tai Beethovenin?
Schubert, Brahms ja Mahler toki ovat ansiokkaita.
Suomalaisetkin pystyvät tietyllä tavalla luomaan vastaavan haltioitumista hipovan hurmuiotuneen runollisen tunnelman kuten joku tuukkanen meri-sinfonian 1.osassa tai romanttisissa alban levyttämissä jousiorkesterriminiatyyreissään siinä missä schubert. lisää todistusvoimaa haluaisin saada muista sinfonioista mutta eivätpä vain ole saatavilla. melartin edustaa 6. jopa modernimpaa, atonaalisesti sävyttyneissä jaksoissa ja kokosävelssoinnusta muodostetussa klustertekniikassa ja pentatonisissa aineksissa ekspressionistista sävelkieltä joka vaikuttaa sähköistävästi kulijaan mahleriaanisessa termatiikassa surumarssirytmin sykkeessä muodostaessaan valtavan intensiteetiltään tihentyneen kliimaksin hakkaavasti takovassa rytmiikassaan. myös 3. sinfonian soinnukkaat modulaatiot ja kosmisista tähtisumuista kiteytyvä trumpetin esittelemä pääteema kurkottaa kohti taivaita.en epäile hiukkaakaan etteikö joku saikkolan tapainen pandiatonisen uusklassisen tyylin mestari toisi omaa arvokasta lisäänsä rikkaaseen sinfoniakirjallisuuteemnme omalla vakavalla ja kontemplativisellä suggestivisella voimalla taidokkaasti punotussa hienonhienossa kudoksessa.
bashmakovin 7. sinfonia sai ylistävät kritiikit lahdessa hiihtokisojen aikana todistaessaan hiihtokvartetin kultajuhlintaan synkronisella kantaesityksellä toisenlaisesta mestaruudesta täysin omaperäisellä sävelkielellään taiturillisessa koloristisuudessaan ja oman luonteen ja jännitteensä omaavien riitasointuhen käytöllä.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
|
Omat suosikkini, kaikki tuttuja, maineensa ansainneita teoksia.
Sibelius no. 6
Brahms no. 2
Haydn no. 48 "Maria Teresia"
Tschaikovsky no. 6 "Pateettinen"
Dvorak no. 9 "Uudesta maailmasta"
Mozart 39-40 |
JET
17.04.2011 10:54:16 | |
|
Jos säveltäjä x on yleisesti kärkeä säveltäjien joukossa, ja tekee sinfonoitakin, niin ovatko nämä sinfoniat melkein automaattisesti sitten oman lajinsa kärkeä?
Vähän niinhän se tuntuisi menevän.
Beethovenin ja norjalaisen Nielsenin on sanottu syntyneen kirjoittamaan sinfonioita. Kumpikaan ei tainnut kuitenkaan olla yhtä kaunis kuin Mozart. Mozart ei ollut niin uudistuksellinen sinfoniassa kuin mitä hän oli tunnetusti konserttomusiikissa, mutta kappas kun Mozart vuodatti melodialumoaan myös sinfoniaan (ja kaikkeen tekemäänsä). Täten Mozartin sinfoniat ovat ainakin kauniimpia kuin syntysinfonikkojen parhaatkaan sinfoniat.
Kyse on siitäkin, mitä sinfoniassa arvostaa. Minulle suosikkisinfonikko on Mozart, vaikkei hän välttämättä ole suosikkisäveltäjäni. |
|
Nielsen lieni kuitenkin tanskalainen, eikä norjalainen? Hän on muuten erittäin kiinostava sinfonikko. Nielsenin 4. sinfonia ("Sammumaton") stimuloi jotenkin ajatuksia todella paljon. Se tuntuu käsittelevän jotenkin ajatuksia sinänsä, musiikkia sinänsä, olematta mitään tiettyä, partikulaarista. Aivot alkavat jotenkin säkenöidä sitä kuunnellessa. Mutta kovin tunteellista musiikkia se ei ole. |
JET
18.04.2011 15:54:36 | |
|
Kirjoitit hyvin Nielsenin nelosesta, jota olen kuunnellut itsekin. Oikaisit myös pohjoismaa-virheen. Napakka ja edullinen kirjoitus. |
|
Unohdin suosikkieni joukosta:
Rautavaara ensimmäinen ja seitsemäs sinfonia "Angel of Light"
Haydn sinfonia 94 "Yllätys"
Rautavaaran ensimmäinen sinfonia on harvinaisen kypsä nuoruudentyöksi ja sinfoniseksi esikoisteokseksi. 7. sinfonia oli Rautavaaran "hitti" vähän samaan tapaan Goreckin "Surullisten laulujen sinfonia".
Haydnin 94. sinfonian hidas osa tunnetaan myös lastenlaulun "koska meitä käsketään" melodiana. Yksi lisäsyy pitää teoksesta. |
|
Niin ja kyllähän itte tehty sinfonia kuuluu suosikkeihin kaikesta kehnoudesta huolimatta. :-S |
|
levesinet: Niin ja kyllähän itte tehty sinfonia kuuluu suosikkeihin kaikesta kehnoudesta huolimatta. :-S
onko se sävelkieleltään vapaatonaalinen? mulle mikään tunnettu teos jota soitetaan radiossa koko ajan ei kelpaa tuskin enää lainkaan, klassinen olis tylsää ilman melartineja, tuukkasia ja sonnisia ja saikkoloita, karjalaisia ym. tuntemattomia staroja.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
|
megatherium: onko se sävelkieleltään vapaatonaalinen? mulle mikään tunnettu teos jota soitetaan radiossa koko ajan ei kelpaa tuskin enää lainkaan, klassinen olis tylsää ilman melartineja, tuukkasia ja sonnisia ja saikkoloita, karjalaisia ym. tuntemattomia staroja.
On se paikoin vapaatonaalinenkin, mutta enemmän se perustuu kitschiin, pikkuporvarilliseen nypläykseen ja vaivattomaan muunnelmatekniikkaan; olenhan paitsi impressionismin myös lounge- ja hissimusan vankka fani. Oikeastaan ne vapaatonaalisetkin kohdat ovat luonteeltaan jotenkin modaalisia eli kromaattisesti vaivaisia esimerkiksi jo yli satavuotiaaseen deliaaniseen sävelkieleen nähden. Lisäksi siinä on muutamia yhtymäkohtia kansallissäveltäjämme populaareihin sävelrunoihin. |
|
kaakari: Haydnin 94. sinfonian hidas osa tunnetaan myös lastenlaulun "koska meitä käsketään" melodiana. Yksi lisäsyy pitää teoksesta.
Eikös tuo Koska meitä käsketään mene kuitenkin samalla melodialla kuin Tuiki tuiki tähtönen..? Jos en ole ymmärtänyt jotain väärin. Vaikka kai ne samat sanat saa mahtumaan tuohon Haydninkin melodiaan.
"Remember my neighbour with the burns on 90% of her body? Well, she burned the other 10% now. She was lighting a fart and her bush caught fire." -George Carlin (1937-2008) |
megatherium
30.04.2011 17:21:39 (muokattu 30.04.2011 17:46:05) | |
|
Lukuiisista fuugistaan ja fugatoistaan huolimatta erkki aaltosen 2. sinfonia ei operoi niinkään itsenäisten äänten polyfonialla kuin sinänsä paljon liikettä sisältävillä orkestraalisilla sointikentillä, joiden repetitiivisyys ja urkupisteet etc luovat tavallaan minimalistista musiikkia jos näin anakronistinen ilmaisu sallitaan hieman samaan tapaan kuin wagnerin reininkulta alkusoitossa.
groteskit marssit ja staattisesta sointimaisemasta kajahtavat signaalit tuovat taas mieleen sostakovitsin leningrad-sinfonian ja hymniainekset viittaavat sibeliuksen finlandian suuntaan ja sibeliaanisia ovat hiukan myös matalien jousien mollisävyt.
lukuisista tehokkaista tuokioistaan huolimatta teoksesta puuttuu sinfonisen jännitteen tuntua mikä ei johdu niinkään ainesten paljoudesta kuin ehkä niiden hieman rapsodisesta ja hajanaisesta käsittelystä. salmenhaaran kommentteihin perustuen. aaltosen 3. kansansinfonia käyttää myös wagnerilaisia orkesterimassoja ja yhtäläisyydet beethovenin pastoraalisinfoniaankin ovat ilmeisiä.
vaikkakaan melartinin ja aaltosen sinfonisessa tyylissä ei voitane havaita mitään selviä yhtäläisyyksiä oli kontrapunkti melartinillakin varsin itsetarkoituksellista joskin hän sentään tyytyi enimmillään vain yhteen fuugaan ja lisäksi poikkeuksellisesti fugatoon sinfoniaa kohti vaikka saattoi muuten yhdistää teemoja taidokkaisiin kotrapunktisiin sommitelmiin mikä tietystio on sangen antoisaa yksinkertaisempaan modaaliseen sinfoniatyyliin verrattuna sibeliuksella.
2. e-molli sinfonian avoimien kvinttien kromaattisessa rinnakkaisliikkeessä vaskien bassorekisterissä liikkuva uhmakas kuin jättiläisen naurua muistuttava johtoaihe joka toistuu hitaan osan lopussa ja finaalissa hiiukan modifioituna assosioituu vahvasti mielessäni tsaikovskin funktioltaan identtiseen kehysteemaan joskaan ei ole yhtä kliseenomainen ja päälleliimatun oloinen vaan musiikillisesti kompleksisempi ja metafyysistä kauhua ilmentävä.
täytyy vain todeta että melartin oli sinfonikkona rahamaninoviakin paljon etevämpi arkkitehtonisessa suunnittelussaan ja affektiensa voimakkuudessa ja teemojen yksilöllisyydessä jonka totesin eilen niitä kuunnellessani vaikka sentimentaalinen romanttinen lämpimästi soljuva melodiikka viehättääkin niissä yleisöä nuoruuden uhmakkaan sturm und drang henkisen paatoksen ja intohimon vaihduttua seuraavissa paljon lempeämpiin tunnelmiin ja temaattisesta yhtenäisyydestä huolimatta epäsinfoniseen käsittelyyn ja vaikutelmaan joka tuo mieleen ohjelmallisten sinfonioiden atmosfäärin jossa tunelmien auikaansaaminen on arkkitehtonista rakentelua ja pakottavaa eteenpäinrientämistä iilmestyksenomaista apoteoosia ja lopullista päämäärää kohti oleellisempaa.
mutta tiettty sentimentaalisuushan on slaavilaiselle taiteelle olennainen piirre jonka sibeliuskin omaksui tsaikovskilta.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
|
sellisti: Eikös tuo Koska meitä käsketään mene kuitenkin samalla melodialla kuin Tuiki tuiki tähtönen..? Jos en ole ymmärtänyt jotain väärin. Vaikka kai ne samat sanat saa mahtumaan tuohon Haydninkin melodiaan.
Aaron ykkösessä sen sanat meni:
"Papa Haydn's dead and gone
but his memory lingers on.
When his heart was filled with bliss
he wrote merry tunes like this."
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
|
Schubert: #4
De la Motten "Harmoniaoppi" inspiroi minut tämän kappaleen tunnelmiin ja myöhemmin olen todennut, että jo 19-vuotiaana sävelletty sinfonia kestää minunlaiseni vaativan kulutuksen. Harva teos on selvinnyt siitä.
Mozart: #41
Niin, Jupiter-sinfonia. Muut osat ovat tyhjänpäiväisiä, mutta finaali tiivistää hienoon pakettiin Mozartin kontrapunktiset taidot. Suosittelen Neville Marrinerin versiota.
Beethoven: #1, #6, #7
Pastoraalisinfonia ja seitsemäs ovat klassikkoja. Kuuntelin ykkösen pari päivää sitten, eikä itse asiassa ollut yhtään hassumpi. Kakkonen on huono. |
JET
09.05.2011 10:28:54 | |
|
sakvaka:Niin, Jupiter-sinfonia. Muut osat ovat tyhjänpäiväisiä, mutta finaali tiivistää hienoon pakettiin Mozartin kontrapunktiset taidot. Suosittelen Neville Marrinerin versiota.
1. ja 2. osa EIVÄT ole tyhjänpäiväisiä. Ensimmäinen on taattua Mozart-melodiaa ja rakenteellisesti eräs sinfoniamusiikin suuripiirteinen helmi. Toinen osa on syvällinen, jumalainen. Kolmas osa kylläkin on paskahko. |
|
Minun on ehkä lievennettävä sanomaani. Ensimmäinen osa on erinomainen taidonnäyte sekin, mutta valitettavasti minulle 5 min on ehdoton yläraja hitaan osan kestolle. Tuppaan nukahtaa aina laajemmissa muodoissa vaikka kuinka harmonisia ja ikuisia arvoja ne edustaisivatkin. |
megatherium
10.05.2011 19:18:54 (muokattu 10.05.2011 19:23:39) | |
|
minua ei lakkaa hämästyttämästä yhä uudelleen asiaa pohtiessani ja tutkiskellesani kuinka usein jatkuvalla syötöllä esitetty repertoaarimusiikki häviää out-of-repetoairelle tunteen voimakkuudessa ja myös temaattisessa ellei orkestraalisessa ja rakenteellisessa rikkaudessakin vaikka ei ehkä 1700-luvun täysklassismissa wienissä mutta" kun on kerran lähtenyt pohjan mies niin soitto pois" kuten kuulan mieskuorolauluisssakin nuijamiesten marssi lauletaan.
eikan, eino linnalan, fryygisellä johdantoteemalla puhallinten kehystämillä fragmenteilla alkava bruckneriaaniseen nousuun e-duurissa johtava pateettista tunmnuuttakin huokuvassa paikoin liki demonista hurjuutta daktyylioastinatojen pohjustamassa vauhdikkaassa finaalissa patarumputremolosarjojen vyörytyksiin päättyvässä 2., 3-osaisessa uusklassismia lähestyvässä sinfoniassaan 30-luvulta oli nielsenin sanmmumattoman onton kolkutuksen patarummuin ja puhaltimien vuoropuhelulla alkavan steriilin ja abstraktin sinfoniakyhäelmän täysin suvereenisti voittavaa ilmettä. ykkönen on kolmen vartin mittainen. keskiosa allegretyto on valoisampi ilmeeltään ja puhallinsoolot toivat tsaikovskin mieleen pohjoismaisesta sävystä huolimatta.
eikka oli sitten nais-ja mieskuoro a cappella lauluissaan harmonisesti ja tonaalisesti perinteisempi vaikka maria runoelma sekakuorolle ja orkesterille ja kenbties madrigaali puhuvatkin suorastaan imaginaarisista intohimoista fuugataitteen polyfonisessa mestaruudessaan joka lienee krohnin ja melartihnin opetuksen perua.suomalaisessa rapsodiassa pohjoismaista rapsodiatyyppiä edustavaa molodiikkaa aikansa tarvehankinnan tuloksina.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
