Klassinen ›

Oopperassa taitaapi olla se vika,ettei se ole rentoutumis muoto niin ,kuin esim. humppa!
hähhähhää!
 
Ehkei sinulle.

Ehkei sinulle.
 
Joo,ei niin,mut ,kun kattoo sitä porukkaa mitkä sielä yleisössä on ,niin rento meininki on kaukana.
Suurinpiirtein näyttäs siltä,että niitä vituttaa olla siellä pakkopullapaskaa kuuntelemassa,kun firma on maksanu liput.

Suositelkaapas jotain oopperaa, josta myös oopperan "vihaajat" voisivat pitää. Kyllä minua kiinostaisi, mutta kun en ole hyviä kuullut. Jotain tuoreempaa. Eikun perkeles, toi Schönbergin Pierrot Lunaire oli kova, siinä laulu ei kuulostanut edes "samalta". Toisaalta, en tiedä onko ooppera.
 
Ja jos jotain muuta kuin Saksan kielistä. Jotain modernia. Ei sukkahousuja. Tattis.
 
Okei, tämä menee vaikeaksi. Jos olisi mahdollisuus, tutustuttaisin sinut eri säveltäjien oopperoihin aina 1700-luvulta lähtien. Mutta jos nyt äkkiseltään pitäisi sanoa joku modernimpi teos, suosittelisin katsomaan Aulis Sallisen Ratsumiehen ensi kesänä Savonlinnassa. Kyseinen teos on tiettävästi vedonnut paljon myös sellaisiin ihmisiin, jotka eivät ikänänsä ole nähneet ainuttakaan oopperaa. Helsingissä ainakin Ooppera Skaala on käsittääkseni uudemman oopperan esittäjiä, jos ei halua ihan main streamia.
 
Mitä valita: Mozartin viehättävä simppeliys, Verdin ja Puccinin romanttinen tunnelataus, Bellinin kuviolaulanta, Straussin kompleksisuus, Wagnerin mahtipontisuus vai uudemman musiikin yllätyksellisyys, siinäpä vasta kysymys. Nämä kaikki ovat makuasioita, enkä voi sanoa, että mistä näistä sinä saattaisit pitää. Niihin pitää tutustua, ja yleensä sieltä löytyy se, mistä itse eniten tykkää, samoin kuin se, mikä on kaikista ärsyttävintä. Toisaalta, maku myös muuttuu - se mikä vetoaa aluksi, saattaa ollakin kuolettavan tylsää parin vuoden kuluttua. Ja päinvastoin, se mikä ei aluksi kolahda, saattaa musiikin tuntemuksen myötä nousta uuteen arvoon.
 
Mieheni on tutustunut oopperaan minun kauttani, ja sen tiedän, että barokki, klassismi ja romantiikka kelpaa, mutta raja menee modernimmassa musiikissa, joka on hänen korviinsa sietämätöntä hälyä.
 
Pierrot Lunaire ei muistaakseni ole varsinainen ooppera vaan eräänlainen vokaaliteos sopraanolle ja orkesterille. Eikä siinä käsittääkseni käytetä sitä tavanomaisinta klassista laulutekniikkaa.
 
Täytyy muistaa, että ooppera on yksi musiikkiteatterin muoto. Siihen, että lauletaan kovaa ja korkealta, on aina syy, ja se löytyy yleensä tekstistä. Ooppera kertoo tarinaa, ja jos ei ole hajuakaan tarinasta, jää musiikkikin kovin etäiseksi. Sitten voikin ihmetellä, että mikä noita vaivaa, kun täytyy niin kovasti kirkua.
 
Sellaisille, jotka sanovat että kaikki laulajat kuulostavat samalta, kuunnelkaa vaikkapa:
 
Karita Mattilaa
Soile Isokoskea
Kathleen Battlea
Renee Flemingiä
Birgit Nilssonia
Jessye Normania
Maria Callasta
ja vaikkapa Montserrat Caballeta.
 
Kaikki nämä ovat sopraanoja, mutta huomattavan erilaisia äänityyppejä. Joillakin iso, muheva ääni, jonkun ääni saattaa kuulostaa kovalta ja läpitunkevalta, joku kuulostaa hentoiselta sirkuttavalta satakieleltä... Jotkut keskittyvät siihen, että laulavat kauniisti, toinen keskittyy siihen, että tunnetila tulee esille, ja uskaltaa päästää rumia ääniä, kun laulaa rumasta asiasta. Jos ei näitä laulajia erota toisistaan, käynti korvalääkärillä voisi olla aiheellinen. Kaikilta näiltä löytyy ooppera-tai aarialevyjä.

Zerno, jos haluat tutustua oopperaan, ei moderni ehkä ole helpoin aloitus. Mutta itse tietysti valitset. Suosittelen siinä tapauksessa hankkimaan oopperakäsikirjan (saatavilla eri laajuisina), joka kattaa myös nykymusiikin. Sieltä voit juoni- ja musiikkikuvausten perusteella valita itsellesi mieluisan.
Onkohan Kaija Saariahon kaukainen rakkaus saatavilla dvd:nä? Muistaakseni on. Se ainakin on mielestäni kiinnostava nykyooppera. Kirjastosta saa oopperadvd:t halvalla jos et pääse oopperaan.
Itse pidän monenlaisesta musiikista, myös modernista, mutta en niinkään nykyoopperasta kun kaipaan legatolinjaa ja melodiaa lauluun.
Maaliskuussa kävin katsomassa Aleksanterin teatterissa Philip Glassin Rangaistussiirtolassa. Minimalistista, niin kuin Glassilta voi odottaa. Aleksanteri teatterissa esiintyvä teatteri laScala tekee uutta oopperaa, sitä kannattaa seurata. Esim. vuoden päästä siellä esitetään fitness ja syömähäiriöiden -teemoihin liittyvä ooppera, tekijöitä en nyt tähän hätään muista. Syksyllä on myös jokin uutuus ohjelmistossa. Aleksanterin teatterin ohjelmat löytyy googlella.

Aleksanteri teatterissa esiintyvä teatteri laScala tekee uutta oopperaa, sitä kannattaa seurata.
 
http://www.oopperaskaala.fi/
 
Varsinainen La Scala on vähän suuremman luokan oopperatalo ;)

Edit: tuli triplana kun yhteydet pätki...

Joo,ei niin,mut ,kun kattoo sitä porukkaa mitkä sielä yleisössä on ,niin rento meininki on kaukana.
Suurinpiirtein näyttäs siltä,että niitä vituttaa olla siellä pakkopullapaskaa kuuntelemassa,kun firma on maksanu liput.
 
Niille, jotka oopperaan menevät omasta tahdostaan ja ko. taidemuodosta kiinnostuneena, ooppera on rentoutumisen lähde. Firman statusedustajat tuskin kuuluvat siihen joukkoon.

No hävisi kirjoitus kun kaatui verkko.
NIin, Fifi, tuli pieni megalomaanikon virhe tuohon aikaisempaan. Muisti pätkii eikä pelkästään verkko. Hyvä että laitoit linkin.

Suurinpiirtein näyttäs siltä,että niitä vituttaa olla siellä pakkopullapaskaa kuuntelemassa,kun firma on maksanu liput.
 
Saanko kysyä, että miltä naamojen pitäis näyttää enimmäkseen?
 
Baarissa kun käy keikoilla, niin ei kovin imartelevilta tunnu myöskään ne naamat, jotka enimmäkseen tuntuvat keskittyvän tuoppiin tai katseet jotka kännisinä ei suuntaa kiinnostusta oikein minnekään, ennen valomerkkiä. Veikkaampa, että oopperassa sentään on ihmiset enemmän kiinnostuneita musiikista, jota ovat tulleet kuuntelemaan.

Suositelkaapas jotain oopperaa, josta myös oopperan "vihaajat" voisivat pitää. Kyllä minua kiinostaisi, mutta kun en ole hyviä kuullut. Jotain tuoreempaa. Eikun perkeles, toi Schönbergin Pierrot Lunaire oli kova, siinä laulu ei kuulostanut edes "samalta". Toisaalta, en tiedä onko ooppera.
 
Ja jos jotain muuta kuin Saksan kielistä. Jotain modernia. Ei sukkahousuja. Tattis.
 
louis andriessen käyttää jazz- laulajia, jotka laulaa "omalla" äänellä eikä kireän treenatulla vibratolla. M is for Man, Music, Mozart taisi olla sen nimi jota kuulin.

EDIT: netti sekoilee

EDIT: netti sekoilee

Joo,ei niin,mut ,kun kattoo sitä porukkaa mitkä sielä yleisössä on ,niin rento meininki on kaukana.
Suurinpiirtein näyttäs siltä,että niitä vituttaa olla siellä pakkopullapaskaa kuuntelemassa,kun firma on maksanu liput.
 
onko sulla jokin alemmuuskompleksi vai...?
 
mä en nuorempana välittänyt "klassisesta" musiikista ollenkaan ja mulla oli ehkä vähän samanlaisia ennakkoluuloja, kuin sulla, mutta sit mä aloin tutustua uudempaan musaan ja käydä konserteissa.
 
okei, siellä ehkä osa yleisöstä on jotain kermapersejuppeja, mutta onhan elokuvateattereissakin aina pari urpoa, joilla pirahtaa kännykkä soimaan tai jotka nauraa väärässä kohtdissa. ne kermaperseilijätkin (jos niitä edes on?) on harmittomia verrattuna edellä mainittuihin elokuvissa kävijöihin eikä niihin tarvitse kiinnittää huomiota lainkaan.
 
suurin osa oopperakävijöistä, joihin mä olen törmännyt on mummoja tai sitten risupartaisia "alan harrastajia". hui kamalaa miten pelottavaa.
 
Zerno, jos haluat tutustua oopperaan, ei moderni ehkä ole helpoin aloitus.
 
tätä mä en tajua. miten moderni ooppera on mukamas vaikeampaa, ku vanhempi?
 
mitä mä olen kuullut uudempaa oopperaa, niin se lähestyy jollakin tavalla elokuvallista kerrontaa eikä ole mitään kovin hankalaa tavaraa.
 
erikseen on tietty zimmermann- meininki, mutta se on vain yksi osa modernia musiikkia.

tätä mä en tajua. miten moderni ooppera on mukamas vaikeampaa, ku vanhempi?
 
No modernimmassa se korvan tottuminen siihen jatkuvaan dissonanssiin voi ottaa aikansa.

Kyllä minä diggaan paljon enemmän Modernia musaa, kuin vaikka Barokkia/romantiikkaa jne....

Kyllä minä diggaan paljon enemmän Modernia musaa, kuin vaikka Barokkia/romantiikkaa jne....
 
Zernolle voisi sitten tehdä ihan hyvää tutustua Skaalan ohjelmistoon. Liputkaan eivät käsittääkseni päätä huimaa, eikä tarvitse edes tukea Suomen Kansallisoopperaa ;), vaan tukisit silloin pientä oopperayhdistystä, joka nimenomaan haluaa tehdä uudempaa oopperaa tutuksi. Tai jos löydät Sallista kirjastosta, Ratsumies ja Punainen Viiva ovat tunnetuimpia.
 
Omiin suosikeihin kuuluu myös impressionismin ajalta Ravelin "Lumottu lapsi", josta on tehty useita viehättäviä esityksiä. Näkemissäni versioissa varsinaiset laulajat ovat olleet orkesterimontussa, ja lavalla on ollut liikkuvia nukkeja tms. Teos on ikään kuin animoitu.
 
Oopperassa on myös hyvä muistaa se, että huono ohjaus saattaa "pilata" hyvänkin musiikin. Valitettavasti. Joskus vaan ohjaukset ovat niin kuollettavan tylsiä, ettei hyvästä musiikista saada mitään irti. Kansallisoopperan uusi Taikahuilu oli minulle erittäin miellyttävä yllätys, kun vanha loppuunkaluttu teos nousi ihan uuteen arvoonsa upean ohjauksen ja lavastuksen myötä.
 
Jotkut oopperat menettävät valitettavasti viehätysvoimansa video- tai dvd-muodossa. Kaikista hienointa on katsoa ja kuunnella paikan päällä, kun musiikin pystyy kokemaan fyysisesti siinä hetkessä. Äänitysten heikko laatu saa melkein raivon partaalle, ja saattaa antaa myös väärän kuvan laulajien äänestä (koko, väri, sävyt). Varsinkaan videotallenteissa on turha odottaa mitään suuria elämyksiä. Nimimerkillä kirjastosta lukuisia suhisevia oopperavideoita lainannut.

No modernimmassa se korvan tottuminen siihen jatkuvaan dissonanssiin voi ottaa aikansa.
 
dissonanssiin? oletko sä kuullut koskaan rock- tai metal- musiikkia? soundgarden, metallica sun muut tai esim. black tai death metallia? kyllä ihmiset on tasan kuullu dissonanssia vaikka kuinka paljon ellei nyt puhuta jostain perus radio novan kuluttajasta.

mä veikkaan, et zernolle kolahtais toi mun louis andriessen- ehdotus.
 
andriessenhan on ns. eurooppalaisen minimalismin edustaja, jonka tyyliin kuuluu juuri edellä mainittujen jazz- laulajien käyttö sekä monet modernimmat soittimet, kuten sähköbassot, sähkökitarat, rumpusetit ja syntetisaattorit. lisäksi kaveri on hullu stravinski- fani ja musiikissa kuulee kyllä kevätuhrin ihan selvästi.

Etnolle:
jazzlaulu on kaukana oopperalaulusta. Ja oopperalaulu ei ole millään lailla kireää, jazz ja kevyt sen sijaan on, sillä ääni tuotetaan pelkästään kurkulla. Klassisen koulutuksen saanut laulaja tuottaa äänensä lihastyön ja hengityksen avulla, ennen kaikkea tarvitaan alavatsalihasten ja pallean yhteistyötä. Mitä parempi laulaja sitä rennommin hän laulaa. Kun tekniikka on kunnolla hallussa, tarvitsee vain hengittää välillä ja päästää ääntä säädellysti ulos. Helppoa, mutta vaatii vuosien työn. Lisäksi täytyy tietysti ajatella resonanssia, koko vartalon rentoutta, kylkien joustavuutta, äänen sijoitusta jne.
Parhaiten laulamista voi oppia ymmärtämään ja arvostamaan ottamalla itse laulutunteja. Tosin se sopii vain niille, jotka pitävät haasteista. Klassinen laulaminen on älyttömän vaikeaa, vaikeampaa kuin minkään soittimen soittaminen, sillä äänessä kuuluu koko ihmisen elämäntilanne, persoonallisuus ja luonne, valvottu yö, ruokavalio, sää, vuodenaika jne.
Jos päättää tutustua oopperamusiikkiin, kannattaa edetä juurista kohti latvaa, sama pätee mielestäni muuhunkin musiikkiin. Tai vaikka maalaamiseen; täytyy osata piirtää kunnolla ennen kuin käy käsiksi öljyväreihin.

Ja oopperalaulu ei ole millään lailla kireää, jazz ja kevyt sen sijaan on, sillä ääni tuotetaan pelkästään kurkulla. Klassisen koulutuksen saanut laulaja tuottaa äänensä lihastyön ja hengityksen avulla, ennen kaikkea tarvitaan alavatsalihasten ja pallean yhteistyötä.
 
Ihanko totta? Tätä en tiennytkään.