Klassinen ›

Useimmat kuoli huumeisiin? Heitä sharkman vaikkapa 20 jazz muusikkoa. Vai oliko toi joku läppä?
 
Onhan noita huumeisiin kuolleita kuitenkin surullisen paljon, tunnettuja tapauksia esimerkiksi Billie Holiday, Charlie Parker, Dinah Washington, Chet Baker, Bix Beiderbecke, Tommy Dorsey, Joe Pass, Kenny Kirkland, Art Pepper ja Sonny Berman jos pelkästään jazzareissa pysytään.

Klasarit ei osaa asteikoita eikä moodeja, eikä erikoisia sointuja johtuen siitä, ettei niitä klasaripuolella opeteta/tarvita. Jatsia taas ei voi soittaa ilman niitten osaamista.
 
Lisää täydellisestä tietämättömyydestä kumpuavia lausuntoja.
 
Mutta enpä tartu tällä kertaa provoon.

Klasarit ei osaa asteikoita eikä moodeja, eikä erikoisia sointuja johtuen siitä, ettei niitä klasaripuolella opeteta/tarvita. Jatsia taas ei voi soittaa ilman niitten osaamista.
 
Minusta tämä nyt ei ole ihan 100% provoilu. Klassisella puolella asteikkojen/moodien opiskelu on kuitenkin vähemmän nivoutunut siihen ilmaisuun kuin jazzissa. Toki asteikot, murtosoinnut, kadenssit kuulustellaan, mutta jazzpuolella on jokseenkin välttämätöntä sisäistää moodit ja kuinka niitä käyttää funktionaalisessa harmoniassa. Ja tarkoitan tässä sitä jazzmusiikin 'peruskielioppia', joka lähti sikiämään bebopista, ja tietyt moodit alettiin yhdistettää erilaisiin sointutyyppeihin.
 
Se, mitä kirjoittaja kenties tarkoitti, oli että klasareilla skaalat ja moodit eivät ole ihan yhtä tärkeässä asemassa. Lähtökohtaisestihan klasareilla on valmiina se nuottikuva ja soiva lopputulos, johon pyrkiä. Skaalat ja sen semmoiset ovatkin käsittääkseni enemmän työkalu tekniikan hiomiseen (asemanvaihdot, intonaatiot), jazzareille kaikki dooriset, lokriset, altit ovat jokapäiväistä arkea ja nuo moodit on todellakin heillä paremmin hallussa, ovathan ne olennainen osa jazzarin ilmaisua.

Lisää täydellisestä tietämättömyydestä kumpuavia lausuntoja.
 
Mutta enpä tartu tällä kertaa provoon.
 
Mä tartun.
Mä diggaan jatsia ja yritän opiskella sitä.
Opiskelun myötä on tullut ilmi, että jazz seuraa hyvin musiikin kehitystä, klasaripuolen keksinnöt otetaan vaihtelevasti 50-200 vuoden viiveellä käyttöön.
Tällä taas mun mielestä ei oo merkitystä genrejen arvostuksen kanssa.

Jatsi ja klassinen o molemmat aika turhia, eihän niissä liiemmin soiteta edes Les Pauleilla. Yritä ny vetää jotain hyvää improo jollain viululla, tuskin siitä mitään tulee, viiliksiin pääsee vasta kunnon lespalla!
 
Staikkarin lumous onkin se että se soi sekä jazzissa että klassisessä niin pirun hienosti ja kuullostaa kunnollisella akustiikalla sekä kaiulla hienolle.

Opiskelun myötä on tullut ilmi, että jazz seuraa hyvin musiikin kehitystä, klasaripuolen keksinnöt otetaan vaihtelevasti 50-200 vuoden viiveellä käyttöön.
 
En ymmärtänyt ajatustasi. Voisitko selventää?

En ymmärtänyt ajatustasi. Voisitko selventää?
 
Joku Debussyn whole-tone scale jonka Monk otti käyttöön pienellä viiveellä, freejazzin tapaista klasaripuolella vedettiin viime vuosisadan alussa tai ainakin ennenkuin jatsissa, Stravinskillä oli ideoita jotka jazz löysi kymmeniä vuosia myöhemmin, atonaalinen musiikki etc.

Minusta tämä nyt ei ole ihan 100% provoilu. Klassisella puolella asteikkojen/moodien opiskelu on kuitenkin vähemmän nivoutunut siihen ilmaisuun kuin jazzissa. Toki asteikot, murtosoinnut, kadenssit kuulustellaan, mutta jazzpuolella on jokseenkin välttämätöntä sisäistää moodit ja kuinka niitä käyttää funktionaalisessa harmoniassa. Ja tarkoitan tässä sitä jazzmusiikin 'peruskielioppia', joka lähti sikiämään bebopista, ja tietyt moodit alettiin yhdistettää erilaisiin sointutyyppeihin.
 
Totta kai, tämän mä ymmärrän. Niillä asteikoilla on tavallaan eri funktio jazzissa kuin klassisessa. Mutta se ei tarkoita, etteivätkö klasaristit osaisi asteikkoja, moodeja tai sointuja.
 
Se, mitä kirjoittaja kenties tarkoitti, oli että klasareilla skaalat ja moodit eivät ole ihan yhtä tärkeässä asemassa.
 
Ilmaisumielessä tietty ei, koska improvisaatio on yleisesti ottaen vähäisempää (niin kuin täällä monin tavoin todettu). Mutta tärkeitä ne silti ovat, nimenomaan tuon teknisen puolen kehittämisessä ja myöskin teorian ymmärtämisessä.

Turha itse musiikkia on arvostella sen perusteella, käyttikö muusikko/säveltäjä huumeita vai ei. Kyllähän esim. Mozart käytti alkoholia tosi paljon, ei tämä oo mikään jazz-ilmiö. Sillon Milesin ja Parkerin aikoina kaman vetäminen on muodikas asia, eikä sen vaaroista kukaan tiennyt, se vaan kuului niiden elämäntyyliin.
 
Jazzissa on vaikka miten paljon semmoisia hienoja juttuja, mitä ei klassisessa ole. Onhan näitäkin tyylejä yhdistelty paljon, molemmista hyvät puolet- metodilla.
 
Eikä jazz ole vain jazz, vaan jazziakin on monenlaista. Bebop, swing, free, modern... Kuka esim pitää Jukka Perkoa ja Antti Sarpilaa turhanpäiväisinä tiluttajina? Esim. nämä kaksi edustavat helposti avautuvia tyylilajeja. eihän sitä kaikkea häröilyä aina heti tajua kuitenkaan, ei kummassakaan tyylilajissa.
 
No tais olla vähän provo tuo kirjotus mihin vastasit;)

No tais olla vähän provo tuo kirjotus mihin vastasit;)
 
Oli tai ei.

tässä palstallahan voisi jo kärventää makkaran ! hoho :P klasarit käy kuumana koska tietävät jazzarin ja klasarin eron eikä myönnä sitä! hehe hoho LUKKOON TÄMÄ PALSTA!

tässä palstallahan voisi jo kärventää makkaran ! hoho :P klasarit käy kuumana koska tietävät jazzarin ja klasarin eron eikä myönnä sitä! hehe hoho LUKKOON TÄMÄ PALSTA!
 
Joo, ne joille Liszt ja Debussy ja Chopin on ylivoimaisia, alkaa jazz-kiipparisteiksi, niinkuin mä.

tässä palstallahan voisi jo kärventää makkaran ! hoho :P klasarit käy kuumana koska tietävät jazzarin ja klasarin eron eikä myönnä sitä! hehe hoho LUKKOON TÄMÄ PALSTA!
 
Siis minkä eron? Sen, että jazzarit soittavat jazzia ja klasarit klassista? Jotkut hurjat saattavat soittaa näitä molempia! Ja jotkut, vieläkin hurjemmat, saattavat soittaa jazzia, kansanmusiikkia, rokkia ja klassista! Kääk, mistä löytyis niillekin lokero???

tässä palstallahan voisi jo kärventää makkaran ! hoho :P klasarit käy kuumana koska tietävät jazzarin ja klasarin eron eikä myönnä sitä! hehe hoho LUKKOON TÄMÄ PALSTA!
 
Hei kamoon freeze.. mikä sun ongelma on?? Kukaan tuskin on täällä väittänyt että klasarit soittaa paremmin jazzia kuin jazzarit. Mutta se, että niin tietäväisenä opastat täällä vuosia (jotkut vuosikymmeniä..) klassista musaa hinkanneita tyyppejä ettei ne osaa analysoida sointuja tai osaa asteikoita (sointumerkeistä puhumattakaan) tuntuu tosi turhalta. Jos ei tiedä asioista niin on turha avautua.
 
Tottakai jazztyypit soittaa ja improvisoi jazzia paremmin, mutta se ei tarkoita etteikö muiden alojen muusikot osaisi soittaa ja improvisoida. Ne ei vain tee sitä välttämättä jazzin hengessä. On näet paljon muunkinlaista musiikkia. Itse tykkään soitella flamencoa.
 
Ja siitä on turha väitellä onko jazz tai klassinen musiikki korkeampi- tai alempiarvoista. Ei sellaiseen kysymykseen voi sanoa juuta eikä jaata.

Siis minkä eron? Sen, että jazzarit soittavat jazzia ja klasarit klassista? Jotkut hurjat saattavat soittaa näitä molempia! Ja jotkut, vieläkin hurjemmat, saattavat soittaa jazzia, kansanmusiikkia, rokkia ja klassista! Kääk, mistä löytyis niillekin lokero???
 
meikä on kai aika hurja kun soitan molempia ;) ja klassista enemmän kuin jazzia jotta tekniikka kasva jotta voi soitta sitä ykkös musaa eli jazzia!!! :D

...klassista musaa hinkanneita tyyppejä ettei ne osaa analysoida sointuja tai osaa asteikoita (sointumerkeistä puhumattakaan) tuntuu tosi turhalta. Jos ei tiedä asioista niin on turha avautua.
 
Itse täytyy kyllä myöntää että klassisen musiikin teorian koin aika kuolleena ja enkä ole voinut sanoa että se olisi juurikaan laventanut muusikkouttani. Sointuanalyysikin tuntui jotenkin vierastavan käytännön tilanteita, välidominantteine ja ranskalaisine muunnesointuineen. Kuitenkaan sointuanalyysi klassisen musiikin oppiaineena ei anna eväitä kuin johonkin Beethoveniin asti, esim. jonkun Richard Straussin sinfonisen runon (joka nyt on vielä funktionaalisiin tehoihin perustuvaa) analysointi niillä työkaluilla olisi melkoista tervanjuontia.
 
Jazzissa tämä teoria-käytäntö -suhde on vaan jotenkin vitaalisempaa. Minä voin blokata Hancockin tai Coltranen soolon ja pääsen heti opiskelemillani työkaluilla itse asiaan.
 
En halua arvottaa mitään genreä, olen vain sitä mieltä että jazzareilla nuo skaala/moodi/sointu -asiat ovat keskimäärin paremmin hallussa.
 
Jos sanot sinfoniaorkesterilaiselle että tähän puolidimiin voisit soittaa jotain lokrista skaalaa niin kyllä hän on tod.näk.enempi tai vähempi h.moilasena.

En halua arvottaa mitään genreä, olen vain sitä mieltä että jazzareilla nuo skaala/moodi/sointu -asiat ovat keskimäärin paremmin hallussa.
 
Jos sanot sinfoniaorkesterilaiselle että tähän puolidimiin voisit soittaa jotain lokrista skaalaa niin kyllä hän on tod.näk.enempi tai vähempi h.moilasena.
 
No hoh. Puolidimi + muut neli- ym. soinnut opetetaan viimeistään musiikkiopiston tolppaykkösteoriassa, moodit jo peruskursseissa. Ei kannata aliarvioida. Sulla tuntuu tosiaan olevan vähän kuollut käsitys klassisesta teoriasta, jos luulet ettei se ole kehittynyt ajan mukana sitten Beethovenin päivien. Ei se ole pelkkää ranskalaista ja napolilaista sekstisointua.

tässä palstallahan voisi jo kärventää makkaran ! hoho :P klasarit käy kuumana koska tietävät jazzarin ja klasarin eron eikä myönnä sitä! hehe hoho LUKKOON TÄMÄ PALSTA!
 
Ihan piristävää tietty välillä saada jotain säpinää tänne klasaripalstallekin, mutta mitäs jos seuraavaksi kokeilisit jotain toista palstaa..? Tai forumia? Provoilunkin voi tehdä tyylikkäästi jos osaa.

No hoh. Puolidimi + muut neli- ym. soinnut opetetaan viimeistään musiikkiopiston tolppaykkösteoriassa, moodit jo peruskursseissa. Ei kannata aliarvioida. Sulla tuntuu tosiaan olevan vähän kuollut käsitys klassisesta teoriasta, jos luulet ettei se ole kehittynyt ajan mukana sitten Beethovenin päivien. Ei se ole pelkkää ranskalaista ja napolilaista sekstisointua.
 
Edelleen minulla on se vankka käsitys, että se mitä opitaan klassisella puolella ei ole niin selkeästi sovellettavissa käytännön työssä niin kuin esimerkiksi jazzissa. En ole aliarvioimassa, oma kokemukseni kertoo vain että minulle on ollut valtavasti enemmän hyötyä jazzinteorian opiskelusta kuin klassisen puolen vastaavista kursseista.
 
Jos minulle laitettaisiin eteen vaikkapa Debussyn, Schönbergin, Bergin, Lutoslawskin tai Lindbergin partituureja, ei minulla olisi työkaluja niiden analysointiin. Teoriakurssini kävin pääosin 90-luvulla.

Edelleen minulla on se vankka käsitys, että se mitä opitaan klassisella puolella ei ole niin selkeästi sovellettavissa käytännön työssä niin kuin esimerkiksi jazzissa.
 
No, mulla ei ole kokemusta jazzista eikä jazzteoriasta, mutta olen erittäin hyvin pystynyt soveltamaan klassisia teoriaopintojani käytännön työssä muusikkona. Kai siinä on sitten yksilöllisiä eroja.
 
Jos minulle laitettaisiin eteen vaikkapa Debussyn, Schönbergin, Bergin, Lutoslawskin tai Lindbergin partituureja, ei minulla olisi työkaluja niiden analysointiin. Teoriakurssini kävin pääosin 90-luvulla.
 
Se ei tarkoita, etteikö niitä työkaluja olisi olemassa klassisella puolella. Kaikkea ei ehditä opettaa musiikkiopistossa.