Klassinen ›

Mutta opettajan tärkein ominaisuus on oppia;)
 
Mitä halusit sanoa tällä?

Oivallusta ei voi kopioida. Zeniä ei voi harjoittaa jonkun toisen puolesta. Tätä tarkoitin.
 
Opettajan työ on äärimmäisen arvokas ja täysin korvaamaton työ. Hyvä opettaja on painonsa arvoinen kultaa. Arvostan heitä enemmän kuin ketään muuta. Ei ole helppoa olla koko ajan näkyvillä, jossa pienetkin virheet huomataan heti. Opettajan työ on todellista taidetta.
 
Vaativuudesta tekee liki kestämättömän vaikean se, että psykologia on aina pääosassa tuossa työssä. Joskus on välttämätöntä olla jopa kokonaan opettamatta, jotta tulokset paranevat.
 
Minulla oli ammoin englannin kielen opettajana nykyisin erittäin tunnettu runoilija. Hänellä ei ollut pätevyyttä: oli entinen arkkitehtiopiskelija, yliopiston kesken jättänyt. Hän opetti yhden lukukauden; metodi oli, että hän ei opettanut lainkaan. Sanoi passiivistakin, että se on aivan turha tapa ilmaista asioita englannin kielessä.
 
Siitäkö lie johtunut, että sain loistavat arvosanat, kuten moni muukin. Myöhemmin hän siirtyi pariksi vuodeksi eräälle toiselle paikkakunnalle lukioon. Siellä hän opettamattomuudellaan treenasi oppilaistaan englannin kielestä 21 laudaturia. Aiempina vuosina ko. lukiosta ei ollut kirjoitettu ainoatakaan kyseistä arvosanaa.
 
Hänen metodinsa oli, että hän ei opettanut lainkaan, vaan vain otti huomioon jokaisen oppilaan omana itsenään. Siinä kaikki.
 
Tämän oivalluksen löytäminen tuolta runoiijalta oli juuri sitä opettajan oppimista ja oivaltamista. Ilman sitä eivät tulokset olisi olleet niin loistavat.
 
Musiikinopetuksessa tämä korostuu entisestään. Jokaisella on ne omat tikapuut taivaaseen, joiden avulla hän oppii soittamaan hyvin, löytää ja vahvistaa itsensä.
Psykologiaa tarvitaan julmetusti. Opettaminen on maailman vaativin tehtävä, ja kunnioitan suuresti niitä, jotka jaksavat laittaa itsensä likoon sitä tehdessään.
 
Uskon ilman muuta, että vilpitöntä uskoa löytyy esim. Nurmion suuntaan. Onhan minullakin toki hänen levyjään. Mies on lisäksi valmis runoilija kansienkin väliin laitettavaksi, rock-piireissä Suomen paras mielestäni. Olisin hyvin tyytyväinen, jos hänen musiikkirunoutensa säilyisi tulevaisuuteen.
 
Mutta haluan sanoa vain tämän: Suomi on toivottoman pieni ja toivottoman pohjoinen maa, maailman pohjoisin: 50% kaikista 60. leveyspiirin pohjoispuolella asuvista ihmisistä on suomalaisia. Ja meitä on vain 5 miljoonaa.
 
Saksassa on 15, Venäjällä 30 ja Yhdysvalloissa 60 kertaa enemmän ihmisiä. Ja hyvä musiikkikoulutus. Sieltä yksinkertaisesti jo matemaattisella todennäköisyydellä löytyy enemmän pysyväarvoisia musiikin neroja kuin Suomesta, jossa ajatuksiamme vääristää itsekeskeisyytemme.
 
Sibeliuksen saimme sattumalta Suomeen, joten kiintiö on jo täytetty kai sadaksi vuodeksi eteenpäin.
 
Taidettiin puhua Klamin ja Kuulan paremmuudestakin Sibbeen nähden. Missä viipyvät ko. miesten viisiosaiset elämäkerrat?
 
Me olemme ilman muuta musiikin ihmemaa, siitä ei ole epäilystä. Mutta yhtaikaa me olemme pieni, kylmä, pimeä ja pohjoinen maa. Maailman pohjoisin. Kaikesta hyvästä saamme kiittää Golf-virtaa.
 
Missä on Grönlannin musiikillinen nerous?

Taidettiin puhua Klamin ja Kuulan paremmuudestakin Sibbeen nähden. Missä viipyvät ko. miesten viisiosaiset elämäkerrat?
 
Silläkös sitä paremmuutta sitten mitataankin...
 
Sibeliuksesta on tehty Suomessa (paljolti ihan syystä) sellainen jättiläinen että kaikkia muita arvioidaan suhteessa häneen, mikä monin paikoin johtaa vähän vääristyneeseenkin arviointiin. Jos Sibeliusta ei olisi Suomessa koskaan ollut, nauttisivat Kuula ja kumppanit paljon suurempaa arvostusta.
 
Mutta tämä nyt ei varsinaisesti liittynyt aiheeseen.

Meillä suomalaisilla olisi kai paukkuja enempäänkin, jos vain asuisimme jossain muualla. Nyt en kyllä itsekään usko tähän. Kari Enqvist arvaili jossain kirjoituksessaan kuitenkin, että maamme hengenelämän taso ei voi nousta kauhean korkealle, koska epämiellyttävä kylmä valkoinen jauhe peittää maan puolet vuodesta, pohjoisessa ylikin.
 
Musiikkielämämme taso on kylläkin ihme. Esittävällä puolella enimmäkseen, säveltäjistä en ole niin varma. Ainakin melkein kaikki Sibben käyneet nuoren polven säveltäjämme ovat kuitenkin hyviä, mutta olennainen kysymys kuuluu, ovatko he niiin hyviä? Aika sen näyttää. Asukaslukuun nähden meillä on takuuvarmasti ylivoimaisesti eniten ns. perusmodernistista sävelajattelua hyödyntäviä säveltäjiä. En tiedä onko se hyvä mutta ei se kauhean paha ainakaan ole. Luominen kuitenkin edellyttää luovuutta ja luovuus on arvaamatonta. Kuka olisi arvannut että erään kuihtuvan luoteisenglantilaisen satamakaupungin vähävaraisesta alemmasta keskiluokasta kehkeytyy yhtäkkiä kaksi suunnilleen samanikäistä kouluttamatonta luovaa musiikillista neroa jotka vielä päätyvät yksiin? En minä ainakaan.
 
On hämmentävää vertailla maamme ammattiorkestereiden tasoa 60-luvulla ja nyt. Eroa on kuin yöllä ja päivällä. Myös monet maakuntaorkesterit ovat petranneet huikeasti aivan viime vuosina ja nousu sen kuin jatkuu.
 
Uuno Klami kuoli hieman liian varhain jotta hänestä olisi ehditty kunnolla tehdä elävää patsasta. Lisäksi Sibba oli kansallisesti tärkeä silloin kun tarvittiin, ei väliä että monet piisit kuulostivat aika venäläisiltä. Klami oli luonteeltaan äärimmäisen hiljainen eikä välittänyt pärtsäillä seurapiireissä, vaikka ainakin musiikkikuvioissa oli ihan arvostettu, akateemikkokin ehti olla. Lisäksi mainittakoon, että Klamin sävellysten esittäminen ns. oikein edellyttää taitotasoa, joka vielä 50 vuotta sitten ei ollut maassamme mitenkään itsestään selvää. Nyt on. Eihän ne kaikki Sibeliuksetkaan mitään helppoja ole soittaa, päin vastoin, mutta uskaltaisin väittää että niitä vaivauduttiin harjoittelemaan enemmän.
 
Ja jos ihmiset pitävät enemmän Sibeliuksen kuin Klamin musiikista niin mitä siitä sitten.

Ajattelen jotain keski-eurooppalaisia seutuja: enemmän ihmisiä, enemmän kohtaamisia, enemmän ajatustenvaihtoa, enemmän ihmisiä neliökilometriä kohden: enemmän pakollisiakin kontakteja. Siksikö jossain Itävallan alueella on syntynyt eniten neroja alueen kokoon nähden.
 
Suomeen pitää erikseen tulla, olemme liki saari. Harvaanasutut Ruotsin ja Norjan alueet ovat kyllä rajoillamme, mutta luonnollinen, tiheästi asuttu (Pietari 5 milj.) raja on vain Venäjän kanssa. Kanssakäyminen on ollut viimeiset 60 vuotta siihenkin suuntaan lähinnä väkinäistä.
 
Olemme olleet saari, ei sille mitään voi.
 
Nyt, kun rajojen ylitys on helpompaa, syntyy niitä luonnollisia kontaktejakin enemmän.
 
Meidän pitää vain muistaa, että luonteenlaadultamme olemme enemmän slaaveja kuin länsieurooppalaisia. Meillä ovat iskelmätkin mollissa.
 
Geneetttisesti olemme tosin enemmän länsieurooppalaisia, mutta geenien muuttuminen kestää sata vuotta. Laahaamme siis niiden mukana aikaa ennen Suomen itsenäisyyttä.
 
Sibeliuksen musiikissa on nerokkaan säveltäjän itsestäänselvyyttä: Sibelius on salama joka iskee maahan asti. Sibelius on Suomi, aidointa ja sisintä suomalaisuutta minkä voi sanoitta selittää.
 
Klami ja Kuula ovat molemmat loistavia säveltäjiä, mutta lähinnä reunakirjoituksia Sibeliuksen monumentaliseen tuotantoon nähden. Onnettomien yhteensattumusten vuoksi, tosin.
 
Mitä tulee Liverpoolin suuriin poikiin, niin edelleen: väestöä on kumminkin Englannissa ollut 10 kertaa enemmän kuin Suomessa. Oli oikea aika ja oikea paikka heille syntyä juuri siihen ajankohtaan, jossa kanava aukesi heidän musiikilleen.
 
Shakespearekaan, maailman kaikkien aikojen suurin kirjallinen nero, ei voinut syntyä, ja ennen kaikkea kehittyä missään muussa maassa kuin Englannissa. Ja, ainakin virallisen kertomuksen mukaan, todella kovat olivat olosuhteet hänelläkin.
 
Mehän emme kuule koskaan niistä neroista jotka eivät saa mahdollisuutta. Mistä tiedämme, miten paljon luonto heitä tuhlaa. Moni heistä itsekään ei tiedä olevansa nero.
 
Ja juuri tämä asia on se ratkaiseva juttu.

Ajattelen jotain keski-eurooppalaisia seutuja: enemmän ihmisiä, enemmän kohtaamisia, enemmän ajatustenvaihtoa, enemmän ihmisiä neliökilometriä kohden: enemmän pakollisiakin kontakteja. Siksikö jossain Itävallan alueella on syntynyt eniten neroja alueen kokoon nähden.
 
...
 
Ja juuri tämä asia on se ratkaiseva juttu.
 
Se että meillä on iskelmät mollissa on Topi Kärjen syytä, eli sodanjälkeisen ajan tuotetta. Sitä paitsi iskelmämusiikin kulta-aika jäi maailmansotien väliin, silloin esimerkiksi Saksassa tehtiin valtavan hienoja iskelmiä. Iskelmät tänään ovat niin huonoja ettei ole kiva edes mainita asiasta. Iskelmä meni jo ajat sitten, meikäläinen Kärki-molli-iskelmä on koko olemassaolonsa ajan ollut nolo ilmiö.
 
Tämä ei koske musiikkia, mutta itsepähän aloitit, joten muodikas käsitys siitä että olemme jotenkin slaaveja on paljolti sodanjälkeiseen vaikeaakin vaikeampaan sopeutumiseen liittyvää karkeaa liioittelua. Ei me kyllä tosin ruotsalaisiakaan olla. Ollaan rauhassa suomalaisia muttei mielellään kotikutoisia. Olemme lännessä ja mielestäni kuulumme sinne; miten muutenkaan olisi selitettävissä se ripeys jolla maamme omaksui oikeusvaltion periaatteet?
 
Suomen saarenkaltaisuus on paljolti isonvihan peruja. Uudenkaupungin rauhan jälkeen maamme oli "aika" tyhjä. Moni tauti on sieltä peräisin.
 
Väen paljous ja moninaisuus kaiketi lisää suvaitsevaisuutta (paikallisesti), ja poikkeuksellisen lahjakkaat henkilöt ovat aina hieman outoja. Heitä pitää suvaita. Mutta muunkinlaiset kuin nerokkaat ja oudot ihmiset voivat pistää pystyyn hyviä orkestereita ja muuta mukavaa.
 
Englannin hyvyys on siinä, että siellä on kauemmin kuin missään muualla saanut kertoa mielipiteensä julkisesti ja melko vapaasti. Tämä ei tarkoita tietenkään että heidän yhteiskuntansa olisi mitenkään edistyksellinen. Mutta Shakespearen kaltainen väkäleuka saattoi pitää päänsä ja ihan tienatakin. Onhan se toki stimuloivaa jos on maksavaa yleisöä. Suomessa hänellä ei olisi ollut yleisöä enkä ole varma olisiko vieläkään; maamme teatterielämä on kaikkein pahiten "tiedostavien" melskaajien myrkyttämä. Menee monta sukupolvea ennen kuin asia korjaantuu, jos on korjaantuakseen. Tietenkin myös Suomessa on hyvää teatteria. (tämäkään ei enää ole musiikkiasiaa)
 
En oikein usko sellaiseen ajatteluun, että jollekin asialle on oma etsikkonsa ja joku tulee ja hyödyntää sen. Todella lahjakas ihminen luo itse sen mitä tekee. Sosiaalisista tilauksista puhuvat harhaanjohdetut henkilöt.

"meikäläinen Kärki-molli-iskelmä on koko olemassaolonsa ajan ollut nolo ilmiö."
 
Kaikenlaista paskaa sitä viitsitään täälläkin kirjoitella.
 
Jos melankolia riivaa tätä maata, onko se pelkästään myönteinen ilmiö? Alakuloisuudesta kulttuurisena käyttövoimana voisi filosofoida pitkäänkin. Jätän sen itseäni viisaammille.
 
Iskelmästä puhuminen täysin erillisenä ilmiönä on varsinkin musiikillisesti tietenkin keinotekoista. Ranskalaisilla on chansoninsa ja amerikkalaisilla oma viihdemusiikkikulttuurinsa, jota Hollywood kiitettävästi levittää, ja niin edelleen. Iskelmälaulajathan esittävät paljon muunkinlaista musiikkia kuin sitä, mikä jotenkin historiallis-etymologisesti on Schlageria. Iskelmäkulttuurista ja iskelmän valtavirrasta puhuminen on kuitenkin mitä suurimmassa määrin mielekästä.

 
Jos melankolia riivaa tätä maata, onko se pelkästään myönteinen ilmiö?
 
Ja tästäkö syytät Kärki-Helismaa-iskelmätuotantoa pääosin?

 
Ja tästäkö syytät Kärki-Helismaa-iskelmätuotantoa pääosin?
 
Minulla on voimakas mielikuva, että nimenomaan Toivo Kärki on pääosin vastuussa venäläisväritteisen mollin supersuosiosta Suomessa sotienjälkeisenä aikana. Alakuloisuuden suoranaiseksi normiksi tekemiseen hän on myös ollut keskeisesti vaikuttamassa.
 
Tietenkään ketään muusikkoa, oli miten kuuluisa hyvänsä, ei voi syyttää mistään ikävästä mitä ihmiset itselleen ja toisilleen tekevät.

 
Minulla on voimakas mielikuva, että nimenomaan Toivo Kärki on pääosin vastuussa venäläisväritteisen mollin supersuosiosta Suomessa sotienjälkeisenä aikana. Alakuloisuuden suoranaiseksi normiksi tekemiseen hän on myös ollut keskeisesti vaikuttamassa.
 
Tietenkään ketään muusikkoa, oli miten kuuluisa hyvänsä, ei voi syyttää mistään ikävästä mitä ihmiset itselleen ja toisilleen tekevät.
 
Minun mielikuvani on taas se, että Kärki ja Helismaa tekivät juuri sitä,mitä kansa kaipasi.
Olen ollut vuosikymmenet toteamassa tanssimuusikkona heidän jo poistuttuaan keskuudestamme ja nähnyt sen, kuinka ihmiset ovat enemmänkin onnellisen näköisiä ja oloisia mm. tanssiessaan heidän teostensa tahdissa. On myös paljon perää siinä, että mitä murheellisempi Suomi-iskelmä soi, sitä onnellisempi suomalainen on; tosin se voi olla toki osin toisinkin päin.
 
Kansanluonteellemme emme voi mitään, se on mikä on ja musiinmakuaankaan ei voi juurikaan muuttaa. Kansa kuuntelee ja ostaa pääosin sitä, mistä se pitää.
 
Kaikella kunnioituksella mm. Sibeliusta kohtaan väitän, että kasakuntamme on suurilta osin edelleenkin enemmänkin Kärki-Helismaa-kansaa kuin Sibelius-kansaa. Tämän oivalsivat Kärki ja Helismaakin aikoinaan lauluja luodessaan. He, kuten Sibeliuskin, koskettavat kuitenkin edelleen meidän suomalaisten sielujemme herkinpiä osa-alueita teoksillaan. Ovat musiikillisia ikonejamme tekijöinä sarallaan.

Kuulan tai Madetojankin sinfoniset teokset purevat ja stimuloivat minun musiikillisita vastaanottokykyäni ja älyäni Sibeliusta ärhäkämmin, jos saan ilmaista oman mielipiteeni näistä kystymyksistä yksilötasolla vanhoihin luutuneisiin klisheisiin tarrautumatta maamme musiikki-ikoneista yleismaailmallisesta perspektiivistä tai maastosta tarkasteltuna ja focusoituna.

hehee, mun sävellysmaikka vertas mua muuten klamiin kun näytin sille mun biisejä.

Minun mielikuvani on taas se, että Kärki ja Helismaa tekivät juuri sitä,mitä kansa kaipasi. Olen ollut vuosikymmenet toteamassa tanssimuusikkona heidän jo poistuttuaan keskuudestamme ja nähnyt sen, kuinka ihmiset ovat enemmänkin onnellisen näköisiä ja oloisia mm. tanssiessaan heidän teostensa tahdissa. On myös paljon perää siinä, että mitä murheellisempi Suomi-iskelmä soi, sitä onnellisempi suomalainen on; tosin se voi olla toki osin toisinkin päin.
 
Viimeinen lause kiteyttää ja tuhoaa argumentin samalla kertaa.
 
Kansanluonteellemme emme voi mitään, se on mikä on ja musiikinmakuaankaan ei voi juurikaan muuttaa. Kansa kuuntelee ja ostaa pääosin sitä, mistä se pitää.
 
Enemmänkin yksilöllinen kuin yhteisöllinen mielipide. Moni vakuuttuu mielipiteestään verratessaan sitä samankaltaisiin mielipiteisiin.
 
Kaikella kunnioituksella mm. Sibeliusta kohtaan väitän, että kasakuntamme on suurilta osin edelleenkin enemmänkin Kärki-Helismaa-kansaa kuin Sibelius-kansaa. Tämän oivalsivat Kärki ja Helismaakin aikoinaan lauluja luodessaan. He, kuten Sibeliuskin, koskettavat kuitenkin edelleen meidän suomalaisten sielujemme herkinpiä osa-alueita teoksillaan. Ovat musiikillisia ikonejamme tekijöinä sarallaan.
 
Kuinka pelottavaa onkaan huomata perusteettoman väitteen vertaamista yleiseen mielipiteeseen?- usko viisaamman olemassa olemisesta ollessa mahdotonta. Jopa päihtyneetkin pariutumista odottavat sielut lähiökuppiloissa ymmärtävät taiteen olemassa olon ja sen kosketuksen juuri niissä herkimmissä osa-alueissan ymmärtäen eron ikonin merkityksestä uskovan ihmisen ajatukseen luomakunnasta ja luojasta vertaamatta sitä triviaaleihin näkemyksiin kansakunnan tajusta.

hehee, mun sävellysmaikka vertas mua muuten klamiin kun näytin sille mun biisejä.
 
minua on verrattu bachiin

minua on verrattu bachiin
 
Mikä oli vertailun tulos?

minua on verrattu bachiin
 
Minuakin on: "Olet huonompi kuin Bach". Tosin eipä enää pitkään aikaan ole ollut sellaiseen aihetta.

Mun mielestä Niemellä on ollut yksi erittäin vahva pointti. Gramexin lehdessä hän jo painotti sitä, että klassista musiikkia tuetaan täysin laadusta riippumatta. Rytmimusiikkia ei tueta oli se sitten erittäin korkealaatuista tai ihan kuraa.
 
Suomen musiikkiratkaisut oy, Tuusula, 10000 €
Riku Niemi Orchestran toimintaan
 
Onhan se kiva vaatia tukea toimintaa varten tuolla tavalla. -Haukkumalla päättäjiä sivistymättömiksi puupäiksi.
 
Onnistuu se tuollakin tavalla

Ah ja voih, haukoin henkeä ja näin tähtien tuikkivan kuunnellesani Deliusta taas eilen että voikin joku olla säveltänyt näin kaunista ja vaikuttavaa musiikkia, johon loi kontrastin mozartin lapsineron varhaisten näyttämöteosten suljetut numerot kuten apollon ja taikuri Colasin aariat jotka tekevät vaikutuksen paitsi moduilatorisen ja melodien keksintänsä myös barokkihyveittensä vuoksi kuin säveltäjä musiikissaan kokenut iältään käänteisen metamorfoosin aikuisesta myöhäisvuosien lapsekkaisin ja oikullisiin päähänpistoihin toteuttaessaan efektejä ja ideoita akateemisesta kontrapunktista, äänenkuljetuksen puhtaudesta ja rekisterisääntelystä vapautueneena kirjeidensä yhtä infantiilinä musiikillisena paralleelina epäonnistuessaan johdonmukaisesti pyrkiessään muuttamaan keinotekoiset typeryytensä musiikiksi fekaalis-immanentissa komponentissa kuten Bandl-tertsetissään huvittava kskinketaisessa koomisessa tuokiossa singspiel-tyyliin jossa kadoksissa oleva ääniterkkailijan nauha löytyy keskeltä paskaa antaessaan paljon enemmän tietoa säveltäjän yksityiselämään liittyvine kiinnekohtineen kuin suurteokset jotka peittyvät hämärän varjoon säveltäjän käädessä musiikissaan luoksepääsemättömäksi musiikin kohotessa niin korkealla suggestionsa aiheen yläpuolelle paljaastamatta luojan persoonasta mitään jälkipolville

Et kai sinä kuvittele että lain mukaista tukea voi saada, kun "ainakin osa" kriteereistä täytetään?
 
Kaikki nykyiset teatteri- ja orkesterilain piirissä olevat orkesterit eivät täytä lain asettamia kriteereitä. Useat kriteerit ovat tulkinnanvaraisia, mutta jotkut varsin selviä. Esimerkiksi yhden yksityisen orkesterin kunnallisen avustuksen maksu on sidottu ehtoon valtionosuuden saamisesta. Eli lain vaatima kriteeri rahoituksesta ei täyty. Lakiteksti on selkeä:
 
Valtionosuuden saamisen edellytyksistä on sanottu uudistetun teatteri- ja orkesterilain 2:n pykälän 4), että valtionosuus voidaan myöntää, mikäli
 
-teatterin tai orkesterin toiminnalle on taloudelliset edellytykset, mutta teatteria tai orkesteria ei kuitenkaan ylläpidetä taloudellisen voiton tavoittelemiseksi
 
Ministeriön ohjeissa valtionosuuden piirissä oleville teattereille ja orkestereille todetaan seuraavasti:
 
Teatteri- ja orkesterilain 2 _:n muutokset ovat tulleet voimaan vuoden 2008 alussa.
Lain siirtymäsäännöksen mukaan kaikkien ennen lainmuutoksen voimaantuloa
valtionosuuden piiriin hyväksyttyjen teattereiden ja orkestereiden tulee täyttää teatteri- ja
orkesterilain 2 _:ssä esitetyt valtionosuuden saamisen edellytykset vuoden 2009 alusta lähtien.
 
Mainitun orkesterin valtionosuus ja valtionosuuden saamiseen sidottu kunnallinen avustus muodostavat yhdessä pitkälti yli 80 prosenttia orkesterin budjetista. Aika mielenkiintoinen tilanne. Lakia rikotaan siis täysin surutta. Laissa on toki muitakin orkestereita, jotka eivät kykenisi toimimaan ilman valtionosuutta. Ainakaan sellaisella tavalla, että muut lain vaatimat kriteerit täyttyisivät. Lain mukaan näin ei pitäisi voida olla.
 
Mitä luulette, kuinka pitkään lakia tullaan rikkomaan?