Klassinen ›

No, tyttömäisyys ainakin on miehekkyyden osa-alue.

levesinet: Avioliiton ulkopuolisten lasten syntytekniikkaa ja aviorikosten motiivia arvuuttelemalla päädyin otaksumaan hänen olleen seksuaalisesti mieltynyt naispuolisiin henkilöihin, mutta päättelynihän on kaikkea muuta kuin aukotonta.
 
No siis, tietenkin julkiset irstailut peittävät hyvin salassatapahtuvat irstailut.
 
En muuten ole lainkaan huomannut homoseksuaalisia piirteitä Mozartin musiikissa.
 
lolz

velipesonen: "onko N:n musiikissa voimakkaita homoseksuaalisia piirteitä".
 
Mua kiinnostaisi tietää mitä nämä tällaiset piirteet ovat.

sellisti: Mua kiinnostaisi tietää mitä nämä tällaiset piirteet ovat.
 
Ehkä se selviää jos kuuntelee brittenin tai tsaikovskin musiikkia joista viimeksi mainitulla sentimentaalisuus on hallitsevana piirteenä teoksissa mutta on toisaalta yllättä'vää kuinka maskliininen sävy helvi lemmikki leiviskän musiikissa työntyy esille jo varhain sävelletyissä kamarimusiikkiteoksissa kirpeine dissonansseineen joiista melartinikin hänelle opettajana huomautti.
 
hänelle teemat eivät olleet tyärkeitä musikissa vaan rytmi ja harmonia. pikemminkin on niin että saman säveltäjäpolven mieskollegoilla herkät feminiiniset sävyt ja rikkaasti poursuileva melodibnen suoni ja oivallukset ovat leiviskän sinfonista muotoarkkitehtuuria suosivaa rakennustapaa ilmeisempiä lähtökohtia kuin roolit olisivat vaihtaneet paikkaa eri sukupuolten välillä.
 
on suuri menetys että näin valovoimaisen naistaiteilijan tuotanto on jäänyt näin unohduksiin niin ettei mittavaa ja arkkitehtonisesti suurisuuntaista maskuliinista pianokonserttoakaan ole saatavilla äänitteenä kun poroporvarillinen maku suosii sibeliuksen ja mendelssohnin kaltaisia pinnallisia salonkisäveltäjiä joiden musiikista syvyysperspektiivi on hakusessaan. tylsää skorttilaista ei kauaa märehdi.
 
minulle tällaiset keskinkertaiset kansallisnerot jäivät tilapäisiksi ihastuksiksi teinivuosianani joista irtauduin lopullisesti parti vuosikymmentä sitten palaamatta niiden pariin enää koskaan.
 
felixin aurinkoisesta musiikista on hankala kiihoittua ja hiestyä kaikessa sovinnaisuudessaan kun melartin saa kiihtymään ja imponoitumaan korkeimpaan potenssiin.myös tuukkanen osaa olla rakastettava herkkä miniatyyritaiteilija ja suurten kontrastien ja mittojen mielikuvituksellinen sinfonikko joka ei jätä kylmäksi kuten felix.
voi meillä on niin paljon suuria sisäiseltä merkitykseltään painavia sävekltäjiä että menisi kauan niiden listaamisessa kun valtion myöntämä apurahajärsjestelmän kehittyyminen ja musiikki ja sä'vellyskouklutuksen taso nousivat 1900-luvulla että moni lahjakkuus pääsi aiempaa paremmin esille mutta jälkipolvi tyhmyydessään on unohtanut saikkolan kaltaisten suuret sankariteot ja jääbnyt pitsiä nypläämään tammisaareen kesäkonsertteihin joista taiteellinen uskallus tyyten on poissa.

megatherium: Ehkä se selviää jos kuuntelee brittenin tai tsaikovskin musiikkia joista viimeksi mainitulla sentimentaalisuus on hallitsevana piirteenä teoksissa
 
No tuota. Historiantutkimuksen perusteella tiedetään ketkä säveltäjät ovat olleet homoseksuaaleja. Helppohan se on sitten kuunnella sillä korvalla että joo-o, kyllähän tuossakin oli aika homosti sävelletty kohta. Mutta jos ei tietäisi säveltäjän seksuaalisesta suuntautumisesta yhtään mitään, niin pystyykö hänen musiikkinsa perusteella päättelemään onko kyseessä homo vai hetero? Ja jos pystyy, niin mikä sen kertoo? En ihan purematta niele tuota että sentimentaalisuus olisi joku selkeä indikaattori. Ehkä en ole riittävästi kuunnellut "sillä" korvalla, eikä sillä mun mielestä ole mitään väliäkään. Tuli itse asiassa jo tätä viestiä kirjoittaessa vähän sellainen olo, että minkähän helkkarin takia tällastakin pitää edes miettiä..?

Se on semmoinen ylikypsän, epäluontevan koketeeraava asenne asioihin joiden kanssa olisi järkevämpi olla suoraviivainen. Se on semmoinen platonisuuden erotisaatio.

sellisti: No tuota. Historiantutkimuksen perusteella tiedetään ketkä säveltäjät ovat olleet homoseksuaaleja. Helppohan se on sitten kuunnella sillä korvalla että joo-o, kyllähän tuossakin oli aika homosti sävelletty kohta. Mutta jos ei tietäisi säveltäjän seksuaalisesta suuntautumisesta yhtään mitään, niin pystyykö hänen musiikkinsa perusteella päättelemään onko kyseessä homo vai hetero? Ja jos pystyy, niin mikä sen kertoo? En ihan purematta niele tuota että sentimentaalisuus olisi joku selkeä indikaattori. Ehkä en ole riittävästi kuunnellut "sillä" korvalla, eikä sillä mun mielestä ole mitään väliäkään. Tuli itse asiassa jo tätä viestiä kirjoittaessa vähän sellainen olo, että minkähän helkkarin takia tällastakin pitää edes miettiä..?
 
en usko että seksuaalisen objektin heterogeenisuus vaikuttaisi ratkaisevasti seksuaalisten ja eroottisten tunteiden kvaliteettiin jolla tarkoitan sitä että perustunne lienee samankaltainen niin heteroilla kuin homoillakin objektista riippumatta ja musiikki käsittelee nimenomaan hyvin laajalla asteikolla vaihtelevia mutta sublimoituneita sydämen ja tahdon liikkeitä, emootiota, intohimoja ja affekteja joista ei todellakaan pysty erottamaan niiden tekijän seksuaalista suuntautumista varsinkaan kun emme tiedä niiden motiiveja.
 
olennaista on se että musiikki peremmin kuin mikään muu taide kykenee muuttamaan ja kohottamaan tahtoa itseään kiihdyttämättä tahdon liikkeiden älyn mukaisia vastineita toiseen vireeseen heijastuessaan puhtaan mielteen alueelle joten koska seksuaaliset toiminnot edustavat tahdon pollttopistettä jotka taiteentuotteiden käsittämiseksi on tungettu ulos tajunnasta olemme kauttaaltaan puhtaasti tiedoitsevia nauttiessmma luovien henkien objektiivisuudesta sekaantumatta lähteen syvään kuohuntaan alitajuisten motiivgien yhdistyessä tietoiseen metodiikkaan joten tuo taiteenluomista edellyttävä energia on tuntematon x.

Pannahinen, unohtui Josquin listalta. Mun listalla Josquin on tosi korkealla joten lista voisi näyttää vaikka tältä:
 
Beathaven
Josquin
Nielsen
Trane
Macca
 
Oikeastaan Klodvigin jälkeen kaikki voivat olla melkein missä järjestyksessä tahansa.

velipesonen: Pannahinen, unohtui Josquin listalta. Mun listalla Josquin on tosi korkealla joten lista voisi näyttää vaikka tältä:
 
Beathaven
Josquin
Nielsen
Trane
Macca
 
Oikeastaan Klodvigin jälkeen kaikki voivat olla melkein missä järjestyksessä tahansa.
 
Kuinka näin amatöörimäisen lyhyitä teemoja keksivä beethoven sijoittuu rankinglistalla näin korkealle? samaa kysyisin sibasta.

megatherium: Kuinka näin amatöörimäisen lyhyitä teemoja keksivä beethoven sijoittuu rankinglistalla näin korkealle? samaa kysyisin sibasta.
 
Ei se mitta ratkaise, asiansa voi esittää lyhyemminkin jos sitä asiaa on. Kuka on Siba?

megatherium: Kuinka näin amatöörimäisen lyhyitä teemoja keksivä beethoven sijoittuu rankinglistalla näin korkealle? samaa kysyisin sibasta.
 
Ei se pituus vaan paksuus

Oon niin nuubi näissä mutta nyt tuntuu tältä:
 
Brahms
Bach
Schubert
Beethoven
Bartok

megatherium: Kuinka näin amatöörimäisen lyhyitä teemoja keksivä beethoven sijoittuu rankinglistalla näin korkealle? samaa kysyisin sibasta.
 
Beethoven ja Sibelius kertovat kolmella sanalla sen, mitä sinä epäselvästi yrität onnistumatta sönköttää, tuhansien "teorioiden" turhilla riveillä, vuosikymmenestä toiseen...

velipesonen: Ei se mitta ratkaise, asiansa voi esittää lyhyemminkin jos sitä asiaa on. Kuka on Siba?
 
mutta pidätkö kolmen g-sävelen ja es-urkupisteen rytmikuviolla suoraan alkavaa sinfoniaa jonkinlaisena teemana musiikissa josta soiinnillinen kauneus ja hienostuneisuus ja pitkälinjainen melodiikka on kaukabna. ammattilaisen tunnistaa siitä että hänen teemansa ovat heti kerralla jatkuvampia ja kompleksisempia kuin tällainen lyhyiden aiheiden amatöörimäisen karkeatekoinen tematiikka mutta joskus rumuuskin tuottaa suurta taidetta jos sen arkkitehtoninen muotposuunnittelu on yhtä äärimmäisyyslogiikan sanelemaa ja monumentaalista kuin herra beethovenilla.

megatherium: ammattilaisen
---
amatöörimäisen
 
Bullshit.
 
Matala vs. korkea.
Klassillinen vs. muut.
Jne.

gonza: Beethoven ja Sibelius kertovat kolmella sanalla sen, mitä sinä epäselvästi yrität onnistumatta sönköttää, tuhansien "teorioiden" turhilla riveillä, vuosikymmenestä toiseen...
 
beethovenin tunnustan suureksi taiteilijaksi mozartin jälkeen mutta sibelius ei mahdu sadan joukkoon edes suomessa ja beethoven poikkeaa hänestä sikäli että suuren wieniläisen teemat ovat jo alusta saakka valmiita kun sibellä ne transformoituvat jatkuvasti muodonmuutosprosessissa.
 
emotionaalisen hehkun puurttuminen jäätävän kylmästä frigidistä etäisestä ja sisäänpäinkääntyneestä modaalisesta kalevalaisesta tyylikaudesta ja klassismista on siben taiteen katastrofi vaikka hänen mosaiikkimainen kolmisävelaiheiden käsittelynsä ja tremolokenttänsä veisi hänet jo siinä amatöörien kerhoon.
 
aale tynnin kultaa juhlistettaessa lyriikan puolella me muusikot emme saata unhoittaa suuren mikkeliläispojan kalervo tuulkkasen hopeamitalin hohdetta samasta olympiataidekilpailusta 48 lontoossa karhunpyynti nimisellä kuoro-ja orkesteriteoksella jota valitettavasti suomalaiseen musiikinhistorian saavutuksiin niin nihkeästi suhtautuvan ylen amatöörimäinen ja kaupallisia arvoja suosiva puolueellinen ohjelmapolitiikka ei ole ottanut huomioon mistään melartinin traumgesichteistä ja marjatan legendoista puhumatta lähtien valtaisa kirjasto sinfoniakirjallisuutta mukaan lukien. itsenäisyys ei ole taiteessa yhtä tavouiteltava hyve kuin kansojjen keskuudessa

Sibelius sävelrunoilijana hakkaa Sibeliuksen sinfonikkona.

megatherium: beethoven poikkeaa hänestä sikäli että suuren wieniläisen teemat ovat jo alusta saakka valmiita kun sibellä ne transformoituvat jatkuvasti muodonmuutosprosessissa.
 
Onko tämä vertaus nyt jotenkin ymmärrettävä moitteeksi Sibeliuksen suuntaan? Kyseessähän on enemmänkin kaksi eri tapaa käsitellä temaattisia aineksia sen sijaan että toinen olisi jotenkin parempaa kuin toinen.

levesinet: Sibelius sävelrunoilijana hakkaa Sibeliuksen sinfonikkona.
 
Jos tuo pitäisi paikkansa, Sibeliuksen paras sinfonia olisi se ensimmäinen. Sinä ehkä oletkin tätä mieltä, useimmat muut eivät.

Sulervo: Jos tuo pitäisi paikkansa, Sibeliuksen paras sinfonia olisi se ensimmäinen.
 
Kuinka niin?
 
Ainoa Sibeliuksen sinfonia, jonka saatan kuunnella huvikseni lähiaikoina, on hänen viimeisensä. Mieluummin kuuntelisin Aallottaret, Pohjolan tyttären ja Tuonelan joutsenen.
 
Seiskahan on yksiosainen niin kuin sävelruno ja muutenkin muodoltaan vapaa melkein kuin sävelruno. Sibelius työsti Kuutar-nimistä sävelrunoa mutta se ei valmistunut vaan siitä siirtyi aineksia 7. sinfoniaan.
 
Myös Ilmari Krohn piti Sibeliusta pohjimmiltaan ohjelmallisena säveltäjänä.