Klassinen ›

Christian Lindbergin (ruotsalainen pasuunavirtuoosi/säveltäjä/kapellimestari) säveltämässä Mandrake in the Corner -pasuunakonsertossa on jonkin verran suht pelottavan kuuloista tavaraa. Säveltäjä itse on sanonut jotain sen suuntaista, että sävellystyön aikana kyseinen konsertto alkoi muistuttaa toisen luokan tv-trillerin soundträkkiä.

Orf - Carmina Burana. Synkkä biisi kieltämättä, vähän pelottavakin.

Orf - Carmina Burana. Synkkä biisi kieltämättä, vähän pelottavakin.
 
Carl Orff. Kliseinen ja kulahtanut minun makuuni siinä missä joku Für Elise. Lisäksi luultavimmin tarkoitat ensimmäistä osaa O Fortuna. Muissa osissa on melkoisen railakasta menoa.

Mahlerin 6. sinfonia 'Traaginen' on minusta melko pelottava tai ainakin ahdistava. :)

No minua pelotti eilen RSO:n konsertissa Jonathan Harveyn White as Jasmin. Muita ei nyt tule mieleen. Tai Shosta on ahdistavaa, mutta se onkin jo mainittu.

No minua pelotti eilen RSO:n konsertissa Jonathan Harveyn White as Jasmin. Muita ei nyt tule mieleen. Tai Shosta on ahdistavaa, mutta se onkin jo mainittu.
 
Mikäs siinä Harveyn biisissä sua pelotti?

Mikäs siinä Harveyn biisissä sua pelotti?
 
En tiedä. Jotenkin tuli pelottava olo, mikä ei todella ole negatiivinen asia. Tunnelma?

Frank Martin (sveitsiläinen hemmo) on tehnyt huilulle ja pianolle Ballade-nimisen teoksen. Muistaakseni valmistui 1938, eli Hitlerin aikain alussa... Hyvin vertauskuvallinen biisi. Sitä kuunnellessa voi miettiä myös Ritari Sinipartaa...

Luigi Nonon musiikki voi myös olla pelottavaa.
 
kyllä.
 
EDIT: näitä tuli vielä mieleen
 
stravinskin kevätuhri
 
bartokin music for strings, percussion and celesta (varsinkin 3. osa)
 
edgar varésen jotain juttuja...en nyt muista taas biisien nimiä
 
sitten ehkä elokuvasäveltäjät jerry goldsmith, benny herrmann ja leonard rosenman. hommaa goldsmithiltä vaikka alien OST, herrmannilta mitä vaan ja rosenmanilta vaikka beneath the planet of the apes (saatavilla ehkä vain www.filmscoremonthly.com).

Kertokaapas sellaisia klassisen musiikin kappaleita joita kuunnellessa hiipii pelko niskaan, hengittäminen käy vaikeaksi ja tekee mieli vääntää hätäpaskat housuun.
.
 
tää ei ole urkumusiikkia, mutta shostakovitsin "a Survivor from Warsaw" on tosi vaikuttava.

tää ei ole urkumusiikkia, mutta shostakovitsin "a Survivor from Warsaw" on tosi vaikuttava.
 
Kyseinen teos on kyllä pelottava, mutta säveltäjä ei ole Shostakovitsh vaan Schönberg.

Pierre Boulez: Le Marteau sans maître eli vasara ilman isäntää on aika kova. Ei urkumusiikkia, tämä on serialismia.

tää ei ole urkumusiikkia, mutta shostakovitsin "a Survivor from Warsaw" on tosi vaikuttava.
 
Schönbergin myöhäisvuosien paluusta tonaliteettiin todistava Melodraama II-maailmansodan juutalaisgheton tapahtumista, jossa käytetetään useita eri kieliä osittain jännitystäkin tihentämään, saksaa, venäjää, englantia, päättyen jumalaa ylistävään hymniin hebreankelisin sanoin.
 
Schönbergillä on tosiaan paljon pelottavaa, muttei aina ihmisen petoimaista puolta ilmentävääkään musiikkia, jollaiseksi atonaalisuus yleisesti ja perinteisesti muutoin ihmisten mielissä helposti yhdistetään ja mielletään kauhuelokuvien äänikulissina. soundtrackina, kyeten ilmaisemaan jalompiakin tuntoja, vaikka tonaalisuudelle ominainen referenssisysteemi siltä puutuukin.

Pendereckin Threnody for the victims of hiroshima.

Conlon Nancarrow'n pianokone-etydit on jotain todella... no ei sitä pysty edes oikein kuvailevasti sanomaan. e:pi -polyrytmiikasta kiinnostuneena oli pakko päästä kuulemaan. Kyllä siinä pahinkin avantgardisti jo varmasti nielee kahveja väärään kurkkuun; itse en voi kyllä olla kuuntelematta lisempää ahdistustiloista huolimatta.
 
Lisätietoja ja linkkejä näytteisiin: http://en.wikipedia.org/wiki/Conlon_Nancarrow
 
EDIT: se matemaattinen vakiohan on pieni e eikä suuri.

Conlon Nancarrow'n pianokone-etydit on jotain todella... no ei sitä pysty edes oikein kuvailevasti sanomaan. E:pi -polyrytmiikasta kiinnostuneena oli pakko päästä kuulemaan. Kyllä siinä pahinkin avantgardisti jo varmasti nielee kahveja väärään kurkkuun; itse en voi kyllä olla kuuntelematta lisempää ahdistustiloista huolimatta.
 
Lisätietoja ja linkkejä näytteisiin: http://en.wikipedia.org/wiki/Conlon_Nancarrow
 
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/e/e6/Nancarrow40b.ogg
 
Tää kieltämättä vähän säikäytti.

Oletteko muuten kuullut? Löysin jollain imurointi ohjelmalla Stravinskyn Fire bird osion "lullaby" Thereminillä soitettuna, sitä ei uskalla ilman valoja kuunnella.
 
Taisi olla joltain Clara Rockmore - Art of theremin levyltä. WinMX ohjelmistolla löysin. Suosittelen! Pidän enemmän kuin Igorin sovituksesta.

Lisätietoja ja linkkejä näytteisiin: http://en.wikipedia.org/wiki/Conlon_Nancarrow
 
Minä taas pelästyin että Fareri on siirtynyt klassiseen.. :D

Voisin suositella seuraavia:
 
John Zornin kamarimusiikkiteokset
Krszysztof Pendereckin (tjsp) useimmat teokset
Klassiset kauhuleffa-soundtrackit (Elfman, Golmann, Kilar...)

Berio: SOLO for trombone and orchestra
 
Tämän kun kuulin livenä Temppeliaukion kirkossa orkesterina RSO ja pasuunassa Christian Linberg niin jo oli. Samankaltaista pelkotilaa en ole muualta tähän mennessä löytänyt.