Klassinen ›

Mitä väliä sillä oikeastaan on missä kohtaa yleisö taputtaa?
 
Ei kai se klassinen musiikki siitä huonommaksi mene vaikka ei aina seurattaisi sitä niin viimeisenpäälle paskanjäykkänä?

Mitä väliä sillä oikeastaan on missä kohtaa yleisö taputtaa?
 
Ei kai se klassinen musiikki siitä huonommaksi mene vaikka ei aina seurattaisi sitä niin viimeisenpäälle paskanjäykkänä?
 
Minusta taputtaminen todistaa, että musiiki ei ole vaikutanut ihmisenb sieluun kohoitavasati tai edes järkyttävästi, eikä se ole taikakeinoij lumonut kuulijaansa pauloihinsa, vaan hänen sieluntilansa on jäänyt oman tiedoitsevan minän tietoisuuden tasolle, joka osoittaa vain suosiotaan esintyjile teknisesti hienosta suorituksesta lämpenemnättä itse taiteelle. Mozart sanoi kerran: meluisa suosio tunkeutuu korviin, hiljainen menee sydämeen. jos istuisin konsertissa ja musiikki vaikuttaisi minuun niin syvästi kun se parhaina hetkinä joskus minuun vaikutti mozartin, beethovenin tai Schubertyin ylimaalisessa, mysteerisessä taiteessa, en pystyisi sanomaan äätä enkä öötä, en liikutamaan kättäni tai tajuamaan missä olen moneen minuuttiin, niin että aplodit jäisivät antamatta. kerran kun koulun auditoriassa 16-vuotiaana kuulin adagion Mozartin G-duuri viuukonsertosta, kävelin huumaantuneena koko matkan musiikin ihanuudesta pyörryksissä kotiin hyppyutunnilla. Olin vastaanottavaisesa tilassa nuorena älykkäänä opilaana ilman valmistautumista tai keskittymistä kuunteluun. Musiikki on ihmeellistä ainetta. Se antaa ilman että siltä tarvitsisi pytää mitään. kaverit ei aina sitä tee edes maksusta. Eikä kaveruutta voi ostaa.

Minusta taputtaminen todistaa, että musiiki ei ole vaikutanut ihmisenb sieluun kohoitavasati tai edes järkyttävästi, eikä se ole taikakeinoij lumonut kuulijaansa pauloihinsa, vaan hänen sieluntilansa on jäänyt oman tiedoitsevan minän tietoisuuden tasolle, joka osoittaa vain suosiotaan esintyjile teknisesti hienosta suorituksesta lämpenemnättä itse taiteelle.
 
Taide ei minun mielestäni ole aina jotain sellaista syvää "viisautta", joka vaatii hiljentymistä. Joskus taide on hyvää huumoria tai virtuoottista soittamista, silloin taputtaminen on mielestäni erittäin hyvä tapa osoittaa mieltymyksensä, jopa osien välissä.
 
Ymmärrän sen, että aina ei todellakaan tee mieli taputtaa heti esityksen jälkeen. Joskus sitä haluaa istua vähän aikaa vaan ihan hiljaa ja pyyhkiä kyyneleitään. Mutta lopulta usein taputtaminen on paras tapa kiittää hyvästä esityksestä.

Minusta taputtaminen todistaa, että musiiki ei ole vaikutanut ihmisenb sieluun kohoitavasati tai edes järkyttävästi, eikä se ole taikakeinoij lumonut kuulijaansa pauloihinsa, vaan hänen sieluntilansa on jäänyt oman tiedoitsevan minän tietoisuuden tasolle, joka osoittaa vain suosiotaan esintyjile teknisesti hienosta suorituksesta lämpenemnättä itse taiteelle. Mozart sanoi kerran: meluisa suosio tunkeutuu korviin, hiljainen menee sydämeen. jos istuisin konsertissa ja musiikki vaikuttaisi minuun niin syvästi kun se parhaina hetkinä joskus minuun vaikutti mozartin, beethovenin tai Schubertyin ylimaalisessa, mysteerisessä taiteessa, en pystyisi sanomaan äätä enkä öötä, en liikutamaan kättäni tai tajuamaan missä olen moneen minuuttiin, niin että aplodit jäisivät antamatta. kerran kun koulun auditoriassa 16-vuotiaana kuulin adagion Mozartin G-duuri viuukonsertosta, kävelin huumaantuneena koko matkan musiikin ihanuudesta pyörryksissä kotiin hyppyutunnilla. Olin vastaanottavaisesa tilassa nuorena älykkäänä opilaana ilman valmistautumista tai keskittymistä kuunteluun. Musiikki on ihmeellistä ainetta. Se antaa ilman että siltä tarvitsisi pytää mitään. kaverit ei aina sitä tee edes maksusta. Eikä kaveruutta voi ostaa.
 
No, on totta, että jonkun sydäntäriipaisevan esityksen jälkeen
taputtaminen on brutaaliakin, mutta ihmiset ovat niin eri lähtökohdissakin kuunnellessaan musiikkia. Kun esitys on ohi, on yleisön aika -ainakin joskus -esiintyä. Kuka pääsee huutamaan -kuka uskaltaa ennen muita? -ensimmäiset raikuvat bravo-huudot, vaikka hiljaiset sävelet vielä soivat salissa? Minusta se on okei, koska toinen on puhunut pitkään, ja yleisölläkin on sananansa sanottavana -kuka haluaisi pelkästään kuunnella? okei siksi, että kaikilla on tarpeensa, ja tasapaino on tarpeen...
 
Joku on vain enemmänkin alitajuisesti käsittänyt musiikin tunnelatauksen, mutta haluaa osoittaa taiteilijalle ja muullekkin yleisölle, että esitys oli koskettava. Joku toinen haluaisi vielä pysytellä siinä esityksen tunnelmassa eikä rikkoa sitä millään taputuksilla yms.
 
Menihän eläytyminen esim. heinrich neuhausilla niin pitkälle, että jos hän oli opettanut jonkun suuren säveltäjän teosta oppilaalle ja syventynyt siihen koko sielullaan, niin kappaleen vaihtuessa toisen suuren säveltäjän teokseksi, hän aluksi "vihasi" koko kappaletta pitkäänkin, kunnes se tempaisi hänet mukaansa. minusta täysin ymmärrettävää: suuren muusikon koko tunne-elämä oli virittynyt tiettyyn säveltäjään ja hänen maailmaansa. Kun toinen vahva maailma tulikin esiin, oli ristiriita niin suuri, että hänen tunteensa nousivat kapinaan. Mutta pohjimmiltaan vain siksi, että hän tarvitsi aikaa "virittääkseen" itsensä uudelleen -siis aikaa itselleen antaa toisenlaisten tunteiden ja ajatusten ja arvojen tayttää itsensä.

Off-topic: Mitä sitten on nykymusiikki?

Off-topic: Mitä sitten on nykymusiikki?
 
En tiedä, mutta ainakaan MTV Music Televisionin musiikkitarjonta ei jaksa kiinnostaa...

Ei klassista musiikkia enää synny samalla tavalla kuin 1600-1800- luvuilla. Klassikko ei muutenkaan voi olla mikään kovin uusi...joten en usko että tulen koskaan kuulemaan mitään nykyajan biisejä tulevaisuudessa nimitettävän klassiseksi, koska musiikillisesti niissä on valtavia eroja. Kyllä sen huomaa kuuntelemalla! Nykyään musiikki on niin bisnestä, tehdään levy joka myy ja sävelletään sitä varten, ennen tais olla asiat vähän toisin...Jokainen klassinen kappale on tarkkaan tehty ja hiottu, sillon ei riittäny et biisis oli hyvä kertsi ja riffi.

Ei klassista musiikkia enää synny samalla tavalla kuin 1600-1800- luvuilla. Klassikko ei muutenkaan voi olla mikään kovin uusi...joten en usko että tulen koskaan kuulemaan mitään nykyajan biisejä tulevaisuudessa nimitettävän klassiseksi, koska musiikillisesti niissä on valtavia eroja. Kyllä sen huomaa kuuntelemalla! Nykyään musiikki on niin bisnestä, tehdään levy joka myy ja sävelletään sitä varten, ennen tais olla asiat vähän toisin...Jokainen klassinen kappale on tarkkaan tehty ja hiottu, sillon ei riittäny et biisis oli hyvä kertsi ja riffi.
 
"Kertsi ja riffi" nyt eivät muutenkaan kuulu ihan klassisen musiikin muotorakenteisiin saati sitten terminologiaan.
 
Ja niin kuin on jo mainittu, on klassisen musiikin historiakin täynnä kaupallisuutta, ei se ole mikään uusi ilmiö. Säveltäjät ovat kautta aikain säveltäneet saadakseen rahaa pysyäkseen hengissä. Harva heistä on mainitsemallasi 1600-1800-luvuilla säveltänyt pelkästä säveltämisen riemusta, kyllä motivaattorina on ollut fyrkka ihan yhtä raadollisesti kuin nykyäänkin. Kyhäsihän Sibeliuskin kasaan melkoisen määrän suhtkoht merkityksettömiä pianokappaleita vain saadakseen jonkinlaisen toimeentulon heikoimpina aikoina.
 
Ja mitä tulee nykysäveltäjiin, niin aika harva heistä saisi kappaleitaan levylle ilman minkäänlaista "hiontaa" tai laadullista osaamista. Se, mitä tämän ajan musiikista myöhemmin pidetään klassikkoina on tietysti muiden kuin meidän päätettävissä, mutta niitä varmasti syntyy siinä missä vanhemmastakin musiikista.

"Kertsi ja riffi" nyt eivät muutenkaan kuulu ihan klassisen musiikin muotorakenteisiin saati sitten terminologiaan.
 
Miksei?
 
Miksen saisi todeta, että saakeli kun oli tuossa klassisessa biisissä hyvä riffi, pitääkin opetella se muuta käyttöä silmälläpitäen....

Miksei?
 
Miksen saisi todeta, että saakeli kun oli tuossa klassisessa biisissä hyvä riffi, pitääkin opetella se muuta käyttöä silmälläpitäen....
 
Klassista musiikkia nyt vaan ei tehdä tyyliin säkeistö-kertosäe-säkeistö-kertosäe. Ne muotorakenteet on yleensä vähän monimutkaisempia. Tottakai saat käyttää riffi-sanaa jos haluat, mutta klassiseen musiikkiin se ei oikein sovi siinä merkityksessä kuin kevyeen. Klassinen musiikki toki koostuu melodisista, rytmisistä ja harmonisista motiiveista jotka saattavat toistua useinkin, mutta sävellystä ei rakenneta niiden varaan, vaan niitä kehitellään ja varioidaan.
 
En minäkään esim. rock-musiikkia analysoi sanomalla "olipa tuossa hieno temaattinen motiivi ja sen variointi".

En minäkään esim. rock-musiikkia analysoi sanomalla "olipa tuossa hieno temaattinen motiivi ja sen variointi".
 
En pistä pahaksi vaikka tekisit sellaisen analyysin!
 
Oma lähestymiseni on sellainen, että en ole ainakaan omasta mielestäni mitenkään erityisen kallellaan mihinkään musiikkityyliin ja yritän saada jotain irti kaikista tyyleistä, jotka kuulostavat hyviltä... vaihtelevalla mestyksellä.

Klassista musiikkia nyt vaan ei tehdä tyyliin säkeistö-kertosäe-säkeistö-kertosäe. Ne muotorakenteet on yleensä vähän monimutkaisempia. Tottakai saat käyttää riffi-sanaa jos haluat, mutta klassiseen musiikkiin se ei oikein sovi siinä merkityksessä kuin kevyeen. Klassinen musiikki toki koostuu melodisista, rytmisistä ja harmonisista motiiveista jotka saattavat toistua useinkin, mutta sävellystä ei rakenneta niiden varaan, vaan niitä kehitellään ja varioidaan.
 
En minäkään esim. rock-musiikkia analysoi sanomalla "olipa tuossa hieno temaattinen motiivi ja sen variointi".
 
Olet tietysti oikeassa, ajattelu on erilaista. Mutta tulee kuitenkin mieleen, että eipä tuo sekäistö-kertosäe-säkeistö meininki niin kauhean kaukana ole jostain klassisista muodoista.
 
Eipä tuo ABA -muoto tai vastaavat variaatiot (AABA ABAB jne..) niin paljon sitten poikkea. Joku menuettihan on ihan poppismuotoa.
 
Sitten on tietysti niitä monimutkaisempi muotorakennelmia.
 
Motiivit ja varioinnit ovat useasti helpostikkin löydettävissä joistain kitarasooloista :-)
 
Mutta juu. Alkuperäinen viestäjiä oli aika hakoteilla, että yhtäkkiä klassinen olisi muuttunut popiksi tj. Sellaisen kuvan minä sain. Kaipa sitä on aina tehty "monimutkaisempaa" ja "hiotumpaa" musiikkia ja sitten toisaalta yksinkertaisia meneviä ralleja. Sama jatkuu edelleen. Nimikkeistä huolimatta.

Olet tietysti oikeassa, ajattelu on erilaista. Mutta tulee kuitenkin mieleen, että eipä tuo sekäistö-kertosäe-säkeistö meininki niin kauhean kaukana ole jostain klassisista muodoista.
 
Eipä tuo ABA -muoto tai vastaavat variaatiot (AABA ABAB jne..) niin paljon sitten poikkea. Joku menuettihan on ihan poppismuotoa.
 
Sitten on tietysti niitä monimutkaisempi muotorakennelmia.
 
Motiivit ja varioinnit ovat useasti helpostikkin löydettävissä joistain kitarasooloista :-)
 
Tottakai. Tarkoitukseni ei ollutkaan kyseenalaistaa yhteneväisyyksien olemassaoloa, vaan todeta että terminologia eri tyylien välillä on aika erilaista, vaikka periaatteessa melkein samasta asiasta puhuttaisiinkin.