Klassinen ›

"Se on perseestä" nyt ei ole mikään perustelu tähän kysymykseen, vaan ainoastaan yhden henkilön mielipide.
 
Jos nyt itse kysymykseen vastaisin, niin vaikea kyllä sanoa. Musiikkihan kehittyy koko ajan, uusia tyylilajeja syntyy ja "klassinen" itsessään on tavattoman laaja yläkäsite. Siihen kuuluu monia aikakausia, renessanssi, barokki, klassismi, romantiikka jne. Eikä se niin mene, että jos pidät barokista niin itsestäänselvästi pitäisit myös impressionismista, vaikka molemmat ovat klassisen musiikin alalajeja. Veikkaisin, että aika harva ihminen tosissaan tykkää joka ikisestä alalajista. Ja takuuvarmasti yksikään ei pidä jokaisesta klassisen musiikin säveltäjästä tai sävellyksestä.
 
Mutta musiikkikäsitys on kyllä aika erilainen nykypäivänä kuin muutama sata vuotta sitten. Klassisen kehitys on noudattanut aika suoraa linjaa aikakaudesta toiseen, mutta nykyään on aika vaikea määrittää, mistä musiikkilajista mikäkin on kehittynyt. Klassinen sitten yleisestetään yhdeksi käsitteeksi, vaikkei oikeasti ymmärretä, mitä kaikkea se pitää sisällään. Kun monet tuntemani ihmiset sanovat vihaavansa klassista, niin ihmittelenpä, miten he sitten kestävät katsoa esim. Star Warsia tai Lord of the Ringsiä. Klassistahan se musiikki siinä on. Vai eivätkö he kenties itse tajuakaan sitä?
 
Jos nyt pitäisi miettiä jotain yleistä syytä, miksi klassisen kuuntelu on jäänyt nykyään vähemmälle, niin kai se pääsyy on musiikin jatkuva kehittyminen ja uusien tyylilajien synty. Tiedä sitten, mitä kaikkia mutaatio- ja geenien muuttumis -syitä tähän vielä keksitään. Perinnöllisyyshän kaiketi osittain musiikkimakuun vaikuttaa, ja ehkä sekin, mitä sattuu pienenä kuulemaan. Joten jos sitä ei niin paljon soiteta, niin ei kai siitä sitten opi pitämäänkään?

Säveltäjämestari-nimimerkkihän taisi todeta joskus aiemmin, että tämän palstan otsikko olisikin oikeammin "Länsimainen taidemusiikki", jolloin sen eri aikakauden tyylilajeista voitaisiin keskustella tarkemmin.
Itse en ole taidemusiikin ja oopperankaan asiantuntija ja enpä niitä juuri kuuntelekaan, mutta toki joitain teoksia jonkin verran tunnen.

Kun monet tuntemani ihmiset sanovat vihaavansa klassista, niin ihmittelenpä, miten he sitten kestävät katsoa esim. Star Warsia tai Lord of the Ringsiä. Klassistahan se musiikki siinä on. Vai eivätkö he kenties itse tajuakaan sitä?
 
Tavallaan totta, mutta täytyy muistaa, että se ei tee musiikista vielä klassista, että sitä esitetään sinfoniaorkesterilla. Hollywood-elokuvien sinfoniset soundtrackit toki usein muistuttavat hyvin paljon joitakin klassisen musiikin säveltäjien tuotoksia, erityisesti myöhäisromantiikan ajan sellaisia. Mutta en silti pitäisi esim. John Williamsin sinänsä hienoja ja kuolemattomia elokuvien orkesterisävellyksiä "klassisena" musiikkina. Eikä tämä siis ole mikään kannanotto klassisen musiikin ylivertaisuuden puolesta, vaan sama pätee niinkin päin, että ei Für Elise muutu rokiksi vaikka sitä esitettäisiin sähkökitaralla.

Ihmisten on helppo pitää musiikista, joka on tahallisen pelkistettyä, perusuu selkeään rytmiikkaan,halveksii muotoa, harmonista ajattelua ja kontrapunktia. Siksi klassista vihataan.

Ihmisten on helppo pitää musiikista, joka on tahallisen pelkistettyä, perusuu selkeään rytmiikkaan,halveksii muotoa, harmonista ajattelua ja kontrapunktia. Siksi klassista vihataan.
 
En mitenkään voi uskoa tuota perin pessimististä näkemystäsi. Moni ihminen ei varmaankaa pidä klassisesta, koska ei ymmärrä sitä, mutta mielestäni vihaamisen sijaan useimmat ihmiset suhtautuvat klassiseen musiikkiin välinpitämättömästi.

Ihmisten on helppo pitää musiikista, joka on tahallisen pelkistettyä, perusuu selkeään rytmiikkaan,halveksii muotoa, harmonista ajattelua ja kontrapunktia. Siksi klassista vihataan.
 
Toisaalta koko klassisen musiikin kenttää vihataan monesti juuri siksi, että jotkut klasarimuusikot tahtovat antaa ymmärtää että muut musiikin lajit eivät ole mistään kotoisin. Tällainen ylimielinen näkemys antaa monesti aiheen myös elitistisyytöksiin. Kaikista genreistä löytyy hyvää ja huonoa, ja kyllä itse ainakin kuuntelen mieluummin hyvää iskelmää kuin huonoa sinfoniaa.

Ihmisten on helppo pitää musiikista, joka on tahallisen pelkistettyä, perusuu selkeään rytmiikkaan,halveksii muotoa, harmonista ajattelua ja kontrapunktia. Siksi klassista vihataan.
 
Enpä tiedä tämä logiikasta, eipä nuo Johann Straussin valssitkaan meinaan ole kovasti nuorison suosiossa.

Toisaalta koko klassisen musiikin kenttää vihataan monesti juuri siksi, että jotkut klasarimuusikot tahtovat antaa ymmärtää että muut musiikin lajit eivät ole mistään kotoisin. Tällainen ylimielinen näkemys antaa monesti aiheen myös elitistisyytöksiin. Kaikista genreistä löytyy hyvää ja huonoa, ja kyllä itse ainakin kuuntelen mieluummin hyvää iskelmää kuin huonoa sinfoniaa.
 
Näin olen ollut havaitsevinani ja kokemuksiakin on valitettavasti.

Mutta en silti pitäisi esim. John Williamsin sinänsä hienoja ja kuolemattomia elokuvien orkesterisävellyksiä "klassisena" musiikkina.
 
Olisi muuten kiva kuulla Williamsin oma mielipide asiasta: pitääkö hän itse itseään klassisen musiikin säveltäjänä?
 
Vai onko rahaa niin paljon, ettei p*skaakaan kiinnosta ;)

Toisaalta koko klassisen musiikin kenttää vihataan monesti juuri siksi, että jotkut klasarimuusikot tahtovat antaa ymmärtää että muut musiikin lajit eivät ole mistään kotoisin. Tällainen ylimielinen näkemys antaa monesti aiheen myös elitistisyytöksiin. Kaikista genreistä löytyy hyvää ja huonoa, ja kyllä itse ainakin kuuntelen mieluummin hyvää iskelmää kuin huonoa sinfoniaa.
 
Harmillista, mutta totta. Lähes koko ystäväpiirini koostuu taidemusiikkia opiskelevista/opettavista/säveltävistä/soittavista/harrastavista henkilöistä. Heistä vain muutama on sitä mieltä, että "muu musiikki on p*skaa." Valitettavasti nämä säröäänet peittävät alleen muiden positiiviset kommentit.

Harmillista, mutta totta. Lähes koko ystäväpiirini koostuu taidemusiikkia opiskelevista/opettavista/säveltävistä/soittavista/harrastavista henkilöistä. Heistä vain muutama on sitä mieltä, että "muu musiikki on p*skaa." Valitettavasti nämä säröäänet peittävät alleen muiden positiiviset kommentit.
 
Niinpä.

Olisi muuten kiva kuulla Williamsin oma mielipide asiasta: pitääkö hän itse itseään klassisen musiikin säveltäjänä?
 
Vai onko rahaa niin paljon, ettei p*skaakaan kiinnosta ;)
 
Lueskelin Chigaco Symphony Orchestran sivuilta hänen haastatteluaan ja sain sen vaikutelman, että hänen lähestymistapansa musiikkiin eroaa huomattavasti eurooppalaisesta taidemusiikkinäkemyksestä. Hän pyrkii sovittamaan ja säveltämään elokuvamusiikkinsa sellaiseksi, mikä tuntuu yleisöstä hyvältä ja palvelee sitä tarkoitusta, mihin musiikki varta vasten luodaan. Hän myös tekee muutoksia musiikkiin yleisön reaktioita seuraamalla ja toisessa yhteydessä hän mainitsee myös Bachin vastaavalla tavalla toimineen. Samalla hän tietysti joutuu tekemään taiteellisia uhrauksia, jotka varmaankin puristisesti ajattelevien taidemusiikin ammattilaisien mielestä jotenkin halventavat hänen musiikkiaan.
 
Hänen lähestymistapansa tuo mieleeni tanssimuusikon työkentän mm. allaolevasta kommentista:
 
"My own belief is that the first and most important issue in scoring films is tempo. Anybody who takes a home movie and puts records to it knows this: if you put one piece of music to it, the film will be one kind of experience, and another piece of music will change the experience totally. And if the music is quicker than the editorial rhythm it may seem to slow the film down, and the reverse is also true. You need to get into the rhythmic “pocket.” I don’t ride horses, but they tell me it’s something like that when you get to a gallop and you’re in sync with the horse: you don’t feel anything. And the viewer may not even notice the music, but we know we’ve got it right because it’s riding with the action in an effortless way."
 
http://www.cso.org/main.taf?p=1,1,4,22

Harmillista, mutta totta. Lähes koko ystäväpiirini koostuu taidemusiikkia opiskelevista/opettavista/säveltävistä/soittavista/harrastavista henkilöistä. Heistä vain muutama on sitä mieltä, että "muu musiikki on p*skaa." Valitettavasti nämä säröäänet peittävät alleen muiden positiiviset kommentit.
 
Joo. Omissakin kollegoissa on muutama tällainen tiukkapipo, ja vaikka he ovat onneksi vähemmistössä, tahtovat he olla niitä kaikkein kovaäänisimpiä mielipiteidensä julkituojia. Se antaa sitten helposti sellaisen käsityksen että kaikki ovat samanlaisia. Ei voi kuin sääliä noita, jotka väen väkisin katselevat kenttää niin kapeasta näkökulmasta eivätkö suostu näkemään mitään muuta.

http://www.cso.org/main.taf?p=1,1,4,22
 
Hyvä linkki, täytyypä lukaista ajan kanssa.

Enpä tiedä tämä logiikasta, eipä nuo Johann Straussin valssitkaan meinaan ole kovasti nuorison suosiossa.
 
Niistä puuttuukin lähes tyystin lyömäsoittimien muodostama rytmitausta, joka populaarimusiikissa on kenties kaikkein selkein piirre.

Oleellisempi ero on kuitenkin asenne sävellykseen. Klasaripuolella säveltäjä on diktaattori ja improvisaatio on jonkinlainen perverssi kummallisuus. Tai on ollut: nyttemminhän klasarimuusikotkin yrittävät epätoivoisesti improvisoida yrittäessään jäljitellä jazz- ja rockmuusikoita, jotka eivät ole täsä muusikon perustavanlaatuisinta osaamisaluetta koskaan hukanneetkaan. Heille sävellys on pelkkä kehikko, jonka puitteissa tehdään soittajien näköistä musiikkia.
Täh?
Teoksia ei todellakaan esitetä aina samalla tavalla, vaan kapellimestari (ja soittajat) esittävät aina oman tulkintasa sävellyksestä. Ja eron kyllä huomaa kuka tahansa musiikkiin perehtymätönkin vertailemma eri orkesterien levytyksiä teoksesta.

ihmiset ei jaksa vaivautua edes yrittämään kuunnella sitä, ennakkoluulo on niin suuri ja niin negatiivinen.

ihmiset ei jaksa vaivautua edes yrittämään kuunnella sitä, ennakkoluulo on niin suuri ja niin negatiivinen.
 
Ehkä niinkin.
 
Klassisen musiikin kuuntelu vaatii ainakin minulla tietyn mielentilan jolloin voin laittaa soimaan jonkun klassisen cd:n taikka lp:n. Musiikkitottumukseni on kai ehkä hieman toisella laidalla; suomipop, ulkomainen vastaava, elektroninen musa.. => proge ja jopa new age ja viimeisin innostus taitaa olla Lemiläisen bändin Stam1nan musiikki.
 
Siltikin klassinen musiikki on toisinaan kuunneltuna parasta mitä voi olla, etenkin urkumusiikki.
 
Tässäpä mun mielipide.

ihmiset ei jaksa vaivautua edes yrittämään kuunnella sitä, ennakkoluulo on niin suuri ja niin negatiivinen.
 
Monet ihmiset eivät yksinkertaisesti vain mene kuulemaan esim. konsertteihin sellaistata musaa, josta eivät pidä saatika sitä ymmärrä. Mitä ihmeellistä siinä nyt on?

Monet ihmiset eivät yksinkertaisesti vain mene kuulemaan esim. konsertteihin sellaistata musaa, josta eivät pidä saatika sitä ymmärrä. Mitä ihmeellistä siinä nyt on?
Mä olin eilen pianokonsertissa. hähähääääääää