Klassinen ›

Löytyyköhän täältä yhtään henkilöä joka pitäisi sekä klassisesta ja raskaammasta ym. musiikista?
 
löytyy varmaan useampikin

Löytyyköhän täältä yhtään henkilöä joka pitäisi sekä klassisesta ja raskaammasta ym. musiikista?
 
Varmasti löytyy. Tunnustan, vaikkakin raskasta musiikkia on vähemmän tullut harrastettua, mutta onhan niitä hyviäkin yhtyeitä.

Löytyyköhän täältä yhtään henkilöä joka pitäisi sekä klassisesta ja raskaammasta ym. musiikista?

 
Minä pidän. Ennen en kuunnellutkaan oikeastaan muuta kuin Metallicaa, mutta nyt kuuntelen ihan yhtä paljon klassista kuin raskaampaakin musiikkia ja kyllä ne muutkin tyylilajit ainakin jonkun verran uppoavat.

Löytyyköhän täältä yhtään henkilöä joka pitäisi sekä klassisesta ja raskaammasta ym. musiikista?
 
Minä pidän. Klassisen musiikin lisäksi kuuntelenkin lähinnä metallimusiikkia kaikissa muodoissaan, Rhapsodysta Morbid Angeliin.

Osa on vain niin tylsiä sävellyksiä maalikon korvaan jos "poppiin" vertaamme. Tosin en minäkään kaikesta klassisesta pidä (osa oikeasti tylsiä silläkin puolella...) enkä kyllä kaikesta popistakaan.:)

Mielenkiintoinen asenne joillakin tuo, jonka voisi tiivistää tyyliin "En pidä klassisesta musiikista, koska klassisen puolen muusikot ovat mielestäni ärsyttäviä". Sillä ei siis ole mitään tekemistä itse musiikin kanssa? Ikään kuin pelkät mielikuvat ja stereotypiat sanelisivat joidenkin mielipiteen itse musiikista riippumatta. Tietysti ymmärrän, että jos tapaa v***umaisen tyypin, joka pitää itseään jotenkin parempana/fiksumpana siksi että diggailee klassista niin ei se herätä suuria sympatioita koko genreä kohtaan, mutta voin sanoa että kyseiset "kusipää-pro":t (joista on erillinen ketju yleistä-osastolla) ovat onneksi vähemmistössä, ja häpeäksi koko musiikkityylille. Heidän ahdasmielinen suhtautumisensa muuhun musiikkiin ei edusta koko "kentän" mielipidettä. En ole huomannut että esim. tämän palstan "elämäntapaklasareista" kukaan olisi erehtynyt syyttelemään muiden musiikkityylien edustajia tyhmemmiksi. Itse pidän suuresti myös monista muista tyyleistä ihan rankkaan heviin asti, ja arvostan myös "kevyen puolen" ihmisten ammattitaitoa. Toivon, että jokainen voisi muodostaa omat mielipiteensä itse musiikin, ei ulkokohtaisten ja merkityksettömien tekijöiden perusteella.

Löytyyköhän täältä yhtään henkilöä joka pitäisi sekä klassisesta ja raskaammasta ym. musiikista?
 
Minun mielestä musiikki on parhaimmillaan tunnelmien luomista ja välittämistä. Riippuu siis tilanteesta minkälaiset tunnelmat sopii parhaiten.

killing joke...maailman rankin bändi.

Osa on vain niin tylsiä sävellyksiä maalikon korvaan jos "poppiin" vertaamme. Tosin en minäkään kaikesta klassisesta pidä (osa oikeasti tylsiä silläkin puolella...) enkä kyllä kaikesta popistakaan.:)
 
Tämä on mielestäni mielenkiintoista. Omasta mielestäni pop-musiikki on tylsää, enkä siksi sitä paljoa kuuntelekaan.

Löytyyköhän täältä yhtään henkilöä joka pitäisi sekä klassisesta ja raskaammasta ym. musiikista?
 
Todettakoon vielä, että aivan varmasti löytyy. Oman kokemukseni mukaan nimenomaan heavy-musiikin ystävät pitävät usein myös klassisesta.
 
Onkohan kukaan koskaan ajatellut että... raskaimmistakin "bläkkis" biiseistä löytyy uskomattoman paljon kytköksiä klassiseen musiikkiin.
 
No kyllähän se nyt on moneen kertaan todettu, että heavy-musiikki ammentaa vahvasti klassisesta musiikista. Ajatellaan vaikka sitä perinteistä Deep Purplea: ex-kosketinsoittaja Jon Lordilla on täysin klassisen musiikin tausta, ja Blackmore tunnetusti ihailee renessanssin ja barokin ajan musiikkia.

Tämä on mielestäni mielenkiintoista. Omasta mielestäni pop-musiikki on tylsää, enkä siksi sitä paljoa kuuntelekaan.
 
minä en periaatteessa kuuntele yhtään poppia. johtuen yksitoikkoisesta rytmiikasta, ja teknillisen ja harmonisen rakenteen yksinkertaisuudesta,sekä melodisen ajattelun stereotyyppisyydestä, joka ei vetoa syvmpiin tunteisiin, vaan ainoastaan kutittaa tanssijalkaa.

Blackmore tunnetusti ihailee renessanssin ja barokin ajan musiikkia.
 
Sehän sekosi siihen lopullisesti kun se perusti sen barokkitilutteluyhtyeen. Surullista.

minä en periaatteessa kuuntele yhtään poppia. johtuen yksitoikkoisesta rytmiikasta, ja teknillisen ja harmonisen rakenteen yksinkertaisuudesta,sekä melodisen ajattelun stereotyyppisyydestä, joka ei vetoa syvmpiin tunteisiin, vaan ainoastaan kutittaa tanssijalkaa.
 
Ymmärrän kyllä henkilökohtaisesta mielipiteestäsi johtuvan analogian ja olen eri mieltä, mutta siitä en ala väittelemään. Sensijaan tuo rytmiikkapuoli on monesti kevyen musiikin puolella mielenkiintoisempaa. Suuri orkesteri hyvin kömpelö järjestelmä, eikä sille voi kovin hankalaa kirjoittaa. Sen olen karvaasti joutunut toteamaan. Eikä joku afrikkalainen tai väliamerikkalainen rytmiikka pääse sitten millään klassisilla kokoonpanoilla oikeuksiinsa.

mä en pidä popista, koska se on keskinkertaista ja tehty keskiverron ihmisen keskinkertaiselle kuuntelukyvylle keskinkertaisella toteutuksella.

Suuri orkesteri hyvin kömpelö järjestelmä, eikä sille voi kovin hankalaa kirjoittaa.
 
Piti ehkä paikkansa vielä 1800-luvulla.
 
Sensijaan tuo rytmiikkapuoli on monesti kevyen musiikin puolella mielenkiintoisempaa.
 
Ok, nimeäpä pari säännöllistä radiosoittoa saavaa pop-kappaletta, joiden rytmiikka päihittää esim. Stravinskyn Kevätuhrin. Ja tuo on (tämän päivän mittapuulla) vielä aika kesy kappale.

Piti ehkä paikkansa vielä 1800-luvulla.
 
Hyvin samantyyppisiä orkestereja vielä nykyään käytetään.
 
Ok, nimeäpä pari säännöllistä radiosoittoa saavaa pop-kappaletta, joiden rytmiikka päihittää esim. Stravinskyn Kevätuhrin. Ja tuo on (tämän päivän mittapuulla) vielä aika kesy kappale.
 
Tarkoitin popilla tässä koko populaarimusiikin kenttää. En top10 listaa. Sama, kun klassisen yleistäisi vain Beethovenin ja Sibeliuksen hiteiksi, koska tuotahan pääasiassa kaupunginorkesterit tarjoavat.

Mitä on taiteelliset elinehdot tai lait!? Tuota en kyllä kannata, että Chopinia alettaisiin soittaa metronomin kanssa. Siinä ei olisi luonnollisuutta sitten pätkän vertaa. Tässä eräs rubaton määritelmä: "Esittämistapa, jossa nuotteihin merkittyä rytmiä EI SEURATA TARKASTI vaan varioidaan kulloisenkin ilmaisun vaatimalla tavalla." Tottakai se kappaleen "peruspulssi" täytyy soittajalla olla, mutta ei rytmiä saa mekaanisesti jäljitellä.
 
No, tarkoitin sitä, että jos verrataan kahta esittämistapaa: 1)tarkka rytmi("metronomin mukainen") tai 2) "teeskennelty" rubato, niin mielestäni number one on number one, ei pelkästään siksi, että se on number one, vaan siksi, että se tosiaan on number one!

(ja teeskennelty rubato kuulostaa minun korvissani tekotaiteelliselta -sen jälkeen tarkka rytminen soitto kuulostaa koruttomalta ja puhtaalta ja rehelliseltä; eli paremmalta kuin tekotaiteellinen rubato.)

Tietysti todellisen taitelijan rubato pesee mennen tullen tuoen ed.m mainitun number onen, mutta kysymyshän ei ollutkaan siitä...

Ja taiteelliset elinehdot ja -lait viittasivat tietysti siihen, että miten kukainenkin yksilö kokee esim. jonkun pianistin rubaton. Ei siten, että pitäisi seurata jotain "lakia" tai sääntöä esim. rubaton suhteen, vaan juuri sitä, onko se rubato aito, rehellinen ja musikaalisesta sydämestä syntynyt...ja tämänhän arvioi sitten jokainen itse. Ei mielestäni kuitenkaan siten, että se on jokaisen oma makuasia (vaikka se on sitäkin, mutta enemmän muuta), vaan enemmänkin siten, että onko esitys ehjä ja loginen ja sitä kautta rehellinen ja aito ja tosi..

tarkoitan sitä, että jos pianisti tekee jonkun jutun tahdin alkuosassa, niin se määrää sitäkin, mitä myöhemmin seuraa...ei siksi, että sen pitäisi määrätä, vaan siksi, että se on tavallaan asian mukaista. jos aloitan suomen kielessä lauseen vapaasti esim: lähtisin siitä, että...
- niin tämä alku asettaa joitain ehtoja sille mitä myöhemmin voi seurata -ei siksi, että se ensisijaisesti asettaisi, vaan siksi, että se tosiasiallisesti asettaa niitä..

Olisin toki voinut aloittaa rubatomaisesti: rubato on tosiaan soitettava -lähtökohtanani on tosiaan sellainen - niin-: että rubaton suhteen on voimassa tietynlaisia "sääntöjä"..jne

ei siksi, että lause olisi aloitettava näin, vaan siksi, että aloitin sen tässä näin, ja se taas määrittelee tulevaa...tai asettaa ehtoja sen suhteen; eli samalla rajoitteita...

Ei siksi, etä sen pitäisi määrätä, vaan siksi, että esitys on kokonaisuus, ja että rubatoonkiin sisältyy tiettty logiikkansa, eikä se ole mitään mielivaltaista yleensä, vaan hidastus vaatii nopeutuksen vastapainoksi jne...

Tämmöisiä tuli mieleen, kun kuuntelin chopinin es-duuri nokturnon esityksiä amazonin povella...suosittelen sitä!
---mitä sitten suosittelinkaan tässä...

Joo, rubato ei mun korvissa tarkoita mielivaltaa, vaan sen näennäinen vapaus asettaa tavallaan tarkempia taiteellisia raameja kuin rytmisesti tarkka soitto.

Hyvin samantyyppisiä orkestereja vielä nykyään käytetään.
 
Pointti olikin siinä, että 1800-luvun orkesterit eivät olisi osanneet vielä soittaa Stravinskya. Nykyään se on jo aika vakiokauraa.
 
Tarkoitin popilla tässä koko populaarimusiikin kenttää. En top10 listaa. Sama, kun klassisen yleistäisi vain Beethovenin ja Sibeliuksen hiteiksi, koska tuotahan pääasiassa kaupunginorkesterit tarjoavat.
 
Kuten yllä todettu, Kevätuhri on orkesterien vakiokamaa, ja se löytyy kaupunginorkesterien ohjelmistosta jota kuinkin yhtä säännöllisesti kuin mielivaltainen Beethovenin sinfonia.
 
Odotan vieläkin listaasi niistä populäärimusiikin perusteoksista, joiden rytmiikka peittoaa Stravinskyn.
 
Jos taas marginaalisempiakin teoksia saa listata, koko argumentilta menee pohja. (Modernista musiikista kyllä löytyy hyvinkin perverssejä rytmikikkailuja.)

Kuten yllä todettu, Kevätuhri on orkesterien vakiokamaa, ja se löytyy kaupunginorkesterien ohjelmistosta jota kuinkin yhtä säännöllisesti kuin mielivaltainen Beethovenin sinfonia.
 
Odotan vieläkin listaasi niistä populäärimusiikin perusteoksista, joiden rytmiikka peittoaa Stravinskyn.
 
Jos taas marginaalisempiakin teoksia saa listata, koko argumentilta menee pohja. (Modernista musiikista kyllä löytyy hyvinkin perverssejä rytmikikkailuja.)
 
Ovatko afrikkalainen- ja väliamerikkalainen musiikki, proge ja fuusiojazz marginaalia vai ei? Esimerkiksi rumpalit Tito Puente ja Alejandro Acuña? Entäs Dream Theater, Gentle Giant ja Meshuggah?
 
EDIT: Siis eivät ole jatkuvassa radiosoitossa, mutta kuuluisi tuntea, jos pikkuisenkaan on yleissivistystä ns. "populaarimusiikin" tai "viihdemusiikin" puolelta, josta tässä nyt puhutaan.