Klassinen ›

Löyhästi aiheeseen liittyen, kertokaapa miten viulu ja piano voivat soittaa kimpassa samaa biisiä? Kun eikös viululla soitettaessa esim. F# ja Gb ole aavistuksen erilaiset nauhattomuudesta johtuen? Tätä on monta unetonta yötä pohdittu :)
 
Tuohan se on ikuinen ongelma, mutta kyllä se on se viulisti joka hiukan joutuu intonaatiossaan ajoittain joustamaan sovittaakseen jotkin äänet pianon tasavireisyyteen. Se riippuu vähän tilanteestakin. Tässä yhteydessä puhutaan usein kahdesta eri intonaation (sävelpuhtauden) lajista; ns. melodiapuhtaus eli lineaarinen (vaakasuora) puhtaus, jossa sävelpuhtaus määritellään peräkkäisten sävelten mukaan, ja sointupuhtaus eli vertikaalinen (pystysuora) puhtaus, jossa sävelpuhtaus määritellään yhtaikaa soivien sävelten eli soinnun mukaan. Näissä kahdessa on selkeä ero siksi, että korva kuulee peräkkäin soitettujen sävelten puhtauden aivan erilaisena kuin yhtaikaa soitettujen. Näin ollen viulisti sovittaa oman intonaationsa osittain sen mukaan, minkälaista tekstiä hän soittaa. Selkeästi soolomelodiaa soittaessaan hän pitäytyy melodiapuhtaudessa, jossa sävelet eivät aina kohtaa pianon sävelten kanssa, mutta jota korva ei erota epäpuhtautena siksi, että se vertaa peräkkäisiä säveliä toisiinsa eikä pianon säveliin. Toisinaan (esim. erityisen hitaissa tempoissa tai jos ei ole selkeää soolomelodiaa) on taas syytä pidättäytyä sointupuhtaudessa eli sovittaa sävelet pianon mukaan, etteivät ne kuulostaisi epävireisiltä. Kolmisoinnuthan ovat pianolla joka tapauksessa "epävireisiä" sen tasavireisyyden vuoksi, joten viulistille jää siinä aavistuksen verran liikkumavaraa oman intonaationsa kanssa, ja erot pysyvät joka tapauksessa niin pieninä ettei korva useinkaan niitä huomaa. Ja silläkin on vaikutusta, että viulun ja pianon sointivärit ovat niin erilaiset, että vaikka sävelet eivät olisikaan aivan samat, ei niitä silti välttämättä kuule epäpuhtaina.
 
Mutta nyt uhkaa mennä jo niin musiikkipsykologiseksi, että lopetan tähän.

Mutta nyt uhkaa mennä jo niin musiikkipsykologiseksi, että lopetan tähän.
 
höh.

Löytyisköhän netistä jostain sivuja missä vois kuunnella esimerkkinäytteitä noista soittimista, kun noista tietokoneen midi-äänistäkään ei oikeen saa selvää.

Löytyisköhän netistä jostain sivuja missä vois kuunnella esimerkkinäytteitä noista soittimista, kun noista tietokoneen midi-äänistäkään ei oikeen saa selvää.
 
Täällä on aika hyvin ääninäytteitä. http://www.jyu.fi/move/koulutus/soitintaulukko/index.htm

höh.
 
Jatka toki jos jotain unohdin. Luin aikoinaan opinnäytetyötäni varten erinomaisen kirjan sävelpuhtaudesta (Christine Heman: Jousisoitinten sävelpuhtaus), ja se avasi kyllä silmiä ja etenkin korvia siihen, että se intonaatio ei ole ollenkaan yksiselitteinen asia, siis niin että olisi vain "puhdasta" ja "epäpuhdasta" soittoa, vaan siihen välille mahtuu hirveästi huomioonotettavaa asiaa. Suosittelen kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Täällä on aika hyvin ääninäytteitä. http://www.jyu.fi/move/koulutus/soitintaulukko/index.htm
 
Pelkäsin että nuo olis jotain syntikkasampleja, mutta ei sentään vaan ihan aidoilla soittimilla soitettuja, ja hyviäkin. Mikään ei ole hirveämpää kuin syntikalla tehty yritelmä akustisen soittimen äänestä. Joskus kuulin jotain opetuskäyttöön tarkoitettua cd-levyä, jolla oli olevinaan ääninäytteet kaikista sinfoniaorkesterin soittimista - ja kaikki oli syntikalla tehtyjä! Sanomattakin selvää, että ne näytteet olivat aivan hirveitä ja todella kaukana oikeista soundeista. Karmeaa että tuollaista tarjotaan opetuskäyttöön.

Yksittäisissä ääninäytteissä on se huono puoli, että niistä ei yleensä saa juuri minkäänlaista kuvaa siitä miltä eri soittimet kuulostavat, kun niitä käytetään OIKEASSA live-orkesterisoitossa (yhteissoundi, balanssi jne.). Oikeastaan edes yhden soitinsektion yhteissoundista ei välttämättä tule kovin realistista mielikuvaa, jos ääninäytteessä on vain yksittäinen soitin. (En tiedä, oliko noissa ylläolevan sivun näytteissä, en ole käynyt tsekkaamassa.)
 
Sen takia lisäänkin tähän yhden levysuosituksen kaikille niille, jotka haluavat tutustua orkesterisoittimiin. Säveltäjiltä löytyy "opettavaisia" teoksia, jotka on suunniteltu nimenomaan esittelemään orkesterisoittimia ja niiden käyttöä. Kaksi tunnetuinta lienevät Sergei Prokofjevin musiikkisatu Pekka ja Susi (Op.67) ja Benjamin Brittenin The Young Person's Guide To The Orchestra (Variations And Fugue On A Theme Of Purcell, Op.34)
 
Nämä on usein niputettu samalle CD:lle ja vihkosesta yleensä löytyy tarkat kuvaukset siitä, mikä soitin soittaa missäkin välissä.

Yksittäisissä ääninäytteissä on se huono puoli, että niistä ei yleensä saa juuri minkäänlaista kuvaa siitä miltä eri soittimet kuulostavat, kun niitä käytetään OIKEASSA live-orkesterisoitossa (yhteissoundi, balanssi jne.). Oikeastaan edes yhden soitinsektion yhteissoundista ei välttämättä tule kovin realistista mielikuvaa, jos ääninäytteessä on vain yksittäinen soitin. (En tiedä, oliko noissa ylläolevan sivun näytteissä, en ole käynyt tsekkaamassa.)
 
Tämä on kyllä totta. On kuitenkin hyvä kuunnella soittimia myös yksittäin, jotta niiden sävyt oppii tunnistamaan. Noissa näytteissä on aina vain yksi soitin kerrallaan, mutta siellä on näytteet myös mahdollisista erikoistekniikoista.
 
Sen takia lisäänkin tähän yhden levysuosituksen kaikille niille, jotka haluavat tutustua orkesterisoittimiin. Säveltäjiltä löytyy "opettavaisia" teoksia, jotka on suunniteltu nimenomaan esittelemään orkesterisoittimia ja niiden käyttöä. Kaksi tunnetuinta lienevät Sergei Prokofjevin musiikkisatu Pekka ja Susi (Op.67) ja Benjamin Brittenin The Young Person's Guide To The Orchestra (Variations And Fugue On A Theme Of Purcell, Op.34)
 
Nämä on usein niputettu samalle CD:lle ja vihkosesta yleensä löytyy tarkat kuvaukset siitä, mikä soitin soittaa missäkin välissä.
 
Kun nämä on kuunnellut, voikin ruveta tutkimaan Gustav Holstin Planeettoja. Planeetat on mahdollisesti täydellisin orkesteriteos orkestronnin kannalta.

eikö straussiltakin pitäisi jotain löytyä?

eikö straussiltakin pitäisi jotain löytyä?
 
Onhan hänkin taitava orkestroija, kuten myös esim. Rimski-Korsakov. Ja monet muut. Mutta nuo mainitut Prokofjevin ja Brittenin teokset on tehty nimenomaan soittimienesittelytarkoitukseen.

sellisti:
 
Tuohan se on ikuinen ongelma,...
 
Jesh, hyvin selitetty. Käyn kattomassa näitä klassisen puolen juttuja sen verran harvoin, että saat oivasta tekstistäsi plussan vasta nyt :)