Klassinen ›

Käsite "uusi musiikki" tarkoittaa nykymusiikkia, niin kuin varmasti tiedät.
 
tiedän tiedän, mut mitä väliä sillä on millon se on tehty? eikö puheenaiheena ollut nimenomaan se, miten ihmisiä saadaan kiinnostumaan myös tuntemattomasta musiikista?
 
Se on loppujen lopuksi kuitenkin ihmisten omista ennakkoluuloista kiinni, mitä lähdetään kuuntelemaan ja mitä ei.
 
niin, mut ei auta itku markkinoilla. pitää tehdä juttua tunnetummaksi tai sit vaan hyväksyy tilanteen.

tiedän tiedän, mut mitä väliä sillä on millon se on tehty? eikö puheenaiheena ollut nimenomaan se, miten ihmisiä saadaan kiinnostumaan myös tuntemattomasta musiikista?
 
Niinhän minä aiemmin sanoin. Sinähän se valitit uuden musiikin vaikeatajuisuudesta.
 
niin, mut ei auta itku markkinoilla. pitää tehdä juttua tunnetummaksi tai sit vaan hyväksyy tilanteen.
 
Nykymusiikkia tehdään koko ajan tunnetuksi, kiitos kehittyneiden nykymedioiden. Ei ole kyse siitä, että pitäisi varta vasten lähteä johonkin kauas kuullakseen sitä tai etsiä etsimällä siitä tietoa. Konsertteja on joka puolella jatkuvasti, TV:stä ja radiosta tulee usein konsertteja ja dokumentteja, on uuden musiikin festivaaleja, sävellyskonsertteja ym. ym. Turha väittää, että se ei olisi tunnettua, tai että sitä markkinoitaisiin niin huonosti. Jos vähänkään haluaa siihen tutustua, niin ei tarvitse paljon vaivaa nähdä. Jos taas ei halua, niin eihän siihen kukaan voi tietysti pakottaakaan vaikka kuinka tuputettaisiin. Tietenkin kukin tykkää siitä mistä tykkää, mutta tuntuu vaan että usein konserttiin lähtemättömyyden syy on joko se, että "en tunne säveltäjää joten en todennäköisesti ymmärrä siitä musiikistakaan mitään" tai sitten "hyi, uusi musiikki on kumminkin rumaa". Lyön vetoa, etteivät nämä Sibeliuksen ym. suosikkien ystävät "ymmärrä" sitä musiikkia yhtään sen paremmin, mutta koska tuntevat säveltäjän, on helpompi uskoa tykkäävänsä.

Niinhän minä aiemmin sanoin. Sinähän se valitit uuden musiikin vaikeatajuisuudesta.
 
en.

ei millään pahalla ketään kohtaan, mutta jos biisin nimi on tyyliin 'kokeiluja valööreillä ja nokkahuiluilla- deus ex machina XVIII op 457 no. 38', niin välttämättä työssäkäyvä ihminen ei välttämättä osaa samaistua millään koko siihen maailmaan, vaikka kiinnostusta voisi löytyäkin.
 
???

???
 
sanoinko mä tossa missään, että MINÄ valitan uuden musan vaiketajuisuudesta?
 
en edes usko koko termiin...joko sä pidät jostain tai et. yksinkertaista.

sanoinko mä tossa missään, että MINÄ valitan uuden musan vaiketajuisuudesta?
 
Et niin että se olisi sinusta vaikeatajuista, mutta tarkoittanet että tavallinen musiikinkuuntelija pitäisi sitä todennäköisesti vaikeatajuisempana kuin vaikkapa Mozartia.
 
en edes usko koko termiin...joko sä pidät jostain tai et. yksinkertaista.
 
Samaa mieltä.

Et niin että se olisi sinusta vaikeatajuista, mutta tarkoittanet että tavallinen musiikinkuuntelija pitäisi sitä todennäköisesti vaikeatajuisempana kuin vaikkapa Mozartia.
 
niin, siis niinkuin ennakkoasennetta.
 
mä yritin nyt jotenkin selittää sitä, et tuotais jotenkin se musiikki lähemmäksi ehkä "tavisten" arkipäivää...esim. mitä joku reichin city life ehkä olis.
 
sit oli kuulemma joku riikka talvitie, pekka kuusisto ja marzi nyman kokoonpano, jotka veti vähän jotain populäärin ja "taden" väliltä.
 
sitä mä tarkotan, jos hiffaat?
 
EDIT: jos mä vaikutan jotenkin tylylle, kun mä kirjotan niin se vaan johtuu mun tyylistä.

niin, siis niinkuin ennakkoasennetta.
 
mä yritin nyt jotenkin selittää sitä, et tuotais jotenkin se musiikki lähemmäksi ehkä "tavisten" arkipäivää...esim. mitä joku reichin city life ehkä olis.
 
sit oli kuulemma joku riikka talvitie, pekka kuusisto ja marzi nyman kokoonpano, jotka veti vähän jotain populäärin ja "taden" väliltä.
 
sitä mä tarkotan, jos hiffaat?
 
EDIT: jos mä vaikutan jotenkin tylylle, kun mä kirjotan niin se vaan johtuu mun tyylistä.
 
Kyllä mä ymmärrän hyvin sun pointin, mutta mä olen sitä mieltä, että uutta musiikkia tuodaan kyllä oikein hyvin lähelle tavallista ihmistä, mielestäni paljon enemmän nykyään kuin vanhempaa taidemusiikkia. Silti se on viime kädessä siitä sen potentiaalisen yleisön edustajan ennakkoasenteesta kiinni, lähteekö hän kuuntelemaan uutta musiikkia, tai haluaako edes yrittää kiinnostua siitä, mitä hänen lähelleen tuodaan. Toisilla on niin tiukka ennakkoasenne uuden musiikin rumuudesta ja kuuntelukelvottomuudesta, etteivät kerta kaikkiaan halua. Nicolaus Harnoncourt sanoo kirjassaan Puhuva musiikki jotenkin siihen tapaan, että nykyihmiselle on tullut sellainen asenne, että kaiken musiikin pitäisi olla vaan kauniita melodioita. Jos tarjotaan jotain muuta, nyrpistetään heti nenää eikä tykätä. Musiikissa on kyse kuitenkin muustakin.

jaa-a, enpä tiedä...
 
musta se tuntu vaan aluksi koko modernimman klassisen musiikin maailma kovin vieraalle ja siihen piti paneutua aika paljon ennen kuin pääsi sisälle. ei siitä ettenkö pitäisi esim. ligetistä, mutta ehkä kyseessä on kuitenkin jonkinlaista sisäsiittoisuutta.

jaa-a, enpä tiedä...
 
musta se tuntu vaan aluksi koko modernimman klassisen musiikin maailma kovin vieraalle ja siihen piti paneutua aika paljon ennen kuin pääsi sisälle. ei siitä ettenkö pitäisi esim. ligetistä, mutta ehkä kyseessä on kuitenkin jonkinlaista sisäsiittoisuutta.
 
No en nyt puhuisi sisäsiittoisuudesta. Ainahan musiikin historiassa uusin musiikki on herättänyt tunteita puolesta ja vastaan. Nykymusiikki on suoraa jatkoa taidemusiikin kehitykselle satojen vuosien takaa, ei ole mitään elitististä ryhmää jolle sitä musiikkia tehtäisiin, ja joka omahyväisesti hihittelisi partoihinsa huomatessaan että se ei muille aukea. Säveltäjä luo sellaista musiikkia kuin itselleen mieleisekseen kokee, ja on jokaisen oma asia pitääkö siitä vai ei. Nykyään varsinkin kun vallitseva tyylisuunta lienee "tyylittömyys"; eli kaikkia modernismin ja post-modernismin keinoja ja tyylejä sekoitellaan ja yhdistellään, jolloin syntyy paljon monipuolisempaa musiikkia kuin vaikkapa tiukan sarjallisuuden aikakautena. Toki nykymusiikki vaatii avautuakseen varmasti enemmän keskittymistä, mutta jos ei nykyihminen ehdi/jaksa/viitsi sen vertaa ajastaan uhrata, niin se on sitten ihan oma vika jos ei uusi musiikki kolahda. Tonaalisuudesta on luovuttu jo sata vuotta sitten; minusta siinä ajassa pitäisi jo musiikkiyleisönkin alkaa tottua uusiin estetiikkoihin.

No en nyt puhuisi sisäsiittoisuudesta. Ainahan musiikin historiassa uusin musiikki on herättänyt tunteita puolesta ja vastaan. Nykymusiikki on suoraa jatkoa taidemusiikin kehitykselle satojen vuosien takaa, ei ole mitään elitististä ryhmää jolle sitä musiikkia tehtäisiin, ja joka omahyväisesti hihittelisi partoihinsa huomatessaan että se ei muille aukea. Säveltäjä luo sellaista musiikkia kuin itselleen mieleisekseen kokee, ja on jokaisen oma asia pitääkö siitä vai ei. Nykyään varsinkin kun vallitseva tyylisuunta lienee "tyylittömyys"; eli kaikkia modernismin ja post-modernismin keinoja ja tyylejä sekoitellaan ja yhdistellään, jolloin syntyy paljon monipuolisempaa musiikkia kuin vaikkapa tiukan sarjallisuuden aikakautena. Toki nykymusiikki vaatii avautuakseen varmasti enemmän keskittymistä, mutta jos ei nykyihminen ehdi/jaksa/viitsi sen vertaa ajastaan uhrata, niin se on sitten ihan oma vika jos ei uusi musiikki kolahda. Tonaalisuudesta on luovuttu jo sata vuotta sitten; minusta siinä ajassa pitäisi jo musiikkiyleisönkin alkaa tottua uusiin estetiikkoihin.
 
kyllä ymmärrän mitä tarkoitat...
 
mut mun mielestä asiat ei kuitenkaan oikeasti muutu. en usko, että ihmisistä olis yhtäkkiä tullut jotenkin enemmän ennakkoluuloisia. syyn on pakko olla muualla ja tottakai on varmasti lukuisia syitä.
 
mä väitän, et yksi syy voi olla se, että taidemusiikki on jo pitkän aikaan mennyt ihan eri suuntaan, kuin populaarikulttuuri...esimerkkinä ihan vaan just joku jälki-sarjallisuus tai john cage jne. tosin just lähiaikoina asiat on ollu muuttumaan päin, esim. john zorn. nämä jutut tuppaa menemään aina sellaisen heiluriliikkeen mukaan.

Tänään esimerkiksi RSO:n konsertissa Finlandiatalolla klo 19 Bartokin alttoviulukonsertto... Että onhan noita ohjelmassa. Silloin tällöin.

kyllä ymmärrän mitä tarkoitat...
 
mut mun mielestä asiat ei kuitenkaan oikeasti muutu. en usko, että ihmisistä olis yhtäkkiä tullut jotenkin enemmän ennakkoluuloisia. syyn on pakko olla muualla ja tottakai on varmasti lukuisia syitä.
 
mä väitän, et yksi syy voi olla se, että taidemusiikki on jo pitkän aikaan mennyt ihan eri suuntaan, kuin populaarikulttuuri...esimerkkinä ihan vaan just joku jälki-sarjallisuus tai john cage jne. tosin just lähiaikoina asiat on ollu muuttumaan päin, esim. john zorn. nämä jutut tuppaa menemään aina sellaisen heiluriliikkeen mukaan.
 
Onhan tuossakin perää. Se on sitten toinen asia, että pitäisikö taidemusiikin ja populaarimusiikin ylipäätäänkään kulkea samaan suuntaan. Molemmista voi pitää vaikka ne olisivat kaukanakin toisistaan. Mutta kun monet itseään jopa klassisen musiikin ystävinä pitävät ovat tosiasiassa vain sen klassis-romanttisen repertuaarin faneja, ja jos tarjotaan jotain muuta niin ei yhtäkkiä kiinnostakaan. Sitten syytetään uuden musiikin vaikeatajuisuutta ja rumuutta, kun tosiasiassa ei itse viitsitä tutustua. Vähän kärjistäen, mutta monesti näin on asia. Eivätkä ne Beethovenit ja kumppanitkaan ole omana aikanaan niin varauksetonta suosiota nauttineet...

Onhan tuossakin perää. Se on sitten toinen asia, että pitäisikö taidemusiikin ja populaarimusiikin ylipäätäänkään kulkea samaan suuntaan. Molemmista voi pitää vaikka ne olisivat kaukanakin toisistaan. Mutta kun monet itseään jopa klassisen musiikin ystävinä pitävät ovat tosiasiassa vain sen klassis-romanttisen repertuaarin faneja, ja jos tarjotaan jotain muuta niin ei yhtäkkiä kiinnostakaan. Sitten syytetään uuden musiikin vaikeatajuisuutta ja rumuutta, kun tosiasiassa ei itse viitsitä tutustua. Vähän kärjistäen, mutta monesti näin on asia. Eivätkä ne Beethovenit ja kumppanitkaan ole omana aikanaan niin varauksetonta suosiota nauttineet...
 
no ei oikeastaan. en odota, että gamelan musiikinkaan pitäisi yhtäkkiä ruveta seuraamaan kauheasti, et mitä muut tekee...tai niin...vähän hemmetin vaikea selittää, mut ehkä tajuat?
 
luulen, että homma menee myös toisinpäin: jos on jotain joka ei olekaan sitä totuttua "poppista", niin saattaa osalla taidemusiikin kuuntelijoista (jotka myös poppia kuuntelevat, siis) se kiinnostus yhtäkkiä kadota. en tiedä.
 
beethovenin melkein kaikkien sinfonioiden kantaesityksethän tais saada aika kylmän vastaanoton, jos oikein muistan? just luin tenttiin beethovenista, sano jos meni metikköön.

no ei oikeastaan. en odota, että gamelan musiikinkaan pitäisi yhtäkkiä ruveta seuraamaan kauheasti, et mitä muut tekee...tai niin...vähän hemmetin vaikea selittää, mut ehkä tajuat?
 
Kyllä kyllä. Ajattelisin itsekin noin.
 
luulen, että homma menee myös toisinpäin: jos on jotain joka ei olekaan sitä totuttua "poppista", niin saattaa osalla taidemusiikin kuuntelijoista (jotka myös poppia kuuntelevat, siis) se kiinnostus yhtäkkiä kadota. en tiedä.
 
Toki voi mennä noinkin päin, jos ei ole halua/viitseliäisyyttä tutustua muihin kuin vain siihen oman suosikin tuotantoon. Myönnän että itsekin olen vähän laiska juuri populaarimusiikin suhteen tässä asiassa...
 
beethovenin melkein kaikkien sinfonioiden kantaesityksethän tais saada aika kylmän vastaanoton, jos oikein muistan? just luin tenttiin beethovenista, sano jos meni metikköön.
 
Näin mäkin olen ymmärtänyt. Ainakin jossain määrin aikaansa edellä olleet tai muuten vaan uudistusmieliset ei-konservatiiviset säveltäjät ovat monesti saaneet ylipäätään omana aikanaan jopa vihamielisenkin vastaanoton, ja vasta myöhemmin on ymmärretty heidän merkityksensä.

kevätuhri 1913.

kevätuhri 1913.
 
Jep, kuuluisimpia esimerkkejä.