Joo, mutta Wagnerin kohdalla tämä ei ole vain paisuttelua, vaan hän tosiaankin kirjoitti Juutalaisuus-musiikissa nimisen opuksen jossa ihan kunnon antisemitismityyliin kritisoi Juutalaisia. Nietzsche on Nietzsche ja Wagner on Wagner. Nietzsche oli suuri systeemikriitikko joka haukkui kaikkia. Täytyy sanoa, että jos 2. maailmansodan sairaita juutalaisvainoja ei olisi ollut, suhtauduttaisiin "juutalaiskritiikkiin" paljon lepsummin. Mutta kävi kuin kävi, saksalaiset ihastuivat kovasti Hynkkeliin, ja niin leimataan kaikki "juutalaisvastaisuus" antisemitismiksi. Suomessakin on ruotsalaisvihaa, mutta koska historian painolastia ei ole, on kaikki toisenlaista kuin juutalaiskysymyksessä. N ei suinkaan haukkunut kaikkea, vaan kehui varsin monia asioita, kuten roomalaisia ja kreikkalaisia ja monia muitakin. N oli lähinnä moraalinen moraalikriitikko mielestäni. Hänelle tuotti loputonta huvia ihmisten kaksinaamaisuus -olihan hän tietysti muutakin. |
Täytyy sanoa, että jos 2. maailmansodan sairaita juutalaisvainoja ei olisi ollut, suhtauduttaisiin "juutalaiskritiikkiin" paljon lepsummin. Mutta kävi kuin kävi, saksalaiset ihastuivat kovasti Hynkkeliin, ja niin leimataan kaikki "juutalaisvastaisuus" antisemitismiksi. Suomessakin on ruotsalaisvihaa, mutta koska historian painolastia ei ole, on kaikki toisenlaista kuin juutalaiskysymyksessä. No, ei asia ihan noin yksinkertainen ole. Ylipäätänsä näen epäterveenä trendinä sen, että ihan vakavamielisesti aletaan, leimaamaan ihmisryhmiä erillisiin lohkoihin joita pidetään ihan absoluuttisina ja pysyvinä piirteinä. Kevyt huumori tai pilkka on aina kovastikkin eri asia, kuin kansanryhmän yleistysten vieminen yksilötasolle ja sitä kautta asenteisiin. Eli on näissä kuitenkin vissi ero. N ei suinkaan haukkunut kaikkea, vaan kehui varsin monia asioita, kuten roomalaisia ja kreikkalaisia ja monia muitakin. N oli lähinnä moraalinen moraalikriitikko mielestäni. Hänelle tuotti loputonta huvia ihmisten kaksinaamaisuus -olihan hän tietysti muutakin. Itseasiassa Nietzschen tragedian synnyssä, kritisoidaan paljon esimerkiksi antiikin kreikan logos-keskeisestä ajattelusta lähteneitä näkemyksiä. Voisi ajatella, että koko kattavan kritiikin lähtösiemen on nimineomaan mythoksen ja logoksen vastakkaisasettelusta, ja siitä, että Nietzsche näki suurten totuuksien kuolleen, ja niiden seuraamisen epäterveenä. Nietzschen keskeinen status on nimenomaan kriitikkona, eikä niinkään uuden luojana. Ja yksi tekijä tässä on nimenomaan, se että mitään pysyvää kantaa ei teoksista ole löydettävissä. Siksi on vaikea nähdä ne muuna kuin kritiikkinä, koska selkeää puolustettavaa linjaa ei löydy. "Die Grenzen meiner Sprache sind die Grenzen meiner Welt." -- Ludwig Wittgenstein |
Joo, mutta Wagnerin kohdalla tämä ei ole vain paisuttelua, vaan hän tosiaankin kirjoitti Juutalaisuus-musiikissa nimisen opuksen jossa ihan kunnon antisemitismityyliin kritisoi Juutalaisia. Itse kun en ole Wagneriin juuri perehtynyt, niin tämä oli kyllä mielenkiintoinen tieto. Onkos tuota kirjaa saatavilla esim. jostain yliopiston kirjastosta? "Heavy on kaunista ja melodista musiikkia." - General Njassa |