Klassinen ›

toisaalta et voi kieltää sitä tosiasiaa, että suuri säveltaide ei avaudu helposti ainakaan ensikuulemalta ja musiikin syvimmät salaisuudet tuskin koskaan.
 
Riippuu siitä mitä tuolla avautumisella tarkoitetaan. Musiikin syvimmät salaisuudet? Kuten mitkä?
Musiikki itsessään, kaikissa muodoissaan, on salaperäinen asia (siinä miten se vaikuttaa ihmiseen), eikä klassinen ole mitenkään erityisasemassa siinä.

Riippuu siitä mitä tuolla avautumisella tarkoitetaan. Musiikin syvimmät salaisuudet? Kuten mitkä?
Musiikki itsessään, kaikissa muodoissaan, on salaperäinen asia (siinä miten se vaikuttaa ihmiseen), eikä klassinen ole mitenkään erityisasemassa siinä.
 
Jos se voitaisiin analysoida, analyysin olisi vedettävä taiteelliselta arvoltaan vertoja itse musiikille ja sen absoluuttinen arvo supistuisi. Absoluuttinen musiikkikaan ei välitä mitään semanttista sisältöä vaan eksistoi ja toimii sanojen rinnalla rinnakkaisilmiönä, mutta kuitenkin täysipainoisena ilmaisukreinona, jota sanat eivät voi korvata. Niin paljon kauniita sanoja kuin musiikista on puhuttu, sen ominta itseään ei ole vielä kyetty selittämään, minusta näyttää, että se on mahdotonta, sanoi joku kuuluisa kirjailija.

Riippuu siitä mitä tuolla avautumisella tarkoitetaan. Musiikin syvimmät salaisuudet? Kuten mitkä?
Musiikki itsessään, kaikissa muodoissaan, on salaperäinen asia (siinä miten se vaikuttaa ihmiseen), eikä klassinen ole mitenkään erityisasemassa siinä.
 
Jos kuuntelet vain kaikkein tunnetuimpia ja "helpoimpia" teoksia, ei kuuntelu varmaan ole mitenkään ongelmallista. Mutta jos viitsit perehtyä vähän monimutkaisempiin ja syvällisempiin teoksiin, niin saatat huomata että teoksen sisälle pääseminen vaatiikin useamman kuuntelukerran ja hyvän keskittymisen. Enkä tarkoita nyt mitään ihmeellistä modernia musiikkia, vaan ihan samojen tyylikausien teoksia, kuin ne kuluneimmat klassikot ja romantikot.

Mutta jos viitsit perehtyä vähän monimutkaisempiin ja syvällisempiin teoksiin, niin saatat huomata että teoksen sisälle pääseminen vaatiikin useamman kuuntelukerran ja hyvän keskittymisen.
 
Ei tosin minulle, koska olen musiikillinen nero. Tai no oikeastaan yleisnero ja taiteilija.

Ei tosin minulle, koska olen musiikillinen nero. Tai no oikeastaan yleisnero ja taiteilija.
 
Aha. No se on sitten tietysti eri asia.

Tuottaako (klassisen)musiikin kuunteleminen muille ongelmia?
 
ei.

Jos kuuntelet vain kaikkein tunnetuimpia ja "helpoimpia" teoksia, ei kuuntelu varmaan ole mitenkään ongelmallista. Mutta jos viitsit perehtyä vähän monimutkaisempiin ja syvällisempiin teoksiin, niin saatat huomata että teoksen sisälle pääseminen vaatiikin useamman kuuntelukerran ja hyvän keskittymisen. Enkä tarkoita nyt mitään ihmeellistä modernia musiikkia, vaan ihan samojen tyylikausien teoksia, kuin ne kuluneimmat klassikot ja romantikot.
 
Itse olen ihmetellyt erinäisissä musiikioppilaitoksissa opiskellessani sitä, että ns. tavallisen kansan keskuudessa suositut teokset, kuten Beethovenin 5., Mozartin 40. ym. mielestäni hienot sävellykset tuntuvat analysoijien ja musiikintutkijoiden silmissä olevan "huonompia" tai "halvempia" kuin vähemmän tunnetut kappaleet. Johtuuko tämä tuosta musiikin suosioista vai onko näiden teosten "popularisoituminen" seurausta siitä, että ne ovat musiikillisesti helppoja, yksinkertaisia ja todellisen, "sivistyneen" kuuntelijan silmissä/korvissa huonompia kuin vähemmän suositut teokset?
Tunnettuja klassikkoja käytetään hirveän paljon esim. elokuvissa, tv:ssä yleisestikin jne.. Tätä kauttako ne ovat meille tutumpia ja näyttävät avautuvan myös helpommin kuin vieraammat kipaleet...??
Vai onko ne vaan yksinkertaisesti huonoja? Itse ainakin tykkään kuunnella myös näitä kliseisiä Anttilan ale-hyllyistä löytyviä teoksia..

Itse olen ihmetellyt erinäisissä musiikioppilaitoksissa opiskellessani sitä, että ns. tavallisen kansan keskuudessa suositut teokset, kuten Beethovenin 5., Mozartin 40. ym. mielestäni hienot sävellykset tuntuvat analysoijien ja musiikintutkijoiden silmissä olevan "huonompia" tai "halvempia" kuin vähemmän tunnetut kappaleet. Johtuuko tämä tuosta musiikin suosioista vai onko näiden teosten "popularisoituminen" seurausta siitä, että ne ovat musiikillisesti helppoja, yksinkertaisia ja
 
Mielestäni ilmiö on erittäin helppo selittää. Noihin suosittuihin teoksiin liittyy, että niissä on joku erittäin tarttuva tai muuten tunnistettava teema (tosin noihin teemoihin on hankala asennoitua kun ne ovat niin mielettömän tuttuja), joka on kaikille tuttu jo senkin takia että niitä soitetaan TV:ssä ja muissa paikoissa. Mutta siis tuon tunnistettavan teeman seurauksena teos on "suosittu" koska siihen on helppo päästä sisälle. On varmaan totta, että ei klassisen musiikin kuuntelijoistakaan moni pidä noita tunnetuimpia melodianpätkiä sisältäviä teoksia parhaimpina.
 
Monesti nuo kaikkien tuntemat teemat voivat olla suhteessa vaatimattomista teoksista (Brahmsin kehtolaulu on "suositumpi" kuin mikään sen sinfonia, Chopinin minuuttivalssi on "suositumpi" kuin pianokonsertot), mutta silloin kun johonkin sinfoniaan sattuu joku tarttuva teema, niin sitten siitä tulee suosittu sinfonia

Minulla on tapana lukea CD-levyjen lehdykästä mitä teoksesta sanotaan ja yritän erotella musiikista kansilehdessä mainittuja elementtejä. Toisaalta tämä voi ohjata kuuntelua liikaa, mutta modernista taidemusiikista minun on joskus vaikea saada otetta, jollen tiedä teoksesta etukäteen yhtään mitään.
 
Musiikinteoria on vain välttävästi hallussa. Minun "analyyttinen" kuunteluni on erilaisten tekstuurien, äänenvärien, dynamiikan, äänenvoimakkuuksien jne. huomiointia. Tämä on kuitenkin henkisesti uuvuttavaa ja ajatus lähtee helposti harhailemaan. Ehkä en kykene taidemusiikkia "vain" kuuntelemaan, koska ajaudun sen pariin aina kun formaattirockin mielikuvituksettomuus ja ennalta-arvattavuus alkaa tympiä. Toisaalta onhan taidemusiikkikin "vain" musiikkia, miksi en voisi sitäkin rennosti analysoimatta kuunnella?

heitä ne teoriat hevonehelvettiin musaa kuunnellessa...ei ne auta sun kuuntelukokemuksessa. ehkä jopa päinvastoin.

heitä ne teoriat hevonehelvettiin musaa kuunnellessa...ei ne auta sun kuuntelukokemuksessa. ehkä jopa päinvastoin.
 
Ellei hän harkitse musiikkiteoreetikon-ja kirjailijan uranvalintaa.

heitä ne teoriat hevonehelvettiin musaa kuunnellessa...ei ne auta sun kuuntelukokemuksessa. ehkä jopa päinvastoin.
 
Miten teoriatuntemus haittaa musiikin kuuntelua?
 
Haittaako jalkapallosääntöjen tunteminen jalkapallo-ottelun seuraamista?

Miten teoriatuntemus haittaa musiikin kuuntelua?
 
Haittaako jalkapallosääntöjen tunteminen jalkapallo-ottelun seuraamista?
 
ei. se ei ollut se pointti.
 
kuuntele musiikkia musiikkina, älä teoriasääntöinä.

ei. se ei ollut se pointti.
 
kuuntele musiikkia musiikkina, älä teoriasääntöinä.
 
Jokainen kuuntelee makunsa mukaan. Joku saattaa saada musiikin kuuntelusta suuremman nautinnon keskittymällä koko ajan sen rakenteen ja elementtien analysointiin kuin vain antamalla tunnelman kuljettaa. Suotakoon se heille, mutta kaikki eivät näin toimi vaikka teoriaa tuntisivatkin.

Jokainen kuuntelee makunsa mukaan. Joku saattaa saada musiikin kuuntelusta suuremman nautinnon keskittymällä koko ajan sen rakenteen ja elementtien analysointiin kuin vain antamalla tunnelman kuljettaa. Suotakoon se heille, mutta kaikki eivät näin toimi vaikka teoriaa tuntisivatkin.
 
lue taaksepäin...
 
ehdotin tuota vaihtoehtona sille, kun ketjun aloittaja koki musiikin seuraamisen hankalaksi. se voi johtua ihan siitä, että yrittää "liikaa".

ehdotin tuota vaihtoehtona sille, kun ketjun aloittaja koki musiikin seuraamisen hankalaksi. se voi johtua ihan siitä, että yrittää "liikaa".
 
Ei minulla ole muita vaatimuksia kuin päästä sen verran sisälle teoksiin mikä nyt on melkein välttämätöntä mielekkään kuuntelemisen kanssa. Viimeksi on ollut vaikeuksia esim Brahmsin toisen sinfonian adagio -osan kanssa. Beethovenin yhdeksännen kolmas osa on myös tosi paha (ensimmäinenkin osa tuotti paljon vaikeuksia). Mulla on jotain keskittymisongelmia, siitä kai johtunee tämä. Ja mulle kolahtaa pop-musiikin biisitkin aika hitaasti yleensä.
 
Olisi kyllä kätevää, jos saisi kappaleiden tarkat rakenteet jostain, niin olisi helpompi muodostaa joku kokonaiskuva teoksesta. Kun muistaa rakenteen niin muistaa helpommin ne eri osien melodiatkin, jotka muuten jäävät helposti irrallisiksi

no, mikä vaan sulle toimii...

Olisi kyllä kätevää, jos saisi kappaleiden tarkat rakenteet jostain, niin olisi helpompi muodostaa joku kokonaiskuva teoksesta. Kun muistaa rakenteen niin muistaa helpommin ne eri osien melodiatkin, jotka muuten jäävät helposti irrallisiksi
 
Tuosta tulee jotenkin mieleen David Lynchin muutamat elokuvat. Loistavia yksinäänkin, mutta pakottava tarve yrittää ymmärtää sitä kokonaisuutena.
 
Ja klassisissa muodoissahan tällaista tarkotuksellista kokonaisuutta on paljonkin, itse myöskin lukeudun niihin jotka tykkäävät tutkia eri kappaleiden rakenteita toisinaan. Eipä se ainakaan ole mitenkään pois siitä.
 
Eipä tuo kuunteleminen tuota vaikeuksia vaikka ei hahmottaisikaan kokonaisuutta, mutta toisinaan tulee pakottava tarve tutkia.
 
Noita partituurejahan saa ainakin tiettyihin teoksiin kirjastoista, ja niitä on mukava toisinaan tihrustella kuunnellessa. Kirjastosta löytyy monenmoista kirjallisuutta eri aikakausien muodoista ja etenemistä koskevista seikoista, joten sinne vain tutkimaan.

Mä aina kävelen edes takaisin ympäri kämppää, kun kuuntelen musiikkia. Se ehkä auttaa keskittymään, vaikken sitä mitenkään tietoisesti teekään. Samaa teen, kun ajattelen jotain asiaa... :) Mun mielestä klasarimusiikin kuunteleminen on parasta konsertissa, kun näkee soittajat ja on jotenkin sisällä siinä tilanteessa. Kotona voi joskus olla vaikeampi keskittyä pitempiin teoksiin.
 
Pitääpä munkin ruveta aktiivisemmin harrastamaan tota muodon kirjaamista ylös. Muutaman kappaleen kohalla oon joskus tehnyt noin ja huomannut, että siten saan enemmän irti musiikista. Mä harvemmin kuulen musiikkia minään tarinoina. Tunteita se kyllä herättää. Enemmän mua kiinnostaa ymmärtää, mitä musiikissa tapahtuu noin ihan konkreettisesti. Vaikka en edes mitenkään aktiivisesti pyrkisi analysoimaan musiikkia, niin usein sitä huomaamattaankin tulee kuunneltua "sillä korvalla".

Ei tosin minulle, koska olen musiikillinen nero. Tai no oikeastaan yleisnero ja taiteilija.
 
ja nautit eräiden ihmisten katastrofin sublimoinnista ja koet katharsiksen? Ei ole aina kovin nautinnollista tunkeutua musiikin syövereihin; reisivaltimoiden kiihtynyt syke saattaa tuntua äärimmäisen keskittyneestäkin kuuntelijasta niin epämiellyttävältä, että musiikillisen muotoon puetun emotionaalipsykofyysinen holistisen sanoman vastaanottamisprosessi on jätettävä sikseen, ja palattava takaisin maan päälle yksilön tahdon subjektiiviseen tiedoitsevaan minään.