Klassinen ›

Sama täällä.. Oon aika kauan jo oottanu tuota saksalaisbarokkimotivaation tulemista, mut ei näytä tulevan eikä kuuluvan siitä mitään.. :) Toivotaan et se nyt tässä joku vuosi iskeytys päälle.. :)
 
Jep.. mut oon edelleen toiveikas sen asian kans että se jonakin päivänä iskee..:) minkäs tämmöiselle "chopinistille" voi!? romantikko mikä romantikko... :D

Minäpä tunnustan teille nyt jotain. Älkää lahdatko, mutta minä en pysty kuuntelemaan Sibeliusta. Minä en vain jostain syystä tällä hetkellä voi sietää Jannen musiikkia. Johtuu varmaan vähän siitä, että Sibeliuksen viulukonsertto on ollut minulle aina sellainen "maailman paras teos" ja nyt olen kyllästynyt.
 
Eikös tuo ole ihan normaalia. Itsekin olen monta kertaa hetkittäin kyllästynyt johonkin säveltäjään tai teokseen. Silloin kannattaa pitää pidempi tai lyhyempi tauko. Myöhemmin sama musiikki voikin sitten taas tuntua hyvältä.
 
P.S. Itse en ole koskaan voinut sietää Siben 6. sinfoniaa, vaikka muuten Sibeliuksesta pidänkin. 6. sinfonia on mielestäni uskomattoman tylsä ja puuduttava, yksinkertaisesti huono teos.

Niin, Mozartilla suurin osa on lyhyitä italiaisia alkusoittosinfopnioita, eii suuri muotoisia manheimilaisesta perinteestä kehittyneitä tai pohjois-saksalaisia.
 
Mozart sentään sävelsi sinfoniansa loppuun asti sen sijaan että olisi jäänyt jotain kuppaa potemaan.

Mozart sentään sävelsi sinfoniansa loppuun asti sen sijaan että olisi jäänyt jotain kuppaa potemaan.
 
Heh... Tuo kommentti aiheutti niin makoisat naurut heti ensilukemalla, että pistin sen allekirjoitukseeni.

Mozart sentään sävelsi sinfoniansa loppuun asti sen sijaan että olisi jäänyt jotain kuppaa potemaan.
 
Niin Mozart luuli poteneensa kuppaa, ja monia muitakin vitsauksia, joihin hän kuoli jaksamatta edes requiemia säveltää loppuun, raukka. siksi hänen tuotteliaisuutensa laskikin 1789 vuoden tienoilla huomattavasti. Monet Schubertin tanssisarjoista ja pitkistä balladeista ovat pitempiä kuin Mozartin sinfoniat, ja Schubertin pianosonaatit 4-osaisia Mozartin lyhyisiin 3-osaisiin verrattuna, joita mahtuu 3 Schubertiin yhteen ainoaan. Mozartilta jäi moni teos itseltäänkin kesken tai luonnokseksi tai hän aloitti uuden hylättyään alkuperäisen sävellyssuunnitelman. Taikahuilun alkusoittokin on vasta toinen versio, kun 1. jäi pahasti kesken, samoin on laita klarinettikonserton jne. Näitäkään katkelmia edes Copmplete Mozart edition ei ole viitsinyt levyttää.
 
Lisäksi Mozartilta jäi kesken sinfonia Es-duuri, KV 383g = anh. 100, josta Nissen, ensimmäinen Mozartin elämäkerturi tunsi 97 tahdin mittaisena katkelmana. Sen jälkeen se hävisi taivaan tuuliin, niin kuin muuten Le Grosillekin sävelletty alkusoitto tai sinfonia KV 311A Pariisissa, jossa Mozart kirjoitti isälleen säveltäneensä 2 alkusoittoa eli sinfoniaa. Tuohon aikaan termit olivat mitä olivat. Ja sinfonia n:o 37 on lyhyttä johdantoa lukuunottamatta Michael haydnin käsialaa.

Cage ja Stockhausen ovat semmoisia, joiden teoksille lähinnä nauran. Säveltäjiä, joiden tuotannosta en pidä, ovat esim. E-J Rautavaara, Schönberg, Satie. Sen sijaan Rossini on ihan jees.

Cage ja Stockhausen ovat semmoisia, joiden teoksille lähinnä nauran. Säveltäjiä, joiden tuotannosta en pidä, ovat esim. E-J Rautavaara, Schönberg, Satie. Sen sijaan Rossini on ihan jees.
 
Noiden tuotannosta löytyy niin monenlaista, ettet varmasti ole saanut kovin laajaa kuvaa. Siis erittäin monipuolisia tyylejä löytyy ja Cagen ja Stockhausenin tuotantoon pitää vain yrittää löytää hiukan tarttumapintaa, niin alkaa löytyä yllättävän merkityksellistä ja mahtavaa musiikkia.

Ajattelin juuri itse aloittaa samantyylisen keskustelun. Kyllähän megatherium hirveästi yrittää mollata Rossinia minkä kerkiää. Minuakin kiinnostaa onko muilla vastaavia inhokkeja.
 
Tällä hetkellä myös Wagner kuuluu vahvasti inhokkikategoriaan, joka sai lisävahvistusta kuullessani classicradiosta erään tenorisoolon oopperasta Valkyyria, jossa jo Valkyyrioiden ratsastus Valkyyriasta korostaa kyeisen musiikkidraaman epätasaisuutta lähes paikallaan psysyvän ostinaton tukemaa mekaanista ja kylmäksi jättävää melodiaa. Kyseinen tenorisoolo, vai ariosoksiko sitä pitäisi kutsua, kun suljetuista musiikkinumeroista ei pitäisi enää olla kyse musiikkidraaman kehitysprosessin tässä vaiheessa, on teeskennellyn romanttis-lyyristä melodialinjaa epäaitoon schubertilais-weberiläiseen henkeen ja tekee suorastaan tahattoman koomisen vaikutelman säveltäjän keksinnän köyhyydessä ja epäpersoonallisessa piratismissaan. melkoinen taka-askel rohkeasta kromaattisesta orkesteripolyfoniasta, joka Tristanissa johtaa harmonisen järjestelmän kaatumiseen.

Tällä hetkellä myös Wagner kuuluu vahvasti inhokkikategoriaan, joka sai lisävahvistusta kuullessani classicradiosta erään tenorisoolon oopperasta Valkyyria, jossa jo Valkyyrioiden ratsastus Valkyyriasta korostaa kyeisen musiikkidraaman epätasaisuutta lähes paikallaan psysyvän ostinaton tukemaa mekaanista ja kylmäksi jättävää melodiaa. Kyseinen tenorisoolo, vai ariosoksiko sitä pitäisi kutsua, kun suljetuista musiikkinumeroista ei pitäisi enää olla kyse musiikkidraaman kehitysprosessin tässä vaiheessa, on teeskennellyn romanttis-lyyristä melodialinjaa epäaitoon schubertilais-weberiläiseen henkeen ja tekee suorastaan tahattoman koomisen vaikutelman säveltäjän keksinnän köyhyydessä ja epäpersoonallisessa piratismissaan. melkoinen taka-askel rohkeasta kromaattisesta orkesteripolyfoniasta, joka Tristanissa johtaa harmonisen järjestelmän kaatumiseen.
 
Töttöröö...
Kannattaa myös huomioida, että Valkyyria on paitsi itsenäinen teos, myös osa laajaa Ring-kokonaisuutta ja näin ollen yksi tärkeä virstanpylväs länsimaisen taidemusiikin historiassa mm. johtomotiiveineen. Kaikkia säveltäjiä ei voi arvostella samoin perustein, tai edes verrata toisiinsa.

Töttöröö...
Kannattaa myös huomioida, että Valkyyria on paitsi itsenäinen teos, myös osa laajaa Ring-kokonaisuutta ja näin ollen yksi tärkeä virstanpylväs länsimaisen taidemusiikin historiassa mm. johtomotiiveineen. Kaikkia säveltäjiä ei voi arvostella samoin perustein, tai edes verrata toisiinsa.
 
Niin ja jossa kokonaisen RODUN ja ihmiskunnan historian saa musiikidraaman puitteissa sävelellisen luonnehdinnan tiettyihin psykologisioin vaihteluihin alistettuina johtoaiheina, jotka ovat kristallisoituneet ideoksi tai henkilöiksi, luoden edelleen kehitettyinä sinfonisen sävellkudoksen,totta. Mutta toisilta säveltäjiltä varastaminen ja heidän tyylinsä jäljittely ovat mielestäni silti pannaan julistetut.
 
Niin ja tuo valkyyrian tenoriaaria tuo mieleen Alfonson melodisesti aivan ihastuttavan Schubertille tyypillisen laulunomaisen aarian runsainen puhallinsooloine Allzu rascher jagd No. 13 II-näytöksestä D 732 A ja E.

En pidä Mozartista juuri nimeksikään. Enkä ole ainut. Mm. Glenn Gould on kertonut inhoavansa Mozartia. Hän on jopa levyttänyt sitä vitsinä.
 
Et ole tosiaan ainut minusta yleensä mozard ja beethoven on tylsää mutta bach,ja parit muut (nimet uupuu kun en osaa kirjoittaa) ei ole.

Et ole tosiaan ainut minusta yleensä mozard ja beethoven on tylsää mutta bach,ja parit muut (nimet uupuu kun en osaa kirjoittaa) ei ole.
 
Kreivi Zinzendorf oletti Mozhardtin musiikin tulevan sorminäppäryydestä, ei päästä, hän kirjoitti ja jatkoi metamorfoosin käänteisessä prosessoinnissaan, että ooppera figaron häät ikävystytti minua.

Et ole tosiaan ainut minusta yleensä mozard ja beethoven on tylsää mutta bach,ja parit muut (nimet uupuu kun en osaa kirjoittaa) ei ole.
 
Kyl mä Beethovenista olen ihan innostunut. Tai ainakin suuresta osasta tuotantoa. Tosin Beethovenin sinfoniat ovat olleet mulle sitä merkityksetöntä tuubaa yhdeksättä lukuunottamatta.

mä en aio enää juuri mennä tonne rock- palstalle, kun se on täynnä vaan jotain "kuka on maailman paras sejase"- listoja. ihan nuijaa.

P.S. Itse en ole koskaan voinut sietää Siben 6. sinfoniaa, vaikka muuten Sibeliuksesta pidänkin. 6. sinfonia on mielestäni uskomattoman tylsä ja puuduttava, yksinkertaisesti huono teos.
 
entäs seiska?
 
mun mielestä se on sibben ehkä makein teos, niistä mitä olen kuullut.

Tällä hetkellä myös Wagner kuuluu vahvasti inhokkikategoriaan, joka sai lisävahvistusta kuullessani classicradiosta erään tenorisoolon oopperasta Valkyyria, jossa jo Valkyyrioiden ratsastus Valkyyriasta korostaa kyeisen musiikkidraaman epätasaisuutta (jne)
 
Tarkoittaako tuo siis, ettet ole koskaan edes kuullut Valkyyriaa kokonaan vaan arvioit sitä ihan radiosta kuulemiesi palojen perusteella?

Sibeliuksesta en vain kertakaikkiaan jaksa olla kiinnostunut. Toinen on Bach, jotenkin todella kylmiä ja matemaattisia ovat herran teokset. Mozartiakaan ei tule paljoa kuunteltua, tuntuu vain että hänen teoksensa ovat usein teennäisen pirteitä.
On kyllä aika uhkarohkeaa julistaa näitä, kun makuni saattaa muuttua välillä yllättävänkin nopeasti. :-)

bach on just paras.

bach on just paras.
 
Bach osasi tehdä "matematiikasta" taidetta. Se ei ole monilta onnistunut.

Bach osasi tehdä "matematiikasta" taidetta. Se ei ole monilta onnistunut.
 
oon kyllä vähän skeptinen bachin matemaattisuuden suhteen...monet DWK:n prelydeistä on lähtenyt todennäköisesti improvisaatiosta. enkä mä muutenkaan pidä kyllä Bachia kovin matemaattisena ehkä melkein päinvastoin...mistä moinen?