 mklami
10.04.2004 01:15:18 | |
|---|
Ohops. Heh. Ei jaksa lukea noita aikaisempia läpi ja fanittaa kovasti.
Niinpä :) Trying to be succesful is failure. Trying to be you is success. - Vangelis
---
Tavoittelemalla mahdotonta saattaa saavuttaa mahdollisen.
---
Ei pidä yrittää perse edellä puuhun. |
 megatherium
24.04.2004 14:31:25 (muokattu 24.04.2004 16:47:38) | |
|---|
Luulisin sittenkin, että jokin Schönbergin dodekafonisen kauden teos on merkittävintä 1900-luvulla kirjoitettua musiikkia, mutten osaa tarkentaa kantaani. Musiikki on ylevämpää kuin kaikki viisaus ja filosofia |
wagneristi
21.02.2013 16:29:51 | |
|---|
Stravinskin Kevätuhri on ehdottomasti suurin. |
Sulervo
24.02.2013 15:30:36 (muokattu 24.02.2013 16:43:18) | |
|---|
Kyllähän Kevätuhrin historiallinen merkitys on valtava. Dodekafonian tai yleisemmin sarjallisuuden pysyvään arvoon en oikein jaksa uskoa. Musiikki, joka ei ole koskaan ollut suuren yleisön suosiossa, ei nähdäkseni voi kestää. Kuriositeettina voi toki jotakin säilyä, ehkä vähän eväinäkin tuleville säveltäjille. |
 gonza
29.03.2013 21:38:20 | |
|---|
Mm. Terry Rileyn "In C" sekä Philip Glassin & Steve Reichin minimalismi.
Nyky club/trance/house/etc. esiaste HAHHAHHAHAHA! |
Sulervo
30.03.2013 11:34:06 (muokattu 30.03.2013 11:40:18) | |
|---|
sellisti: Pitäisikin kai kysyä erikseen, että kuka/ketkä oli(vat) 1900-luvun merkittävimpiä romantikkoja, kun heitäkin oli vielä hyvin runsaasti, vaikkei romantiikkaa sinänsä voi 1900-luvun tyylisuunnista enää merkittävimpänä pitääkään. Rahmaninov, R. Strauss, Sibelius, Dohnanyi, Elgar, Mahler ja muutamat muutkin sävelsivät hyvinkin verevää romantiikkaa vielä 1900-luvulla.
Heidän ja muidenkin 1900-luvun romantikkojen tuotannosta, mitä nyt sitä tunnen, on juuri minulle merkinnyt eniten Mahlerin 9. sinfonia ja Das Lied von der Erde sekä Sibeliuksen neljä viimeistä sinfoniaa ja Tapiola.
Eilen kuuntelin kolmea eri levytystä Shostakovitshin 1. pianokonsertosta op. 35. Ei se mitään erityisen suurta taidetta mielestäni ole, mutta finaali sai minut joka kerran nauramaan. Moinen pelleily on klassisessa musiikissa harvinaista, ja omalla tavallaan ansiokasta jo tuostakin syystä. |
 sellisti
30.03.2013 19:38:21 | |
|---|
Sulervo: Eilen kuuntelin kolmea eri levytystä Shostakovitshin 1. pianokonsertosta op. 35. Ei se mitään erityisen suurta taidetta mielestäni ole, mutta finaali sai minut joka kerran nauramaan. Moinen pelleily on klassisessa musiikissa harvinaista, ja omalla tavallaan ansiokasta jo tuostakin syystä.
Tuo on älyttömän hauska teos, enkä ymmärrä miksi sitä pitäisi siksi väheksyä. Ei musiikkia aina tarvitse kirjoittaa otsa rypyssä, välillä voi olla kieli poskessa. Shostalla nyt on keskimäärin useammin kuin muilla, vaikka siinä onkin aika kitkerää sarkasmia joukossa. "Vähän mä oon pettynykkin. Olis ollu paljo mukavampaa ku sellisti olis ollu kaunis nainen. Jalat harallaan herkällä otteella sulosäveliä loihtimassa. Tälläiselle olis voinu sanoa suurella sydämellä että: yhdyn edelliseen puhujaan." -jami |
megatherium
10.04.2013 18:25:06 | |
|---|
tuukkasen 6 sinfonia jumalan musiikkia taivaasta. aaah mikä hurmio jonka vertaista ei ole. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
