Klassinen ›

Katsoin sen kirjan nimen aamulla, ja unohdin. Se oli Claude debussy ja joku monsier jotain: Nimi edusti jotain kapulakieli sanaa alkoi a: lla, joku aditientti adetantistikki adetoidentisti....jotain tämmöistä järkyttävää.

satie oli aika dada jätkä.

Heh... Tuli tuosta dadaismista mieleen, että Satiella on ihan uskomaton biisi nimeltä "Sonatine burocratique" tai jotain sinne päin. Siis byrokraattinen sonatiini (vai oliko se sonaatti) pianolle. Itse musiikki on hauska versio (parodia) Clementin niin kuuluisasta C-duuri-sonatiinista, jota jokainen aloitteleva pianisti hinkkaa kyllästymiseen asti. Mutta varsinainen hullunhauska juttu löytyy kirjaimellisesti rivien välistä; Satie on kirjoittanut nuottiviivastojen väliin tarinan, joka kertoo tavallisesta päivästä toimistossa, jos en ihan väärin muista. Teksti on ranskaksi, enkä osaa sitä kieltä joten en muista ihan varmasti, mutta jonkinlainen juoni siinä on kaikkine tapahtumineen ja kommelluksineen. Tai ei kai se ihan "tavallinen" päivä ole, Satien tuntien.
 
Satie viljeli teoksissaan myös lievästi sanoen erikoisia esitysohjeita; nuottiviivaston päällä saattaa yhtäkkiä lukea esim: "Ole hukassa!" tai "Tukehtuen" tai "Kiljahtele!"
 
Sillä miehellä on ollut vahva lääkitys..! =)

Tietääkö kukaan, onko Satie säveltänyt mitään muuta kuin pianomusiikkia? Itse tiedän vain, että joitain lauluja se on tehnyt, mutta en ole kuullut niistä yhtäkään. Varmasti ovat tosi hauskoja.

Tietääkö kukaan, onko Satie säveltänyt mitään muuta kuin pianomusiikkia? Itse tiedän vain, että joitain lauluja se on tehnyt, mutta en ole kuullut niistä yhtäkään. Varmasti ovat tosi hauskoja.
 
Joitakin baletteja hän käsittääkseni ainakin sävelsi.

Joitakin baletteja hän käsittääkseni ainakin sävelsi.
 
Ainakin Parade nimisen, johon lavasteet teki muuten Picasso. Siinä on käytetty soittimina mm. kirjoituskonetta, palosireeniä, jne. Yksi kantavista ideoista oli perinteisen baletin parodiointi, joka on melko radikaali veto sen kantaesittäneeltä ballet rousses ryhmältä tuottajanaa Djagilev.

Heh... Tuli tuosta dadaismista mieleen, että Satiella on ihan uskomaton biisi nimeltä "Sonatine burocratique" tai jotain sinne päin. Siis byrokraattinen sonatiini (vai oliko se sonaatti) pianolle. Itse musiikki on hauska versio (parodia) Clementin niin kuuluisasta C-duuri-sonatiinista, jota jokainen aloitteleva pianisti hinkkaa kyllästymiseen asti. Mutta varsinainen hullunhauska juttu löytyy kirjaimellisesti rivien välistä; Satie on kirjoittanut nuottiviivastojen väliin tarinan, joka kertoo tavallisesta päivästä toimistossa, jos en ihan väärin muista. Teksti on ranskaksi, enkä osaa sitä kieltä joten en muista ihan varmasti, mutta jonkinlainen juoni siinä on kaikkine tapahtumineen ja kommelluksineen. Tai ei kai se ihan "tavallinen" päivä ole, Satien tuntien.
 
Satie viljeli teoksissaan myös lievästi sanoen erikoisia esitysohjeita; nuottiviivaston päällä saattaa yhtäkkiä lukea esim: "Ole hukassa!" tai "Tukehtuen" tai "Kiljahtele!"
 
Sillä miehellä on ollut vahva lääkitys..! =)
 
no, bordellissa se kai asui ja kävi huorissa tuon tuosta.

Pidän enemmän Gnossienneseista kuin Gymnopedioista, jotka eivät ensimmäistä mukaan lukematta erityisemmin liikauta. Näiden ainutlaatuisten teosten ulkopuolelta en ole Satieen tutustunut.
 
Vaikkei yhdestäkään Gnossiennesta puutu mielenkiintoista tunnelmaa nousee silti neljäs sekä viides ylitse muiden.

Ainakin Parade nimisen, johon lavasteet teki muuten Picasso. Siinä on käytetty soittimina mm. kirjoituskonetta, palosireeniä, jne. Yksi kantavista ideoista oli perinteisen baletin parodiointi, joka on melko radikaali veto sen kantaesittäneeltä ballet rousses ryhmältä tuottajanaa Djagilev.
 
"Satien merkittävimpänä teoksena on kuitenkin pidetty hänen sinfonista draamaansa "Sokratesta", joka vaikutti Stravinskyyn jäyhyydellään ja muotonsa yksinkertaisuudella, sisältäen hiljaista kauneutta.
 
Picasson ja Diaghilevin lisäksi myös Cocteau osallistui Satien kubistisen ja harkitusti epäsentimentaalisen objektiivisen Parade-baletin luomiseen. Satie kehitti sen tapaa rinnastaa ilmeisen mitättömiä melodianpätkiä ja perusharmonioita odottamattoman tehokkaaksi mosaiikiksi edelleen toisessa picasson kanssa tehdyssä baletissa Mercure.
 
Hänen viimeinen balettinsa Relache, surrealistinen teos, johon sisältyi Rene Clairen ohjaama filmikatkelma, saavutti huimaa menestystä varsinkin nuorten älyniekkojen ja "Les six"-ryhmän keskuudessa, jotka pitivät häntä neuvonantajanaan ja opastajanaan."

Pidän enemmän Gnossienneseista kuin Gymnopedioista, jotka eivät ensimmäistä mukaan lukematta erityisemmin liikauta. Näiden ainutlaatuisten teosten ulkopuolelta en ole Satieen tutustunut.
 
Vaikkei yhdestäkään Gnossiennesta puutu mielenkiintoista tunnelmaa nousee silti neljäs sekä viides ylitse muiden.
 
Makukysymyshän sekin, tosin olen siinä samaa mieltä että ensimmäistä Gymniopédiestä seuranneet eivät liikauta samalla tavalla.

Pianolla soitettuna on kyllä todella kaunista ja rauhoittavaa.. kitaralla en ole uskaltanut koittaa. Oma suosikkini on ehdottomasti tuo Gymnopedie no.3. vie hyvin kaikki huolet pois.

Satie on todellakin ymmärtänyt musiikin ytimen. Tunnelman.
 
Gnosiennet ehkä parhaat teokset.

Noista esitysohjeista. Törmäsin kirjahyllysäni vahingossa Gnossienneihin. Tässäpä numero 3. esitysohjeet:
-Ole varuillasi
-Tarvitset terävänäköisyyttä
-Yksin, hetken aikaa
-Kuin joutuisit pulaan
-Aivan hukassa
-Vie se kauemmaksi
-Ole tarkkana
-Hiljentyen, häipyen

Ensimmäisen Gnossiennesin esitysohjeisiin kuuluu mm. "Wondering about yourself" sekä "Shining", ja neljännessä vasta omituisia ohjeita olikin, jos oikein muistan.
 
Neljäs on muuten soittoteknisestikin varsin kiinnostava, ei ehkä paatuneille chopinisteille mutta meille muille kyllä.