Klassinen ›

No olen tutustunut musiikkiopistojen toimintaan juu. Taidatte klassisen musiikin yliystävät olla aika velikultia. ;) ! Ja en ole missään vaiheessa väittänyt, ettenkö itse olisi klassisesti koulutettu ja teidän harmiksenne voin sanoa, että olen. Eli en ole sen tyhmempi sen asian suhteen välttämättä kuin tekään. Pilke silmäkulmassa kirjotin tuon viestin, mutta koska klassinen musiikki on niin vakavaa, niin olisihan se pitänyt arvata, että sitä kuuntelevat ihmisetkin ovat muita vakavempia. Ja oli tarkoituksellista kärjistämistä. Silti uskon, että joku kirjoituksessani osui teidän sisimmässänne arkaan paikkaan, mutta onnea valitsemallanne tiellä.
 
Näkyy nimimerkki "Kuurna" myös ottaneen viestisi oikein vakavasti, joten löytyy niitä tosikkoja muualtakin kuin klassiselta puolelta. Onko mielestäsi sellainen ihminen huumorintajuton, joka puolustaa jotain itselleen tärkeää asiaa virheellisiä syytöksiä vastaan? Miten itse vastaisit samanlaisiin väitöksiin edustamaasi musiikin lajia (tai mitä tahansa muuta sinulle tärkeää) kohtaan? Jos kerran itsekin olet käynyt klassisen musiikin koulutuksen, niin miksi koet tarpeelliseksi esittää siitä tahallisesti kärjistettyjä ja vääriä ilmauksia, kun tiedät, että siitä syntyy väittelyä? Äläkä väitä minua huumorintajuttomaksi, olen erittäin huumorintajuinen henkilö, mutten oikein ymmärrä tuota vastakkainasettelua klassinen / muu musiikki. Klassisen musiikin ihmisten ei kuule missään haukkuvan niin paljon kevyttä musiikkia kuin toisin päin.

eiköhän ne "itsestään liikaa luulevat" popparit ole itsestään aivan oikeassa, mitä merkitystä on kenenkään muun mielipiteillä omista asioistasi.
 
Itselläni ei ole minkään laista soitto-opintoa taustalla, enkä ikinä mene semmoista hankkimaankaan, en halua kenenkään valmista soittotekniikkaa, sormituksia, jne... Haluan opetella juuri sitä mistä luulen nauttivani, haluan opetella oman soittotekniikan, ja oivaltaa musiikista asiat itse. En tiedä musiikin opetuksesta mitään, joten voin olla hyvin väärässä musiikinopetuksen suhteen, mutta jotenkin tuntuu siltä, että musiikin opetus tuhoaa soittajien persoonaa (En tarkoita persoonan, sillä kaikki me ollaan yksilöitä)

eiköhän ne "itsestään liikaa luulevat" popparit ole itsestään aivan oikeassa, mitä merkitystä on kenenkään muun mielipiteillä omista asioistasi.
 
Itselläni ei ole minkään laista soitto-opintoa taustalla, enkä ikinä mene semmoista hankkimaankaan, en halua kenenkään valmista soittotekniikkaa, sormituksia, jne... Haluan opetella juuri sitä mistä luulen nauttivani, haluan opetella oman soittotekniikan, ja oivaltaa musiikista asiat itse. En tiedä musiikin opetuksesta mitään, joten voin olla hyvin väärässä musiikinopetuksen suhteen, mutta jotenkin tuntuu siltä, että musiikin opetus tuhoaa soittajien persoonaa (En tarkoita persoonan, sillä kaikki me ollaan yksilöitä)
 
Tuo itsestään liikaa luuleminen on vähän kaksipiippuinen asia. Eräs näkökulma: Moni säveltäjä tai soittaja ei uskaltaisi kenties ollenkaan julkaista tuotoksiaan saatikka astua yleisön eteen, jos ei luulisi itsestään hieman liikoja. Toisin sanoen siis terve egoismi on mielestäni ehkä jopa yksi edellytys, ja sitäkin varmemmin yksi taustavaikuttaja monen musiikilliselle uralle. Toisaalta on karmeaakin karmeampaa, jos joltain puuttuu sekä taitoa että itsekritiikkiä.
 
Mitä tuohon musiikinopetukseen tulee, siitä on vieläkin vaikeampaa sanoa mitään. Sen takia en itse asiassa taidakaan sanoa siitä mitään.

Unohdin tuohon persoonallisuuden tuhoamiseen antaa esimerkin. Olin kerran eräässä baarissa missä läjä konservatorio porukkaa jammaili jazzia, jos esim. kitaristi sattui vaihtumaan, etkä sillä hetkellä katsonut lavalle, niin ei kyllä ollut mitään eroa kuultavissa. Taas aivan eri asia on, jos seillä vaihtuu joku aivan eripaikoista lähtöisin oleva soittaja, joka on ilman opintoja opetellut, ne YLEENSÄ huomaa. Mutta tämä on tietysti aivan makuasia, jotkut pitää enemmän perinteisestä hyväksi havaitusta tyllistä, ja jotkut täysin omaperäisistä tyyleistä, itse lukeudun näihin. Itse en ole hirveästi perehtynyt klassisen musiikin soittoon, en edes tunne yhtään kuka olisi, jazz ja klassinenhan aivan eriasia, soitto mielessä.

eiköhän ne "itsestään liikaa luulevat" popparit ole itsestään aivan oikeassa, mitä merkitystä on kenenkään muun mielipiteillä omista asioistasi.
 
Itselläni ei ole minkään laista soitto-opintoa taustalla, enkä ikinä mene semmoista hankkimaankaan, en halua kenenkään valmista soittotekniikkaa, sormituksia, jne... Haluan opetella juuri sitä mistä luulen nauttivani, haluan opetella oman soittotekniikan, ja oivaltaa musiikista asiat itse. En tiedä musiikin opetuksesta mitään, joten voin olla hyvin väärässä musiikinopetuksen suhteen, mutta jotenkin tuntuu siltä, että musiikin opetus tuhoaa soittajien persoonaa (En tarkoita persoonan, sillä kaikki me ollaan yksilöitä)
 
Mun mielestä soiton opetuksella ei ole tarkoitus pilata soittajien persoonaa, vaan ehkä antaa heille jonkinlaista suuntaa musisoinnille, jotta sitä voisi itse sitten oppia kehittämään omanlaiseksi.

eiköhän ne "itsestään liikaa luulevat" popparit ole itsestään aivan oikeassa, mitä merkitystä on kenenkään muun mielipiteillä omista asioistasi.
 
Itselläni ei ole minkään laista soitto-opintoa taustalla, enkä ikinä mene semmoista hankkimaankaan, en halua kenenkään valmista soittotekniikkaa, sormituksia, jne... Haluan opetella juuri sitä mistä luulen nauttivani, haluan opetella oman soittotekniikan, ja oivaltaa musiikista asiat itse. En tiedä musiikin opetuksesta mitään, joten voin olla hyvin väärässä musiikinopetuksen suhteen, mutta jotenkin tuntuu siltä, että musiikin opetus tuhoaa soittajien persoonaa (En tarkoita persoonan, sillä kaikki me ollaan yksilöitä)
 
Olen samoilla linjoilla Pianistitytön kanssa tässä asiassa. Miten musiikin opetus voisi tuhota kenenkään persoonaa? Jos tarkoitat siis soitonopetusta, niin opettajan tehtävä on ensin opastaa oppilasta harjoittamaan soittotekniikkansa (joka sekin on jokaisella väkisinkin omanlaisensa eikä mikään "jonkun valmis") tarpeeksi korkealle tasolle. Vasta sen jälkeen hänellä on valmiudet kehittää omaa soittajapersoonaansa niin, että se yhdistettynä yksilölliseen soittotaitoon ja -tekniikkaan tuottaa soittajasta riippuen mahdollisimman hedelmällisen yhteistuloksen. Tässä vaiheessa opettajan tehtävä on nimenomaan rohkaista ja auttaa oppilasta etsimään ja löytämään sekä vahvistamaan hänen omaa soittajapersoonaansa; ei tuhota sitä. En ole itse yli kaksikymmentä vuotta kestäneen soittotunneilla käymiseni aikana koskaan tuntenut, että persoonaani yritettäisiin tuhota tai edes tukahduttaa tai valaa minua johonkin liukuhihnamuottiin, soittamaan samalla tavalla kuin joku muu. Sellainen meininki oli Venäjällä Stalinin aikana ja jälkeenkin, mutta ei sentään Suomessa. Poikkeuksia voi tietysti olla, mutta onneksi nykyään hyvin harvassa. Nykyaikainen soitonopettajakoulutus korostaa oppilaan kehityksen ja motivaation kannalta merkittävinä seikkoina onnistumisen elämyksiä, oppilaan itsetunnon vahvistamista sekä rohkaisua uskomaan omaan persoonaansa. Ei päinvastoin.

Mun mielestä soiton opetuksella ei ole tarkoitus pilata soittajien persoonaa, vaan ehkä antaa heille jonkinlaista suuntaa musisoinnille, jotta sitä voisi itse sitten oppia kehittämään omanlaiseksi. Ei varmasti ole tarkoitus tuhota, tarkoitan, että tämä tuntuu tapahtuvan hieman tahattomasti, opetellaan oikeita soitto asentoja, miten soitin on sylissä, miten käden pitää olla, jne.. Kuulema esimerkiksi klassisen kitaran soitossa on hyvin tärkeää ottaa joku tietty ääni juuri vaikka nimettömällä, tietty sointu juuri jollain sormituksella, näin edes päin, kyllähän tämmöiset asiat syövät persoonallisuutta? On toki totta, että jos haluaa ammatikseen soittaa klassista kitaraa, niin voi jäädä moni sävellys soittamatta, mikäli opettelee tietyt sormituksen opetustapojen vastaisesti.SELLISTI : Niin ja kuten aikaisemmin sanoin (Persoonallisuutta) en tarkoittanut persoonaa, kyllähän persoonnallisuutta on väkisinkin, vaikka stalingradissa opiskelisi.On toki hyvinkin akateemisia todella omaperäisiä soittajia. Voi olla että kaikki eivät kuitenkaan osaa suhtautua opetukseen oikealla tavalla, ja tätä kautta ilmiö tapahtuu.
 
Editointi : Niin tuolla näköjään on lipsahtanut sana persoona persoonallisuuden tilalle.

Meillä ei alttoviulunopettajia väheksytä(ei taida olla oikea sana), mutta alttoviulisteja sitäkin enemmän.
 
Orkesterissa meillä johtaja sanoo että kaikki viulut, me alttoviulunsoittajat ollaan samantien soittovalmiuksissa, johtaja kattoo meitä ja sanoo:"mutta ei altot".
Viulun soittajiahan mekin ollaan, alttoviulisteja.
 
Sen ymmärtää jos siitä sanotaan sellisteille, mut mun mielestä altot kuuluis samaan skaalaan viulujen kanssa.
Se erittely inhottaa suunnattomasti.
 
Asiasta ollaan varmasti montaa erimieltä, mut tää on mun kanta asiaan ja mun mielest alttoviulunsoittajia pitäs arvostaa ihan samalla tavalla ku ketä tahansa soittajaa.
Jos täällä on joitain erimieltä asiasta olevia, ni vois vaikka kertoo mielipiteensä, ihan mielenkiinnon vuoksi:).
 
Tää poikkes pikkasen asiasta, mutta....

Ei varmasti ole tarkoitus tuhota, tarkoitan, että tämä tuntuu tapahtuvan hieman tahattomasti, opetellaan oikeita soitto asentoja, miten soitin on sylissä, miten käden pitää olla, jne.. Kuulema esimerkiksi klassisen kitaran soitossa on hyvin tärkeää ottaa joku tietty ääni juuri vaikka nimettömällä, tietty sointu juuri jollain sormituksella, näin edes päin, kyllähän tämmöiset asiat syövät persoonallisuutta? On toki totta, että jos haluaa ammatikseen soittaa klassista kitaraa, niin voi jäädä moni sävellys soittamatta, mikäli opettelee tietyt sormituksen opetustapojen vastaisesti.
 
Mutta eikös se ole aika hyvä, että opetellaan mahdollisimman hyvät soittoasennot opettajan johdolla, ettei mm. kädet jumitu ja tule rasitusvammoja (jos paljon harjottelee). Ja sormitukset ovat muuten bytheway aika tärkeä osa soittoa. Jos on huonot sormitukset, niin esim. Chopinin tai Lisztin etydit voisivat kuulostaa aika hupaisilta.. :) Pääasiassa teen itse sormitukset, mitkä omalle kädelle on sopivia, mutta jos tulee ylitsepääsemätön ongelma sormitusten kanssa, niin voi opettajan kanssa miettiä vaihtoehtoja... Ei tällaiset asiat mun mielestä syö persoonallisuutta vaan taas kerran antavat suuntaa...

Ei varmasti ole tarkoitus tuhota, tarkoitan, että tämä tuntuu tapahtuvan hieman tahattomasti, opetellaan oikeita soitto asentoja, miten soitin on sylissä, miten käden pitää olla, jne.. Kuulema esimerkiksi klassisen kitaran soitossa on hyvin tärkeää ottaa joku tietty ääni juuri vaikka nimettömällä, tietty sointu juuri jollain sormituksella, näin edes päin, kyllähän tämmöiset asiat syövät persoonallisuutta?
 
En ymmärrä. Miten oikeiden soittoasentojen opetus voisi syödä persoonallisuutta? Päin vastoin, opittuaan oikeat (eli soiton kannalta parhaat) soittoasennot soittajalla on paljon paremmat mahdollisuudet etsiä ja korostaa sitä omaa persoonallisuuttaan.
 
Ei soittoasentojen opetuksessa ole kyse siitä, että opettaja yrittää vain saada oppilaan matkimaan itseään. Kymmenten, jopa satojen vuosien aikana on hioutunut kunkin soittimen ominainen soittoasento, mikä on aikojen saatossa todettu sille instrumentille parhaiten sopivaksi. Kenenkään persoonallisuus ei todellakaan kärsi, jos hän opettelee itselleen sellaiset soittoasennot, jossa soitto parhaiten luonnistuu. Soittoasento ei ole kenenkään yksittäisen ihmisen keksintö, vaan vuosisatojen aikana hioutunut tekninen perintö.

Jos joku soittaa "väärin" niin se väkisinkin poikkeaa massasta, ja varmasti kuuluu. Klassisessa tosin "väärä" tekniikka ei ole niin positiivinen asia, kuin esim. jazzissa & monipuolisemmassa populaarimusiikissa (Huom. minun mielestä)

Jos joku soittaa "väärin" niin se väkisinkin poikkeaa massasta, ja varmasti kuuluu. Klassisessa tosin "väärä" tekniikka ei ole niin positiivinen asia, kuin esim. jazzissa & monipuolisemmassa populaarimusiikissa (Huom. minun mielestä)
 
Tosi monet klassisen kuuntelijat katsos haluavat kuulla täydellistä, virheetöntä soittoa. Ihailevat perfektionismia... siksi esiintyjille tulee kauheet paineet.. :( Kunpa virheiden sietokyky voisi olla hieman inhimillisempi... Monilla klassisen kuuntelijoilla on kehittynyt ilmiömäinen kyky havaita pienimmätkin virheet todella musikaalisesta ja teknisestäkin soitosta. Mielestäni kuuntelijoiden pitäisikin keskittyä pikemmin itse musiikkiin ja esiintyjän musikaalisuuteen ja kauniisiin tulkintoihin (jos niitä on suotu) eikä niinkään virheisiin, joilla ei loppujen lopuksi ole paljoakaan merkitystä.
 
Mutta eihän väärä tekniikka ole missään asiassa positiivista, vai onko?