Klassinen ›

Matematiikkahan on kaunista
 
Öö jaa? Mites ois pienet logaritmit tähän väliin? :)

Kummallista, että muusikot (joiden pitäisi vieläpä olla matemaattisesti keskivertoa lahjakkaampia ja älykkyysosamääriltään ylivertaisia muihin nähden johtuen kaikesta siitä Mozartin kuuntelusta... heh heh) kuten useimmat muutkin ihmiset suhtautuvat matematiikkaan ikään kuin se olisi jotakin kylmäkiskoista, ilkeän laskelmoivien ja kieroutuneiden ihmisten tiedettä ja parhaimmillaankin vain kaavamaista ja kuolettavan tylsää. Matematiikkahan on kaunista, eikä se sinällään millään tavalla vähennä tai kyseenalaista jonkin musiikkiteoksen arvoa, jos se on nähtävissä "pelkkänä matematiikkana" - eräältä katsantokannaltahan kaikki musiikki todella on pelkkää matematiikkaa, ja toisaalta taas ei, kuten sellisti mainiosti osoitti "ehkä"-esimerkillään. En kuitenkaan tiedä onko olemassa selvää eroa "numerosarjojen perusteella syntyneillä" ja muilla sävellyksillä, sillä voidaanhan "tavallisetkin" sävellykset muuttaa numeroiksi siinä määrin kuin varta vasten numeroista alkunsa saaneetkin.
 
Tuo on kyllä tavallaan ihan totta. Mutta pointtini olikin, että musiikki ei ole matematiikkaa. Ääniaallot, äänten taajuudet, pituudet ja voimakkuudet ovat kyllä fysiikaalinen, mitattavissa oleva ilmiö, mutta ääniaalto ei ole musiikkia. Musiikki on sitä, miten nämä ääniaallot soivat yhdessä. Musiikin säveltäminen ja esittäminen on luova prosessi, eikä sitä mielestäni voi verrata matematiikkaan, vaikka ymmärrän, että matematiikkakin voi olla luovaa. Musiikin kuulijassa herättämät mielikuvat, tuntemukset ja muistot eivät ole mitenkään mitattavissa millään matemaattisella suureella. Se erottaa musiikin matematiikasta.

Öö jaa? Mites ois pienet logaritmit tähän väliin? :)
 
Haastan sinut kohta oikeuteen matemaattisesta ahdistelusta...!

Matikka on turhin aine. -Siis mulle. En tuu ikinä tulevaisuudessa tarttee sitä. Paitsi ehkä sitte ku opettaa jotakin pikkutattia pianonsoitossa. :) Siinäkään ei yleensä tarvii osata kauheen moneen laskee ku naputtaa sille tempoo...

barokki.
 
bachin das wohltemperierte clavier on niin nannaa kuultavaa.

bachin das wohltemperierte clavier on niin nannaa kuultavaa.
 
..mutta se ei ole niin nannaa soitettavaa.. :)

..mutta se ei ole niin nannaa soitettavaa.. :)
 
Totta! Muutenkin wieniläisklassista musiikkia on hauskempi soittaa, vaikka kuuntelenkin mieluummin barokkia. Mistäköhän tuokin johtuu?

Totta! Muutenkin wieniläisklassista musiikkia on hauskempi soittaa, vaikka kuuntelenkin mieluummin barokkia. Mistäköhän tuokin johtuu?
 
Minun musiikin opetajani oli aivan päinvastaista mieltä; Bachin fuugat stimuloivat ennemmin kosketusaistia kuin älyä, hänen mielestään.

Totta! Muutenkin wieniläisklassista musiikkia on hauskempi soittaa, vaikka kuuntelenkin mieluummin barokkia. Mistäköhän tuokin johtuu?
 
Jos "hauskempi" on yhtä kuin "helpompi", niin yksi luonnollinen selitys on se, että barokkimusiikki on monesti paljon kompleksisempaa, kun taas wieniläisklassinen musiikki pyrkii pääasiassa ilmaisun selkeyteen. Hiukan kärjistäen voisi yleistää, että barokissa musiikki etenee "vaakasuorassa" (eli fuugina, kaanoneina tms. runsaasti itsenäisiä väliääniä sisältävänä) kun taas wieniläisklassismissa "pystysuorassa" eli on yksi ääni, jota muut säestävät.

Jos "hauskempi" on yhtä kuin "helpompi", niin yksi luonnollinen selitys on se, että barokkimusiikki on monesti paljon kompleksisempaa, kun taas wieniläisklassinen musiikki pyrkii pääasiassa ilmaisun selkeyteen. Hiukan kärjistäen voisi yleistää, että barokissa musiikki etenee "vaakasuorassa" (eli fuugina, kaanoneina tms. runsaasti itsenäisiä väliääniä sisältävänä) kun taas wieniläisklassismissa "pystysuorassa" eli on yksi ääni, jota muut säestävät.
 
Eeeeeeeeiiii nyt ihan noinkaan. Tai siis pitäähän tuo tietysti paikkansa, mutta mielestäni aivan kappaleen vaikeudesta huolimatta wieniläisklassista musiikkia on jostain syystä hauskempi soittaa. Lisäksi sävelkieli tuntuu loogiselta, musiikissa on vaistomaisesti mukana.
 
Eli siis hauskempi EI automaattisesti ole yhtä kuin helpompi. Esimerkiksi nautin huomattavasti enemmän vaikkapa Ultra Bran soittamisesta pianolla, kuin jonkun perusmetallin, vaikka kuuntelussa asia on aivan päinvastoin.

..mutta se ei ole niin nannaa soitettavaa.. :)
 
joo, mä yritin preludi II kitara renkutella ja piti tempo tiputtaa noin puoleen.

täältä löytyy varmaan pisimmät tekstit ilman pistettä aina välillä!
 
heh

Barokki, sen kummemmin anaalisoimatta. ;)

Klassismi...ainakin kivempi soittaa.
Barokkia on tosi tylsää soittaa, piti säestää täs kuukaus sit barokkibiisejä ja se oli tosi tylsää.

Herätelläänhän vanhaa gallupia henkiin, jos mahdollista. Minusta klassismi.
 
(1.Mozart
2.Beethoven
3.Bach
4.Schubert
5.Händel
6.Haydn
7.Vivaldi
8.Telemann
4 vs 4-kilpailussa)
 
Sitten heti tosin Barokki.
 
Romantiikka.
 
Ja 1900-luvun taidemusiikki.

Ehdottomasti barokki, sillä eksoottisimmat teokset, kuten kitara, luuttu ja mandoliiniteokset löytyvät tältä ajalta.