Klassinen ›

Tavoite: tulla Suomen ylivoimaisesti parhaaksi klassisen kitaran soittajaksi ja säveltäjäksi
tavoite saavutetaan : v.2020 syksyllä
 
:D
 
Onnea vaan tavoitteeseen. :)

Mielestäni muusikoksi tai virtuoosiksi tulemiseen tarvitaan 90% työtä, työtä ja työtä ja se 10% on geeneistä ja lahjakkuudesta kiinni. Tosin se 10% on hyvin tärkeä jos virtuoosiksi tähtää..;)

Kysymys heräsi mieleeni, kun ensi syksynä aloitan klassisen pianon opiskelun. Täytän tänävuonna 18 ja minua kiinnostaisikin onko minun mahdollista päästä pianon parissa pitkälle? Olen soittanut itsekseni lähemmäs 3 vuotta kaiken näköisiä juttuja.
 
Kyllä niitä toisella kymmenellä ikävuodella aloittaneita on, mm. Henri Sigfridsson ja tuo jo mainittu Raekallio. Jos motivaatiota on, niin siitä vaan, ei ole mitään esteitä. Jos olet soittanut paljon itseksesi, niin toivoa sopii, että et ole kehittänyt mitään huonoja soittoasentoja, käden asentoja tms. itsellesi, koska niistä on sitten vaikea oppia pois. Kuuntele opettajaasi ja ole kärsivällinen... Ja harjoitusta vaan!
 
Ja mitä noihin muita instrumentteja vanhempana aloittaneisiin tulee... minulla on sellainen käsitys, että toisia soittimia on vanhempanakin helpompi alkaa soittaa (ja kehittyä siinä) kuin toisia. Esim. piano ja viulu kuuluvat varmaankin niihin, joiden aloittaminen varhain on suositeltavaa, jos haluaa päästä kohtalaiselle tasolle (en nyt käytä sitä virtuoosi-sanaa kuitenkaan), mutta varmaan joku kontrabasso tai joku vaskipuhallin tms. ovat sellaisia soittimia, että myöhemminkin ehtii sen tekniikan oppia (mitenkään kyseisten soittimien vaikeutta väheksymättä), eikä jotain kontrabassoa nyt kovin pienenä voi edes aloittaa. Tunnen useita puhaltajia ja mm. kontrabasisteja, jotka ovat aloittaneet teini-ikäisenä.

eikä jotain kontrabassoa nyt kovin pienenä voi edes aloittaa. Tunnen useita puhaltajia ja mm. kontrabasisteja, jotka ovat aloittaneet teini-ikäisenä.
 
Sen verran nyt pitää korjata, että bassonsoiton voi nykyään aloittaa kyllä ihan ala-asteikäisenä. Itse aloitin kymmenvuotiaana bassonsoiton, sittemmin olen nähnyt monia paljon nuorempia aloittelevia kontrabasisteja. Pieniä bassoja on lähes joka musiikkiopistossa.

Esim. piano ja viulu kuuluvat varmaankin niihin, joiden aloittaminen varhain on suositeltavaa, jos haluaa päästä kohtalaiselle tasolle (en nyt käytä sitä virtuoosi-sanaa kuitenkaan), mutta varmaan joku kontrabasso tai joku vaskipuhallin tms. ovat sellaisia soittimia, että myöhemminkin ehtii sen tekniikan oppia (mitenkään kyseisten soittimien vaikeutta väheksymättä), eikä jotain kontrabassoa nyt kovin pienenä voi edes aloittaa. Tunnen useita puhaltajia ja mm. kontrabasisteja, jotka ovat aloittaneet teini-ikäisenä.
 
Mielestäni kontrabasso ja viulu ovat vähintäänkin samalla vaikeusasteella, joten sen mukaan kontrabassokin pitäis aloittaa tosi pienenä. Nykyiset uudet kontrabasso-oppilaat on ala-asteelta, seitsemänvuotiaita on paljon.
 
Joo, tekniikan oppii vanhempanakin, jos harjoittelee, mutta melkein kaikilla (n. 90%) vanhemmista kontrabasso-oppilaista on ennen basso-opintoja opiskellut jotain muuta soitinta, eli ne musiikilliset perustaidot on jo valmiina.
 
Tunnenpa monia viulisteja ja pianistejakin, joista on kehittynyt hyviä vanhemmalla iälläkin. Mielestäni on vähän aliarviointia sanoa, että bassoa voi alkaa soittaa myöhemmin. Niinhän voi muitakin soittimia. Parasta aina, mitä aiemmin soiton aloittaa.

Oma opettajani aloitti 14 vuotiaana ja on nyt tehnyt useita levyjä ja konsertoi eri puolilla eurooppaa.
 
Motivaatiolla ja harjoittelulla kaikki on mahdollista. Eräs kaverini aloitti kitaransoiton 2v sitten ja on nyt melkein yhtä hyvä kuiin minä. Olen soittanut 7v.
 
Ero on siinä, että hän jaksaa soittoo jopa 6h päivässä. Itselläni ei semmoiseen ole aietta.

Kyllä niitä toisella kymmenellä ikävuodella aloittaneita on, mm. Henri Sigfridsson ja tuo jo mainittu Raekallio. Jos motivaatiota on, niin siitä vaan, ei ole mitään esteitä. Jos olet soittanut paljon itseksesi, niin toivoa sopii, että et ole kehittänyt mitään huonoja soittoasentoja, käden asentoja tms. itsellesi, koska niistä on sitten vaikea oppia pois. Kuuntele opettajaasi ja ole kärsivällinen... Ja harjoitusta vaan!

 
Joo, sitä just olen vähän pelännyt. Onneksi äitini (taitava amatööripianisti) on pahimpia virheitä koittanut karsia.

Joku heitti hieman läppä hengessä jossain täällä mnetin syvissä syövereissä:
 
"Virtuoosi soittaa mitä haluaa, muut soittaa mitä osaa".
 
Tosi kuin vesi. Pätevä märitelmä.

ikäkysymykset on aina juttuja joita itsekin tulee mietityksi. Mieleeni tulee yksi lyömäsoittaja, Brasilialainen Ney Rosauro. Aloitti lyömäsoitinten opiskelun 27 vuotiaana, ja on tällä hetkellä yksi arvostetuimmista malletsoittajista. Nuorena aloitettu intensiivinen opiskelu on tietysti tie ammattimuusikkouteen. Toisaalta usein vasta vähän vanhemmalla iällä rupeaa ymmärtämään ja tajuamaan mitä soittaminen oikeastaan on. Kehittyminen saattaa olla, ja onkin, vanhempana paljon nopeampaa.

Mielestäni kontrabasso ja viulu ovat vähintäänkin samalla vaikeusasteella, joten sen mukaan kontrabassokin pitäis aloittaa tosi pienenä.
 
Voi olla, mutta viulussa on huipulla enemmän tungosta, joten siinä virtuoosi-tittelin saavuttaminen voi olla vaikeampaa, kun hyviä viulisteja on niin paljon.
 
Joo tekniikan oppii vanhempanakin, jos harjoittelee, mutta melkein kaikilla (n. 90%) vanhemmista kontrabasso-oppilaista on ennen basso-opintoja opiskellut jotain muuta soitinta, eli ne musiikilliset perustaidot on jo valmiina.
 
Varmasti näin on.

Tunnenpa monia viulisteja ja pianistejakin, joista on kehittynyt hyviä vanhemmalla iälläkin. Mielestäni on vähän aliarviointia sanoa, että bassoa voi alkaa soittaa myöhemmin. Niinhän voi muitakin soittimia. Parasta aina, mitä aiemmin soiton aloittaa.
 
Anteeksi, jos vaikutin aliarvioivalta, en sitä tarkoittanut. Ja totta on varmaan minkä tahansa soittimen kohdalla, että mitä aikaisemmin aloittaa, sitä parempi. Mutta jotkut piano ja viulu vaan on semmosia, että kun siellä huipulla on tosiaan vähän ahdasta, niin tullakseen kilpailukykyiseksi on aloitettava systemaattinen treenaus varmaankin keskimäärin aikaisemmin, kuin jossain vähemmän suositussa instrumentissa. Tämä on vain omaa arveluani, en tietenkään tätä aukottomana tosiasiana tässä ole esittämässä.

Toisaalta usein vasta vähän vanhemmalla iällä rupeaa ymmärtämään ja tajuamaan mitä soittaminen oikeastaan on. Kehittyminen saattaa olla, ja onkin, vanhempana paljon nopeampaa.
 
Usein näin on varsinkin laulunopiskelijoiden kohdalla, jotka ei voi edes kovin nuorena aloittaa klassisen äänenmuodostuksen harjoittelemista. Ja tietenkin paljon riippuu (minkä tahansa instrumentin kohdalla) opiskelijan motivaatiosta ja lahjakkuudesta sekä harjoittelun määrästä ja varsinkin laadusta! Myös hyvä opettaja on tärkeä.

minusta ihmisten pitäisi nykyisin kiinnittää enemmän huomiota siihen MITÄ ne tekee eikä miten hyvin ne jotain tekee.
 
ketä kiinnostaa kuka saa eniten hammastikkuja nenään, koska koko touhu on helvetin typerää.
 
en siis tarkoita, että virtuoosisuus on tyhmää, mutta jos sä oletkin helvetin hyvä soittamaan jotain, niin se ei tarkoita, että se mitä sä soitat antaa mitään kenellekään.
 
tärkeintä ei siis ole se onko joku virtuoosi vai ei, vaan se, että kyseinen henkilö kokee tekemänsä asian mielekkääksi ja joksikin josta on jotain hyötyä. musiikissa ei ole tärkeintä se kuka on paras missäkin, vaan _musiikista_. soitinrakentaja, joka valmistaa muusikoiden työkalut (=instrumentit) tai se kaveri, joka varmistaa, että konserttilattia ei ole liian liukas muusikoiden astellessa lavalle on yhtä lailla tärkeä kokonaisuuden kannalta, kuin virtuoosi, joka kykenee soittamaan kaikkia maapallon viulukonsertot etu- ja takaperin.
 
kukin kykyjensä ja taitojensa mukaan siis.
 
en tarkoita tällä, että sinun ei pitäisi pyrkiä virtuoosiksi tuolla iällä, vaan sitä, että tärkeintä on tekemisen mielekkyys eikä se miten muut sinut näkee. uskon, että kaikki on mahdollista.

Etnopojulla on hyvä pointti, etenkin jos "virtuoosi"-käsitteen ymmärtää vain teknistä taituruutta kuvaavana. Mutta eiköhän tässä yhteydessä tarkoiteta virtuoosilla ylipäätään hyvää ja persoonallista muusikkoa, joka todella saa tulkinnoillaan välitettyä sen musiikin perimmäisiä ideoita, eikä ole pelkkä nopea tiluttaja.

Mutta eiköhän tässä yhteydessä tarkoiteta virtuoosilla ylipäätään hyvää ja persoonallista muusikkoa, joka todella saa tulkinnoillaan välitettyä sen musiikin perimmäisiä ideoita, eikä ole pelkkä nopea tiluttaja.
 
no siihen nyt pystyy ainakin vaikka tekniikka ei olisi mitään huipputasoa.
 
väitän, että kykenen soittamaan erik satien gnossiennen melko hyvällä rubato- tatsilla verrattuna erääseen huippupianistiin, jonka levytys samasta biisistä mulla on. mun tekniikka on tosi kömpelö, koska olen soittanut vasta reilun vuoden pianoa.
 
ei se biisi vaadi kuitenkaan tekniikkaa juuri paskaakaan, mutta oikeanlaisen taimingin se kyllä vaatii ja sen mä pystyn hoitamaan.

no siihen nyt pystyy ainakin vaikka tekniikka ei olisi mitään huipputasoa.
 
Toisinaan, ehkä. Useimmiten musiikille tehdään kuitenkin paremmin kunniaa, jos tekninen taito on sillä tasolla ettei se aiheuta minkäänlaisia esteitä tulkinnallisen puolen hiomisessa.

Toisinaan, ehkä. Useimmiten musiikille tehdään kuitenkin paremmin kunniaa, jos tekninen taito on sillä tasolla ettei se aiheuta minkäänlaisia esteitä tulkinnallisen puolen hiomisessa.
 
kyllä kyllä.

Itse asiassa, Satie taisi itsekkin olla melko keskinkertainen pianisti, ehkä siksi joku "huonompi" pianisti soittaa Satiet mielekkäämmin. Mun kaveri on soittanut pari vuotta, ja vetää Satien gymnopediet/gnossieneet melko mukavasti.

Itse asiassa, Satie taisi itsekkin olla melko keskinkertainen pianisti, ehkä siksi joku "huonompi" pianisti soittaa Satiet mielekkäämmin. Mun kaveri on soittanut pari vuotta, ja vetää Satien gymnopediet/gnossieneet melko mukavasti.
 
Kyllä mä veikkaisin että se mielekkyys on enemmänkin korvien välistä kiinni ja siitä miten hyvin "tajuaa" ne biisit. Mutta se on kyllä totta ettei kaikkea musiikkia soittaakseen tarvitse olla mikään virtuoosi tai lähellekään.