Klassinen ›

Tuntuu ylipäänsä olevan kaikki klassinen vähän liikaa.
 
Ja vaikka jotain suhteellisen kevyttä otettaisiinkin joltisellakin mielenkiinnolla vastaan, niin sanat baletti ja ooppera aiheuttavat omituisia torjuntareaktioita
 
Ehkä klasarin kanssa on sama juttu kuin joidenkin kirjallisuudenlajien; klasari marginalisoituu jazzin ohella samanlaiseksi pienehköjen piirien jutuksi kuin runous ja taideproosa. Eli talouden mittareilla ei-kannattavaa toimintaa, mutta sehän ei ole se ainoa mittari.
 
Eihän kaikki "jaksa" lukea romaaneja, tai ehkä ne ei ole koskaan yrittäneetkään. Pitäis löytää se oivallus minkä takia joku juttu on kiinnostava, jotta viittii ottaa selvää laajemmin. Kuten Dr Phil (hee) niin hyvin sanoo: "haluan sinun innostuvan elämästä." Jii-haa.
 
Jos ei tunne asiaa, vaikka runoutta, jousikvartettokirjallisuutta tai öö Zappan tuotantoa, on kätevää suhtautua siihen mahdollisimman karsaasti. Ja jäädä pyöriskelemään sinne oman henkisen kapasiteettinsa näköaloihin.

Jos ei tunne asiaa, vaikka runoutta, jousikvartettokirjallisuutta tai öö Zappan tuotantoa, on kätevää suhtautua siihen mahdollisimman karsaasti. Ja jäädä pyöriskelemään sinne oman henkisen kapasiteettinsa näköaloihin.
 
Näinpä se vähän tuppaa olemaan, monestikin. "Radiosta tuli kerran tosi kauhee klassinen kappale -> kaikki klassinen on ihan huonoa!" Ja näin uskotaan kunnes toisin todistetaan. Ja niitä todisteita päinvastaisesta ei suinkaan voi lähteä itse etsiskelemään vaan ne pitää jonkun muun tuoda nenän eteen ennen kuin näköaloja voi olla valmis tarkastelemaan. Meneepä se noin toki monen muunkin musiikin lajin - ja ylipäätään monen asian - kanssa.

Ehkä klasarin kanssa on sama juttu kuin joidenkin kirjallisuudenlajien; klasari marginalisoituu jazzin ohella samanlaiseksi pienehköjen piirien jutuksi kuin runous ja taideproosa. Eli talouden mittareilla ei-kannattavaa toimintaa, mutta sehän ei ole se ainoa mittari.
 
Eihän kaikki "jaksa" lukea romaaneja, tai ehkä ne ei ole koskaan yrittäneetkään. Pitäis löytää se oivallus minkä takia joku juttu on kiinnostava, jotta viittii ottaa selvää laajemmin. Kuten Dr Phil (hee) niin hyvin sanoo: "haluan sinun innostuvan elämästä." Jii-haa.
 
Jos ei tunne asiaa, vaikka runoutta, jousikvartettokirjallisuutta tai öö Zappan tuotantoa, on kätevää suhtautua siihen mahdollisimman karsaasti. Ja jäädä pyöriskelemään sinne oman henkisen kapasiteettinsa näköaloihin.
 
totta tuokin, mutta minä olen selkeästi huomannut, että monia ihmisiä kiinnostaa, mutta kun ei tiedä mistä aloittaa.
 
ehkä se messiaenin pilipali musiikki ei ole se kaikkein parhain aloituspiste uudesta musiikista kiinnostuneelle. mä itse asiassa kyllä tiedostin sen kun soitin herran ääninäytteen "maallikoille" ja mä halusinkin sellaisen shokkireaktion, että huomio varmasti kiinnittyy.
 
täytyy ottaa huomioon, että ihmisillä ei yleensä ole hajuakaan siitä mihin kontekstiin esim. sarjallinen musiikki liittyy. se on vain jotain täysin friikkiä sekoilua, joka ei kuulosta millekään eikä sitä osaa yhdistää mihinkään. reaktiona on sitten jonkinlainen "mitteee?!! apua!" ja koko kiinnostus lopahtaa siihen, kun alkaa pelottaa liikaa. kaikki uusi musiikki yhdistetään sitten siihen pilipaliin eikä enää viitsitä vaivautua.
 
luulen, että olisi hyvä aloittaa jostakin tutusta ja edetä sitten siitä LOOGISESTI johonkin muuhun. esimerkiksi monet post rock- bändit tai elektronisen musiikin yhtyeet kuulostaa hyvin paljon minimalismille, eli eikun steve reich ja kumppanit kehiin. sitten jonkun leffaharrastajan kohdalla lähdetään liikkeelle tappajahain soundtrackista ja edetään sitä kautta stravinskiin ja sitä kautta vaikkapa schönbergiin. zappa- fanille puolestaan esitellään varése 'pedro's dowry' biisin kautta ja sitä rataa.
 
pitää muistaa, että monilla ei ole minkäänlaista hajua mitä 1900- luvun musiikissa on tapahtunut, niin se musa voi olla melko hämmentävää.

Toisaalta tuntuu, että jos lapsille aletaan syöttämään klasaria varhaisella iällä, he alkavat teini-iässä vihaamaan sitä. Ainakin itse olin ala-asteella Hip hop miehiä. Harrastin Break dancea etc...Nykyään tulee vasten mielinen olo kun muistelee noita aikoja. Teini-iässä tuli sitten grunge ja kitara.
 
Ainut keino mielestäni olisi juurikin se että ei ole enään klasareita/poppareita/rockareita/Jatsareita. Yksinkertaisesti ihmisille ei pitäisi tulla klassisesta musasta sukkahousut/perukit/pukujäbät mieleen. Klassinen on vähintäänkin yhtä heviä/rockia/coolia kuin kaikki muu. Tämä pitäisi nuorison ymmärtää.
 
Muistan teininä kun oli jossain kotibileissä, jossa järjestäjän vanhemmilla oli parempia levyjä, kuin ne mitä siellä kuunneltiin. Menin ja vaihdoin jonkun levyn. Levy alkaa jollain efektillä/hurinalla, toisin sanoen musiikkia ei ole tullut vielä nuottiakaan heti tulee "Hyi vittu mitä paskaa tämä on, ota seheti pois!", jengi ei edes jaksa yrittää.

tuli muuten vaan mieleen, et miksei tossa muusikoiden.netin etusivulla näy lainkaan ns. "taidemusiikin" esityksiä?
 
voisi olla hyvää ilmaista mainontaa...

Ehkä vaan sitä jonkin tietyn musiikin pakkosyöttöä kannattaa välttää; jos tarjotaan vaan yhtä lajia ja varsinkin jos vielä suhtaudutaan nuivasti muuhun musiikkiin niin kyllähän siitä kapina nousee ennemmin tai myöhemmin.
 
Vaatii tosissaan aikamoista aktiivisuutta lähteä "tutustumaan" vaikka 1900-luvun musaan sillain umpimähkään. Että ylipäätään se uteliaisuus herää jostain ja sitten lähteä kirjastontädiltä kyselemään ja netistä ettimään. Ylen ykkösen kuuntelu ei taida olla Se Juttu kaikissa porukoissa, mutta se on heidän ongelmansa.
 
Niin, miksei yhdessä ja samassa konsertissa voisi soittaa genren ylitse? Klasaria ja jotain folk-touhua ja freetiluttelua. Se olis hauskaa.

Vaatii tosissaan aikamoista aktiivisuutta lähteä "tutustumaan" vaikka 1900-luvun musaan sillain umpimähkään. Että ylipäätään se uteliaisuus herää jostain ja sitten lähteä kirjastontädiltä kyselemään ja netistä ettimään. Ylen ykkösen kuuntelu ei taida olla Se Juttu kaikissa porukoissa, mutta se on heidän ongelmansa.
 
No se uteliaisuus herää jos on herätäkseen, mutta jos motivaatiota on, niin radio ja kirjasto ovat sentään aika vaivattomia konsteja etsiä tietoa ja tutustua musiikkiin.
 
Niin, miksei yhdessä ja samassa konsertissa voisi soittaa genren ylitse? Klasaria ja jotain folk-touhua ja freetiluttelua. Se olis hauskaa.
 
Kyllähän jotain tällaista onkin, ei nyt ihan laidasta laitaan mutta jotain genrenylityksiä kumminkin. Käsittääkseni ainakin Iiro Rantala ja Kuusiston veljekset ovat iloitelleet melkoisestikin tällaisten mahdollisuuksien kanssa.

Rajoja pitäisi rikkoa, mutta välillä tuntuu että niitä vain lujitetaan.
 
"Uskon kaikkiin uskontoihin" J Coltrane.

tuli muuten vaan mieleen, et miksei tossa muusikoiden.netin etusivulla näy lainkaan ns. "taidemusiikin" esityksiä?
 
voisi olla hyvää ilmaista mainontaa...
 
Tosiaan, alkakaahan niitä laittamaan, olisi varsin hienoa.
 
Niin, miksei yhdessä ja samassa konsertissa voisi soittaa genren ylitse? Klasaria ja jotain folk-touhua ja freetiluttelua. Se olis hauskaa.
 
Joo, me soitettiin meidän bändin keikalla noita kaikkia ja vähän muutakin ja todettiin taas kerran ongelmaksi se, ettei kaikkia voi miellyttää.
Esim. puolet kuuntelijoista olivat sitä mieltä että jazzia olisi pitänyt olla enemmänkin kun taas toinen puoli olisi halunnut puuduttavat jazz-osuudet kokonaan poies:D
Tosin hyvä on että kyllä meidänkin keikoilla yleensä aina muutama kuulija tykkää monien melkein vastakohtaisten musiikkityylien kirjosta. Täytyisi olla poikkitaiteellisuudessa aika iso nimi, että voisi tehdä sellaisen konsertin, johon tulisi paljon pelkästään sellaisia kuuntelijoita, jotka olisivat konsertin jälkeen täysin tyytyväisiä.
 

 
Vau, täältäkö nämä hyvät keskustelut löytyvätkin?:D
Useimmilla keskustelualuella on minulle vain satunnaisesti muutamia keskusteluja, joista saisin jotain mielenkiintoista irti.

Kansanmusiikki on Suomessa kovassa nousussa väitän mä.

Suuri taide, joka puhtaan mielteen alueella sublimoituneena kaikesta minuudellisesta ja tahdon liikeitä palvelevasta subjektiivisuudesta ja seksuaalisuudesta vapautuneena operoi alitajunnnasta kumpuavien tietoiseen metodiikkaan kietoutuneiden motiivien objektiivisuudesta ravintonsa ammentavana korkeampana tietoisuutena nostaa genuiksemme pois tavanomaisesta minästään tietokyvyn työntäessä tahdon ulos tajunnasta mikä tiedoitsemisen ollessa tiedoitsemisen puhdas subjekti on myös ideoiden käsittämisen edellytyksenä omien halujen, mielitekojen raskaasta painolastista vapautuneena puhdasta objektiivista emotionaalista viestintää ja korkeampien henkisten tilojen käsittämistä älyn leijuessa vapaasti objektin yläpuolella, joilloin maailma ikään kuin mielteenä erottuneena on haihtunut pois maailmasta tahtona, minua ja minuuta ei ole kadoten täysin omasta tajunnasta ja pakahdun tämän tilan ehdottomuuteen suggeroivien kaupallisten trendien mitättömyydelle sisäisessä itsetunnossani naureskellen, tieäessäöni olevani ihmishengen korkeimmilla huipuilla, jonne omaa etuaan tavoittelevilla maallisen mammonan rakastajilla ei ole mitään asiaa. säälikäämme heitä.

Suuri taide, joka puhtaan mielteen alueella sublimoituneena kaikesta minuudellisesta ja tahdon liikeitä palvelevasta subjektiivisuudesta ja seksuaalisuudesta vapautuneena operoi alitajunnnasta kumpuavien tietoiseen metodiikkaan kietoutuneiden motiivien objektiivisuudesta ravintonsa ammentavana korkeampana tietoisuutena nostaa genuiksemme pois tavanomaisesta minästään tietokyvyn työntäessä tahdon ulos tajunnasta mikä tiedoitsemisen ollessa tiedoitsemisen puhdas subjekti on myös ideoiden käsittämisen edellytyksenä omien halujen, mielitekojen raskaasta painolastista vapautuneena puhdasta objektiivista emotionaalista viestintää ja korkeampien henkisten tilojen käsittämistä älyn leijuessa vapaasti objektin yläpuolella, joilloin maailma ikään kuin mielteenä erottuneena on haihtunut pois maailmasta tahtona, minua ja minuuta ei ole kadoten täysin omasta tajunnasta ja pakahdun tämän tilan ehdottomuuteen suggeroivien kaupallisten trendien mitättömyydelle sisäisessä itsetunnossani naureskellen, tieäessäöni olevani ihmishengen korkeimmilla huipuilla, jonne omaa etuaan tavoittelevilla maallisen mammonan rakastajilla ei ole mitään asiaa. säälikäämme heitä.
 
Allekirjoitusainesta.

Tosiaan, alkakaahan niitä laittamaan, olisi varsin hienoa.
 
mäpä laitan, kun saan ton oman paperin tuhlauksen valmiiksi ja esitettäväksi.

Ensimmäistä kertaa luin Mega "mammutti" Theriumin kirjoituksen kokonaan. Sehän oli
tosiaan ihan asiaa.
 
Juttu miksi soitan/kuuntelen musiikkia, mutta varsinkin soitan; on tunne, että pää sillä
hetkellä ei ajattele mitään, ei ole minkään laista tajunnan virtaa, joka normaalisti valuu lähes taukoamatta. Kaikki ne asiat mitä normaalisti päässä virtaa muuttuu ääniksi soittimessa. Olen joskus jopa kokeillut ajatella jotain samalla kun soitan, mutta
en vain kykene, en sitten millään (improvisaatiossa). ainoastaan silloin pystyn ajattelemaan jos soitan jotain tuttua kappaletta. Mutta silloinkin vain halutessani. Eli virta ei tule pilaamaan meininkiä. Mitä jutellut tyyppien kanssa, niin ne sanoo että on aikoja jolloin he eivät kykene "tyhjentymään" soittaessa. Tullut hyvä fiilis siitä, että tuntuu kuin olisi pullat hyvin uunissa soiton suhteen.
 
Vielä kun saisi tämän saman jutun musiikin kuunteluun aina mukaan. Loppu pelistä olen huomannut musiikkia kuunellessa, että ehkä vain noin 30% ajasta pää pysyy tyhjänä. Siis tarkoitan TYHJÄNÄ. Eli ei saa liikkua mitään; "olipas hieno rytmi tuossa, mitenköhän se menee?"etc....Ajattelin "treenata" siihen että 100% kuuntelusta olisi aitoa, ilman minkään laista analyysia. Tietty tähän päästäkseen pitää kuunnella musaa vain silloin kun todella haluaa, ei laita mitään tausta musiikkia kun tekee jotain muuta.
 
öööö....sori meni vähän ohi aiheen.

Mutta rockkonsertissa ei katsota kieroon jos sinne tulee puku päällä ja kravatti kaulassa..? Kyllä sitä asennevammaisuutta löytyy ihan joka genrestä, vaikka kieltämättä klasaripiireistä löytyy varmaan eniten tiukkapipoja.

 
Joo. Tää on vähän semmonen juttu. Häät ja hautajaiset on erilaiset juhlat ja siksi molemmissa on oma arvokas etikettinsä. En mä kalsarikeikoille pynttää, mutta yleensä tulee kauluspaita valittua. Heviin tai rokkiin on sitten eri kamat. Mä sitä paitsi välitän aina miten mä pukeudun ja käyttäydyn, en vain konserteissa. Tuossa kun Amadeus "Mosse" Mozartin synttäreillä olin Musikvereinissä, niin olis siellä tullu pissi housuun jossain villapaidan rähjässä. Liituraita päällä oli kotoisaa.
 
Minäkin kyllä haluaisin uskoa rajojen kaatumiseen ja milikuvituksen lisääntymiseen kaikessa musiikissa. Eihän se laatua lupaa, mutta varmasti paljon hyvääkin olisi tulossa.

Niin, miksei yhdessä ja samassa konsertissa voisi soittaa genren ylitse? Klasaria ja jotain folk-touhua ja freetiluttelua. Se olis hauskaa.

Kyllähän jotain tällaista onkin, ei nyt ihan laidasta laitaan mutta jotain genrenylityksiä kumminkin. Käsittääkseni ainakin Iiro Rantala ja Kuusiston veljekset ovat iloitelleet melkoisestikin tällaisten mahdollisuuksien kanssa.
 
Iirottelussa Iirolla oli vieraina samassa ohjelmassa Olli Mustonen ja Paleface. Iiro soitti molempien kanssa. Ei se sentään pistäny niitä musisoimaan yhdessä... Aika hurjalta yhdistelmältä tuntui ohjelmaa katsoessani, mutta myöhemmin ajattelin, että hyvää työtä Iiro tekee hyvän asian eteen. Ansionsa kummallakin, vaikka itse en Palefacen konserttiin ennakkoluuloineni lähtisikään, en vielä tämän jälkeenkään.

Siis joku Radiohead on mun mielestä ottanut askeleita sinne suuntaan jonne mun mielestä musiikki on menossa.

Siis joku Radiohead on mun mielestä ottanut askeleita sinne suuntaan jonne mun mielestä musiikki on menossa.
 
Mitä tarkoitat?

Mitä tarkoitat?
 
Tyyliä, jossa ääni tulee ikäänkuin fiiliksestä, eikä aina niin selkeästä fiiiksestä, ennemminkin mielen kaaoksesta ja epätoivosta, miksei myös ihan hyvistäkin fiilareista.
Kaikki "uusi" musiikki on aluksi "kokeellista" tottakai.
 
Musiikki kaiketi kuvastaa tätä meitin maailmaa kulloisellakin hetkellä ja mun mielestä voidaa samalla miettiä, mihin tämä maailma on menossa. Tietotekniikan valloitus jatkunee myös musasaralla ja vastapainoksi tarvitaan jotain alkuvoimaista, jotta balanssi säilyy.