Klassinen ›

Eikö kaikki muusikot ole vaan ihmisiä, joiden persoona ei mitenkään ole sidonnainen musiikkityyliin? Monet soittaa/kuuntelee sitäpaitsi mielellään monia monia musiikkityylejä"
 
väittäisin kyllä, että persoona vaikuttaa musiikki- ja makuvalintoihin väkisinkin, mutta myös ympäristötekijät. kaikissa sosiaalisissa ryhmissä on sekä torspoja, että vähemmän torspoja sekä nörttejä, että meneviä tyyppejä.
 
mä en itse juuri edes tee mitään jakoa poppiksen ja klasarin välillä. mulle stravinski oli alun perin "rokkia", koska mun mielestä se yksinkertaisesti rokkasi.

En tiedä miten tuo länsimainen taidemusiikki sitten määriteltäisiin.
 
en tiedä miksi sitä pitäisi edes määritellä. se on vaan tietynlaista musiikkia.

Kun ainakin länsimaiseen klassisen musiikin perinteeseen (ja nythän juuri puhutaan klasarista ylipäätänsä) kuuluu sellasta simppeliä ja kevyttä tanssihumppaa varsinkin tulta Wienin suunnasta, että huhhuh.
 
Kaipaisin hieman esimerkkejä.

Kaipaisin hieman esimerkkejä.
 
No, Johann Straussin II valssituotanto. Näni esimerkiksi. Sitten tietysti suuremmiltakin nimiltä löytyy monia menuetteja ja muita tansseja joiden en näe olevan monimutkaisuudessa kyllä millään tavalla päätä huimaavia (enkä oikestaan ole sitä mieltä, että niiden pitäisi olla, mutta aika kohtuuton väitä, että kaikki klassinen musiikki olisi jollain tavoin häikäisevän monimutkaista).

No, Johann Straussin II valssituotanto. Näni esimerkiksi. Sitten tietysti suuremmiltakin nimiltä löytyy monia menuetteja ja muita tansseja joiden en näe olevan monimutkaisuudessa kyllä millään tavalla päätä huimaavia (enkä oikestaan ole sitä mieltä, että niiden pitäisi olla, mutta aika kohtuuton väitä, että kaikki klassinen musiikki olisi jollain tavoin häikäisevän monimutkaista).
 
Tottakai poikkeuksia löytyy kummastakin, mutta jos verrataan noin yleisesti sävelkielen monimuotoisuutta eikä mietitä ääriesimerkkejä...
 
En tosiaankaan väitä että joka ikinen taidemusan piiriin kuuluva teos olisi kristallinkirkasta neroutta. Tällaisissa tapauksissa se vertailu kevyen ja vakavan musiikin välillä kannattaa tehdä kummankin tunnetuimman, soitetuimman ja arvostetuimman musiikin perusteella.

Tottakai poikkeuksia löytyy kummastakin, mutta jos verrataan noin yleisesti sävelkielen monimuotoisuutta eikä mietitä ääriesimerkkejä...
 
En tosiaankaan väitä että joka ikinen taidemusan piiriin kuuluva teos olisi kristallinkirkasta neroutta. Tällaisissa tapauksissa se vertailu kevyen ja vakavan musiikin välillä kannattaa tehdä kummankin tunnetuimman, soitetuimman ja arvostetuimman musiikin perusteella.
 
Kyllä sekä kevyessä musiikissa että klassisessa musiikissa on sekä epäonnistumisia että loistavia biisejä. Neroutta löytyy ihan kummaltakin puolelta. Toisaalta kevyessä musiikissa on eletty vasta vähemmän aikaa, siksi ns. klassikoitakin on vähemmän. saadakseen tunnettavuutta ja klassikon aseman, kappaleen yleensä täytyy olla vähän vanhempi. samahan on kirjoissa, vai mitä?

Kyllä sekä kevyessä musiikissa että klassisessa musiikissa on sekä epäonnistumisia että loistavia biisejä. Neroutta löytyy ihan kummaltakin puolelta. Toisaalta kevyessä musiikissa on eletty vasta vähemmän aikaa, siksi ns. klassikoitakin on vähemmän. saadakseen tunnettavuutta ja klassikon aseman, kappaleen yleensä täytyy olla vähän vanhempi. samahan on kirjoissa, vai mitä?
 
"poppia" on tehty vuosisatoja. eri asia on vaan sitten se, että onko sitä säilynyt meidän päiviin saakka.
 
mä uskon, että "klassikko" on vain yksi mielipide muiden joukossa. joku on joskus keksinyt, että joku biisi on klassikko ja tietty joukko ihmisiä ovat olleet samaa mieltä. mun mielestä se ei ole mikään absoluuttinen totuus.

mä uskon, että "klassikko" on vain yksi mielipide muiden joukossa. joku on joskus keksinyt, että joku biisi on klassikko ja tietty joukko ihmisiä ovat olleet samaa mieltä. mun mielestä se ei ole mikään absoluuttinen totuus.
 
En nyt tiedä, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, mutta et kai kuitenkaan väitä, että esim. Beethovenin viides ei ole klassikko?

mä uskon, että "klassikko" on vain yksi mielipide muiden joukossa. joku on joskus keksinyt, että joku biisi on klassikko ja tietty joukko ihmisiä ovat olleet samaa mieltä. mun mielestä se ei ole mikään absoluuttinen totuus.
 
No ei kai musiikkia arvioidessa mitään voi pitää absoluuttisena totuutena. Mielipiteisiin ja parhaimmillaan hyvin asiantunteviin analyyseihin nämä arviot yleensä perustuvat.

No ei kai musiikkia arvioidessa mitään voi pitää absoluuttisena totuutena. Mielipiteisiin ja parhaimmillaan hyvin asiantunteviin analyyseihin nämä arviot yleensä perustuvat.
 
Jos tarpeeksi moni biisin kuultuaan pitää siitä, siinä voi olla klassikon aineksia. Sen pitää jollain tavalla olla ylitse muiden; uskomaton melodia, soinnutus, soitinnus... Klassikko tarkoittaa, että siinä on "sitä jotain". Ei kaikki voi olla samaa mieltä koskaan.

En nyt tiedä, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, mutta et kai kuitenkaan väitä, että esim. Beethovenin viides ei ole klassikko?
 
väitän, että se on jonkun mukaan klassikko. se ei tarkoita sitä, että välttämättä itse edes pitäisin teoksesta.

väitän, että se on jonkun mukaan klassikko. se ei tarkoita sitä, että välttämättä itse edes pitäisin teoksesta.
 
Eipä sillä väliä ole kuka sitä pitää arvossa, riittää kun se on pysyvästi yleisesti tunnustettu arvoltaan jotta teoksesta tulee klassikko. Eli ei ole mitään mun klassikoita ja sun klassikoita. Eri asia on tietty, mitkä ovat tarpeeksi yleisesti tunnustettuja...se jääköön arvoitukseksi, mutta eiköhän ole aika turvallista sanoa, että esim. juuri Beethovenin 5. sinfonia ole tällainen tapaus.
Lisäksi pitäminen ei oikeastaan liity asiaan, sillä teoksen arvon voi tunnustaa pitämättä siitä ja toisinpäin, kuten sanoitkin.

Eipä sillä väliä ole kuka sitä pitää arvossa, riittää kun se on pysyvästi yleisesti tunnustettu arvoltaan jotta teoksesta tulee klassikko. Eli ei ole mitään mun klassikoita ja sun klassikoita. Eri asia on tietty, mitkä ovat tarpeeksi yleisesti tunnustettuja...se jääköön arvoitukseksi, mutta eiköhän ole aika turvallista sanoa, että esim. juuri Beethovenin 5. sinfonia ole tällainen tapaus.
Lisäksi pitäminen ei oikeastaan liity asiaan, sillä teoksen arvon voi tunnustaa pitämättä siitä ja toisinpäin, kuten sanoitkin.
 
no, varmasti britney spearskin on joidenkin mukaan klassikko ja ehkä se onkin, mutta en minä sitä halua kuunnella.

no, varmasti britney spearskin on joidenkin mukaan klassikko ja ehkä se onkin, mutta en minä sitä halua kuunnella.
Huomaa sana "pysyvästi". Pitää kulua kohtuullisesti aikaa ennen kuin teokselle voidaan antaa klassikkostatusta.
Edelleen, sinun henkilökohtainen kiinnostus teokseen ei liity sen klassikkoleimaan. Ei tässä kukaan ole mitään väittänytkään, että klassikoista pitäisi pitää, eikä tarkoitus ole korostaa klassikkoteoksia sen kummemmin.

Huomaa sana "pysyvästi". Pitää kulua kohtuullisesti aikaa ennen kuin teokselle voidaan antaa klassikkostatusta.
Edelleen, sinun henkilökohtainen kiinnostus teokseen ei liity sen klassikkoleimaan. Ei tässä kukaan ole mitään väittänytkään, että klassikoista pitäisi pitää, eikä tarkoitus ole korostaa klassikkoteoksia sen kummemmin.
 
mistä sä tiedät jos joku vaikka sanookin sitä klassikoksi sadan vuoden päästä?
 
on monet muutkin popin klassikkolevyt minusta paskaa.
 
minusta "klassikko" on instituutiona turha ja jos se ei edes edellytä, että kyseisestä "teoksesta" edes tarvitsee pitää niin se on terminä oksymoron.

mistä sä tiedät jos joku vaikka sanookin sitä klassikoksi sadan vuoden päästä?
on monet muutkin popin klassikkolevyt minusta paskaa.
 
Enhän minä tiedäkään.
 
minusta "klassikko" on instituutiona turha ja jos se ei edes edellytä, että kyseisestä "teoksesta" edes tarvitsee pitää niin se on terminä oksymoron.
 
Lähdin alunperin selventämään ainoastaan mitä klassikko tarkoittaa. Sen hyödyllisyydestä en oikeastaan ole mitään sanonutkaan vielä. Jos et koe sitä tarpeelliseksi, niin ymmärrän kyllä.
Oksymoron se ei kuitenkaan taida olla, sillä oksymoron sisältää kaksi näennäistä ristiriitaista sanaa.

ei vaan tämä on oksymoron:
 
Ei tässä kukaan ole mitään väittänytkään, että klassikoista pitäisi pitää, eikä tarkoitus ole korostaa klassikkoteoksia sen kummemmin.
 
oksymoronissa ei tarvitse olla useata sanaa. se tarkoittaa asiaa, joka on ristiriidassa itsensä kanssa.
 
"klassikko" on absoluutti. jos tunnustaa sen olemassaolon, niin tunnustaa myös, että on olemassa absoluutteja taiteen, musiikin tms. arvoja. asiassa ei ole välimaastoa, vaan pelkästään joko tai, koska jos väittää jotain klassikoksi niin väittää samalla, että sillä on absoluuttisnen arvo. ajatusmalliin kuuluu, että jos joku ei pidä "klassikosta", niin kyseinen henkilö ei "tajua" tai "ymmärrä" sitä.

"klassikko" on absoluutti. jos tunnustaa sen olemassaolon, niin tunnustaa myös, että on olemassa absoluutteja taiteen, musiikin tms. arvoja. asiassa ei ole välimaastoa, vaan pelkästään joko tai, koska jos väittää jotain klassikoksi niin väittää samalla, että sillä on absoluuttisnen arvo. ajatusmalliin kuuluu, että jos joku ei pidä "klassikosta", niin kyseinen henkilö ei "tajua" tai "ymmärrä" sitä.
 
Koska klassikon käsite on kuitenkin hiukan laveaperäinen, on hankala jatkaa tästä, mutta itse en näe klassikon käsitettä tuollaisena.
Yksinkertaisesti minusta klassikkostatus kertoo, että teos on pitkän ajanjakson aikana arvostettu (ei välttämättä pidetty) hyvin korkealle suhteessa muihin teoksiin. Tämä näkemys ei mitenkään tue käsitystä absoluuttisista arvoista, eikä sano mitään siitä että se olisi jotenkin oikea näkemys (ts. kenenkään ei tarvitse "tajuta" sitä).
 
Klassikkokäsitteen hyöty on, että kohtuullisen suurella todennäköisyydellä klassikko jollain tavalla vetoaa ihmisiin myös myöhempinä aikoina.

Stairway to Heaven ja Smoke on the Water ovat aikamoisia klassikoita! Siinä teille klassikon määritelmä.
 
Ei myöskään sovi unohtaa Paranoidia... niin helmi biisejä kuin ovatkin..

Vastakkainasettelun aika on ohi. Soittakaa ja laulakaa kaikenlaista musaa niin teitä ei voida lytätä kumpaankaan kastiin. Ja mieluummin hyvin sitten.. :)