Klassinen ›

Sellainen musiikki joka ylipäätään herättää tunteita ja jota soitetaan niin mukaan heittäytyen kuin mahdollista on arvokasta, ja siksi kai niin uhanalaista näinä rahan ja julkisuudentavoittelun päivinä.
 
Tätähän on kiinnostava punnita, koska yleensä musiikkia ei tehdä vain kiltisti ja 'taiteellisin tavoittein' omaan pöytälaatikkoon, vaan ahneena yritetään näyttää muille oma nerokkuutensa. Usein muihin on helpompi purra hieman helpommin ymmärrettävällä musiikilla. (Tietystikään ei siihen joukkoon, jonka edustajat ajattelevat hyvältä kuulostavan tavaran olevan tosiaan liian hyvää/helppoa ollakseen totta) ;)
 
Mutta kyllä se yleensä kuuluu jos takana on tunnelatausta sopivassa symbioosissa järkiperäisyyden kanssa.

Tätähän on kiinnostava punnita, koska yleensä musiikkia ei tehdä vain kiltisti ja 'taiteellisin tavoittein' omaan pöytälaatikkoon, vaan ahneena yritetään näyttää muille oma nerokkuutensa.
 
Hieman kyseenalaistaisin, luulisin että suurin osa soittajista soittaa ensi sijassa omaksi ilokseen ja siksi että se on vaan tärkeätä ja siis myöskin tekee omaa musiikkia samasta syystä. Kyllähän bändin voi perustaa periaatteella "meistä tulee kovin juttu ikinä" mutta ei se kauas kanna joss ei ole juttua johon uskoa.
 
Nykyäänkin onneksi pisimmät urat tekee sellaiset bändit jotka on ruvennut tekemään omaa juttuaan ja pikku hiljaa on vaan ihmiset alkanut kuuntelemaan enemmän ja suosio alkanut kasvamaan.
 
Sitten on eri asia nää pinnalle nostettavat pikajulkkikset jotka tekee (pääasiassa) nuorille musiikkia (tai siis itse asiassa keski-ikäiset tuottajat tekee) ja jotka tekee levyn, tai ehkä kaksi ja sitten katoaa eikä kukaan itke perään. Varmaan tekevät myöskin rakkaudesta musiikkiin mutta jotenkin se julkisuudentavoittelu ja mammonan perässä juoksu vaan lyö sieltä läpi. En valita sillä kevyelle hattarallekin on sijansa tässä maailmassa kunhan vaan kuulisi muutakin radioista. Usein vaan se sanottava loppuu eikä kukaan halua edes sitä kolmatta levyä koska levymyyntikäyrä on jyrkästi laskeva.
 
Kyllähän nää Idols-laulajatkin voi olla ihan oikeasti lahjakkaita muusikkoja, kyllä joku Antti Tuisku tulee olemaan vielä vuosia kartalla. Harmi vaan että Suomessa lahjakkuuspotentiaali on kuitenkin sen verran vähäinen että kuten tangomarkkinoillakin ei Idolssissakaan joka vuosi vaan löydy riittävän hyviä (persoonallisia JA lahjakkaita)yrittäjiä. Anteeksi kyynisyyteni, oli vaan aika tuskallista kun kauhean karsinnan jälkeen (Idols) finalisteilla on niin suuria ongelmia pysyä äänessä.
 
Usein muihin on helpompi purra hieman helpommin ymmärrettävällä musiikilla. (Tietystikään ei siihen joukkoon, jonka edustajat ajattelevat hyvältä kuulostavan tavaran olevan tosiaan liian hyvää/helppoa ollakseen totta) ;))
 
Yleisöön ja kuulijan aliarviointi on suuri ja huutava ongelma johon ei yhdenkään muusikon tulisi sortua. Yleinen väite (palataksemme vaikka klassiseen musiikkiin) on että ihmiset ei halua kuunnella modernia musiikkia. Se on bullshittiä. Otetaan vaikka joku Lapin kamariorkesteri joka soittaa todella monipuolisia konserttiohjelmia, aivan laidasta laitaan ja kohta 10 vuotta. Seurauksena on yleisö joka osaa kuunnella myös uutta musiikkia ja nauttia siitä. Orkesteri joka soittaa vain rakkaimpia klassikoita ja operettia on kuoleva orkesteri.
 
Radiokanavat pitävät nykyään huolen siitä että yleisöä aliarvioidaan urakalla joka päivä. Taloa rempatessa tuli kuunneltua radiota enemmän kuin koskaan ja aloin vihaamaan jopa Eppuja (mikä on todella valitettavaa). Miksi ihmeessä soitetaan vaan niitä muutamia biisejä hienoilta bändeiltä. Ihmisten aliarviointi johtaa siihen ettei kaupalliset radiokanavat soita muuta kuin niitä "kaikkien rakastamia hittejä". Tietystihän kaikki vaihtaa kanavaa jos radiosta soi biisi jota ei tunne?! En käsitä.
 
Ja ihmisethän vaihtaa. Meitä tyhmistetään urakalla. Onneksi radion saa kiinni! Valikoimaahan musiikissa on enemmän kuin ikinä, ja helpommin saatavilla kuin koskaan. Siksi se omaperäisyys ja omaan asiaan uskominen on se ainoa tie menestykseen. Mikäli Suomessa halutaan tehdä hyvin tuotettua "helppoa ja kivaa" musiikkia massoille niin siihen loppuu se musiikkivienti. Muualla osataan tehdä paremmin ja rahaa on paljon enemmän. Ei Ruotsin poppi-ihmekään ole parhaimpien vuosien vedossa. Jos mietitään ulkomailla menestyneitä Suomalaisbändejä niin kyllä ne kaikki menee osastoon omaan juttuunsa uskoneet pitkän tien kulkijat (HIM, Rasmus, Nightwish, Apocalyptica, Bomfunkit aikoinaan, leegio hevibändejä ja mitä näitä nyt onkaan).
 
Mää en todellakaan siis allekirjoita tuota "muihin on helpompi purra hieman helpommin ymmärrettävällä musiikilla". Pitkällä aikavälillä omaan juttuun uskominen tuo paljon enemmän mainetta ja mammonaa kuin semmoinen kiva ja mukava musiikki jota ei tarvitse ottaa kauhean vakavasti. Tea ei tule valloittamaan maailmaa. (Sori nyt vaan, vaikka raivostuttavan tarttuvan kesähitin tekikin). Mutta kuten sanottu on kiva että on hattaraakin. Sen jälkeen maistuu verinen pihvi entistä paremmalta!
 
Mutta kyllä se yleensä kuuluu jos takana on tunnelatausta sopivassa symbioosissa järkiperäisyyden kanssa.
 
Aamen. lisätään vielä omaperäisyys niin tulee peräisyyskiintiö täyteen.

Savonlinnasalissa eilen illalla jousikonsertto. Tasan kaksi lippua myytiin siihen.
Näin tiedoitetaan korkeakulttuurista täältä oopperakaupungista.

Eräs iskelmäsäveltäjä totesi kerran kyynisesti, että hän päästää oman sävellyksensä markkinoille (siis levylle) kun sitä kuunnellessa ei enää Toista kertaa tule oksnennus.
Myös artisti jolle hän tekee biisejä ei voisi enempää aliarvioida yleisöään....mitä olen häntä joskus kuunnellut.

Eräskin klasari-huilisti nimitti musiikillisesti kaikkiruokaisia ihmisiä sioiksi, koska siatkin ovat kaikkiruokaisia.
 
HOHO no sellainen sanonta on kanssa että helmiä sioille ja minusta jos joku helvetin hyvä orkesteri soittaa vaikka todella hienoja sovituksia jossain suuressa teltassa ja yleisössä on meluavaa yritysjohtoa dokaamassa niin tuo kuvaus ei ole kaukana totuudesta :D

Eräs iskelmäsäveltäjä totesi kerran kyynisesti, että hän päästää oman sävellyksensä markkinoille (siis levylle) kun sitä kuunnellessa ei enää Toista kertaa tule oksnennus.
Myös artisti jolle hän tekee biisejä ei voisi enempää aliarvioida yleisöään....mitä olen häntä joskus kuunnellut.
 
Tuo oksennus saattaa kyllä tulla luomisen tuskastakin, kun kaikki on vihdoin valmista ja katseltavissa tai musiikin yhteydessä kuultavissa, laukaisee se joskus jonkinlaisen puhdistautumisreaktion, joka voi ilmetä nimenomaan oksennuksena. Ehkä tuo säveltäjä ei ollutkaan kyyninen vaan ironinen?

Eräs iskelmäsäveltäjä totesi kerran kyynisesti, että hän päästää oman sävellyksensä markkinoille (siis levylle) kun sitä kuunnellessa ei enää Toista kertaa tule oksnennus.
Myös artisti jolle hän tekee biisejä ei voisi enempää aliarvioida yleisöään....mitä olen häntä joskus kuunnellut.
 
Heh.. kuulin taannoin huoltoaseman kahvilassa radiosta Yölinnun jonkun biisin, joka oli vieläpä jonain listaykkösenä ja kyllä täytyy todeta että laatta meinasi lentää. Niin uskomattoman tylsästi sovitetut kolme tai neljä sointua ja teksti jotain blaa blaa. Tuli sellainen olo kuin olisi syönyt kilon haaleita ranskalaisia.

Tuo oksennus saattaa kyllä tulla luomisen tuskastakin, kun kaikki on vihdoin valmista ja katseltavissa tai musiikin yhteydessä kuultavissa, laukaisee se joskus jonkinlaisen puhdistautumisreaktion, joka voi ilmetä nimenomaan oksennuksena. Ehkä tuo säveltäjä ei ollutkaan kyyninen vaan ironinen?
 
No tämä biisinikkari myönsi, että p--a myy.

Heh.. kuulin taannoin huoltoaseman kahvilassa radiosta Yölinnun jonkun biisin, joka oli vieläpä jonain listaykkösenä ja kyllä täytyy todeta että laatta meinasi lentää. Niin uskomattoman tylsästi sovitetut kolme tai neljä sointua ja teksti jotain blaa blaa. Tuli sellainen olo kuin olisi syönyt kilon haaleita ranskalaisia.
 
Niin, mutta kansa tykkää, koska ei heitä kiinnosta se kuinka tylsästi sen biisin soinnut on sovitettu, vaan se millaisia fiiliksiä se biisi herättää. Ja se on mielestäni ainoa oikea näkökulma musiikkiin.

Niin, mutta kansa tykkää, koska ei heitä kiinnosta se kuinka tylsästi sen biisin soinnut on sovitettu, vaan se millaisia fiiliksiä se biisi herättää. Ja se on mielestäni ainoa oikea näkökulma musiikkiin.
Makuasioista ei voi kiistellä. Toiset tykää äidistä...jne.
Jotenkin mun korvaan aina särähtää tuo sana "kansa". Luulenpa, että moni "kansalainen" arvostaa myös musiikkia, jota ei ole valmiiksi pureskeltu. Saattaapa hieman haasteellisempi musiikki jopa herättää suuriakin fiiliksiä.
 
Äskeinen kommentti ei kohdistu mitenkään Yölintuun.

Niin, mutta kansa tykkää, koska ei heitä kiinnosta se kuinka tylsästi sen biisin soinnut on sovitettu, vaan se millaisia fiiliksiä se biisi herättää. Ja se on mielestäni ainoa oikea näkökulma musiikkiin.
 
Ja listaradiot pitää huolen että "kansa" ei saa kuulla miten mielenkiintoisesti jonkun asian voisi tehdä. Ja kansa "haluaa" kuulla sitä mitä usein soitetaan. Ja listaradiot soittaa. Ja... Jopa Yle koittaa onnistuneesti unohtaa yleissivistävän (pelottava sana) tehtävänsä mitä kevyeen musiikkiin tulee. Onhan se kallista kun tehdään ohjelmaa jota oikeasti tarvitsee toimittaa.

Niin, mutta kansa tykkää, koska ei heitä kiinnosta se kuinka tylsästi sen biisin soinnut on sovitettu, vaan se millaisia fiiliksiä se biisi herättää. Ja se on mielestäni ainoa oikea näkökulma musiikkiin.
 
Jos tämä tosiaan otetaan arvostelukriteeriksi, niin klassinen musiikki on melko arvotonta musiikkia. Myös modernin taidemusiikin klassikot kalpenevat tyystin stairway to heavenin tai nothing else matters kaltaisten Sävellysten edessä.
 
Heitän pallon seuraavalle:
 
Miksi musiikin arvokkuuden mittaaminen on tärkeää ja mitä hyötyä näistä mittaustuloksista on?

Miksi musiikin arvokkuuden mittaaminen on tärkeää ja mitä hyötyä näistä mittaustuloksista on?
 
Ei aavistustakaan.

Niin, mutta kansa tykkää, koska ei heitä kiinnosta se kuinka tylsästi sen biisin soinnut on sovitettu, vaan se millaisia fiiliksiä se biisi herättää. Ja se on mielestäni ainoa oikea näkökulma musiikkiin.
 
Joo siis en kommentoinutkaan Yölinnun biisiä jotenkin älyllisessä ja analyyttisessä mielessä, vaan juuri siksi koska se herätti mussa niin eltaantuneen fiiliksen.
 
Ei pidä aliarvioida "kansaa". Tuntuu siltä, että tyypit jotka ovat ylipäätään kiinnostuneita musiikista haluavat tutustua monenlaisiin tyyleihin.

Jos tämä tosiaan otetaan arvostelukriteeriksi, niin klassinen musiikki on melko arvotonta musiikkia. Myös modernin taidemusiikin klassikot kalpenevat tyystin stairway to heavenin tai nothing else matters kaltaisten Sävellysten edessä.
 
Mainitse joku tuntemasi moderni taidemusiikin klassikko nimeltä?
Perusteluja et ole juuri antanut, ja onko tuommoinen vertailu lensäkään järkevää.
 
Miksi musiikin arvokkuuden mittaaminen on tärkeää ja mitä hyötyä näistä mittaustuloksista on?
 
Kuka mittaa ja miten mitataan? Mikä on mittausyksikkö? Musiikki ei ole mäkihyppyä.

Ei pidä aliarvioida "kansaa". Tuntuu siltä, että tyypit jotka ovat ylipäätään kiinnostuneita musiikista haluavat tutustua monenlaisiin tyyleihin.
 
Ketkä luokitellaan "kansaan",siis oikeasti.
Yleensä kun esim. A-studiossa tmv. kysytään "kansan" mielipidettä, mennään räkäisimpään Itä-Helsinkiläiseen pubiin jossa vahvasti humaltuneet menninkäiset laukoo mielipiteitä (= "kansan" mielipide).
Suomalaisia ei pidä aliarvioida. Esim. nuoriso kuuntelee paljon valtavirran ulkopuolista musiikkia.

Mainitse joku tuntemasi moderni taidemusiikin klassikko nimeltä?
Perusteluja et ole juuri antanut, ja onko tuommoinen vertailu lensäkään järkevää.
 
Tarkoituksenani oli pohtia sitä, että jos arvostelukriteeriksi otetaan nimenomaan se, kuinka suurelle määrälle ihmisiä jokin sävellys tuottaa musiikillista nautintoa niin klassinen musiikki on luultavasti alakynnessä verrattuna vaikkapa rock-klassikoihin. Tuo arvostelukriteeri ei kuitenkaan ole ainoa, vaan musiikkia voi arvottaa monin muinkin kriteerein. Se voisi myös olla vaikkapa sävellysteknisen suorituksen vertailua tai vertailua siitä, avasiko jokin sävellys kenties aivan uusia näkökulmia musiikkiin.
 
Seuraavaksihan kyseenalaistinkin jo koko vertailun mielekkyyden kirjoituksessani. Asiantuntijan ja ns. taviksen musiikista saama nautinto on kumpikin aivan yhtä arvokasta. Toiselle se on Lindbergin 'Kraft' ja toiselle Teräsbetonin 'Taivas lyö tulta', mutta lopputulos on sama.

Seuraavaksihan kyseenalaistinkin jo koko vertailun mielekkyyden kirjoituksessani. Asiantuntijan ja ns. taviksen musiikista saama nautinto on kumpikin aivan yhtä arvokasta. Toiselle se on Lindbergin 'Kraft' ja toiselle Teräsbetonin 'Taivas lyö tulta', mutta lopputulos on sama.
 
Eikä mikään estä sitä, etteikö tavis voisi saada nautintoa Kraftista ja asiantuntija Taivas lyö tulta -kappaleesta. Jos sallitte, niin otan nyt itseni esimerkiksi, koska kaipa minä nyt sitten olen jo jonkinlainen asiantuntija, vaikka opintoja vielä edessä onkin. Itse saan kiksejä niin Birtwistlestä, Smashing Pumpkinsista, Miles Davisista, Stravinskista, Madonnasta, Saariahosta, Webernistä, Corinne Bailey Raesta, Brahmsista, Ismo Alangosta, Beriosta kuin Justin Timberlakestakin. Ne ovat kaikki arvokkaita kiksejä, erilaisia vaan.

Eikä mikään estä sitä, etteikö tavis voisi saada nautintoa Kraftista ja asiantuntija Taivas lyö tulta -kappaleesta. Jos sallitte, niin otan nyt itseni esimerkiksi, koska kaipa minä nyt sitten olen jo jonkinlainen asiantuntija, vaikka opintoja vielä edessä onkin. Itse saan kiksejä niin Birtwistlestä, Smashing Pumpkinsista, Miles Davisista, Stravinskista, Madonnasta, Saariahosta, Webernistä, Corinne Bailey Raesta, Brahmsista, Ismo Alangosta, Beriosta kuin Justin Timberlakestakin. Ne ovat kaikki arvokkaita kiksejä, erilaisia vaan.
 
Jätkä vaan pätee! :D

Jätkä vaan pätee! :D
 
Jep. *paukuttelee henkseleitä*