Aihe: Suurimmat säveltäjät top5
1 2 3 4 519 20 21 22 23
llare
17.06.2009 10:23:17 (muokattu 17.06.2009 10:26:49)
Listaanpa tämänhetkisiä fiiliksiä.
 
1. P.I Tchaikovsky, baletit, sinfoniat, konsertot, ah.
2. E. Rautavaara, en ole kyseiseltä säveltäjältä vielä yhtään huonoa teosta kuullut.
3.C. Debussy ja/tai M. Ravel, en ole näiden herrojen keskinäistä järjestystä osannut vielä päättää, enkä kyllä tiedä onko se tarpeenkaan.
4.Wagner/Mahler/Dvorak/Rimski-Korsakov, isot orkesterit ja mahtipontiset teemat; toimii!
5. Bach/Beethoven/Mozart/Haydn, näille säveltäjille olen paljon velkaa. Tällä hetkellä en listaa heitä kärkipäähän, koska en tunne saavani tarpeeksi irti klassismin ja barokin musiikista.
 
E: Äh, jäi pois mm. Stravinsky, joka on ollu suosikkien joukossa jo pitkän aikaa, ja minimalistien mestari Steve Reich.
 
EE: Ja Shostakovits. Ei taida löytyä listalle loppua...
Bach keksi musiikin. The Beatles keksi popmusiikin. Yngwie Malmsteen oli ensimmäinen (ja ainut) joka keksi yhdistää nämä.
sellisti
21.06.2009 13:46:36 (muokattu 21.06.2009 13:47:30)
levesinet: Suosikkisäveltäjäni, top 5, nyt:
 
1. Maurice Ravel
"We should always remember that sensitiveness and emotion constitute the real content of a work of art."

 
Mielenkiintoista että Ravelin maanmies ja jopa osittain aikalainen - joskaan nyt ei aivan saman tyylin edustaja - Camille Saint-Saëns oli asiasta täysin eri mieltä. Hänen suustaan on jäänyt elämään sitaatti "se joka ei pysty nauttimaan taiteesta ilman tunteenpurkauksia ei ymmärrä oikeasti taidetta".
 
Top 5 -listaa en pysty muodostamaan, kiinnostuksen kohteet vaihtelevat niin paljon. Edellä mainittu Saint-Saëns piti ehdotonta ykkössijaa hallussaan monen vuoden ajan, enää en ole ihan varma siitä mutta edelleen hänen musiikissaan viehättää klassinen sopusuhtaisuus ja selkeys yhdistettynä romanttiseen sävelkieleen ja jonkinlaiseen ilmaisun rikkauteen ja pakottomuuteen. Ja kyllä sieltä musiikista sitä tunnettakin löytyy, aiemmasta sitaatista huolimatta.
"Olipa keskustelu mikä hyvänsä, aina jostain kaivetaan joku kulttuuriantropologi sanomaan että kaikki on paskaa ja paska on hyvää." -velipesonen
levesinet
21.06.2009 22:10:28
sellisti: Mielenkiintoista että Ravelin maanmies ja jopa osittain aikalainen - joskaan nyt ei aivan saman tyylin edustaja - Camille Saint-Saëns oli asiasta täysin eri mieltä.
 
Siltä näyttää, useiden muidenkin lausuntojen perusteella.
 
Saint-Saënsiä ja Ravelia kuitenkin yhdistää monen moni asia, kuten kunnioitus Bachia ja Mozartia kohtaan. Debussy, alias Monsieur Croche, joka väheksyi mm. Saint-Saënsin ja Bachin musiikkia julkisesti, edusti selkeämmin vastakkaista leiriä. Debussy halusi tietoisesti hylätä aikansa akateemisia perinteitä, kun taas Ravel halusi tietoisesti jatkokehittää niitä. Yksi asia, jota Saint-Saënsin oma oppilas Fauré harmikseen ei pystynyt opettamaan Ravelille, oli kohtuus ja itsehillintä. Ravel harrasti äärimmäisyyksiä.
sakvaka
22.06.2009 15:52:03 (muokattu 23.06.2009 16:20:34)
Lista on erittäin vaikea muodostaa, sillä useilla "lempisäveltäjilläni" on monta miellyttävää kappaletta, mutta lähes yhtä monta epämiellyttävää sellaista.
 
Tässä kunkin säveltäjän parhaan teoksen miellyttävyyden mukainen järjestys (huomaa, että kaikki sijat ovat jaettuja):
 
1. Bach, Tsaikovski, Schubert
2. Händel, Mozart, Wagner (??)
3. Alkan, Buxtehude, Haydn
4. Liszt, Ravel, Scarlatti
5. Couperin, Messiaen, Debussy
 
Mutta jos edellä mainitut luokiteltaisiin hyvien teosten määrän mukaan, olisi lista toisenlainen:
 
1. Bach, Alkan, Tsaikovski
2. Scarlatti, Buxtehude
3. Liszt, Mozart, Debussy, Schubert
4. Ravel, Couperin, Haydn, Händel
5. Messiaen, Wagner
 
Parhaiksi siis näyttäisi pääsevän:
1. Bach
2. Tsaikovski (en tosin kuuntele kovin usein)
3. Alkan
4. Buxtehude
5. Händel/Mozart/Schubert
JET
23.06.2009 16:21:53
Beethoven on kai tähän mennessä saanut eniten ykköspaikkoja. Hän onkin Mozartin ja Schubertin vierellä suurin jättiläinen.
rkellu
29.06.2009 11:31:54
 
 
stravinski
bartok
messiaen
satie
varése
hörhö
29.06.2009 16:31:36
 
 
JET: Kertokaa näkemyksenne! Itse pohdin vielä tovin. ;)
 
Eiks Händel ollut ainakin melko kookas ja innoittunut syömäri?
Only sick music makes money today - Friedrich Nietzsche 1844-1900
sakvaka
01.07.2009 09:59:37
JET: Beethoven on kai tähän mennessä saanut eniten ykköspaikkoja. Hän onkin Mozartin ja Schubertin vierellä suurin jättiläinen.
 
Tulee myös huomata, että niillä henkilöillä, joilla Beethoven EI ole ykköspaikalla, ei ole häntä koko listalla.
Existenz_
02.07.2009 12:22:18
 
 
Liian vähän tulee klasaria kuunneltua, mutta joihinkin säveltäjiin on onki tarttunu muita kovemmin.
 
1. Bach - tästä kai EI VOI olla eri mieltä?
 
2. Händel - Vaikka ateisti olenkin, Händelin musiikki jostain syystä sytyttää nostalgisen kaipuun johonkin harmoniseen; ikuiseen ja pysyvään. Tiedä sitten miksi. Ns. kolahtaa.
 
3. Dmitri Shostakovich - Joskus kolahti enemmänkin. Nykyisin suurin osa Dimin sinfonioista, niin mainioita kuin ne ovatkin, lähinnä puuduttavat. Tyyppi on kuitenkin tehnyt parhaimmat klassisen musiikin teokset mitä olen ikinä kuullut: erityisesti 7., 10. ja 15. sinfonia. Lisäksi "Stepan Razinin teloitus" kolahtaa erityisen lujaa. Varovaisesti diggailen myös Shostan nk. jazz-sarjoista.
 
4. Ligeti - Aivan käsittämättömän upeaa musiikkia. Aargh.
 
5. Viimeisellä sijalla onkin sitten tunkua, jokin seuraavista tähän varmaan tulisi. Riippuu kuitenkin aivan mielentilasta kenet heistä tähän pistän: Cage/Mozart/Prokofiev/Schönberg/etc., etc. Tällä hetkellä valintani painopiste olisi Schönbergillä.
 
Lista on täysin subjektiivinen. Tradition ylivaltaa on aina vastustettava. ;)
"Normality is death." -Theodor Adorno- "The task of art today is to bring chaos into order." -Theodor Adorno-
JET
15.07.2009 17:28:15
1. Bach - tästä kai EI VOI olla eri mieltä?
 
Kyllä ainakin kaksi säveltäjää tekivät paremman tuotannon. Eli kyllä, olen eri mieltä. ;)
velipesonen
15.07.2009 21:46:51
 
 
1. Beethoven
2. J.S.Bach
3. McCartney
4. Nielsen
5. Coltrane
 
6. Hartmann
7. Webern
8. Debussy
9. Syd Barrett
10. Scelsi
 
Järjestys määräytyy parhaiksi katsomieni töiden, ei tuotannon keskiarvon perusteella. Ensimmäinen ja toinen saattavat vielä vaihtaa keskenään paikkaa.
Schnowotski
16.07.2009 22:58:22 (muokattu 16.07.2009 23:00:34)
velipesonen: 7. Webern
 
Webern löytyy minunkin listaltani. Tai löytyisi, jos mokomia tapaisin rakennella.
 
Hänellä oli aivan uskomaton melodiataju. Monesti vitsaillaan, ettei atonaalisia, tai varsinkaan DODEKAFONISIA teoksia kukaan hyräile, mutta Webernillä oli taito käyttää melodioiden luomia implikaatioita hyväkseen ja luoda miellyttäviä, tarttuvia ja hyräiltäviä melodioita - mutta toisaalta taas hän osasi tarpeen tullen myös poiketa noista antisipaatioista, yllättää, ja luoda sillä emotionaalista syvyyttä teoksiinsa. Toisen kantaatin ensimmäisen osan bassosoolo ( http://www.youtube.com/watch?v=EFNoy8o-TsM ), viiden jousiorkesterikappaleen ensimmäinen osa ( http://www.youtube.com/view_play_li … ;playnext_from=PL&v=WKZt6nPrKJQ ) tai vaikkapa liedisarjasta Stefan Georgen runoihin (http://www.youtube.com/watch?v=0255OaBYlB0 ) löytyy kaikista ihastuttavia melodioita - vain jotain esimerkkejä mainitakseni.
 
Toki myös hänen taitonsa luoda ja etsiä uusia harmonisia sonoriteetteja aikakaudella, jolloin kolmisointu alkoi mennä pois muodista, on merkillepantava. Jossain saattaa kuulla tutunkuuloisen noonisoinnun, jossain kirkkaankromaattisen säveljoukon - ja kaikkea siltä väliltä - järjesteltynä tarpeen mukaan vaikkapa hiljaa, kuin vailla kotia vaeltaviksi hiipiviksi soinnuiksi, äkillisiksi jyrähdyksiksi tai mekaanisesti kellon lailla nakuttaviksi ostinaatiokuvioiksi.
 
Ehkäpä Webernin olisi pitänyt uhmata schönbergiläistä tapaa jättää teoksien nimistä pois ohjelmallisuutta ilmaisevat otsikot, kuten hän teki vaikkapa kuuden orkesterikappaleensa, opus kuusi, tapauksessa, ja hän ei olisi joutunut hivenen marttyyrimaisen katkerasti toteamaan kolmen pienen kappaleen sellolle ja pianolle esityksen päädyttyä naururemakkaan ettei kukaan hiffaa. Toisaalta se ohjelmallisuus, ne maisemat ja ne tunnetilat ovat tarkkaavaisen kuulijan löydettävissä.
 
Harmi, että niin kauan Weberniä pidettiin vain kuin insinöörinä ja hänet muistettiin mainita vain ikään kuin esisarjallistikkona, vähän kuin Boulez, Babbit tai Stockhausen, mutta ei ihan niin kehittyneenä, raukka, kun ei vielä tajunnut kunnolla sarjallistaa kaikkia mahdollisia parametreja. Todellisuudessa hänellä ei ollut mitään tarvetta siihen. Hänelle musiikissa oli tärkeintä sen ilmaisuvoima, sen yhteys luontoon. Onneksi tätäkin puolta hänestä on nyttemmin jo alettu tutkia ja tuoda esiin.
Lainausmerkit, nuo kirjotetun kielen "kondomit" - väärinymmärrysten "ehkäisyvälineet".
rkellu
16.07.2009 23:04:05 (muokattu 16.07.2009 23:07:24)
 
 
iso osa siitä musasta mitä kuuntelen ei tunnusta lainkaan sävellysten ns. alkuperäistä säveltäjää jos sellaista niillä edes on. usein myöskään sävellyksen nimeä ei ole lainkaan tiedossa siinä musassa mitä kuuntelen.
 
mitäpä väliä?
rkellu
16.07.2009 23:06:17
 
 
Existenz_:1. Bach - tästä kai EI VOI olla eri mieltä?
 
osa bachin tuotannosta on vitun sairasta mutta iso osa siitä ei myöskään herätä juuri mitään fiiliksiä mussa, vaan kuulostaa lähinnä tekniselle harjoitukselle.
 
eipä kyllä bachia tule juurikaan kuunneltua.
 
...eikä muuten jazziakaan tai juuri mitään tonaalista länsimaista musiikkia.
fidZi
20.07.2009 00:09:06
Onpas vaikea.
 
I: J.S. Bach. Tuotteliaisuudessa vertaansa vailla, fuugan kulminoija, musiikki täynnä niin pieniä yksityiskohtia kuin suuria skeemoja joita vielä tänäkin päivänä tutkitaan.
II: Claude Debussy/Maurice Ravel (vaikka onkin hyvin erityyppistä). Äänenvärin ja tekstuurin esille tuojat, pysähtyneen tunnelman sanansaattajat.
III: Ludvig van Beethoven, pioneeri joka pystyi tuomaan esille aikansa rajallisilla keinoilla suuria tunteita, jotka tenhoavat vielä tänäkin päivänä.
IV: Igor Stravinsky/Olivier Messiaen. Modernin teatraalisuuden mestareita, väreillä ja rytmeillä leikkijöitä, joille musiikki oli jotain aivan muuta.
V: Dmitri Shostakovits. Käytti uudempaa tonaalista kieltä niin, että siitä jaksaa innostua yhä uudelleen, ja onnistui tuomaan musiikkiinsa niin ironian kuin totalitarismin tunnun tavalla, joka hakee vertaistaan.
 
Bonussija menee toiselle Wienin koulukunnalle, mutta en ole tarpeeksi Schönbergiin, Weberniin ja Bergiin tutustunut, jotta osaisin sanoa täsmennyksiä. Heidän panostaan musiikin kehitykselle ei kuitenkaan voi jättää huomiotta.
Tärkeämpi kysymys kuin "Mikä soi?" tai "Miten se soi?" on "Miksi se soi?"
JET
21.07.2009 03:33:58
Spontaanin luovuuden ja luontaisen musiikinkirjoittamisen näkövinkkelistä tarkasteltuna - ja melodikkoina - Schubert ja Mozart ovat ehkä suurimmat nerot. Kun ottaa huomioon, että he kuolivat vielä vain päälle kolmekymppisinä (vrt: Bach eli 65-vuotiaaksi, Beethoven 57-vuotiaaksi) saa tuo luontainen lahjakkuus vielä suuremman merkityksen. Listaa on vaikea tehdä.
JET
21.07.2009 03:36:11
velipesonen: 1. Beethoven
2. J.S.Bach
3. McCartney
4. Nielsen
5. Coltrane
 
6. Hartmann
7. Webern
8. Debussy
9. Syd Barrett
10. Scelsi
 
Järjestys määräytyy parhaiksi katsomieni töiden, ei tuotannon keskiarvon perusteella. Ensimmäinen ja toinen saattavat vielä vaihtaa keskenään paikkaa.

 
Paul McCartney on muuten aikas yllättävä veto!?!?!
velipesonen
21.07.2009 08:01:46
 
 
JET: Paul McCartney on muuten aikas yllättävä veto!?!?!
 
Juu, kyseessä on nimenomaan Paul. En huomannut laittaa etunimeä näkyviin.
rkellu
21.07.2009 08:12:29
 
 
JET: Spontaanin luovuuden ja luontaisen musiikinkirjoittamisen näkövinkkelistä tarkasteltuna - ja melodikkoina - Schubert ja Mozart ovat ehkä suurimmat nerot.
 
no jos sä haluat lukumäärää käyttää mittarina, niin eiköhän löydy porukkaa jotka on säveltäneet enemmänkin musaa ku noi tyypit....
 
miks ylipäätään pitää aina yrittää mitata ja vertailla niin vitusti?
velipesonen
21.07.2009 08:58:08
 
 
rkellu: miks ylipäätään pitää aina yrittää mitata ja vertailla niin vitusti?
 
Eiköhän täältä löydy ketjuja joissa "sitä" ei erityisemmin harrasteta.
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)