Klassinen ›

velipesonen: Ei ole pelkästään musiikkialan oppilaitosten ongelma että oppilaitoksesta muodostuu eräänlainen työelämän tori. Uskoakseni opiskelijoille olisi hyödyllisempää internoitua opiskeluajakseen ja väsätä se tutkintonsa kaikessa rauhassa, kammion hiljaisuudessa.
 
Rytmimusiikin ja musiikkiteknologian alalla oppiminen on lähiopetuksen lisäksi luonteva järjestää osana työssäoppimista ja osaamisen varmistaminen ammattiosaamisen näyttöjen kautta, kunhan tutkinnon osien suunnittelussa, opetustyössä ja arvioinnissa on mukana oma opettaja ja työelämävaatimukset tunteva ammattilainen. Näin ollen opiskelija jo lähtökohtaisesti on kannustettu verkostoitumaan, oppimaan vuorovaikutustaitoja, ymmärtämään markkinatalouden reaaliteetit, luomaan tuotoksestaan "normaalia tekemistä" sekä oppimaan soittamaan, laulamaan, äänittämään tai miksaamaan.
 
Työelämätori opiskelipaikalla on jo arkipäivää, sillä esimerkiksi koulussamme on toiminut jo parikymmentä vuotta keikkoja välittävä ohjelmatoimisto.
 
Suomen kansa on perinteisesti ollut työtä vieroksumaton kansakunta, mutta jossakin kohtaa musiikin puolella opiskelija-ainesta on kaikin tavoin kannustettu harjoittelemaan lisää yksin, poteroitumaan opettaja-opiskelija-suhteeseen ja luomaan lisää musiikkia, jota kukaan ei halua kuunnella. Liikaa systeemejä, liikaa yksilöä.

Tässä vastaan sinulle DrDominant (5.1.), että todellakin olet aivan väärässä olettaessasi minun vaativan musiikkielämään pelkkää populaarimusiikin opetusta.
Päinvastoin ajan takaa nimenomaan musiikin perusopetuksen monipuolistamista ja nykyaikaistamista niin, että kaikissa musiikkiopistoissa pyrittäisiin antamaan yhtäläiset musiikilliset perusvalmiudet keskiasteen ja ylemmän tason opiskeluja varten. Käytännössä se merkitsisi klassisen musiikin ohella vähintään etnomusiikin, pop-/jazzmusiikin sekä rockmusiikin yhdistämistä opetusohjelmiin jo
perusopetuksessa kaikilla soittimilla. Bändikoulutustakin musiikkiopistoihin sinfoniaorkesterien rinalle tulee saada lisää perusopetukseen, vaikka tietysti kaikki maksaa, mutta Suomi voisi olla näin Euroopassa esimerkkimaa uusine opetusohjelmineen ja parhaimmillaan siitä voisi tulla vientituote. Tarvitaan siis lisää rahaa ja järkevää suunnittelua, ja rahaa saadaan riittävästi, kun lotto- ja veikkausvarat jaetaan kulttuurin osalta enemmän tarveharkintaisesti. Tässä tulee mukaan poliittinen päätöksenteko, mutta pianhan minkä tahansa kansalaisaloitteen voi tehdä kun kerää 50 000 nimeä asian tueksi.
Kysynkin teiltä arvon keskutelijat, että kuinka moni on valmis allekirjoittamaan mainitun musiikkielämää uudistavan kirjelmän? On sitä suurempiakin mullistuksia maailmassa saatu netin kautta alkuun.

jazzmies: Rytmimusiikin ja musiikkiteknologian alalla oppiminen on lähiopetuksen lisäksi luonteva järjestää osana työssäoppimista ja osaamisen varmistaminen ammattiosaamisen näyttöjen kautta, kunhan tutkinnon osien suunnittelussa, opetustyössä ja arvioinnissa on mukana oma opettaja ja työelämävaatimukset tunteva ammattilainen. Näin ollen opiskelija jo lähtökohtaisesti on kannustettu verkostoitumaan, oppimaan vuorovaikutustaitoja, ymmärtämään markkinatalouden reaaliteetit, luomaan tuotoksestaan "normaalia tekemistä" sekä oppimaan soittamaan, laulamaan, äänittämään tai miksaamaan.
 
Työelämätori opiskelipaikalla on jo arkipäivää, sillä esimerkiksi koulussamme on toiminut jo parikymmentä vuotta keikkoja välittävä ohjelmatoimisto.
 
Suomen kansa on perinteisesti ollut työtä vieroksumaton kansakunta, mutta jossakin kohtaa musiikin puolella opiskelija-ainesta on kaikin tavoin kannustettu harjoittelemaan lisää yksin, poteroitumaan opettaja-opiskelija-suhteeseen ja luomaan lisää musiikkia, jota kukaan ei halua kuunnella. Liikaa systeemejä, liikaa yksilöä.
 
No usko sinä sitten vaihteeksi tähän. Kuinkahan paljon tämä poikkeaa Opetusministeriölle laadituista mainosteksteistä?
 
90-luvun lamasta lähtien on oppilaitosten ja työelämän suhde rakennettu uudella tavalla ja jos tuloksia katsoo niin voisi ainakin epäillä että juuri tässä kohtaa on epäonnistuttu eli menty vikaan. Esimerkiksi insinöörit ovat viimeisen viisitoista vuottaa olleet raakileita joita pitää kouluttaa työpaikalla vuosi ennen kuin jälkeä syntyy. Voisi sanoa että opiskelijoita koulutetaan jopa enemmän kuin aikaisemmin mutta oppimiselle on käynyt huonosti ja loppuunkouluttaminen jää työelämän niskoille. Soittajien taso on laskenut kun kaikki musiikki huomioidaan. Jos teijän PJK on poikkeus säännöstä niin sitten on, sekin tosin saattaa johtua vain siitä että teillä on opittu välttämään kaikkein kamalimmat entiset virheet, mene tiedä.
 
Jos opiskelu on hullunmylly jossa työelämään rekrytointi alkaa yleensä jo ensimmäisenä opiskeluvuonna ja myöhäisimmilläkin toisena, voisin kysyä, onko opiskelijan psykologisesti mahdollista omaksua hyödyllistä riittävän kattavaa ja kokonaisvaltaista asennetta itse ydinasiaan, joka ei ole osaamisensa markkinointi vaan itse osaaminen, ts. se miksi kukin oppilaitos on olemassa? Eihän tällaisesta voi olla kuin yksi lopputulos: Pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan mennään ja joukossa tyhmyys tiivistyy. Sisältöpuolella menee maneerien opiskeluksi taitojen sijaan. Esimerkkejä on valtaisa määrä.
 
Kommenttisi poteroitumisesta on niin provokatiivinen ja asenteellisesti latautunut etten viitsi siihen mitään sanoa.

musamuki: Päinvastoin ajan takaa nimenomaan musiikin perusopetuksen monipuolistamista ja nykyaikaistamista niin, että kaikissa musiikkiopistoissa pyrittäisiin antamaan yhtäläiset musiikilliset perusvalmiudet keskiasteen ja ylemmän tason opiskeluja varten.
 
Monipuolisuus on ilman muuta kaunis ajatus ja oikein toteutettuna jopa toimivaa, mutta...
 
Käytännössä se merkitsisi klassisen musiikin ohella vähintään etnomusiikin, pop-/jazzmusiikin sekä rockmusiikin yhdistämistä opetusohjelmiin jo perusopetuksessa kaikilla soittimilla.
 
...vastahan sä ehdotit etteivät musiikkiopiston opettajat kajoaisi millään tavalla populaarimusiikkiin. Ja osittain siinä on jopa perääkin, sillä eivät kaikki genret vaan mitenkään sovi kaikille soittimille. Totta kai opetus voi olla kaiken kaikkiaan yleissivistävää sen sijaan että pyritään edistämään laput silmillä -mentaliteettia, mutta jos tarkoitus olisi antaa valmiudet jatko-opintoihin, niin "vähän kaikkea" -sillisalaatilla siihen tuskin päästään. Monipuolisuuden riski on se, että osataan kaikkea vähän muttei mitään niin hyvin että siitä voisi tosissaan ammattia harkita. Eiköhän viisainta olisi kunkin soittimen kohdalla keskittyä ensisijaisesti siihen genreen mikä sille on luontevinta, mahdollisten työllistymisnäkymienkin kannalta. Ei se silti estä sitä, etteikö muihin genreihin voisi tutustua, ja sitä ymmärtääkseni nykyään tapahtuukin, ainakin vähän nuorempien ja "modernimpien" opettajien toimesta. Mun erään sello-oppilaani seuraava soittoläksy on Adelen Rolling In The Deep.

velipesonen: Jos teijän PJK on poikkeus säännöstä niin sitten on, sekin tosin saattaa johtua vain siitä että teillä on opittu välttämään kaikkein kamalimmat entiset virheet, mene tiedä.
 
Työssäoppiminen ja ammattiosaamisen näytöt ovat avanneet erinomaisen kanavan oppia perustaitoja ja ammattitaitovaatimuksia käytännön työssä, kun taas luonnollisesti on paljon sellaista toimintaa, mikä pitää opettaa lähiopetuksena. Ammatillisen perustoiminnan opetustoimen hajauttaminen opetuskiinteistöstä eri työssäoppimispaikoille on suonut muuttaa lähiopetusta enemmän siihen suuntaan, mikä opiskelijalle on elinikäisen oppimisen ja itseilmaisun kannalta olennaista. Myös opiskelijoissa lymyävä luovuus on saatu kanavoitua entistä paremmin sellaiseksi, mikä mahdollistaa luovan työskentelyn integroinnin henkilökohtaiseen opetussuunnitelmaan.
 
Aikaisemmin eriasteinen opiskelijoiden luovuus on jäänyt lähinnä opiskelijoiden omaan tietoon, mutta 2010 voimaan astuneen opetussuunnitelman mukana koko yhteisö tulee lähes automaattisesti tietoiseksi eri opiskelijoiden painotuksista, motiiveista ja erikoistaidoista. Eli näin ollen oppilaitos hyötyy myös opiskelijoidensa erityisosaamiesta festivaalitoiminnassa yms.
 
Valinnaisuuden määrä on noussut 20-30 opintoviikkoon, mikä voi olla myös pelkästään luovaa toimintaa, mutta rivisoittajilla ja bilemuusikoilla se voi olla pelkästään soittamista ja siihen liittyviä tukiaineita.

ammattimainen: musiikkioppilaitosten tehtävä on tuottaa markkinoille tuote. kaikki mitä olen musaoppilaitosten muusikoiden musaa kuullut kuulostaa mielestäni teknisesti korkeatasoiselta mutta täysin lattealta, munattomalta ja mielikuvituksettomalta tuotteelta/runkkaamiselta. en tee musiikkia mihinkään "genreen" tai tyyliin - mielestäni ne ovat markkinointikategorioita joilla ei loppujen lopuksi ole niin paljoa tekemistä musiikillisten kuvausten kanssa.
 
teen musiikkia pelkästään siltä pohjalta mikä kuulostaa hyvältä ilman latteaa itsesensuuria tai "yleiseen makuun" muokkaamista. minulla on henkilökohtainen visio, jota seuraan ja murskaan kaikki jotka asettuvat tielleni.
 
ottakaa tai jättäkää ja painukaa vittuun.
 
"Dilige et quod vis fac."
93 93/93
 
linkkiä musaasi, runkkari.

jazzmies: Työssäoppiminen ja ammattiosaamisen näytöt ovat avanneet erinomaisen kanavan oppia perustaitoja ja ammattitaitovaatimuksia käytännön työssä, kun taas luonnollisesti on paljon sellaista toimintaa, mikä pitää opettaa lähiopetuksena. Ammatillisen perustoiminnan opetustoimen hajauttaminen opetuskiinteistöstä eri työssäoppimispaikoille on suonut muuttaa lähiopetusta enemmän siihen suuntaan, mikä opiskelijalle on elinikäisen oppimisen ja itseilmaisun kannalta olennaista. Myös opiskelijoissa lymyävä luovuus on saatu kanavoitua entistä paremmin sellaiseksi, mikä mahdollistaa luovan työskentelyn integroinnin henkilökohtaiseen opetussuunnitelmaan.
 
Aikaisemmin eriasteinen opiskelijoiden luovuus on jäänyt lähinnä opiskelijoiden omaan tietoon, mutta 2010 voimaan astuneen opetussuunnitelman mukana koko yhteisö tulee lähes automaattisesti tietoiseksi eri opiskelijoiden painotuksista, motiiveista ja erikoistaidoista. Eli näin ollen oppilaitos hyötyy myös opiskelijoidensa erityisosaamiesta festivaalitoiminnassa yms.
 
Valinnaisuuden määrä on noussut 20-30 opintoviikkoon, mikä voi olla myös pelkästään luovaa toimintaa, mutta rivisoittajilla ja bilemuusikoilla se voi olla pelkästään soittamista ja siihen liittyviä tukiaineita.
 
Asia ymmärretty ja toivotaan parasta. Tässä haettaneen parasta mahdollista reagointia ns. jatkuvaan muutokseen? Minun käsittääkseni oppilaitoksesta valmistuvan muusikon pitäisi klassisella puolella olla sellainen jonka voi lyhyellä varoitusajalla istuttaa sinfoniaorkesterin pulttiin, olipa hänen erikoistumisalueensa solistinen, säestyksellinen tai orkesterisoitollinen. Jatsipuolella voisin kuvitella että samanlainen perustaito olisi istua lyhyellä varoitusajalla big bandin riviin ja hoitaa homma kotiin. Hienoudet erikseen ja kenties kaikkein säkenöivimmät solistilahjakkuudet voisi vapauttaa tästä, vaikkei heillekään tekisi huonoa istua rivissä välillä.
 
Argumenttisi edustavat sitä, mihin opetuksessa pyritään ja en voi välttyä vaikutelmalta että kyseessä olisi toiveajattelu ainakin osittain. Enkä tahdo moittia opiskelijoiden mahdollisuutta harjoitella työelämässä opiskeluaikanaan, vaan työelämän, lue bisneksen, tunkemista oppilaitoksiin turhan hanakasti. Tällainen on sitä amerikkalaisuutta enkä välittäisi olla yhtään amerikkalaisempi kuin jo nyt olen.
 
Edelleen tästä saa vähän sellaisen kuvan kuin musiikkielämä olisi oppilaitoksista riippuvaista tai niistä johtuvaa. Kaipa se jengi humppaa päivätansseissaan oli oppilaitoksia tai ei.
 
Entäpä se natura sitten näin rivikansalaisen korvin kuultuna? Entisaikaan meillä oli jatsipuolella valovoimaisia solisteja ja vähemmän valovoimaisia bändejä. Nyt on puntit vähän tasoittuneet mutta odotan edelleen sitä suurta tasonnousua. Pitäisin parhaana vaihtoehtona kaikkeen alemman ja ylemmän korkea-asteen opiskeluun siirtymistä sisäoppilaitoksiin mielellään maaseudulle ja opiskelijoiden harjaannuttamista perusasioihin niin, etteivät ne sumene heti kun ensimmäinen työprojekti puolella palkalla pamahtaa käyntiin. Töihin siirryttäisiin vasta opintojen päättövaiheessa, voisi pitää jonkinlaisen vuosittaisen draftaustilaisuuden jossa kaikki ovat samalla viivalla ja se siitä sitten.
 
Minun on vaikea uskoa, että soitto- tai lauluteknisiä peruasioita voisi oppia työelämässä muu kuin erityisen pedagogisesti lahjakas opiskelija, tyypillisesti sellainen josta tulee hyvä opettaja. Kuitenkin tämänhetkinen tilanne niin klassisella kuin jazzpuolellakin vaikuttaa siltä että ongelmat ovat juurikin perusasioissa eli niitä ei ole sisäistetty riittävän perusteellisesti. Kun näin on, syntyy tilaa epäterveille maneereille ja joutavien muotien perässä juoksemiselle, missä jälleen markkinat astuvat kuvaan.
 
Nykyisin on muodissa ajatella että oppilaitoksista ulos tulevien ammattilaisten tasonlasku johtuu aloituspaikkojen liian suuresta määrästä, ts. oppilasmateriaalin keskiarvon putoamisesta. Mielestäni tämä on hatara selitys joka vaikuttaa räätälöidyn yhtäaikaa oppilaitosjärjestelmää ja talouselämää rauhoittelemaan. Itse uskon enemmän siihen että 1) opettajien keskimääräinen taso on huonontunut aloituspaikkojen lisäännyttyä, 2) talouselämän mukaantunkeminen heikentää opiskeluilmapiiriä ja 3) valinnaisuuden lisäämisellä heikennetään perusosaamista entisestään. Koskee muitakin kuin musiikkioppilaitoksia.
 
On teillä työsarkaa.

velipesonen: Pitäisin parhaana vaihtoehtona kaikkeen alemman ja ylemmän korkea-asteen opiskeluun siirtymistä sisäoppilaitoksiin mielellään maaseudulle
 
Heh! Tekniikka haltuun ilman urbaaneja häiriötekijöitä.

velipesonen: Edelleen tästä saa vähän sellaisen kuvan kuin musiikkielämä olisi oppilaitoksista riippuvaista tai niistä johtuvaa. Kaipa se jengi humppaa päivätansseissaan oli oppilaitoksia tai ei.
 
Jos musiikkielämä on jollekulle yhtä kuin päivätansseissa humppaaminen niin ehkä sitten niin. Olettaisin kyllä että esim. sullekin se merkitsee aika paljon laajempaa kokonaisuutta.

sellisti: Jos musiikkielämä on jollekulle yhtä kuin päivätansseissa humppaaminen niin ehkä sitten niin. Olettaisin kyllä että esim. sullekin se merkitsee aika paljon laajempaa kokonaisuutta.
 
Yritin vähän turhan tiivistetysti sanoa että kun tässä nyt on ollut talouselämän kanssa rilluttelusta kyse laajasti, niin musiikissahan se tarkoittaa sitä mistä yleisö tahtoo paalua maksaa. Valitettavan harva tahtoo maksaa mitään korkeatasoisen klassisen musiikin, jazzin tai yhtään minkään kuuntelemisesta. Sen sijaan erään eduskuntapuolueemme rakettimainen nousu suosiossa on tuonut entistä enemmän framille väkeä jonka suhtautuminen asiaan on tarkoitushakuisen vihamielinen. Siinä on nähdäkseni kyse vähän samasta asiasta kuin aikoinaan punkin kanssa, taideliike joka alun perin piti lähtökohtanaan omaperäistä ilmaisua massatuotantojen sijaan muuttui hämmästyttävän pikaisesti tylsäksi irvikuvakseen jonka tyhmyys aateloi.
 
Vaihtelevantasoisia projekteja rahoitetaan julkisista varoista jotta kaveripiirit saavat tuottaa kivaa keskenään. En näe tällaiselle vaihtoehtoa mutta moni näkyy nykyisin ajattelevan että vain sitä mikä muutenkin myy pitäisi tukea aivan kuin se enää tukea tarvitsisi. Jos oppilaitos toimii kompuksessa bisneksen kanssa, joka on julkisrahoitteista, eikö se silloin toimi kompuksessa oman yhtä julkisrahoitteisen itsensä kanssa. Siltä osin kuin on kysymys jostain mikä oikeasti tuottaa rahaa kirstuihin niin taiteellinen taso on useimmiten matala ja herkässä iässä olevat opiskelijat voivat suorastaan pilaantua.
 
Tästä voisi jo päätellä että vähemmällä vaivalla oppilaitokset voisivat sulkea ovensa businekselta kun se muutenkin jo nauttii subventioita verorahoista. Musiikkibisnes kokonaisuutena on onnistunut hyvin lyöttäytymään yhteiskunnan elätiksi.
 
Minun korvani kertovat minulle, että vapaarahoitteinen äärikaupallinen 99-prosenttinen kukku kaipaisi rinnalleen musiikkia jossa perusarvot ovat kunniassaan. Tähän voi järjellä ajatellen opistojärjestelmä osallistua. Annan esimerkin: Uudet basistit, kontra- ja sähkö-, jotka tulevat kehiin ovat yleensä nopeakätisiä mutta heidän soittimensa ei kuulosta bassolta. Perusarvot sanovat, että basson pitää kuulostaa enimmän osan aikaa tummalta ja täyteläiseltä mutta valitettavan usein se kuulostaa joltain muulta. Tällainen perusarvo sopii täsmälleen samanlaisena klassiseen musiikkiin, jazziin ja rockiin.
 
Tietysti voisi toivoa, että hyvä musiikki tulisi muotiin, onhan niin joskus käynyt. Mutta todennäköisyyttä pienentää, että perusarvot ovat muusikoille käytännössä tuntemattomia.
 
Ketään tuskin häiritsisi, jos melkein kaikki hittilistamusiikki jätettäisiin kylmästi tekemättä. Mutta senkin tekijöillä pitää olla itseilmaisun vapaus joten siinähän tekevät. Sääli vain että melkein kaikki se musiikkitoiminta, joka oikeasti on liiketoiminnallisesti tervettä, on musiikillisesti kammottavaa. Paradoksi onkin, että pitääkö oppilaitosjärjestelmän antautua jollekin musiikillisesti kammottavalle jotta sen flirttailussa talouselämän kanssa olisi edes jotain järkeä?

Epämuusikko: linkkiä musaasi, runkkari.
 
en pidä äänittämisestä, joten suurin osa ei ole äänitettynä tai mulla ei ole niitä nauhoja hallussani. paljon on myös pelkästään nuotteina.
 
täs on jotain missä olen soittanut kitaraa:
http://www.soundclick.com/bands/default.cfm?bandID=565684
 
sävellykset ei ole käsialaani muutoin kuin kitarastemmojen sekä muistaakseni joidenkin sovitusidisten osalta.
 
sit täällä on jotain surkeasti trackerillä äänitettyjä ylijäämäriffejä ja biisiraakileita:
http://www.soundclick.com/bands/default.cfm?bandID=232822
 
haluan viedä tota "hevi" perustaani johonkin ihan eri suuntaan, kuin jazziin tai nykyklassiseen muutoin kuin ehkä polytonaalisesti/-modaalisesti. enemmän johonkin tällaiseen suuntaan:
http://www.youtube.com/watch?v=v4OQ9mccwqI
 
+ enemmän tätä: http://www.youtube.com/watch?v=JOR0hUIGb4Y
 
mutta se on käytännössä mahdotonta suomessa koska tääl on kaikenmaailman musapoliisit ja pienet fakkiintuneet apuraharunkkupiirit joiden ansiosta minkään "systeemin" ulkopuolisen homman tekeminen on miltei mahdotonta. mut oon joka tapauksessa ens kesänä lähdössä omilla rahoilla intiaan opiskelemaan hyvin tunnettuun intialaiseen oppilaitokseen pohjois-intialaista klassista laulua. sit mikäli kokemus on positiivinen ehkä muutan valmistumisen jälkeen hollantiin tmv missä kyseistä musiikkia on mahdollista opiskella tosissaan.

ihan lukematta yhtään ^keskustelua haluaisin todeta, että
 
saatanan kommunistit, ozzyn v. -73 happopäissä kyrvällä soitetut synasoolot x miljoona > chick koreat, lenny-kalle taipaleet ja seppo hovit
 
8)

velipesonen: Edelleen tästä saa vähän sellaisen kuvan kuin musiikkielämä olisi oppilaitoksista riippuvaista tai niistä johtuvaa. Kaipa se jengi humppaa päivätansseissaan oli oppilaitoksia tai ei.
---
Nykyisin on muodissa ajatella että oppilaitoksista ulos tulevien ammattilaisten tasonlasku johtuu aloituspaikkojen liian suuresta määrästä, ts. oppilasmateriaalin keskiarvon putoamisesta. Mielestäni tämä on hatara selitys joka vaikuttaa räätälöidyn yhtäaikaa oppilaitosjärjestelmää ja talouselämää rauhoittelemaan. Itse uskon enemmän siihen että 1) opettajien keskimääräinen taso on huonontunut aloituspaikkojen lisäännyttyä, 2) talouselämän mukaantunkeminen heikentää opiskeluilmapiiriä ja 3) valinnaisuuden lisäämisellä heikennetään perusosaamista entisestään. Koskee muitakin kuin musiikkioppilaitoksia.
 
On teillä työsarkaa.
 
Tarkoituksenani ei ollut antaa sellaista kuvaa, vaan parin viime vuosikymmenen aikana oppilaitokset ovat tulleet merkittäviksi musiikkielämässä rytmimusiikin puolella, mitä sisällön tuottamiseen ja taitojen oppimiseen tulee. Musiikkia olisi oppilaitoksista huolimatta. Ennen bändit olivat merkittävässä roolissa kouluttajana, mutta nyt perustyökalujen hallintaa voi harrastaa lohdullisemmissa työoloissa kuin vanhoina, huonoina aikoina.
 
Opiskelijamateriaalin taso on kirjavaa yhä edelleen ja se sompaa ylös alas vuodesta riippuen. Vaikka PJK onkin alansa merkittävin toimija, ei sinnekään joka vuosi riitä joka soittimessa riittävästi opiskelupaikkansa oikeasti ansaitsevia vesseleitä. Aloituspaikkoja on liikaa kuten myös oppilaitoksia. Ammattikorkeakoulusektorillahan leikkuri jo kävi ja toiselle asteelle sitä odotetaan lähivuosina. Yliopistosektorilla on taas turhankin niukkaa opiskelupaikkatarjontaa. Opettajiankin on tehtailtu kymmenisen vuotta sitten alalle, joista osa on aika kehnoja instrumentalisteja, joille en omaa lastani oppiin pistäisi. Ja se on paha juttu! Puhun siis koko ajan rytmimusiikista, huom.
 
Toisella asteella on taas saa mielestäni kouluttaa entiseen malliin, sillä eipä musiikin soittaminen käsittääkseni ole loppumassa eikä myöskään keikoilla käynti. Päivätanssit ovat vähentyneet, mutta yhä jengi haluaa käydä keikoilla. Toisen asteen koulutustehtävä on kaksijakoinen - antaa korkeakoulukelpoisuus ja tuottaa ammattimuusikoita. Ja siihen rytmimusiikissa ei aina korkeakoulututkintoa vaadita. Opettajaksi luonnollisestikin.

ammattimainen: ihan lukematta yhtään ^keskustelua haluaisin todeta, että
 
saatanan kommunistit, ozzyn v. -73 happopäissä kyrvällä soitetut synasoolot x miljoona > chick koreat, lenny-kalle taipaleet ja seppo hovit
 
8)
 
Näin on asiat, vitun homo!
 
T. Keltainen Iloinen Seppo Hovi & Naminami-Marco

velipesonen: Näin on asiat, vitun homo!
 
T. Keltainen Iloinen Seppo Hovi & Naminami-Marco
 
http://www.youtube.com/watch?v=gozj_vrn418

ammattimainen: missä kyseistä musiikkia on mahdollista opiskella tosissaan.
 
Kaikkea ei voi Suomessa opiskella. Eikä skeneäkään löydy kaikkeen. Homman varjopuolia.

No niin sellistillle tiedoksi, mikäli et lukenut aikaisempaa kannanottoani, että edellytän nimenomaan musiikkiopisto-opettajien lisäkouluttamista, jotta he pystyvät vastaamaan myös rytmimusiikin haasteisiin. Samansuuntaisesti oppisisällön monipuolistaminen ja kehittäminen perusopetuksen piirissä vaatisi koko systeemin kasvattamista vähintään 8:n vuotiseksi. Silloin päästäisiin koko sektorilla parempiin tuloksiin myös keski- ja korkeakouluasteen osalta.
Siitä seuraisi monta muutakin hyvää lähtökohtaa: kaikilla perusvaatimustason suorittaneilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet jatkoon. Kuten elävässä musiikkielämässä on käynyt ilmi, ei kaikkien tarvitse suorittaa diplomeja ollakseen hyviä muusikoita tai laulajia, useimmiten perusvalmiudet riittävät ja luova musiikkiin suuntautunut nuori löytää niillä eväillä taatusti oman genrensä musiikin piiristä ja halutessaan voi itsenäisesti opiskella sitä eteenpäin.

Epämuusikko: Kaikkea ei voi Suomessa opiskella. Eikä skeneäkään löydy kaikkeen. Homman varjopuolia.
 
ei niin mutta muualla voi = WIN

ammattimainen: ei niin mutta muualla voi = WIN
 
Mikäs sinua sitten estää?
t: itsekin viime vuoden ulkomailla musiikkia opiskellen viettänyt

musamuki: edellytän nimenomaan musiikkiopisto-opettajien lisäkouluttamista, jotta he pystyvät vastaamaan myös rytmimusiikin haasteisiin. Samansuuntaisesti oppisisällön monipuolistaminen ja kehittäminen perusopetuksen piirissä vaatisi koko systeemin kasvattamista vähintään 8:n vuotiseksi. Silloin päästäisiin koko sektorilla parempiin tuloksiin myös keski- ja korkeakouluasteen osalta.
 
Toki se on lähtökohtaisesti positiivista jos opettajat tuntevat muitakin genrejä kuin sen mikä heille on läheisin, mutta mä nyt edelleen toistan että kun se rytmimusiikki ei vaan ole luontevaa soitettavaa kaikille soittimille, niin miksi sitä pitäisi väkisin ottaa mukaan opetukseen? Yhtä loogista olisi vaatia että sähkökitaraopettajan täytyy sitten osata opettaa myös Bachia tyylinmukaisesti ja sen täytyy kuulua sähkökitaristien OPS:aan. Niiden soitinten, joille rytmimusiikki on olennaista soitettavaa, opettajat luonnollisesti hallitsevat sen puolen ilman lisäkoulutustakin, ja muille se ei nähdäkseni ole mitenkään välttämätöntä. Silti ei tee tietenkään pahaa tutustua ihan vaan yleissivistyksen vuoksi muihinkin tyylilajeihin, laput silmillä kasvattamista en kannata. Lähinnä pianon kohdalla pitäisin tuota lisäkoulutusta tarpeellisena, koska esim. vapaa säestys on merkittävä osa opintoja, mutta moni opettaja - etenkään vanhempi - ei ole omassa koulutuksessaan saanut minkäänlaista kosketusta ko. aiheeseen ja piano-oppilaita on musiikkiopistoissa yleensä sen verran runsaasti että kaikki eivät millään mahdu niille opettajille jotka osaavat, saati sitten erillisille pop-jazz-linjoille.
 
Siitä seuraisi monta muutakin hyvää lähtökohtaa: kaikilla perusvaatimustason suorittaneilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet jatkoon.
 
Nyt en ihan ymmärtänyt, että millä perusteella tällä hetkellä ei näin ole? Onko eri soittimien vaatimustasoissa nähdäksesi niin paljon eroja?
 
Kuten elävässä musiikkielämässä on käynyt ilmi, ei kaikkien tarvitse suorittaa diplomeja ollakseen hyviä muusikoita tai laulajia, useimmiten perusvalmiudet riittävät ja luova musiikkiin suuntautunut nuori löytää niillä eväillä taatusti oman genrensä musiikin piiristä ja halutessaan voi itsenäisesti opiskella sitä eteenpäin.
 
No tämä pitää toki paikkansa.