Klassinen ›

musamuki: eihän esim. musiikkiopistojen tasokurssivaatimukset ole muuttuneet miksikään vuosikausiin. Eri soittimille on kerätty juuri ne tarpeellisiksi katsotut klassisen musiikin konsertot ja sonaatit, jotka asiantuntijat SML:ssä ovat valinneet. Ja kun opettajat ovat ne samat sävellykset opetelleet jo lapsina/nuorina
musiikkiopistoissaan, ne on helppo sitten oman pätevyyden tultua hankittua, opettaa opettajan roolissa omille oppilaille jossakin musiikkiopistossa.
Näin se "mylly pyörii" vuodesta toiseen musiikkiopistosektorilla: tasovaatimukset ovat kaikille samat, mikään ei muutu, kaikki pysähtyy siihen. Ei se mitään, vaikka vain 2-3 % opiskelijoista saavuttaa vuosittain perustasot.
 
Nyt olis tosiaan mielenkiintoista tietää mihin sä oikein perustat näitä väitteitä. Menee nimittäin niin metsään. Ihan pelkkää mutua ei nyt kannata kuitenkaan pitää ansiokkaana keskustelunavauksena.
 
Terveisin musiikkiopistossa opettava ja tasosuoritusvaatimuksista ja niiden päivityksistä erittäin tietoinen opettaja.

Tiedoksi vaan arvoisalle sellistille, että toimii tässä muitakin ihmisiä musiikinopetussektorilla kuin vain sinä. Toimiessani jo 1980 -luvulla mm. musiikkiopiston opettajana tuli monta kertaa esiin tutkintojen yhteydessä, miten monet opettajat noudattivat silloisia SML:n ohjeita melko orjallisesti. Tietty on mahdollista, että käytäntö on eri opistoissa erilainen ja ehkä ajan myötä on päästy vapaammille linjoille. Yhtä kaikki saattaa olla, että olen ollut ammatilainen joka suhteessa, jo ennen kuin sinä olet syntynyt, nimittäin v.sta 1971.
Onneksi olen päässyt Mozart-Beethoven-Bach -akselilta kehittyneemmän musiikin piiriin, eikä tarvitse "niiauttaa" enää menuetteja 1700 -luvun kuninkaan hovin tapaan ym. mennneitten vuosisatojen tuotoksia, joilla ei ole mitään yhtymäkohtaa tämän päivän kulttuuriin.

Jos vielä sen verran musiikkityylien arvoasetelmista, niin näkemykseni mukaan ns. klassisen musiikin kehitys pysähtyi jo 1800 -luvulle, siis romantiikan aikaan.
Melkein kaikki sen jälkeen Euroopassa sävelletyt perinteiset musiikin tyylit noudattelee joko 1600 -luvun barokin, 1700 -luvun wieniläis-klassisen tai mainitun 1800 -luvun romantiikan ajan ilmaisutyylejä, tai niiden muunnelmia.
Jos joku väittää, että esim. Suomessa toimii niin nykyaikaisia ja oppisisällöltään moderneja musiikkiopistoja, joissa selviää ilman Bachin, Beethovenin tai Mozartin, tai Sibeliuksen soittamista niin pyydän listan niistä. Ne kaikki edustavat menneitä vuosisatoja, emme voi ikuisesti ainoastaan riippua niissä kuin "suuressa hädässä".
Tämän ajan musiikilliset vaatimukset ovat aivan toiset, ja ne ansaitsevat yhtäläisesti yhteiskunnan tuen. Ja populaarimusiikin piirissä on varsinkin viime 50 -vuoden aikana tapahtunut huima kehitys ja se on pystynyt lyhyessä ajassa luomaan omat taiteelliset arvonsa, joiden olemassaolo on kiistaton, ja jotka puuttuvat melkein tyystin perinteisen klassisen musiikin alueelta. Mutta kuten olen aikaisemminkin todennut, ei mikään kulttuurimuoto juurru kunnolla ja kehity, ellei opetusta järjestetä.

Eivätkö kaikki taideteokset noudata samoja taiteen arvoja jos niillä arvoa on?

musamuki: Tiedoksi vaan arvoisalle sellistille, että toimii tässä muitakin ihmisiä musiikinopetussektorilla kuin vain sinä. Toimiessani jo 1980 -luvulla mm. musiikkiopiston opettajana tuli monta kertaa esiin tutkintojen yhteydessä, miten monet opettajat noudattivat silloisia SML:n ohjeita melko orjallisesti. Tietty on mahdollista, että käytäntö on eri opistoissa erilainen ja ehkä ajan myötä on päästy vapaammille linjoille. Yhtä kaikki saattaa olla, että olen ollut ammatilainen joka suhteessa, jo ennen kuin sinä olet syntynyt, nimittäin v.sta 1971.
Onneksi olen päässyt Mozart-Beethoven-Bach -akselilta kehittyneemmän musiikin piiriin, eikä tarvitse "niiauttaa" enää menuetteja 1700 -luvun kuninkaan hovin tapaan ym. mennneitten vuosisatojen tuotoksia, joilla ei ole mitään yhtymäkohtaa tämän päivän kulttuuriin.
 
Sun pitäisi vapautua kyllä noista sun luutuneista käsityksistäsi tai käydä katsomassa maailmaa sellaisena kuin se tänään on. 1980 -luvulta on jo aikaa. Ja tosiaan, eri paikoissa on erilaisia käytäntöjä. Ei sinun silti tarvitse tykätä Mozart-Beethoven-Bach -akselista. Pahoittelen, mutta saan kirjoituksistasi kirjoituksistasi todella katkeroituneen ja tympääntyneen kuvan.
 
Asiat ovat joskus olleet esittämälläsi tavalla ja varmasti ovat jossain edelleen, yleinen linja on kuitenkin jo aivan toista.

jazzmies: "Me emme itse pystytä nuottitelineitämme, vaan järjestäjä tekee ne puolstamme. Joten ikävä kyllä en nytkään itse pystytä sitä!"
 
"Muistakaa ottaa mukaan vanerilevy kontrabassoni piikin alle!"
 
Työ Ehto Sopimus.

Vahinko, että mielestäni täysin asialliset, todellisuuteen perustuvat näkemykseni leimataan syyttä negaatioiksi ja monin tavoin kielteisiksi. Vakaan käsitykseni mukaan yhteiskunnan täytyy myös musiikkikulttuurin osalta seurata aikaansa, ja kehittää opetustoimintoja / oppisisältöjä niin perusopetuksen, keskiasteen kuin korkeakoulutasonkin suhteen.
Edelliseen viitaten väitän, että nykyinen tilanne musiikkiopistosektorilla ei todellakaan toimi, jos musikaalisuustestit läpäisseistä 65 000 opiskelijasta vain alle kaksi tuhatta (2-3%) suorittaa perusvaatimustasot, ja runsaat 63 000 keskeyttää
syystä tai toisesta opiskelunsa.
Jossain on ISO VIKA! Suomessa toimii n. 90 valtion taiteen perusopetuslain mukaisesti tuettavaa musiikkiopistoa ja useita, jotka saavat harkinnanvaraista tukea, yhteensä vajaat parisataa. Ymmärtääkseni suurin kuilu syntyy lasten/nuorten kuuntelutottumusten -populaarimusiikin käyttöaste on todella massiivinen - ja musiikkiopistoissa opetettavien klassisen musiikin tyylisuuntien välille. Useimmille nuorille koettu trauma on ylipääsemätön.
Ehdotankin, että koko systeemi uusiksi: Opettajat lisäkoulutukseen, oppisisällöt uusiksi ja populaarimusiikin soittimet musiikkiopistoihin.

musamuki:Ehdotankin, että koko systeemi uusiksi: Opettajat lisäkoulutukseen, oppisisällöt uusiksi ja populaarimusiikin soittimet musiikkiopistoihin.
 
Kyllä suurin ongelma on itse klassinen musiikki. Sillä ei yksinkertaisesti ole samanarvoista statusta enää kun lapsi harrastustaan valitsee. Sitä ei pidetä samalla tavalla hienona asiana kuin vielä 1970-luvulla, jolloin musiikkioppilaitosjärjestelmä levisi pikkukaupunkeihinkin. Nyt, niin kuin DrDominant sanoi, harrastukset kilpailevat asiakkaistaan niin kuin pitääkin. Siinä jää hienosti klassiset pianotunnit käymättä, kun yltiösosiaaliset lajit - kuten breakdance, futis tai bändikoulu - houkuttelevat Esan mukaansa. Ja onko tuo klassinen musiikki sitten muita harrastuksia tai musiikkityylejä arvokkaampia - ei ole!

musamuki: Tiedoksi vaan arvoisalle sellistille, että toimii tässä muitakin ihmisiä musiikinopetussektorilla kuin vain sinä.
 
En mä sitä epäilekään. Mutta jos sun mielestä 1980-luvulta tähän päivään mennessä ei tasosuoritusvaatimuksissa ole tapahtunut minkäänlaista muutosta, niin olet kyllä melkoisen kapealla sektorilla seurannut nykymeininkiä, anteeksi vaan. On tietysti erilaisia musiikkiopistojakin, meillä onneksi pyritään kulkemaan ennemmin siellä "kehityksen" etu- kuin takapäässä.
 
Yhtä kaikki saattaa olla, että olen ollut ammatilainen joka suhteessa, jo ennen kuin sinä olet syntynyt, nimittäin v.sta 1971.
 
Pitää paikkansa, ja sitä suuremmalla syyllä olisi nyt jo aika päivittää vähän noita omia käsityksiä esim. nykypäivän tutkintovaatimuksista. Siellä saa olla nykyään ohjelmistossa lähes mitä tahansa, kunhan se vaikeustasoltaan on sopivaa ja oppimisen kannalta perusteltua. Klassista, kevyttä, kansanmusiikkia, jopa omia sävellyksiä ja sovituksia. Mun sello-oppilas harjoitteli viime keväänä pt 3 -taustaohjelmistoonsa Ben E. Kingin Stand By Me -kappaleen, ja vaimoni sello-oppilas soitti muutama vuosi sitten omassa pt 2 -tutkinnossaan itse korvakuulolta opettelemansa ja harjoittelemansa version J. Vainion kappaleesta Vanhoja poikia viiksekkäitä. Nämä vain parina esimerkkinä siitä monipuolisuudesta, johon nykyisissä tutkintovaatimuksissa jopa kannustetaan. Jos sä et itse henk. koht. niistä Bacheista ja Beethoveneista välitä niin se on ihan ok, mutta niitäkin nyt kuitenkin opinnoissa tarvitaan, jos yhtään klassisemmalle puolelle ollaan suuntautumassa.
 
E. Ja kuten velipesonen jo edellisellä sivulla sanoi - ns. kevyttä musiikkia ja bändisoittimia on musiikkiopistoissa opetettu jo vuosikausia, sekä erillisillä pop-jazz-linjoilla kuin ilmankin. Ei se ole kuitenkaan aiheuttanut mitään valtavaa nousua pääsykokeihin tulevien määrässä. Asia onkin ennemminkin juuri noin kuin jazzmies sanoi, eli nykyään on mahdollista harrastaa jo pienestä pitäen niin montaa eri asiaa että monellekaan se jonkun soittimen opiskelu, tapahtui se sitten millä musiikkityylillä tahansa, ei näyttäydy kiinnostavimpana vaihtoehtona, niin kuin ehkä joskus on jopa saattanut olla. Tuskin siinä paljon auttaisi, vaikka musiikkiopisto kuinka mainostaisi ryhtyvänsä käyttämään opetusmateriaalina pääasiassa Amy Winehousea, Lauri Tähkää tai Fintelligensiä, viitaten kommenttiisi nuorisomusiikin ja klassisen välisestä kuilusta.
 
E2. Sori nyt vielä, mutta...
 
Vahinko, että mielestäni täysin asialliset, todellisuuteen perustuvat näkemykseni...
 
Ai kuten esim. tämä?
 
...on helposti pääteltävissä -tilastojen perusteella - että koko musiikkiopistolaitoksen päätehtävä on tänä päivänä heti ensimmäiseksi aivopestä kaikki opiskelijat pitämään klassista musiikkia ylihegemonisena taiteenalueena ja sen rinnalla populaarimusiikkia muoti-ilmiöiden luomana roskakulttuurina. Näillä keinoin heistä yritetään kasvattaa mukamas asiantuntevaa ooppera- ja konserttiyleisöä kautta maan, ja kun siinä on onnistuttu, on ihan sama suoritetaanko peruskursseja vai ei.

musamuki:
Edelliseen viitaten väitän, että nykyinen tilanne musiikkiopistosektorilla ei todellakaan toimi, jos musikaalisuustestit läpäisseistä 65 000 opiskelijasta vain alle kaksi tuhatta (2-3%) suorittaa perusvaatimustasot, ja runsaat 63 000 keskeyttää
syystä tai toisesta opiskelunsa.
Jossain on ISO VIKA! Suomessa toimii n. 90 valtion taiteen perusopetuslain mukaisesti tuettavaa musiikkiopistoa ja useita, jotka saavat harkinnanvaraista tukea, yhteensä vajaat parisataa. Ymmärtääkseni suurin kuilu syntyy lasten/nuorten kuuntelutottumusten -populaarimusiikin käyttöaste on todella massiivinen - ja musiikkiopistoissa opetettavien klassisen musiikin tyylisuuntien välille. Useimmille nuorille koettu trauma on ylipääsemätön.
Ehdotankin, että koko systeemi uusiksi: Opettajat lisäkoulutukseen, oppisisällöt uusiksi ja populaarimusiikin soittimet musiikkiopistoihin.
 
Jossain lehtijutussa hgiläisen bändikoulun rehtori valitteli keskeyttävien oppilaiden määrää. Taitaa se ongelma olla tässä meidän lyhytjännitteisessä ajassa eikä siinä musassa, mitä soitetaan.
 
Eikö oppilaille kannata tarjota kuvaa kaikenlaisesta musasta, mitä on ollut. Jos musiikillinen maailmankuva rajoittuu Rihannaan. Justiniin ja Adeleen, elämysmaailma jää kyllä aika köyhäksi. Että on ollut sellaista kun Beatles, Jarrett, Stevie Wonder, Zappa, Coltrane, Debussy, Metallica, Bach, Stravinski, Sibbe jne jne. Yksipuolisuus lienee kurjin vaihtoehto.
 
Oletko musamuki ollut oikeasti tekemisissä musiikkiopistojen kanssa parina viime vuosikymmenenä?

taidemusiikinkin opetussisällössä on musiikioppilaitoksissa isoja puutteita tai teoria ja käytäntä eivät kohtaa tosiaan kun markkinamiehet ja akateemisesti korkeasti koulutetut ovat edustavat leiriä, josta todistaa jo se ettei edes suomessa tunneta läheskään kaikkia merkittävimpiä sinfonikkojamme ym. merkittäviä orkesteri ja pienimuotoisten teosten säveltäjiä saati että niiden esittämiseen jollakin tavoin kannustettaisiin ja paneuduttaisiin muutoin kuin salmenhaaran kirjoittaman kansallisromantiikan valtavirta kirjasarjan kautta.
 
sitä ajatellen esim. ylen ohjelmapolitiikkakin on todellista historiaa ja sen suuria linjoja paljolti vääristävä ja lyhyeen ajanjaksoon keskittynyt modernismia suosiessaan vaikka valtaosa säveltäjistämme, joista monien musiikkia ei kuulla lainkaan niiden keskeisyydestä huolimatta, olivat perinteistä tonaalisuutta tai pandiatonisuutta ja vapaatonaalisuutta suosivia ja hyvin harvoin niin moderneja kuin raitio ym. miksi siis kansallisesti arvokasta musiikki-ja kultuuriperintöä pitää kohdella näin kalseasti ettei vaivaiduta valistamaan ja jakamaan tietoa kansallisaarteistamme koko tyylillisen ja kronologisen aikaskaalan ja perspektiivin ulottuvuudelta vaan typistetään kaikki pieneen pisteeseen mielivaltaisesti valikoiden mutta kansallismuseon käsitytöläistaidekokelmaa kuppeineen, kippoineen ja kannuineen, ryijyineen ja röijyineen pitää ehdottomasti vaalia
pyhänä asiana joka kuuluu kaikkien yleissivistykseen ateneumin taidekokoelmasta puhumattakaan. mutta musiikin historian opetus ja valistus on retuperällä, josta siben yliarvostus puhuu karua kieltään.
 
onhan täydellistä idioottimaisuutta kun kourallinen musiikintutkijoita ja eläkkeellä oleva kapu tuntee kaikki tuukkasen, saikkolan fordellin, ikosen, ringbomin, törnen, karjalaisen, meriläisen, bashmaskovin rannan, marttisen ja muitten nerojen sinfoniat mutta suomen kansalle ne ovat kuin suljettu kirja ja salamyhkäisyyden peitossa täysin tuntemattomia mutta malaustailijoidn työt voi katsoa vaikka netistä tai kirjoista näyttelyiden ja museoiden lisäksi. pöljää touhua. musiikki muka kaikkia varten.

No niin vihdoin päästiin asiaan! Havaitsin taas kerran, että vanha viisaus: "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa" pitää edelleen paikkansa. Olen vuosien aikana törmännyt useisiin musiikkiopistossa "pyörähtäneisiin keskeyttäjiin", ja keskusteluissa on käynyt erittäin selvästi ilmi, se että heihin kohdistuneeseen musiikkikasvatukseen on poikkeuksetta kuulunut klassisen musiikin yliarvostus ja samalla populaarimusiikin väheksyntä. Sama asenne ilmenee myös tämän palstan viime päivien kirjoituksissa mm. ilmaisulla: jos sinun musiikin tuntemuksesi rajoittuu Rihannan ym. poptähtien esityksiin jne....
Asian voi myös esittää toistapäin: Mikäli teidän klassikoiden musiikin tuntemus rajoittuu pelkästään Mozart-Beethoven-Bach-Sibelius -akselin piirissä tehtyyn musiikkiiin, ei teillä ole mitään todellista käyttöä nykyajan populaarimusiikin piirissä, varsinkaan ammattilaissektorilla.
Turha kuvitella, että yksinomaan klassisen musiikin opeilla -edes perusopetustasolla- pystytään antamaan todellisia opasteita pop-/jazzmusiikista kiinnostuneille nuorille. Pelkkä perusteemojen "apinoiminen" ei riitä, vaan ilmaisuissa on pyrittävä oikeaan rytmiseen fraseeraukseen, mikä vaatii vielä enemmän jazzmusiikin puolella.
Ehdotan arvon musiikkiopiston opettajat: jättäkää populaarimusiikin opetus sen ammattilaisille, älkääkä menkö "rääppimään", pop-/jazzteemoja, jos ette tunne rytmisiä perusratkaisuja.

Musamukin anagrammi on muuten Sumu-Mika.

musamuki: No niin vihdoin päästiin asiaan! Havaitsin taas kerran, että vanha viisaus: "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa" pitää edelleen paikkansa... ... ...Ehdotan arvon musiikkiopiston opettajat: jättäkää populaarimusiikin opetus sen ammattilaisille, älkääkä menkö "rääppimään", pop-/jazzteemoja, jos ette tunne rytmisiä perusratkaisuja.
 
No missähän ne "populaarimusiikin opetuksen ammattilaiset" perustasolla opettavat jos eivät musiikkiopistoissa, oikein erillisillä pop-jazz-osastoilla. Jos teidän opistossa sitä ei osata niin se on valitettavaa. Suosittelen kuitenkin tutustumaan aiheeseen, jospa se omakin näkemys siitä avartuisi. En mä meidän opistossa havaitse ollenkaan tuollaisia ongelmia mitä sä nyt kaadat täyslaidallisen musiikkiopistoinstituution niskaan. Mutta noista sun viesteistä paistaa muutenkin sellainen katkeruus että en ala arvailla mitä kaikkea sen taakse kätkeytyy.

musamuki: heihin kohdistuneeseen musiikkikasvatukseen on poikkeuksetta kuulunut klassisen musiikin yliarvostus ja samalla populaarimusiikin väheksyntä. Sama asenne ilmenee myös tämän palstan viime päivien kirjoituksissa mm. ilmaisulla: jos sinun musiikin tuntemuksesi rajoittuu Rihannan ym. poptähtien esityksiin jne..
 
Sisälukutaito hoi! Kaikki kunnia Rihannalle, mutta jos ei viitsi tutustua top 40 ulkopuolella olevaan musiikkiin, jää paljosta paitsi.
 
Aito uteliaisuus tutustua monenlaiseen musiikkiin kannattaa. Ever heard of John Coltrane? Tai Five Corners Quintetistä tai Emma Salokoskesta tai Ravelista tai Piazzollasta? Pink Floydista? Maria Schneiderista? Ja Bachista, Beethovenista ja Sibeliuksesta? Oopperasta?
 
Sitte ei enää paina vaa'assa laulajan ulkonäkö tai kaveripiiri joka diggaa jostain tai ei. Voi vaan nauttia kaikenlaisesta musasta.

Ondine: Sisälukutaito hoi! Kaikki kunnia Rihannalle, mutta jos ei viitsi tutustua top 40 ulkopuolella olevaan musiikkiin, jää paljosta paitsi.
 
Aito uteliaisuus tutustua monenlaiseen musiikkiin kannattaa. Ever heard of John Coltrane? Tai Five Corners Quintetistä tai Emma Salokoskesta tai Ravelista tai Piazzollasta? Pink Floydista? Maria Schneiderista? Ja Bachista, Beethovenista ja Sibeliuksesta? Oopperasta?
 
Sitte ei enää paina vaa'assa laulajan ulkonäkö tai kaveripiiri joka diggaa jostain tai ei. Voi vaan nauttia kaikenlaisesta musasta.
 
niin kannattaa sillä läheskään kaikki suomalaiset yleis-,ja postromanttiset-tai modernistiset sinfonikotkaan säveltaiteemme varsin myöhäsyntyisestä kukoistuksesta johtuen, eivät myöskään ole suinkaan siben parasiitteja vaan onnistuivat pysymään useinkin huomattavan vapaana tämän kalkkeutuneen konservatiivin erinomaisen tylsää musiikkia säveltäneen "kansallisneron" stereotyyppisestä kansallisromantiikasta ja klassistisista pyrkimyksistä ja suuntautuivat tyylillisesti paljon enemmän kohti eurooppalaisia ja venäläisiä tyylivirtauksia ja omintakeisuudestaan huolimatta suhteessa siben tyyliin ovat jääneet ikään kuin lehdelle soittelemaan mahtumatta sodan jälkeisen modrenismin kiihkeiden vuosien ohjelmistoon rikastuttamaan musiikkitraditiotamme jatkuvassa uuden etsimisen pakkomielteisessä kehässä ja tulvassa vaikka sarjallisen musiikin valtakausi lyhyeksi sitten jäikin..sibeä pidä vähiten kiinnostavimpina suomalaisina säveltäjinä jonka populaarius kyllä kertoo hänen klisheisen kvasiromanttisuutensa todelliset taiteelliset ansiot jotka jättävät kylmäksi empiirisen sisältölnsä niukkuudeasta johtuen.

Arvoisa sellisti! Epäilen, ettet ole viitsinyt vielä tutustua paremmin pop-/jazzmusiikin kurssitutkinto-ohjelmiin perustasolla, koska väität, että muun ohessa niitä juuri toteutetaan musiikkiopistoissa. Se ei tietämäni mukaan pidä paikkaansa, vaan juuri osittain niiden puuttumisen vuoksi n. 63 000 musiikkiopisto-opiskelijaa keskeytti esim. vuonna 2010 opiskelunsa, ja tämä tilastotieto on fakta.
Otetaan pari esimerkkiä vaikka ensin pianon pop-/jazz -kurssitutkinto-ohjelmasta
perusvaatimustason osalta: entisen kurssitutkintosysteemin mukaan jo 1/3 -tasolla vaaditaan näytekappaleiden lisäksi
( Nykyisin AMK:ssa ns. AMP -opetusmetodi on korvannnut perustutkinnot, sis. samat asiat, +bändisoitto) nelisointujen tuntemus ja 2/3 -tasolla niiden käyttö sointumerkeistä soittaen vapaan säestyksen pohjalta, ja myös perusblues -improvisointi kuuluvat tälle tasolle. Pyydän sinua ystävällisesti ottamaan selvää, sisältääkö opistonne pianonsoiton opetusohjelma nämä osa-alueet.
Odotan vastaustasi, ja sitten jatkaa keskustelua rakentavassa hengessä tästä aiheesta. No hard Feelings!

musamuki: Arvoisa sellisti! Epäilen, ettet ole viitsinyt vielä tutustua paremmin pop-/jazzmusiikin kurssitutkinto-ohjelmiin perustasolla, koska väität, että muun ohessa niitä juuri toteutetaan musiikkiopistoissa. Se ei tietämäni mukaan pidä paikkaansa, vaan juuri osittain niiden puuttumisen vuoksi n. 63 000 musiikkiopisto-opiskelijaa keskeytti esim. vuonna 2010 opiskelunsa, ja tämä tilastotieto on fakta.
 
Hmm, se että 63 000 musiikkiopisto-opiskelijaa keskeyttää opintonsa kuulostaa tuolla tavalla esitettynä siltä, että jokainen niistä on jotenkin huono juttu.
 
Kuitenkin, osa keskeyttäjistä on niitä, jotka vaan lopettavat harrastuksen muista syistä kuin siitä että opetetaan mielestäsi väärää musaa tai huonosti. Aika monella jantterilla on monta harrastusta joista joku sitten kasvaa niin isoksi että muita harrastuksia karsitaan. Sitten on niitä jotka on laitettu musiikkiopistoputkeen muskari-iässä, enemmän siksi että vanhemmat haluaa kuin että lapset itse haluaisivat, ja menevät siinä putkessa aikansa kunnes haluavat itse suunnata harrastusenergiansa johonkin muuhun. Sitten on niitä jotka lopettaa just vähän ennen perustason (vanha 3/3) suorittamista ilman että aiheeseen liittyy mitään dramatiikkaa. Sitten on tietysti joitakin jotka haluaa soittaa jotain muuta kuin klasaria ja lopettaa klasariopistossa. Mutta lopettaa sitä porukkaa popjazz-puolellakin. Minulla on oman kokemukseni perusteella vahva käsitys siitä että tulkitset Musamuki aika värittyneesti näitä tilastofaktojasi.
 
musamuki: (Nykyisin AMK:ssa ns. AMP -opetusmetodi on korvannnut perustutkinnot, sis. samat asiat, +bändisoitto) nelisointujen tuntemus ja 2/3 -tasolla niiden käyttö sointumerkeistä soittaen vapaan säestyksen pohjalta, ja myös perusblues -improvisointi kuuluvat tälle tasolle.
 
Kyllä tuolla Ammattikorkeakoulussa (AMK) pitää olla nämä sisällöt jo hallussa ennenkuin yrittää edes pyrkiä sinne. Ellet sitten puhu pediopetuksesta jossa ymmärtääkseni ei AMP-metodia ole vielä ollut käytössä, ellei sitten ole ihan tuore lisäys josta en vaan ole kartalla. Sulla meni tässä kohden kyllä ammattiopetus ja perusopetus sekaisin.
 
Kuulostat siltä, että kun opetussisältöihin laitetaan nelisoinnut tai improvisointi, homma on automaattisesti jotenkin parempaa kuin jos olis kolmisoinnut ja kenraalibasso. Toki improvisointitaito on mainio työväline muusikolle, mutta improvisointikyky ja uloskirjoitetun stemman elävä tulkinta eivät ole taitoja joita kannattaa laittaa vastakkain ja arvottaa paremmuusjärjestykseen. Molemmista on hyötyä, ja kyllä popjazzareilla on oikeasti parannettavaa juurikin esimerkiksi tuossa uloskirjoitetun asian tulkitsemisessa elävästi. Joten molempi parempi.
 
Pyydän sinua ystävällisesti ottamaan selvää, sisältääkö opistonne pianonsoiton opetusohjelma nämä osa-alueet.
Odotan vastaustasi, ja sitten jatkaa keskustelua rakentavassa hengessä tästä aiheesta. No hard Feelings!
 
No mitäs jos sellistin työpaikalla pianonsoiton opetusohjelma ei ole mieleisesi. Todistaako se sitten yhtä tai toista? Mitäs sitten jos tässä kyseisessa opistossa ei opeteta popjazzia mutta silti oppilaat viihtyykin ... eihän se voi olla mahdollista, eihän?
 
Huomaan että koet sinulle esitetyt vasta-argumentit klassisen musiikin tai sen koulutuksen puolustamiseksi. Siksi mainitsenkin vielä tähän loppuun, että itse olen enemmän popjazzari kuin klasari (vaikken yhtä ainoaa lippua halua kantaakaan) ja työhistoriani vuoksi omaan kohtuullisen hyvän näköalan "aidan molemmille puolille" niin opetuskuvioissa kuin musiikintekijänä. Eli en puolusta klasareita tai poppareita itseisarvoisesti, vaan yritän puolustaa kiihkotonta ja asiaa laajemmin tarkastelevaa näkökulmaa.

megatherium: sibeä pidä vähiten kiinnostavimpina suomalaisina säveltäjinä jonka populaarius kyllä kertoo hänen klisheisen kvasiromanttisuutensa todelliset taiteelliset ansiot jotka jättävät kylmäksi empiirisen sisältölnsä niukkuudeasta johtuen.
 
Sori tämä on off topic -kysymys megalle. Mitä pidät Siben Norden-laulun harmoniasta?

DrDominant ymmärsit minut hieman väärin, sillä kysymyshän oli nimenomaan siitä, että minulle esitettiin väite, jonka mukaan klassisen musiikin opetuksen ohella myös populaarimusiikin perustason opettajat toimivat musiikkiopistoissa.
Väitin, ettei näin asia ole, siksi toin yhden käytännön esimerkin.
Yleisesti ottaen ongelma on siinä, ettei useimmat musiikkiopistot maassamme juurikaan välitä populaarimusiikin todellisesta kehittämisestä, vaan ehkä joissakin järjestetään näennäisesti jotakin sen suuntaista.
Pop-/Jazz -konservatorion rehtorin teettämän (muutama vuosi sitten)kyselyn perusteella vain n. 9 %:ssa musiikkiopistoissa on jotakin marginaalista kevyen rytmimusiikin opetusta. Nykyajan musiikkielämän painopiste huomioiden se on liian vähän, musiikkitoimintaa tulee yhteiskunnan varoin kehittää kaikilta osin, eikä vain perinteisen klassisen musiikin osalta. Ovathan populaarimusiikin tekijät, esittäjät ja kuuntelijat myös veronmaksajia. Uskon vakaasti siihen, että jos koko taiteen perusopetus uudistetaan ja populaarimusiikin opetus saadaan mukaan, niin se nostaa musiikkielämän ihan uudelle tasolle. Se on kaikkien etu.