Klassinen ›

mitenköhän tarkasti jousisoittimien soittajat (orkesteri tason) saavat äänet kohdallaan keskivaikeassa soitossa ?

mitenköhän tarkasti jousisoittimien soittajat (orkesteri tason) saavat äänet kohdallaan keskivaikeassa soitossa ?
 
Ammattilaiset saavat kyllä kohdalleen, yleensä.

Ammattilaiset saavat kyllä kohdalleen, yleensä.
 
1 hertsin tarkkuudella ? 2 ?

1 hertsin tarkkuudella ? 2 ?
 
No tämähän on kovin suhteellista. Jousisoittimillahan ei ole tarkoitus soittaa hertsilleen tasavireisesti. Puhtauteen siis vaikuttaa mm. se, että mitä muu orkesteri soittaa juuri sen äänen kohdalla, mikä sävel tulee seuraavaksi ja mistä sävelestä tälle sävelelle on tultu. Sekin vaikuttaa, jos kokoonpanossa on mukana piano tai muu tasavireinen soitin. Tähän ei siis voi vastata mitään hertsimäärää.

Prlööp. Maailman vähiten oikein ja eniten väärin ymmärretystä soitinperheestä taas kirjoitellaan mitä sattuu.
 
Säkkipilli EI ole mikään pussinokkahuilu. Siellä on sisällä ruokolehdykkä niissä pilleissä. Mualimassa on pillejä varmaan noin sataa erisorttia, joten löytyy kyllä kovvoo ja hiljoo soipia. Ruotsalainen esimerkiksi ei ole tavattoman kovaääninen ellei sitä sellaiseksi virittele. Eipä järin kaameaääninen sotakone ole irkkujen uilleann pipekaan.
 
En sanoisi, että vaikea, mutta inhottava. Se puhaltaminen käy kuulemma urheilusta eli ilmanpaine pitäisi saada pidettyä tasaisena tai vire heittää. Ja soundi on sitten kova eli naapurisopu on mennyttä ja luultavasti itsellekin saa päänsäryn. Mutta teknisesti tuo soitin on yksinkertainen; puhalletaan ilmaa pussiin ja painetaan pussista ilmaa urkupistettä soittavalle putkelle ja miksolyydiselle nokkahuilulle.
 
Ja tavallaan vaikein soitin on mikä tahansa semmoinen, jota saa yksin soitella, kun soittokollegoita ei löydy koko maasta. Siis meinaan, että se veljeskunta elikäs sosiaalinen puoli puuttuu: ei ole ketään kenenkä kanssa jamitella, resuneerata, kinata teknisistä hilavitkuttimista jne.

Viulua yleensä sanotaan vaikeaksi soittimeksi, koska siinä ei ole otelaudassa nauhoja. Mitenkäs sitten sellot ja kontrabassot? Niissäkään ei ole nauhoja, mutta silti niitä ei yleensä mainita. Johtuuko kenties siitä, että viulu on enemmän melodia soitin, ja kontrabasso soittaa rytmiä? Tosin kontrabassollekin varmasti löytyy todella vaikeita juttuja soitettavaksi.
 
Itse Kontrabasistina voisin sanoa tuohon, että sävelpuhtaus, rytmit ja tekniikat vaativat kyllä paljon harjoittelua. Sitten kun on oppinut niin helppoahan se on.

No kaikissa soittimissa on omat vaikeutensa!! :)

No kaikissa soittimissa on omat vaikeutensa!! :)
 
Totta

Yleensä "helpot" soittimet ovat loppu pelissä ne vaikeammat. (Esim. Rummut & Piano)

Eiks se oo niin yksinkertaista, että oli soitin mikä tahansa, sen käyttö viedään "inhimillisen" suorituskyvyn äärirajoille eli huippujen tason saavuttaminen millä tahansa soittimella on yhtä vaikeaa.

Eiks se oo niin yksinkertaista, että oli soitin mikä tahansa, sen käyttö viedään "inhimillisen" suorituskyvyn äärirajoille eli huippujen tason saavuttaminen millä tahansa soittimella on yhtä vaikeaa.
 
Näinpä juuri. Toisissa soittimissa vain se aloituskynnys on matalampi kuin toisissa.

Näinpä juuri. Toisissa soittimissa vain se aloituskynnys on matalampi kuin toisissa.
 
Jep, ja esim. pianosta nyt on ylipäätään helpompi saada siedettävä ääni ensiyrittämällä kuin vaikkapa trumpetista tai viulusta, muttei siitä pidä tehdä sitä johtopäätöstä että se olisi helpompi soitin kaiken kaikkiaan.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että vetopasuuna ei ole ihan sieltä helpoimmasta päästä... Käyrätorvi taitaa olla myös puhaltimista aika vaikea hallita sujuvasti.

Tähän aiheeseen ei ole ratkaisua!

Semmoisella soittimilla on helpompi päteä, jonka soittajia ei ole montaa maailmassa, mutta taas vaikka loistavia kitaristeja/pianisteja/viulisteja etc...On perkeleesti, joten sieltä sumasta on vaikea erottua.
 
Mutta joo, joku tuossa mainitsi että kun mennään sinne inhimillisille suorituskyvyn rajamaille niin helppoa ei ole triangelinkaan soitto.

Claveshan on kaksi puukapulaa, joita lattarimusiikissa hakataan vastakkain.
Voisi kuvitella että helppoa, mutta kun kuubalainen alan ammattilainen esitteli mulle, miten sillä otetaan erilaisia ääniä ja miten sitä perusrytmikuviota varioidaan, osoittautui huomattavasti vaikeammaksi/monimutkaisemmaksi soittimeksi kuin ikinä olisin voinut kuvitellakaan.

Pakko on kyllä kunnioittaa vaikkapa lyömäsoittimien ammattilaisia. Itse jouduin yhdessä projektissa niitä soittelemaan ja totesin että ne ovat todella haasteellisia. Esim claves ja marakassit, rytmimuna yms. on loppujenlopuksi aika hankalia.
 
Hankalin on kuitenkin ehkä ihmissääni.Laulutunnit tuntuvat joskus siltä kun koittaisi ajaa yksipyöräisellä takaperin jonglööraten ja vihellellen porilaisten marssia yhtäaikaa.
Klassisessa laulussa ei riitä pelkkä nuotinluku ja oikea sävel. Kun ääni halutaan oikeanlaiseksi täytyy hallita kehoja, päätä, kasvoja , kurkkua, hengitystä ja vielä muistaa että mitäs tässä nyt oltiin laulamassa. Ja tietenkin täytyy ääntää hyvin ja tulkita. Ja vaikka osaisi nämä niin voi silti kuulostaa kammottavalta. Ja vaikka ei kuulostaisikaan niin voi lyödä koko homman paskaksi vaikka saamalla tulehduksen kurkkuun, flunssan tai vaikkapa vetämällä röökiä.
Taidanpa aloittaa käyrätorven soiton.

Kunniaa wewwielle!

Vaikein on se,jota ei osaa......kikkelis kokkelis....

luulisin, että urut ovat aika vaikeat soittaa... Kun pitää kuitenkin hallita sekä käsien että jalkojen koordinointi. Hieman sivusta seuranneena nostan hattua urkutaiteilijoille.