Klassinen ›

Onko klassinen mielestänne kylmää vai kuumaa musiikkia, siis cool-vai hot-music?
 
kerran minulle nimittäin kävi sillä tavalla, että kaverini luona kylässä ollessani hän soitti jotakin harvinaista oopperakööriä ja minä innostuin sängyllä maatessani hytkimään kuin mikäkin huru-ukko sätkynukke musiikin rytmissä. Taisinpa mennä musiikista niin sekaisin päästäni, että yritin jalallani jopa vetäistä kaverini pöksyjä kinttuihin.
 
Voiko siis tämän perusteella väittää, että klaasinen on liiankin kuumaa musiikkia, ainakin minun korvilleni, kun se saa ihmisen tällä tavalla pois tolaltaan, vai onko ilmiöön kenties olemassa luonnollisempikin selvitys?

Taidemusiikki on hot. Niin se vaan on.

Minulla taasen on tapana musiikkia välillä kuunnellessani johtaa sitä CD:ltä kuin paraskin kapellimestaridebytantti ikään tai tanssahdella soreasti ja sirosti Schubertin ihastuttavien valssien keinuvassa rytmissä, kuin jokin ballerina, vaikkakin kooltani olen siinä määrin jykevä, että varsin koomiselta tuo jonkin ulkopuolisen silmään varmastikin näyttäisi, jos sattuisi näkemään. Musiikilla ja sen avulla tapahtuvalla liikunnalla kuitenkin kiistattomasti on kokonaisvaltaisen inspiroiva vaikutus ihmiseeen, niin mentaalisesti ihmismieleen kuin fyysisestikin tämän kehoon vapauttaen positiivista energiaa ja endorfiineja. mielihyvähormoheja, joilla on terveyttä edistävä vaikutus, psyko-fyysiseen kokonaisuuteen nimeltä homo sapiens.

Kaikista musiikin elementeistä juuri rytmin on todettu vaikuttavan ihmiseen kaikista voimakkaimmin, joten se ainakin vaikuttanee otolliseen mieleen hyvinkin intensiivisesti, aiheuttaen jopa primitiivireaktioita.

Kaikista musiikin elementeistä juuri rytmin on todettu vaikuttavan ihmiseen kaikista voimakkaimmin, joten se ainakin vaikuttanee otolliseen mieleen hyvinkin intensiivisesti, aiheuttaen jopa primitiivireaktioita.
 
Se voi saada aikaan myös kielteisiä tuntemuksia, mikäli musiikissa harmoniset, melodiset ja rytmiset ainekset ja elementit eivät ole tasapainossa voimakkaasti korostuneen rytmiikan vuoksi, kuten minun kohdallani vaikkapa Stravinskyn monien balettien, joissa iskutus vaihtelee mitä erilaisimmin tavoin, tai mono-rytmisen barokki-jenkan sekä Rossinin alkusoittojen tasaisen marssi-hölkän, kohdalla on laita. Tämänkaltaisia vieroksuvia tuntemuksia saa minussa toisinaan aikaan myös Beethovenin ydinmotiivina käyttämä simppeli rytmikuvio V-sinfonian tapaan.