Aihe: Ovatko tunnetut säveltäjänimet maineensa ansainneet? 1 | |
---|---|
![]() 31.08.2025 22:26:26 (muokattu 31.08.2025 23:45:58) | |
Onko kaikille tuttujen ja kuuluisien säveltäjänimien luoma säveltaide ehdottomasti ja jäännöksettä aina mittaamattoman suuren maineensa veroista varsinkin viime vuosisadan säveltaidetta ajatellen? Onko jokainen nimikuulu säveltäjä itse oikeutetusti säveltäjähierarkiassa automaattisesti nimettömämpien säveltäjien yläpuolella musiikkinsa väitetyn epäämättömän laadukkuutensa ansiosta, vai lepääkö heidän valtaisa maineensa valtaosaltaan joidenkin muiden kuin vain puhtaasti musiikillisten ansioiden varassa? Aikojen saatossa tunnetuimpienkin säveltäjien arvostukset kyllä vaihtelevat jonkin verran, mutta monien kansainvälisessä säveltäjävertailussa täysin noteeraamatta jääneet nimet saattoivat olla hyvinkin ammattitaitoisia ja päteviä, ja jopa omassa maassaan joskus menestystä ja hyvää kritiikkiäkin saaneita nimiä, joilta vain sattuu puuttumaan laajalle levinnyt kansainvälinen maine, sillä monet heistä vaikuttivat uusimpia musiikillisia suuntauksia ajatellen mahdollisesti myöhäsyntyisinä tyylinsä edustajina, herättämättä huomiota tyylillisinä uudisraivaajina, jotka olisivat shokeeranneet yleisön modernistisilla ja vallankumouksellisilla pyrkimyksillään, kuten esim. Schönberg tai Stravinsky, tai eivät toimineet keskeisillä Euroopan sydämessä sijaitsevissa musiikkikeskuksissa ja tulleet laajojen kansankerrosten ja laajan yleisön tietoisuuteen, vaan olivat väestöön nähden pienten ja maantieteellisesti syrjäisten maankolkkien kasvatteja, joiden maine säveltäjinä ei voinut levitä laajalle, tai sitten he suosivat sävellysmuotoja, kuten uusklassista tai postromanttista sinfoniaa, josta aika oli ajanut jo ohitse anakronistisena teosmuotona, eikä sille ollut enää tilausta atonaalisuuden ja nurkan takana olleen darmstadilaisen serialismin ja Stockhausenin aikana, tai sitten yleisö oli niin mieltynyt loisteliaaseen ranskalais-venäläiseen tai Richard Straussin orkestrointitaitoon perustuneisiin orkesteriteoksiin ja kaikki muut säveltäjät jotka eivät täyttäneet näitä kriteereitä orkestroinnin osalta unohdettiin varsin äkkiä tai eivät saaneet ohjelmistossa jalansijaa, vaikka Tolosen Arabeskien avausosassa kritiikki kuuli viitteitä Straussin häikäisevästä orkesterin käsittelystä ja suomessa suurta suosiota nauttiva Uuno Klamihan oli myös tunnettu Ravelin ja Stravinskyn vaikutuksesta, mutta lienee hänkin muualla suhteellisen tuntematon nimi, ja esim. Englannissa esitetty Merikannon sinfonisen fantasian luultiin olevan Skrjabinin plagiointia, ennen kuin kritiikki huomasi sen originelliuden ja Pylkkäsen niinikään siellä esitetty impressionistinen teos Ultima Thule ei saanut yleisön ymmärtämystä tai suosiota osakseen ranskalaisista orkesteriväreistä huolimatta ja Erkki Länsiö väänsi sen nimestä ivamukaelman muotoon ultima tulee kritisoidessaan sitä vuosisadan vaihteeseen liittyvästä tyylillisestä anakronismista. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
![]() Maanantaina 16:45:48 (muokattu maanantaina 19:01:52) | |
Säveltaiteen kannalta on problemaattista, että säveltäjät joiden musiikki ei perustu, kuten Stravinskylla minkään ihmisen enemmän tai vähemmän syvien sieluntilojen ilmentämiseen, sillä Stravinsky ei ollut tunteva säveltäjä, vaan hän pyrkii pinnallisten, mekaanisten ja rytmiä korostavien efektien tavoittelun keinoin eksyttämään kuulijan musiikin alkuperäisestä tunneilmaisuun tähtäävästä funktiosta. Problemaattisuus perustuu siihen että tällaiset säveltäjät vievät ohjelmistoaikaa syvemmin tuntevilta ja lahjakkaammilta, ja jopa täysin unohdetuilta säveltäjiltä, loistelias orkestrointi ei kompensoi sisällön puutetta, sen lisäksi että Glenn Gouldin mukaan Stravinsky käyttää sinfoniassaan ja Pulcinellassa uusklassismin alkuperäistä tarkoitusta väärin. Esim. Saikkolan Traagisesta sinfoniasta kaatuneiden aseveljien muistolle kritiikki kirjoitti: Melodia on Saikkolan valtti. Saikkolan musiikki soi ja todistaa joka tahdissaan aidon muusikon ajattelutapaa. Mutta varsinaisesti tulin pohtineeksi miten on mahdollista että tyrmäävän kritiikin eräältä arvostelijalta eräästä varhaissinfoniastaan lyyrisessä ekspressionismissaan, Yle Arkisto, saanut Fordell sai jo seuraavasta sinfoniasta kirjan mukaan suuren menestyksen kritiikkiin ylistämänä, ja hän koskettaa tunteitani väkevämmin kuin Stravinsky milloinkaan, jonka melodiikka on persoonatonta ja mekaanista. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)