Klassinen ›

Lionel Salter sanoo Suuret säveltäjät kirjassa, että Deliusin oopperat eivät milloinkaan menestyneet näyttämöllä, mutta ne sopivat hyvin levytettäväksi.
 
Engelbert Humperdinckin aikalaiskuvauksen perusteella Deliusin ehkä menestyksekkäin ooppera, Maalaiskylän Romeo ja Julia, saavutti kuitenkin jonkinlaista yleisön suosiota aikanaan, kun se esitettiin muistaakseni saksassa ja Hannun ja Kertun säveltäjä oli vaikuttunut eritoten oopperan eräästä yksittäisestä näytöksestä
.
Hankin joskus Deliusin musiikkia fanittaessani kaikki hänen oopperatkin CD-levyillä mm. BBC:n sinfoniaorkesterin esityksinä, vaikkei Deliusin oopperoita usein edes näyttämöillä esitetä draamallisten puutteiden vuoksi, minkä vuoksi niiden levyttäminen tuntuu ihmeelliseltä, jos pohtii sitä, ettei eräiden draamallisesti paljon vahvempien suomi säveltäjienkään oopperoita levytetä synnynnäisestä musiikkidramaatikkoudesta huolimatta senkään edestä.
 
Siispä hatun nosto briteille, jotka ymmärtävät hyvän musiikin päälle, vaikkei se näyttämöllä toimisikaan.
 
Magic Fountain, Taikalähde, oopperassa on silti vaikuttaviakin episodeja, alus myrskyävällä merellä, intiaanit ja räme.
 
Briteillä lienee intohimoinen asenne säveltaiteen suurmiehiä kohtaan.
 
Muuten ei olisi selitettävissä, että kaikkein epätyydyttävinkin näyttämömusiikki, musiikillisesta kauneudesta huolimatta, herättää näin paljon kiinnostusta, että Deliusin oopperatuotanto on kaikkineen tullut levytetyksi.
 
Ehkä syynä suomen kaltaisen oopperamaan äänilevy-yhtiöiden kiinnostuksen vähäisyyteen menneisyyden menestysoopperoitakin ajatellen on se, ettei niitä sponsoroida säätiöiden taholta riittävästi ja usko niiden menekkiin on olematon, kun Britanniassa vähemmälle huomiollekin jäänyt oopperataide on tullut levytetyksi juurikin ehkä rahakkaamman sponsoroimisen vuoksi ja sikäläinen säveltaide löytää suomen oloihin verrattuna laajemman yleisön.
 
Äänilevybisnes kun lienee siellä siten kaupallisesti tuottoisampaa ja siksi niitä Deliusin oopperoita myös levytetään.
 
Käsittääkseni Delius on ollut varsin suosittu säveltäjä siellä mm. hänen musiikkinsa erään suuren esitaistelijan Beechamin työn tuloksena, vaikkei Deliusin musiikkia muualla paljon esitetäkään.
 
Suomessa läheskään kaikki näyttämölläkään menestyneet oopperat eivät ole tulleet levytetyksi.
 
Esimerkkeinä Launiksen Kullervo, miksei Seitsemän veljestä, jonka lauluosuuksia Sibelius piti kiinnostavina, Launiksen esittämätön, mutta painokkain ooppera Jehudith, Marttisen Päällysviitta ja Pylkkäsen tuntematon sotilas.
 
Myös monet muut Pylkkäsen oopperat saivat tunnustusta, mm. Varjo ooppera täysipainoisuudestaan.

megatherium: Esimerkkeinä Launiksen Kullervo, miksei Seitsemän veljestä, jonka lauluosuuksia Sibelius piti kiinnostavina,
 
Mulla on Seitsemän veljestä dvd teatterisovituksena, pitäis katsoa joskus kunnolla.
 
https://www.prisma.fi/tuotteet/1005 … 67/seitseman-veljesta-dvd-100599167

Prophet: Mulla on Seitsemän veljestä dvd teatterisovituksena, pitäis katsoa joskus kunnolla.
 
https://www.prisma.fi/tuotteet/1005 … 67/seitseman-veljesta-dvd-100599167
 
Se lienee kuitenkin vain näytelmän eikä oopperan muodossa? Tauno Marttisellakin on ammoisina aikoina TV:ssäkin esitettyjä TV-oopperoita tuotannossaan, joista olen nähnyt vain katkelmia Facebookissa. Näitä ovat mm. Kihlaus ja Lea ym.

Vanhassa Hesarissa ysäriltä oli Marttisen haastattelu, jossa tämä kertoi rakentaneensa oopperaansa 7 veljestä suurine kuoroineen, baletteineen, solisteineen ja orkestereineen pala palalta kuin Iisakin kirkkoa ja ihmetteli sitä, että kaikki vanha unohdetaan uuden vuoksi, kun toimittaja kertoi artikkelissa, että 1970-luvulla ilmestyi uusia suomalaisia säveltäjiä säveltaiteen näyttämölle oopperoineen, ja Marttisen oopperat jäivät unohduksiin, vaikka itse sanoisin, etteivät ne suinkaan olleet sen vanhanaikaisempia, kuin monet ns. karvalakkioopperatkaan yms., vaan niiden hahmot saattoivat perustua sävelriviin dodekafonisen sävellystekniikan mukaisesti tai sen synteesinä.
 
Vaikka kuulin otteen TV ooppera Leasta, niin en olisi monoäänityksen perusteella sävytykseltään herkkäsointisen ja tunnelmaltaan salaperäisen alkusoiton fragmentin nojalla uskonut sitä kritiikin luomaa käsitystä, jonka mukaan oopperassa on kuvausvoimaisia orkesterivärejä ja orkestraalisia efektejä, omaleimaista mystiikkaa, näyttämömusiikkina oivallisia teemoja ja tunnelmaa luovia sävelkulkuja aarioiden muodostuessa oopperan kohokohdiksi, ja joista varsinkaan nimihenkilön aaria ei kritiikin mukaan jättänyt ketään kylmäksi.
 
Joaksen roolin esittäjä Enkola lauloi roolinsa muhkein äänenpainoin kantaesityksessä dramaattisia efektejä säästelemättä ja näyttämötoiminnaltaan niukan ja oratoriomaisen oopperan toiminnaltaan vaikuttavimpiin numeroihin kritiikin mukaan kuului Aramin ja Joaksen taistelu, kun sen sijaan kvartetosta, jousten sähisevien kromaattisten kuvioiden viedessä voiton laulajista, ei esitysolosuhteista johtuen saanut äänimassasta mitään selvää.
 
Lampisuo valoi Aramin aariaan lämpöä ja hartautta.
 
Kivinen lauloi Rubenin roolin asiaan kuuluvalla primitiivisyydellä.
 
Lahtisen äänellisesti suvereeni ja teosta näyttämöllisesti kannatellut suoritus Sakeuksena aloitti oopperan tapahtumat lupaavasti. Tosin Sakeuksen laskiessa penninkejään mm. celestan kilinän säestyksellä oli hiukan naiivi efekti.