Klassinen ›

Kertokaas orkesteriammattilaiset näkemyksenne minuakin kauan askarruttaneeseen pähkinään koskien Schumannin soitinnustyylin paksuutta ja pitääkö paikkansa väite, että hänen sinfonioitansa vaivaa krooninen flunssaepidemia suhteessa niiden sointiin; nimittäin, että ne eivät monien kapellimestarienkaan mielestä soi itsestään siinä muodossa kuin säveltäjä teoksensa kirjoitti, vaan ne vaativat teknisesti taitavan kapellimestarin auttavaa ja hellää kätilön ja plastiikkakirurgin kättä, ennen kuin niiden kauneusarvot pääsevät täyteen kukoistukseensa soitinnuksen ohennuksen ja kauneuskeikkauksen myötä.
 
Käsittääkseni osa totuudesta on kuitenkin siinä, että koska Schumannin nero oli puhtaasti olemkseltaan lyyristä laatua, häneltä puuttui arkkitehtonista silmää ja suunnittelukykyä, eivätkä monumentaaliset rakenteet profiloituneet eli luontuneet hänen säveltäjäluonteelleen alkuunkaan; ts. ne eivät ollleet hänen heiniään.
 
Ja näkisinkin, että tämä on hänen vakavin puutteensa arvioitaessa hänen sinfonisia teoksiaan, joiden teemat tuntuvat olevan irrallisia ja rapsodisia katkelmia nakertaen teosten arkkitehtonista uskottavuutta ja yhtenäisyyden sekä orgaanista kehityksen tuntua teosten kokonaismuotoa palvelevan rakenteellisen suunnittelun kannalta probleemia tarkasteltaessa.

Jaa-a, en ole itse soittanut yhtään Schumannin sinfoniaa joten en osaa oman kokemuksen perusteella sanoa. Ostin hiljattain sinfonioiden kokonaislevytyksen, täytyypä kuunnella ajatuksen kanssa. Ykkösen ehdin siitä jo joku päivä sitten kuunnella, mutten pistänyt merkille mitään erityisen huonosti soivaa. Ehkä Schumannin suuremmat ansiot ovat kuitenkin piano- kuin orkesterimusiikin saralla. Onhan hänen sellokonserttonsa orkesteriosuuttakin kovasti aina kritisoitu, vaikka hieno teos kokonaisuutena onkin.

Jaa-a, en ole itse soittanut yhtään Schumannin sinfoniaa joten en osaa oman kokemuksen perusteella sanoa. Ostin hiljattain sinfonioiden kokonaislevytyksen, täytyypä kuunnella ajatuksen kanssa. Ykkösen ehdin siitä jo joku päivä sitten kuunnella, mutten pistänyt merkille mitään erityisen huonosti soivaa. Ehkä Schumannin suuremmat ansiot ovat kuitenkin piano- kuin orkesterimusiikin saralla. Onhan hänen sellokonserttonsa orkesteriosuuttakin kovasti aina kritisoitu, vaikka hieno teos kokonaisuutena onkin.
 
Lauluista ja sykleistä, kuten Dichterliebe puhumattakaan, jotka ovat keskeisintä Schumann-ohjelmistoa, vaikka en niitä kuuntelekaan milloinkaan.

Lauluista ja sykleistä, kuten Dichterliebe puhumattakaan, jotka ovat keskeisintä Schumann-ohjelmistoa, vaikka en niitä kuuntelekaan milloinkaan.
 
Juu laulut ovat toki myös tärkeitä. Mutta siteeraan taas sitä kuuluisaa Busonin lausumaa, jonka mukaan tärkeimmät Beethovenin jälkeisen ajan pianosäveltäjät ovat Schumann, Brahms, Liszt, Chopin ja Alkan. Eli kyllä Schumannin pianotuotanto silti taitaa olla sitä painokkainta antia. Esim. Sinfoniset etydit on minusta valtavan hieno teos.

Juu laulut ovat toki myös tärkeitä. Mutta siteeraan taas sitä kuuluisaa Busonin lausumaa, jonka mukaan tärkeimmät Beethovenin jälkeisen ajan pianosäveltäjät ovat Schumann, Brahms, Liszt, Chopin ja Alkan. Eli kyllä Schumannin pianotuotanto silti taitaa olla sitä painokkainta antia. Esim. Sinfoniset etydit on minusta valtavan hieno teos.
 
Muttei koknaisuudessaan, jollaisessa muodossa sitä harvoin kuulee. Nyt valkeni samalla päivä tähänkin risukasaan sen puolesta, miksi Schubert ja schumann sotketaan ja konvergoidaan joskus toisiina: syynä lienee se, että niin kuin hyvin tiedetään, Schumannin musiikki ei kirjojen mukaan standardiakustiikassa soi itsessään spontaanisti ilman pientä asiaankuuluvaa retusointia ja on siksi ymmärrrettävää, että kohdatessaan sellaisen kappaleen, joka tekee tästä yleispätevästä säänöstä poikkeuksen ja samalla vahvistaa edellisen, tulee kuulija välttämättä yhdistäneeksi sen johonkin muuhun, tässä tapauksessa Schubertin persoonaan; kun runous ja laulu käväisivät hetken tässä maailmassa ne otibvat ihmishahmon Schubertin persoonassa. (D F-D)

Muttei koknaisuudessaan, jollaisessa muodossa sitä harvoin kuulee.
 
No joo, se tiivistetty versio pysyy kieltämättä paremmin kasassa. Itsekin olen tuon alkuperäisen kuullut ja on siellä vähän tyhjänpäiväisempääkin joukossa.

Kertokaas orkesteriammattilaiset näkemyksenne minuakin kauan askarruttaneeseen pähkinään koskien Schumannin soitinnustyylin paksuutta ja pitääkö paikkansa väite, että hänen sinfonioitansa vaivaa krooninen flunssaepidemia suhteessa niiden sointiin; nimittäin, että ne eivät monien kapellimestarienkaan mielestä soi itsestään siinä muodossa kuin säveltäjä teoksensa kirjoitti, vaan ne vaativat teknisesti taitavan kapellimestarin auttavaa ja hellää kätilön ja plastiikkakirurgin kättä, ennen kuin niiden kauneusarvot pääsevät täyteen kukoistukseensa soitinnuksen ohennuksen ja kauneuskeikkauksen myötä.
 
tätä kutsutaan mammuttilauseeksi peruskoulussa

tätä kutsutaan mammuttilauseeksi peruskoulussa
 
Vähänkömpelöltä se minustakin kuulostaa; en ehtinyt vain oikein hiomaan sitä mitä suurimmassa kiireessä kirjoittaessani sitä päätäpahkaa kuin Mozart d-molli konserttonsa rondoa, jossa edes 16-osien? palkit eivät vinksahtele ketaakaan ja on slti kalligrafinen mestariteos. Hei, miksi Sibeliuksen 3. sinfonian ensiosan jousien 16-osakuvot vaikuttavat niin kuluneilta ja staattislta, ilman orgaanista ja eteenpäin pyrkivää sinfonista kehitystä ja tonaalista liikettä?Eivätkö taidot vielä riittäneet?