Klassinen ›

Huumori, joka sinällään on kovia kokenut sana, oli Mozartin kohdalla hurjaa ja kesytöntä infantiileine kakkavitseineen, jotka oli suuren hengen välttämätöntä kontrapunktia hengen ylivoimaisuutta vastaan.
 
Eikä Schubertkaan suinkaan mikään huumorintajuton veikko ja tosikko ollut hänen sairauden varjostamista viimeisten vuosiensa henkilökohtaisesta murheestan ja tragediastaan huolimatta, joka löi leimansa valtaosaan hänen myöhäisestä tuotannostaan.
Jossain määrin se oli jopa sukua Mozartin Ritari sianhäntä-tyyppisille itseironisille ja paavillisia arvonimiä parodoiville leikillisille ilmauksille ja sutkauksille;
 
Nimittäin 16-vuotiaana koulutovereilleen säveltämänsä viehättävän puhallinokteton D 72, F-duuri, käsikirjoitukseen, (josta valitetavasti on säilynyt meidän päivimme saakka täydellisinä vain menuetto kaksine trioinen ja hilpeä rondofinaali , josta voi onkia esille jonkun Haydnille tyypillisin rytmikuvion), Schubert lisäsi vitsikkään reunahuomautuksen kuvaillen itseään KIINALAISEN NANKINGIN HOVIN KEISARILLISEKSI MUSIIKILLISEKSI NEUVONANTAJAKSI. Tämän lisäksi hän usein huvitti ystäviään viheltelemällä laulujaan kamman läpi tai esittämällä oopperan mielettömyyksiä pianolla vahvasti karrikoituna.
 
Mitäs muita humoristeja tulee mieleenne tai sellaisista kertovia anekdotteja?

Keitä nämä säveltäjät olivat? Joku viikinkeihin verrattava ryhmä?

Otsikostasi saisi sellaisen kuvan, että säveltäjät ovat jo kuolleet sukupuuttoon. Toivottavasti et kuitenkaan näin ajattele.

Jostain syystä koen Lisztin toisen unkarilaisen rapsodian toisen osan "Friskan" hyvinkin humoristiseksi.

Kun ei tunne montaakaan säveltäjää henkilökohtaisesti, niin täytyy etsiä sitä huumoria niistä sävellyksistä. Näin ollen mieleen tulee ekana ainakin C. Saint-Saëns, joka Eläinten karnevaaliinsa lainasi mm. Offenbachin kuuluisaa Cancania, hidastaen sen tempon aivan absurdin matelevaksi kuvaamaan - niin, mitä muuta kuin kilpikonnia. Samaan eläimiä kuvailevaan sarjaansa hän otti myös pianistit yhdeksi tylsiä sormiharjoituksia jankkaavaksi lajikseen. Myös kontrabasson kuvailemaan Elefantti-osaan on lainattu jotain "vakavaa" teosta, mutten muista mikä se oli. Ei ihme, että säveltäjä kielsi teoksen esittämisen ja julkaisun elinaikanaan (lukuunottamatta Joutsen-osaa) peläten sen aiheuttavan peruuttamatonta vahinkoa hänen imagolleen vakavasti otettavana säveltäjänä. Jotenkin ironista, että tästä teoksesta hänet yleisesti kuitenkin parhaiten tunnetaan.

nykyisinhän ei säveltäjiä tunnetutusti ole olemassakaan...
 
mieleen tulee ainakin mauricio kagel, jonka musiikkia en tosin ole kuullut kuin kahden teoksen verran. hulvaton mies.

nykyisinhän ei säveltäjiä tunnetutusti ole olemassakaan...
 
mieleen tulee ainakin mauricio kagel, jonka musiikkia en tosin ole kuullut kuin kahden teoksen verran. hulvaton mies.
 
Totta, tietokoneethan ne melkein sitä musiikia säveltävät ilman minkäänlaisia laulu-tai soitinteknisiä rajoituksia nykyaikamme huippumuusikoille. joiden laulajan ja soittimellisilla kyvyillä ei tosiaankaan tunnu olevan minkäänlaisia rajoituksia.Toisin oli Mozartin ja Schubertin aikaan, jolloin moni teos jäi esittämättä orkesterin teknisten vaikeuksien vuoksi; esim. Schubertin 9. sinfonia ja ooppera A ja E. Tai teos oli räätälöity jonkun pianistin puutteelliset ja vajavaiset kyvyt huomioon ottaen harjoituskappaleeksi pedagogisiin funktioihin.

just joo, ennen oli kaikki paremmin.
 
ennen vanhaan miehet käveli alasti kouluun 10km joka aamu.
 
ennen vanhaan miehillä oli isommat munat.
 
ennen vanhaan miehet oli lukutaidottomia.
 
ennen vanhaan miehet kuoli nuorena.
 
ennen vanhaan kaikki oli ihan paskaa.

Jos taide on loppunut.

tiedättekö te hra kagelin?

Mr Horowitz oli aika huumorintajuinen veikko samoin kuin Wanda.
ootteko nähneet sen dokumentin..
no eihän V.H ollut säveltäjä. mut kumminki.

Ainakin Tapani Länsiö on aika huumorintajuinen henkilö. Samoin Veli-Matti Puumala ja Harri Vuori.

Tulipa tässä ainakin yksi mieleen. En muista, kuka säveltäjä oli kyseessä, mutta hänellä oli tavallisesti ollut erittäin rauhallisia kappaleita, ja sitten häntä oli ruvennut ärsyttämään, kun ihmiset tulivat konsertteihin ja väsyivät nopeasti ja rupesivat nuokkumaan. Niinpä hän sitten laskelmoi, missä vaiheessa nuokkuminen yleensä alkoi ja lisäsi sävellykseen juuri sille kohtaa mukavasti jysähtävän forte fortissimon. Aika suuri osa salista hätkähti ja pysyi ainakin hereillä lopun aikaa. :)

Tulipa tässä ainakin yksi mieleen. En muista, kuka säveltäjä oli kyseessä, mutta hänellä oli tavallisesti ollut erittäin rauhallisia kappaleita, ja sitten häntä oli ruvennut ärsyttämään, kun ihmiset tulivat konsertteihin ja väsyivät nopeasti ja rupesivat nuokkumaan. Niinpä hän sitten laskelmoi, missä vaiheessa nuokkuminen yleensä alkoi ja lisäsi sävellykseen juuri sille kohtaa mukavasti jysähtävän forte fortissimon. Aika suuri osa salista hätkähti ja pysyi ainakin hereillä lopun aikaa. :)
 
Tarina kertoo että ainakin Haydnin "patarumpusinfonian" kuuluisa isku olisi tehty juuri tätä tarkoitusta varten.

Kagel lavasti oman kuolemansa (sydänkohtaus) sinfoniansa finaali- osassa.
 
orkesteri jatkoi vain soittoa ja kumartui katsomaan maassa makaavaa kapellimestaria. vitsit, kun sais videolla nähdä sen...

Shostakovichin jatsahtavat ja hevostelevat polkat ovat mielestäni erittäin humoristisia, varsinkin 'Dance of the Bureaucrat'. Tosikkoja ivaamaan taitaa sopia erityisen hyvin juuri fagotti, jonka kuormasatulan selässä syntynyt, bastardinomainen ja hävyttömältä kuulostava sointi saattoi myös olla se viimeinen piste iin päälle Stravinskyn Kevätuhrin esityksessä aikoinaan :)

Shostakovichin jatsahtavat ja hevostelevat polkat ovat mielestäni erittäin humoristisia, varsinkin 'Dance of the Bureaucrat'. Tosikkoja ivaamaan taitaa sopia erityisen hyvin juuri fagotti, jonka kuormasatulan selässä syntynyt, bastardinomainen ja hävyttömältä kuulostava sointi saattoi myös olla se viimeinen piste iin päälle Stravinskyn Kevätuhrin esityksessä aikoinaan :)
 
Ja sitten kontrafagotti, siinä vasta soitin. Eräs tuttu fagotisti kertoi ammattikuntansa näkevän asian niin, että kontrafagottia ei soiteta vaan sitä ajetaan. Onhan fagotti sinänsä humoristisen kuvauksen mestari kuivine staccatoineen, mutta taipuu taitavan soittajan käsissä myös herkempään ilmaisuun, kuten vaikkapa Shostakovitshin 9. sinfonian hitaan osan traagiset soolopätkät osoittavat.

Onhan fagotti sinänsä humoristisen kuvauksen mestari kuivine staccatoineen, mutta taipuu taitavan soittajan käsissä myös herkempään ilmaisuun.
 
Mielestäni kadun ihmiset mieltävät usein juuri puhaltimet varsin humoristisiksi soittimiksi. Ehkä muusikko saattaa tavallaan turtua näiden 'transponoitujen' puhaltimien soundeihin ja saattaa luoda yleisössä koomisen vaikutelman sitä itse edes tiedostamatta. Puhaltimien pfh -äännähdys kuulostaa hauskalta ja onhan englanninkielessä äännettä kuvaamaan luotu sanat fagot ja fart ... :)

Tarina kertoo että ainakin Haydnin "patarumpusinfonian" kuuluisa isku olisi tehty juuri tätä tarkoitusta varten.
 
Tämä tarina mullekin tuli ekana mieleen... lienee ollut jossain koulun musiikkikirjassa.
 
Haydnia siinä muistaakseni kutsuttiin "suureksi humoristiksi". Hyh.

Mielestäni kadun ihmiset mieltävät usein juuri puhaltimet varsin humoristisiksi soittimiksi. Ehkä muusikko saattaa tavallaan turtua näiden 'transponoitujen' puhaltimien soundeihin ja saattaa luoda yleisössä koomisen vaikutelman sitä itse edes tiedostamatta. Puhaltimien pfh -äännähdys kuulostaa hauskalta ja onhan englanninkielessä äännettä kuvaamaan luotu sanat fagot ja fart ... :)
 
Nyt olet asian ytimessä. Tehtiin kaverin kanssa eräs biisi reilulle kymmenhenkiselle yhtyeelle ja pakkohan siinä oli vähän puhaltajia morkata. Loppu oli isoa ja mahtipontista ja aika selkeästi loppuva. Sen jälkeen laitoin trumpetille solona väärän ja asiaankuulumattoman äänen tulkintaohjeella "häveliäästi sammuttaen". Mutta tämä oli nyt vain offtopicia. En ole säveltäjä, enkä huumorintajustakaan ole varma.