Klassinen ›

Järjestäkää taas nykymusiikkikantaesitys jollakin musiikkifestivaalilla niin saadaan nauraa sydämemme kyllyydestä. Uuden kirjan julkistaminen aiheuttaa Arto paasilinnan mukaan parista kuukaudesta jopa vuoteen piinaavan häpeäreaktion ja periodin kirjailijalle kirjan julkitulemksen johdosta, jolloin kirjailija miettii, että enkö tämän parempaa jälkeä sittenkään saanut aikaiseksi.
 
Kuinkas nämä meittin karvalakki-oopperasäveltäjämme ja hupaisat Sibelius-plagiantit sitten?
 
Saundersin musiikki on hyvä esimerki yleisön jymäyttämisestä korkeakuttuurin pyhän veisuun nimeen ja kuinka kummassa kriitikot, tottahan toki ymmärretttävästi palkkansa eteen, saavat ikään kuin tyhjästä meteliä ja monisanaisen runokielistä peipposen-ja satakielen liverrystä ja sirkutusta aikaiseksi. Ei voi kuin huvittuneena seurata meininkiä. Not for me, thank you.
 
Korngoldin sentimentaalinen liedaarian hybridi aiheutti Cardiffin laulukilpailun yleisössä taannoin positiivisia reaktioita, totesi brittiläinen juontajakommentaattori.
 
Kuka se Korngold muuten oikein olikaan? Ihan oikeasti joku säveltäjä?

Siis mikä oli aihe?

Järjestäkää taas nykymusiikkikantaesitys jollakin musiikkifestivaalilla niin saadaan nauraa sydämemme kyllyydestä.
 
Jos tuo on suhteesi uuteen musiikkiin niin en voi kuin pahoitella näköalan kapeutta. Kuuntele vaan sitä Schubertia, älä vahingossakaan mitään muuta ettei täydellinen maailma saisi säröjä.
 
Uuden kirjan julkistaminen aiheuttaa Arto paasilinnan mukaan parista kuukaudesta jopa vuoteen piinaavan häpeäreaktion ja periodin kirjailijalle kirjan julkitulemksen johdosta, jolloin kirjailija miettii, että enkö tämän parempaa jälkeä sittenkään saanut aikaiseksi.
 
Kuinkas nämä meittin karvalakki-oopperasäveltäjämme ja hupaisat Sibelius-plagiantit sitten?
 
Paasilinnan lausahdus kertoo enemmän hänestä itsestään kuin kotimaisista säveltäjistä. Heillä ei ole mitään häpeämistä, sillä suomalainen uusi musiikki on niittänyt mainetta ja kunniaa ympäri maailmaa jo kauan. Lindberg, Rautavaara, Sallinen, Saariaho ym. ym. ym. Jos sinä heidän teoksiaan häpeät niin se ei onneksi vähennä niiden taiteellista arvoa. Mitä pahaa on karvalakkioopperoissa? Ja Sibeliuksen plagioiminen on menneen vuosisadan hommaa.
 
Korngoldin sentimentaalinen liedaarian hybridi aiheutti Cardiffin laulukilpailun yleisössä taannoin positiivisia reaktioita, totesi brittiläinen juontajakommentaattori.
 
Kuka se Korngold muuten oikein olikaan? Ihan oikeasti joku säveltäjä
 
Ja tämä liittyi aiheeseen miten..?

Jos tuo on suhteesi uuteen musiikkiin niin en voi kuin pahoitella näköalan kapeutta. Kuuntele vaan sitä Schubertia, älä vahingossakaan mitään muuta ettei täydellinen maailma saisi säröjä.
 

 
Paasilinnan lausahdus kertoo enemmän hänestä itsestään kuin kotimaisista säveltäjistä. Heillä ei ole mitään häpeämistä, sillä suomalainen uusi musiikki on niittänyt mainetta ja kunniaa ympäri maailmaa jo kauan. Lindberg, Rautavaara, Sallinen, Saariaho ym. ym. ym. Jos sinä heidän teoksiaan häpeät niin se ei onneksi vähennä niiden taiteellista arvoa. Mitä pahaa on karvalakkioopperoissa? Ja Sibeliuksen plagioiminen on menneen vuosisadan hommaa.
 

 
Ja tämä liittyi aiheeseen miten..?
 
Sanoitko menneen vuosisadan? Et ole kuunnellut Foreign bodies tai muita vastaavia kappaleita, joissa on toki pajon muitakin vaikutteita? Enkä tosiaankaan löydä juurikaan mitään erityisen mainittavia esteettisiä kvalitteetteja ja kauneusarvoja Ratsumiehen säveltäjän teoksista: ehkäpä musiikkikorvassani on jotain pahasti pielessä.

ehkäpä musiikkikorvassani on jotain pahasti pielessä.
 
Ehkäpä olet oikeassa, tässä asiassa.

Enkä tosiaankaan löydä juurikaan mitään erityisen mainittavia esteettisiä kvalitteetteja ja kauneusarvoja Ratsumiehen säveltäjän teoksista
 
Ei musiikin tarvitsekaan aina olla kaunista ollakseen vaikuttavaa, tehokasta, jopa tunteellista.

Kuka se Korngold muuten oikein olikaan? Ihan oikeasti joku säveltäjä?
 
jos tämä on sarkasmia, niin se ei aukene mulle...
 
mut jos erich korngoldia tarkoitat ja toi kysymys oli vakava, niin se oli lähinnä elokuviin säveltämänsä musiikin takia tunnettu säveltäjä, tosin hän sävelsi myös mm. oopperoita ja jousikvartettoja.
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Erich_Korngold

Ei musiikin tarvitsekaan aina olla kaunista ollakseen vaikuttavaa, tehokasta, jopa tunteellista.
 
Aika lapselliselta kuulostaa tuo Arhippanan balladi punaisessa viivassa. Vai onko se viihdemusiikiksi tarkoitettukin?

Ei musiikin tarvitsekaan aina olla kaunista ollakseen vaikuttavaa, tehokasta, jopa tunteellista.
 
Tuo oli niin oikeaan osunut kommentti, että en malta olla vahvistamatta käsityksiäsi valaisevalla analyysilläni:
 
Marssiin tapaan 4/4-osatahtilajissa, C-duuriin kirjoitettu Franzin aaria Schubertin Die Zwillingsbrüderistä, on juuri hyvä esimerkki tällaisesta tapauksesta Widmerin havainnollisena tulkintana ja henkilöhahmon kamppailuna merenpauhun kaltaista myrskyävää ja laineina vyöryävää orkestraalista pauhinaa vastaan tietyissä kohtuullisuuden ja hyvän maun rajoissa tietenkin yliampumista välttellen, ja jossa ei ole juuri tietoakaan Schubertille tyypillisestä melodisesta lumosta, vaan ilmi tulee hänen kykynsä pukea materiaalinsa dramaattisesti yllättävään sointiasuun, jota klassismin tiukkoja raja-aitoja kaatava rohkea soinunkäyttö vielä tukee kuin tiivistettynä mikrokosmoksen kaltaiseen sinfoniseen ajatteluun pähkinänkuoressa, saavuttaen kliimaksinsa ja dramaattisen huippukohtansa valtaista hyökyaaltoa muistuttavassa crescendossa ennen elämyksemme palautumista dessilluusioon, saaden kaiken kaikkiaan vain 1,40 minuuttia kestävästä esityskestostaan huolimatta oikein mitoitetussa dramaattisessa vaistossaan kuulijassaan aikaan pakahduttavan vaikutuksen;
 
johtopäätös: Schubet oli musiikkidramaatikko, jota on pitkään epäilty. Eikä Schubertia tässä tapauksessa totisesti voi syyttää musiikkinsa taivaallisesta pituudesta. Vai mitä Schumi? = Schumann
 
Fierrabrasin II-näytökseen sisältyy eräs säveltäjänsä huippudramaattisimmista aarioista jyskyttävine henkeäsalpaavine rytmikuvoineen, mitä hän milloinkaan kirjoitti kuvatessaan Florindan tuskaa aariassa:" Ahdistuksen tuli polttaa rinnassani". Ja tämä kaikki mahtuu vain noin runsaaseen 2 minuuuttiin. Uskomatonta!
 
Poinrttini on se, että kumpikaan näistä esimerkeistä ei ole kaunista musiikkia sanan perinteissä merkiyksessä, mutta sitäkin dramattisempaa, oikeissa käsissä ja äänihuulissa.