Klassinen ›

Miksi Rimskyä soitetaan? Tekniikka vailla musikillista substanssia on yhtä tyhjän kanssa. Olen kuullut radiosta muutamia hänen oopperoitaan osittain, kun moisella skeidalla ei kauempaa jaksanut kuulohermoja rasittaa ja minusta ne vaikuttivat aina lässähtäneen pinnallisilta, täyttä roskaa niin sanoakseni, pelkkää soitinkolorismia ja kevyitä kansanlalunomaisia -ja vaikutteisia melodioita vailla sydäntä ja taiteellista suuruutta: tulee mieleen ranskalainen ruoka Pariisissa käydessäni; pelkkää mössöä, sanoi mösjöö.

Vai niin. Minusta taas esimerkiksi Le Coq d'Or (Kultainen kukko) on hyvä ooppera ja Châteletin produktio siitä upea, tulee muuten uusintana taas Teemalta vielä jossain vaiheessa tätä kesää.
P.s ainakin minulle tarjottiin maistuvaa ruokaa Pariisissa, ehkä kävit Mega väärissä paikoissa?

Korsakovin musiikki, kuten Pariisin sapuskatkin ovat erittäin maistuvia.
 
Minua toisinaan ihmetyttää, että mitä se kauan kaivattu musiikillinen syvyys on, jos sen omainaisuuksiksi ei kelpaa musiikki itse tai sen ilmaisevat omainaisuudet.

Minua toisinaan ihmetyttää, että mitä se kauan kaivattu musiikillinen syvyys on, jos sen omainaisuuksiksi ei kelpaa musiikki itse tai sen ilmaisevat omainaisuudet.
 
syvyys = schubertia.

syvyys = schubertia.
 
Meinasin just sanoa että aloitusviestistä puuttui ainoastaan katkera vertaus Schubertin musiikillista syvyyttä uhkuviin mestarillisiin, mutta rikollisen harvoin esitettäviin oopperoihin.
 
Scheherazade on minusta jo yksinään loistava esimerkki Rimsky-Korsakovin värikkäästä ja tehokkaasta orkestroinnista, kekseliäästä intertemaattisuudesta, ohjelmallisen tekstin taidokkaasta muuttamisesta musiikin muotoon ja yksinkertaisesti hemmetin hyvästä meiningistä. Tsekatkaa vaikka viimeinen osa, "Juhlat Bagdadissa". Mieletöntä menoa.

Eikä unohdeta sitten iki-ihanaa Kimalaisen lentoa!

Scheherazade on minusta jo yksinään loistava esimerkki Rimsky-Korsakovin värikkäästä ja tehokkaasta orkestroinnista, kekseliäästä intertemaattisuudesta, ohjelmallisen tekstin taidokkaasta muuttamisesta musiikin muotoon ja yksinkertaisesti hemmetin hyvästä meiningistä. Tsekatkaa vaikka viimeinen osa, "Juhlat Bagdadissa". Mieletöntä menoa.
 
Täysin samaa mieltä! Kyseinen teos oli yksi hienoimmista konserttielämyksistäni Tampereella toissa kaudella, ja onpa se yksi levyhyllynikin kuunnelluimmista. Mitä tämä nyt taas on tämä morkkaus? Joko Beethoven on jätetty rauhaan? Tarvitseeko sitä nyt välttämättä yrittää todistaa kaiken muun musiikin, paitsi Schubertin olevan ala-arvoista?

musta tuntuu, että teille ei ihan aukene megatheriumin huumori.

Korsakovin musiikki, kuten Pariisin sapuskatkin ovat erittäin maistuvia.
 
Minua toisinaan ihmetyttää, että mitä se kauan kaivattu musiikillinen syvyys on, jos sen omainaisuuksiksi ei kelpaa musiikki itse tai sen ilmaisevat omainaisuudet.
 
Ei vain ole jäänyt mitään mieleen; Fish and Chips Lontoossa ja kana intialaisessa ravintolassa olivat unohtumattomia makuelämyksiä; Brightonissa tarjoiltiin samalla hinnalla suurempi annos tuota ihanaa puna-ahventa kuin mitä Lontoossa sai. Pottu nokkaan.
 
Aika kansamusiikkipitoista tavaraa Rimskyllä, hienosti soitinnettua ja ranskalaisittain läpikuultavaa, mutta tunneköyhää.

Täysin samaa mieltä! Kyseinen teos oli yksi hienoimmista konserttielämyksistäni Tampereella toissa kaudella, ja onpa se yksi levyhyllynikin kuunnelluimmista. Mitä tämä nyt taas on tämä morkkaus? Joko Beethoven on jätetty rauhaan? Tarvitseeko sitä nyt välttämättä yrittää todistaa kaiken muun musiikin, paitsi Schubertin olevan ala-arvoista?
 
Olinpa myös samaisessa konsertissa, ja ei voi muuta kuin olla samaa mieltä. Valtavan värikästä musiikkia! Erään äärifanaatikon mielipiteet voi jättää aivan hyvin omaan arvoonsa..

Täysin samaa mieltä! Kyseinen teos oli yksi hienoimmista konserttielämyksistäni Tampereella toissa kaudella, ja onpa se yksi levyhyllynikin kuunnelluimmista. Mitä tämä nyt taas on tämä morkkaus? Joko Beethoven on jätetty rauhaan? Tarvitseeko sitä nyt välttämättä yrittää todistaa kaiken muun musiikin, paitsi Schubertin olevan ala-arvoista?
 
Oli se minustakin hieno teos 13-vuotiaana, mutta nykyään typerä ja toisteinen ja ennen kaikkea kovin kaavamainen kaikkine noine ennalta arvattavine skaalojen möyrimisine myrskyisällä merellä.

Oli se minustakin hieno teos 13-vuotiaana, mutta nykyään typerä ja toisteinen ja ennen kaikkea kovin kaavamainen kaikkine noine ennalta arvattavine skaalojen möyrimisine myrskyisällä merellä.
 
Rupeehan Meggeli kuunteleen heavy metallia!!!

Rupeehan Meggeli kuunteleen heavy metallia!!!
 
Tieto-ja miellekykyni, eli älyni olemattoman alhainen kvantitatiivisuus, mistään täysimääräisyydestä, saatikka ylijäämästä ei voida puhuakaan, sekä epämusikaalisuteni, ts. musiikillinen lahjattomuuteni, eivät riitä harmoniselta struktuuriltaan niin komplisoidun ja melodiselta kauneudeltaan kohottavan ja ylevöittävän sävelkielen reseptioon, kuin heavy metal.

Tieto-ja miellekykyni, eli älyni olemattoman alhainen kvantitatiivisuus, mistään täysimääräisyydestä, saatikka ylijäämästä ei voida puhuakaan, sekä epämusikaalisuteni, ts. musiikillinen lahjattomuuteni, eivät riitä harmoniselta struktuuriltaan niin komplisoidun ja melodiselta kauneudeltaan kohottavan ja ylevöittävän sävelkielen reseptioon, kuin heavy metal.
 
Noo kyllä se siitä vielä kato. Jahka Schubertiin kyllästyt. Musiikkimakuhan kehittyy.

Noo kyllä se siitä vielä kato. Jahka Schubertiin kyllästyt. Musiikkimakuhan kehittyy.
 
Ilman Schubertia ja hänen Ossian-balladejaan ei olisi Wagnerin musikkidraamaa siinä muodossa kuin me sen hänen kättensä työnä ja luomana tunnemme.
 
Näissä ballafdeissa ja esim. pioneerihenkisessä Faust-kohtauksessa sopraanolle, baritonille, kuorolle ja pianolle, D 126b Schubert viljelee oopperamaista tyyliä resitatiivien virtana rohkeassa kromaattisesa äänenkuljetuksessaan ja nondiatonisissa harmonioissaan, dramaattisen resitatiivien ja arioson mielikuvituksellisessa synteesissä ja sekoituksesaan vapaasti virtaavana fantasiana, jollaista kukaan muu ennen häntä ei vielä milloinkaan ollut keksinyt ja täytäntöön pannut.
 
Näiden laajojen laulujen ilmestymisen aikoihin Saksanmaalla, niiden saadessa kriiitikoiden positiivisen huomion osakseen 1830-luvulla, myös Wagner prosessoi persoonallista tyyliään kohti musikkidraamaa, jossa perinteisen numero-ooppran suljetut muodot korvataan puhemelodiaan perustuvalla resitoinnilla, jota keskeytyksettä kehitellään musikillisen tapahtumisen painopisteen ollessa kromaattisen orkesteripolyfonian moniäänisen kudoksen päättymättömässä melodiassa.
 
Siinä sinulle jotain fiksua, paitsi ettei Wagner ole minun heiniäni. Kun en sattumoisin ole hevonen, enkä ratsasta Valkyyriaan, varsinkaan yön selkään.

hei, megatherium,
 
kuunteletko sä mitään musiikkia, joka olisi tehty schubertin jälkeen? tarkoitan sanotaanko 1910- 2005...?

hei, megatherium,
 
kuunteletko sä mitään musiikkia, joka olisi tehty schubertin jälkeen? tarkoitan sanotaanko 1910- 2005...?
 
Olenhan minä paljonkin kuunnellut Schönbergiä ja ostellut kymmenittäin hänen musiikkiaan sisältäviä levyjä tai Athur Honeggeria sekä Darius Milhaudia, for example.

Olenhan minä paljonkin kuunnellut Schönbergiä ja ostellut kymmenittäin hänen musiikkiaan sisältäviä levyjä tai Athur Honeggeria sekä Darius Milhaudia, for example.
 
Tutustu joskus ihmeessä Rzewskin pianomusiikkiin.

Olenhan minä paljonkin kuunnellut Schönbergiä ja ostellut kymmenittäin hänen musiikkiaan sisältäviä levyjä tai Athur Honeggeria sekä Darius Milhaudia, for example.
 
no, mut onhan noikin vielä "vanhoja" jannuja.
 
pidätkö mistään sanotaanko 1960- luvun jälkeisestä musasta?

no, mut onhan noikin vielä "vanhoja" jannuja.
 
pidätkö mistään sanotaanko 1960- luvun jälkeisestä musasta?
 
En sanonut, että pidän edes edellä mainituistakaan, mutta olen joskus ollut vaikuttunut esim. Lutoslawskin sellokonsertosta tai jostakin laulusarjasta, mutta edellistä ainakin voisi kutsua nykykäsitykseni mukaan meteliksi tai kakofoniaksi.