Klassinen ›

Varmaan aika vaikea kysymys vastata, mutta mitä muusikoiden.netin viulistit ovat mieltä? Itse en ole koskaan soittanut viulua, mutta veikkaisin että Stravinskin tai Brahmsin upea viulukonsertot on varmasti yksi vaikeimmista?
edit: typo otsikossa, ei siis viulukonsertti vaan viulukonserttO :)

Sanoisin että Paganinin viulukonsertot, en ole oikein muita kuunnelukkaan!..
 
On muuten ihan hemmetin hyviä ne, paljon tarttuvia melodioita ja grandiöösiä meininkiä.. jaksaa aina kuunnella uudestaan. mahtavaa.

No tämähän nyt on aivan mahdoton kysymys. Joku konsertto voi olla vaikea saada soimaan hyvin, toisessa voi olla hankalia tekniikoita. Sibeliuksen viulukonsertostahan usein puhutaan yhtenä vaikeimmista. Itse en ole näitä vaikeimpia konserttoja soittanut, mutta monen mielestä Beethovenin konsertto on vaikein.
 
Paganinin konsertoista en ole kuullut kenenkään sanovan, että ne olisivat kaikkein vaikeimpia.

Paganinin konsertoista en ole kuullut kenenkään sanovan, että ne olisivat kaikkein vaikeimpia.
 
Jaa, täytyy myöntää että en ole kuunnellut muita kuin paganinin viulukonserttoja, mutta noi paganinin konserttojen viulusoolo osuudet kuullostaa vaan niin hemmetin vaikeilta, teknisesti..

Jaa, täytyy myöntää että en ole kuunnellut muita kuin paganinin viulukonserttoja, mutta noi paganinin konserttojen viulusoolo osuudet kuullostaa vaan niin hemmetin vaikeilta, teknisesti..
 
Sitä ne ovatkin, mutta kun ei Paganinin konserttojen musiikillinen sisältö ole sen syvällisempää niin riittää että ne "tilutukset" saa menemään niin kaikki kehuu että hyvin soitit. Sen sijaan esim. Brahmsin konsertto on niin perinpohjin syvällistä ja moniulotteista musiikkia, että sitä ei mitenkään voi soittaa vain "teknisesti oikein", muuten se kuulostaa todella tyhjältä. Tulkinnallinen vaikeus on usein paljon suurempaa työtä vaativa asia kuin tekniset vaikeudet.

Sitä ne ovatkin, mutta kun ei Paganinin konserttojen musiikillinen sisältö ole sen syvällisempää niin riittää että ne "tilutukset" saa menemään niin kaikki kehuu että hyvin soitit. Sen sijaan esim. Brahmsin konsertto on niin perinpohjin syvällistä ja moniulotteista musiikkia, että sitä ei mitenkään voi soittaa vain "teknisesti oikein", muuten se kuulostaa todella tyhjältä. Tulkinnallinen vaikeus on usein paljon suurempaa työtä vaativa asia kuin tekniset vaikeudet.
 
Noh ,tollasta vastausta vähän odotinkin :)
Ei se minua haittaa vaikka ei ole sen enempää sisältöä ,kuullostaa silti todella hianoilta ne, vaikka ilman tilutuksia.
 
Kuinkahan moni osaa soittaa noita Paganinin viulujuttuja, vai onko viulistien tekniikka vuosien saatossa jo tullut niin hyväksi että ei ole haastetta tohon..

Noh ,tollasta vastausta vähän odotinkin :)
Ei se minua haittaa vaikka ei ole sen enempää sisältöä ,kuullostaa silti todella hianoilta ne, vaikka ilman tilutuksia.
 
Kyllä ne hienoja on, en mä niitä huonoksi väitä. Minusta etenkin konsertto nro 1 D-duuri on oikein kivaa musiikkia.
 
Kuinkahan moni osaa soittaa noita Paganinin viulujuttuja, vai onko viulistien tekniikka vuosien saatossa jo tullut niin hyväksi että ei ole haastetta tohon..
 
Kyllä parhaat viulistit nuo karikot selvittävät ja todelliset virtuoosit saavat ne kuulostamaan jopa helpoilta. Mutta vaikeitahan ne ovat teknisesti, ei siitä ole epäilystäkään.

Kyllä parhaat viulistit nuo karikot selvittävät ja todelliset virtuoosit saavat ne kuulostamaan jopa helpoilta. Mutta vaikeitahan ne ovat teknisesti, ei siitä ole epäilystäkään.
 
Näin. Melkein kaikki ammattiviulistit saavat Paganinin sävellykset menemään. Joitakin voi soittaa jo C-kurssitasolla.

Meikälle Bartok on ilmeisesti mitä megatheriumille Schubert.
 
Mutta tuli vaan mieleen, että Bartokilla on noita viulukonserttoja, mutta Bartokin Soolosonaatti viululle taitaa olla yleisesti sellaisia virtuoosiviulistien haasteisiin kuuluvia. Muistelisin, että Pekka Kuusisto olisi tästä jossain haastattelussa maininnut.

Näin. Melkein kaikki ammattiviulistit saavat Paganinin sävellykset menemään. Joitakin voi soittaa jo C-kurssitasolla.
 
Ihan surkeeta ko nykyään ei ole enää yhtään "yksinvaltias" -virtuooseja..
Miettikää kuinka kiehtovaa oli joskus 1800-luvulla nähdä Paganini soittavan kon kukaan ei pärjänny sille..
Nykyään voi sanoa vaan että :"joo,hyvin soitti mut Pentti,esko,jaakko,ernesti,Kirka ja tuhat muuta pystyy soittamaan ihan saman"

Ihan surkeeta ko nykyään ei ole enää yhtään "yksinvaltias" -virtuooseja..
Miettikää kuinka kiehtovaa oli joskus 1800-luvulla nähdä Paganini soittavan kon kukaan ei pärjänny sille..
Nykyään voi sanoa vaan että :"joo,hyvin soitti mut Pentti,esko,jaakko,ernesti,Kirka ja tuhat muuta pystyy soittamaan ihan saman"
 
No viulunsoiton tekniikkahan on kehittynyt koko ajan, niin kuin kaikkien instrumenttien. Olihan 1800-luvullakin niitä sen ajan virtuooseja, mutta Paganini asetti riman vielä ylemmäs. Ei kukaan muu kai ollut tuolloin vielä säveltänyt teknisesti niin vaikeaa musiikkia viululle. Kukaan ei kai nykyään ole selkeästi "ylitse muiden", mutta kyllä varmasti Paganinin veroisia löytyy montakin. Se, joka seuraavaksi taas asettaa rimaa selkeästi ylemmäs, on seuraava "paganini".

No viulunsoiton tekniikkahan on kehittynyt koko ajan, niin kuin kaikkien instrumenttien. Olihan 1800-luvullakin niitä sen ajan virtuooseja, mutta Paganini asetti riman vielä ylemmäs. Ei kukaan muu kai ollut tuolloin vielä säveltänyt teknisesti niin vaikeaa musiikkia viululle. Kukaan ei kai nykyään ole selkeästi "ylitse muiden", mutta kyllä varmasti Paganinin veroisia löytyy montakin. Se, joka seuraavaksi taas asettaa rimaa selkeästi ylemmäs, on seuraava "paganini".
 
Niin ,mutta tuntuu jo aika mahdottomalta että kukaan pystyisi nostamaan sitä rimaa enään niin paljoa. Plus että Paganinilla oli sitä muutakin vetovoimaa "sähköisyyttä" kuten ne niihin aikoihin sanoivat ja lavakarismaa.
 
Luulen silti että ei Paganinin veroista viulistia tule enää koskaan olemaan (en tarkoittanut sitten pelkkää teknistä osaamista)
 
Horowitzin kohdalla oli mielestäni vähän sama juttu.. Hänessä oli myös samallaista karismaa kuin Paganinissa aikoinaan.

Niin ,mutta tuntuu jo aika mahdottomalta että kukaan pystyisi nostamaan sitä rimaa enään niin paljoa. Plus että Paganinilla oli sitä muutakin vetovoimaa "sähköisyyttä" kuten ne niihin aikoihin sanoivat ja lavakarismaa.
 
Luulen silti että ei Paganinin veroista viulistia tule enää koskaan olemaan (en tarkoittanut sitten pelkkää teknistä osaamista)
 
No joo, senaikainen yleisö ei ollut tottunut sellaiseen lavatyöskentelyyn, ja Paganinin demonisesta olemuksesta ja soittotyylistä ja -taidoista lähtikin monta huhua liikkeelle että hän olisi myynyt sielunsa paholaiselle ja saanut siten yli-inhimilliset soittotaidot. Se kertoo hyvin Paganinin lavakarismasta ja siitä ettei vastaavaa oltu koskaan nähty. Samanlaiseen hämmennykseenhän myöhemmin ylsi Franz Liszt pianolla. Romantiikan aikana esiintyjäkultti voimistui muutenkin ja sitä myötä suuret virtuoosit alkoivatkin nauttia ennennäkemätöntä suosiota. Kyllähän Paganini ilman muuta legendaarisin viuluvirtuoosi onkin, muttei tuollainen soittotaito enää nykypäivänä ihan NIIN ihmeellistä ole. Se on kyllä totta että tuskin se rima enää kovin paljon nousee. Ja nyt kun niitä virtuooseja sikiää joka puolelta, etenkin kaukoidästä, niin enemmän mielenkiinto alkaakin kohdistua siihen, että kenellä on sen teknisen osaamisen lisäksi jotain persoonallista ja kiinnostavaa sanottavaa myös musiikillisella puolella.

Horowitzin kohdalla oli mielestäni vähän sama juttu.. Hänessä oli myös samallaista karismaa kuin Paganinissa aikoinaan.
 
Okei, pakko ottaa tähän kantaa. Tietysti sehän on aivan selvää, että Horowitz oli yksi suurimmista pianisteista. Mutta: kuten suuri idolini Artur Rubinstein on sanonut suunnilleen näin: "Horowitz on suurempi pianisti kuin minä, mutta minä olen silti mielestäni parempi muusikko".
 
Horowitzilla oli mielestäni itsetarkoituksena juuri innoittaa yleisöään suunnattomalla tekniikallaan ja virtuoosisuudellaan. Hän oli äärimmäisen neuroottinen, ja sen huomasi kyllä hänen soitostaankin. Kun taas Rubinstein nautti sikareista, viinistä ja naisseurasta (eli toisinsanoen eli rikasta elämää), jolloin hänen soitossaan säkenöivästi tuli esiin elämänilo, tulkinnallinen sävykkyys ja äärimmäinen musikaalisuus ja musiikillinen vaisto. En tiedä, onko nykyään ainoastaan pianistien helpompi ymmärtää Rubinsteinia kuin muiden muusikoiden, mutta itseeni hänen uskomaton musikaalisuutensa on aina tehonnut ja tulee tehoamaan jatkossa.. Suosittelen lämpimästi luettavaksi Rubisteinin omaelämänkerran!
 
Onkohan tässä tullut otettua pari lasia liikaa punaviiniä?

Kyllähän Paganini ilman muuta legendaarisin viuluvirtuoosi onkin, muttei tuollainen soittotaito enää nykypäivänä ihan NIIN ihmeellistä ole. .
 
Jaa, pitäisi saada kuunnella Paganiniä, niin väite varmistuisi.
 
En voi olla vertaamatta Horowitziin, joka pystyi luomaan valtavan jännitteen Listzin teoksiin, niin huonosti kuin joitain säveltäjiä soittikin -oli kuitenkin kotonaan Franzin musiikin parissa. Toscanini totesikin -en muista aivan tarkkaan -että Vladimir on ainoa joka osaa soittaa kuin Listz. Väite on kyllä helppo uskoa.
 
Eli ei ole kysymys pelkästä suvereenista tekniikasta Paganiinkaan biisien kohdalla, vaan siitä paholaismaisesta jännitteestä ja draivista, joka armoitetuilla on.
 
Horowitzilla on muuten soittaessaan usein jotenkin äärettömän sujuva ja mukaansatempaava rytmi soitossaan. Samanlaista oli ehkä Paganinillakin. Horowitz itse totesikin, että useimmat pianistit vain jäljittelevät rytmiä soitossaan.
 
Kyllähän jotkut viulistit soittavat paganiiniä suvereenisti, mutta se jokin kuitenkin puuttuu; valtaisa lataus uupuu.
Harva viulisti selviää minusta kunnialla Paganiinistä.
Ei edes suvereeni tekniikka -ja harvalla se niin suvereeni on -riitä.

Jaa, pitäisi saada kuunnella Paganiniä, niin väite varmistuisi.
 
Eli ei ole kysymys pelkästä suvereenista tekniikasta Paganiinkaan biisien kohdalla, vaan siitä paholaismaisesta jännitteestä ja draivista, joka armoitetuilla on.
 
Kyllähän jotkut viulistit soittavat paganiiniä suvereenisti, mutta se jokin kuitenkin puuttuu; valtaisa lataus uupuu.
Harva viulisti selviää minusta kunnialla Paganiinistä.
Ei edes suvereeni tekniikka -ja harvalla se niin suvereeni on -riitä.
 
Jep, mutta täytyy muistaa että Paganinin vaikutus aikalaisiinsa perustuu paljolti siihen, että kukaan ei ollut koskaan nähnyt eikä kuullut vastaavaa. Paganini oli jotain aivan uutta ja hurjaa verrattuna muihin viulisteihin, ja hän mullisti viulunsoiton tekniikkaa. Hänen jälkeensä syntyi aivan uusia viulunsoiton koulukuntia, jotka edelleen jatkoivat virtuoottisen soittotekniikan kehitystä. Tänä päivänä voi vallan hyvin olla montakin Paganinin veroista viulistia, sekä soittoteknisesti että karismaattisesti ja ilmaisullisesti, mutta he eivät aiheuta enää samanlaista pelonsekaista massahysteriaa, kun asia ei ole enää niin uusi ja ihmeellinen. En mitenkään väheksy Paganinin lavakarismaa ja soiton intensiteettiä, mutta kuten sanoit - koska hänen soittoaan emme voi kuulla, on vertaaminen mahdotonta.
 
Toisaalta, voidaan miettiä kuinka paljon tuosta hänen luomastaan jännitteestä on syntynyt täysin ulkomusiikillisten - ja soittotaitoon/musikaalisuuteen liittymättömien - seikkojen kuten esim. ulkonäön vaikutuksesta. Kerrotaanhan hänen olleen melko demonisen ja epäsovinnaisen näköinenkin pitkine, tummine letteineen, mikä kai osaltaan vauhditti näitä paholaiskertomuksia. Kerrotaanhan Lisztinkin "animal magnetismista" sellaista tarinaa, että konsertin jälkeen oli helppo sanoa millä penkillä oli istunut naispuolinen kuuntelija - ne penkit olivat märkiä.

Mikähän osuus sibeliuksen viulukonsertolla on? Ei varmaan yllä paganinin tasolle teknillisyydessä, mutta sibeliuksen viulukonsertto on myös maailmalla melko tunnettu.

Mikähän osuus sibeliuksen viulukonsertolla on? Ei varmaan yllä paganinin tasolle teknillisyydessä, mutta sibeliuksen viulukonsertto on myös maailmalla melko tunnettu.
 
Ei varmaan puhtaasti teknisessä mielessä ylläkään, vaikka finaali onkin pirullisen vaikea, mutta kyllä sitä silti yhtenä vaikeimmista pidetään. Huomattavasti enemmän se tulkinnallisesti vaatii kuin Paganini.

Kyllähän maailman parhaan ihmelapsen Schubertin viulikonsertti on yläpuolella kaikkien, eiks nii. Kaikki muut on vaan matkinut sitä surkeasti.

Eiköhän se Paganinin suosio ollut loppujenlopuksi noiden kaikkien tekijöiden summa. (karisma,ulkonäkö,huhut,soittotaito..)
 
Enkä väitä etteikö Arthur Rubinstein olisi ollut hyvä pianisti. Oon vain seurannut paljon Horowitziä, koska siltä on löytynyt paremmin levyjä ,kirjoja, dokumentti ja muuta..
 
Voin lukea sen kirjan sitten kun olen saanut Horowitz -kirjan luettua..