Klassinen ›

pitäisikö ns "hyvän" musiikin sisältää "aina" jotain "syvällisempää", jotain tunnetilaa, paikan tai tilanteen tuntua, jne (siis tarkoituksella tehtyä, kyllähän musiikista tunnetiloja saa)
 
mitä ei löydy (ainakaan itse) esim useimmista pop musiikin teoksista, esim smoke on the water kappale, jne jne..
 
voidaanko sitä verrata maalaustaiteessa siihen että, toinen taulu näyttää hienolta mutta ei "tarkoita" mitään, kun taas toinen "tarkoittaa" mutta ei näytä kummoiselta ?
 
tietysti musiikilla on helpompaa viestiä tunteista.
 
tietysti lyriikalla voi kertoa viestin, ja musiikilla tukea sitä.
 
ELI onko "siistin" kuuloiset riffit ja biisit sittenkään minkään arvoisia? joutaako pop musiikki sittenkin sinne syvälle ? (pop musiikki voi olla liian laaja käsite)

joutaako pop musiikki sittenkin sinne syvälle ? (pop musiikki voi olla liian laaja käsite)
 
Joutaa.
 
No en oikeasti ole (täysin) tuota mieltä. Keräilen yön yli ajatuksiani ja kirjoitan tähän jotain oikeasti fiksua (todella).

Hyvä on niin laaja käsite että sen alle mahtuu monenlaista. On olemassa hyvää syvällistä musiikkia ja hyvää ei-syvällistä musiikkia. Kukaan ei varmaan odotakaan esim. kolmen minuutin peruspoppisbiisin olevan mitään äärimmäisen syvällistä, mutta voi se silti hyvä olla. Eivät minusta "hyvä" ja "syvällinen" ole musiikissa synonyymejä, eivät edes suoraan verrannollisia. Klassisessakaan.

Mä pohdin tätä tässä muutama minuutti sitten, vessassa (juu, kropassa on ihan omat kellonajat): Miksi musiikki on taiteenlajina loppupelissä niin kaavamaista, matemaattista ja konservatiivista? Riippumatta siitä, onko se länsimaista tai ei.
 
Miten voi poiketa mielekkäästi niistä antiikkisista tonaalisuuksista ja rytmiikasta niin, että se oikeasti olisi mielekästä ja herättäisi uudenlaisia tuntemuksia, esimerkiksi aivan uuden harmonisuuden muodossa.
 
Kun toistaiseksi ei mikrointervallitkaan auta, kun se on jo kuultu. Samaa hommaa. Tai jos se ei ole kuultu, niin se ei toimi tai tuntuu vieraalta. Miksi draaman kaarikin on samanlainen aina?
 
Oli vielä jotain, mitä en nyt muista. Liikaa kahvia.

Miksi musiikki on taiteenlajina loppupelissä niin kaavamaista, matemaattista ja konservatiivista?
 
Tuli mieleen klassinen sutkautus, säännöt on tehty rikottaviksi. Se on kuitenkin totuuden mukaisin juuri musiikissa.
 
Koska musiikilla on niin suuri vaikutus ihmisiin, on pitänyt varmistaa, ettei ihmisten mielipiteet muutu liikaa (omia spekulaatioita vailla faktoja). Siksi on pitänyt kehittää tarkat säännöt. Esim. Neuvostoliitossa valtiovalta määritteli tarkoin minkälaista musiikkia saa säveltää. Ehkäpä vallankumouksen pelossa. Olen kuullut villin huhun, että Lontoon tavarataloissa soitetaan tusinapoppia, jotta ihmiset muuttuisivat musiikin kaltaisiksi, yksinkertaisiksi ja tekisivät turhia heräte ostoksia. Paikallisessa S-Marketissamme samaa ei ilmeisesti yritetä. Soittolistalta löytyy Pink Floydin Wish You Were Here.

On vastanottajan asia, minkä hän kokee hyvänä taikka syvällisenä, mutta joku musiikki nauttii suurempaa mailmanlaajuista arvostusta enemmän kuin joku muu. Ajatellaanpa vaikka näitä herroja oopperasäveltäjiä.

On vastanottajan asia, minkä hän kokee hyvänä taikka syvällisenä, mutta joku musiikki nauttii suurempaa mailmanlaajuista arvostusta enemmän kuin joku muu. Ajatellaanpa vaikka näitä herroja oopperasäveltäjiä.
 
No ooppera draamallisena ja visuaalista antia sisältävänä taiteenlajina varmaan on ylipäätään globaalisti suositumpi musiikin muoto kuin esim. sinfonia tai jousikvartetto, muttei se nyt kerro vielä mitään musiikin hyvyydestä. Loistavalla ohjauksella tms. voidaan saada musiikillisesti kehnokin ooppera näyttämään hienolta, mikä varmaan menee kansaankin paremmin.

Mä pohdin tätä tässä muutama minuutti sitten, vessassa (juu, kropassa on ihan omat kellonajat): Miksi musiikki on taiteenlajina loppupelissä niin kaavamaista, matemaattista ja konservatiivista? Riippumatta siitä, onko se länsimaista tai ei.
 
Se on eri asia, että musiikki on matemaattista, kuin että sitä voidaan kuvata matemaattisesti. Se on toki hauskaa, että tietyt harmoniset taajuudet muodostavat tiettyjä kauniimpia (ainakin likiarvoistettuna) matemaattisia suhdanteita. Toisaalta miksi juuri molli- ja duurisoinnut vetoavat niin kovasti, ei siihen oikein löydy mitään selkeää matemaattista tai muutakaan syytä? Nämä ovat sillä tavalla kuitenkin mysteereitä.
 
Se on minusta selvä, että musiikista löytyy eri asioita jotka vetoavat jo meihin tietyllä tavalla biologisesti sisältyviin korostumiin tai assosiaatioihin, toinen puoli assosiaatiosta tulee sitten kulttuurista, eli tiettyjä vakioita löytyy varmasti, miksi nämä vakiot ovat mitä ovat niin se on toinen kysymys.
 
Musiikin sanominen kaavamaiseksi tuntuu mielestäni perusteettomalta. Voimme yrittää likiarvoistaa jonkinlaisia yhteisiä rakenteita, mutta saman voisimme tehdä vaikka satunnaisille kassakuiteille, tietyille aikakausille kuuluu tietysti yleismitallisesti tietyt piirteet, mutta yleisestiottaen varioitavuuden määrä on huimaava, ja sitä on myös musiikkihistoriassa hyödynnetty.
 
Miten voi poiketa mielekkäästi niistä antiikkisista tonaalisuuksista ja rytmiikasta niin, että se oikeasti olisi mielekästä ja herättäisi uudenlaisia tuntemuksia, esimerkiksi aivan uuden harmonisuuden muodossa.
 
Me poikkeamme jo nyt antiikin tonaalisuuksista, antiikin asteikot, jotka olivat noin kvintin pituisia yhdistelmäasteikoita, muistuttavat jossain määrin joitakin nykyisiä asteikkojamme, ja kyllä nimet ovat samat, mutta muuten ne eivät ole tonaalisesti meidän asteikkojamme vastaavia. Mielekästä poikkeamaa sitten löytyy muista kulttuureista, kuten intiasta jossa 16-sävelisyys on aivan hyväksytty asetelma. Eli sieltä vaikka virikkeitä etsimään, ehkä staattisuus ei olekkaan maailmassa vaan omassa päässäsi...
 
Kun toistaiseksi ei mikrointervallitkaan auta, kun se on jo kuultu. Samaa hommaa.
 
Kuten sanottua Intialaiset kuulee niitä meidän näkökulmasta jatkuvasti ja kovasti tuntuu tykkäävän, että tiedä sitten tuosta.
 
Tai jos se ei ole kuultu, niin se ei toimi tai tuntuu vieraalta. Miksi draaman kaarikin on samanlainen aina?
 
Ei draaman kaari ole aina sama. Joskin usein siitä on löydettävissä hyväksihavaittavia samankaltaisuuksia. Silti muotoja on monia, ja tämä jo esiintyy siinä kun tutkit erilaisia musiikillisia muotoja ja vertailet niitä toisiinsa, esimerkiksi sitä miten Rondo eroaa Sonaattimuodosta.
 
Tämä syvällisyyskysymys on mielestäni vaikea. Jos popilla käsitämme jotenkin koko populaarimusiikin löytyy sieltä minusta myös "syvällisiä" teoksia, aivan kuten klassiselta puolelta löytyy myös paljon pinnallisia teoksia. Se mitä se syvällisyys sitten on tuntuu kylläkin vaikeammalta. Yleensä siihen ei kyllä liity pelkkä tunnetilan välittäminen, vaan syvälliseksi koetaan se, että kappaleeseen on yritetty liittää jokin ajatus tai totuus oli se sitten ympätty muotoon tai mihin vaan.

Musiikin "syvällisyys" ja "hyvyys" on mahdotonta määritellä millään absoluuttisen oikealla tavalla, jokainen kun näkee eri musiikilliset seikat syvällisiksi ja eri musiikin hyväksi.
 
Syvällisyydenkin voi ajatella monella tavalla. Se voi ilmentyä sanojen syvällisyytenä tai siten, että musiikissa on pureuduttu syvälle ja tehty vaihtelevia osia ja ennalta-arvaamattomia koukkuja, jotka näin ollen jonkun mielestä ovat syvällisyyttä. Musiikin syvällisyyden voi löytää myös siitä, että tietty musiikki herättää juuri itselleen voimakkaita tunteita.
 
Omasta mielestään hyvän musiikin ei kuitenkaan välttämättä tarvitse sisältää minkäänlaista syvällisyyttä, yksinkertaisesti musiikki voi vain tuntua sopivalta siihen hetkeen tai "siisti" riffi voi saada aikaan hyvän kappaleen vaikutelman.

pitäisikö ns "hyvän" musiikin sisältää "aina" jotain "syvällisempää", jotain tunnetilaa, paikan tai tilanteen tuntua, jne (siis tarkoituksella tehtyä, kyllähän musiikista tunnetiloja saa)
 
mitä ei löydy (ainakaan itse) esim useimmista pop musiikin teoksista, esim smoke on the water kappale, jne jne..
 
voidaanko sitä verrata maalaustaiteessa siihen että, toinen taulu näyttää hienolta mutta ei "tarkoita" mitään, kun taas toinen "tarkoittaa" mutta ei näytä kummoiselta ?
 
tietysti musiikilla on helpompaa viestiä tunteista.
 
tietysti lyriikalla voi kertoa viestin, ja musiikilla tukea sitä.
 
ELI onko "siistin" kuuloiset riffit ja biisit sittenkään minkään arvoisia? joutaako pop musiikki sittenkin sinne syvälle ? (pop musiikki voi olla liian laaja käsite)
 
"syvällistä" musiikkia ei ole olemassakaan. en usko siihen lainkaan...minulle ligeti on viihdettä siinä missä morriconekin.
 
musiikki ei "tarkoita" yhtään mitään.
 
siistit "riffit" ja "biisit" on nimenomaan se mihin pitäisi minun mielestäni pyrkiä. mikä järki on kuunnella jotain joka mukamas on tosi "syvällistä", mutta joka kuulostaa ihan paskalle; ts. jonka kuuntelemisesta ei saa mitään nautintoa?
 
tää on toisaalta taas näitä ikuisuuskysymyksiä, josta sitten wagneriaanit tms. hörhöt (vitsi!) alkaa sitten vääntämään.

On vastanottajan asia, minkä hän kokee hyvänä taikka syvällisenä, mutta joku musiikki nauttii suurempaa mailmanlaajuista arvostusta enemmän kuin joku muu. Ajatellaanpa vaikka näitä herroja oopperasäveltäjiä.
 
niinpä.

No ooppera draamallisena ja visuaalista antia sisältävänä taiteenlajina varmaan on ylipäätään globaalisti suositumpi musiikin muoto kuin esim. sinfonia tai jousikvartetto, muttei se nyt kerro vielä mitään musiikin hyvyydestä. Loistavalla ohjauksella tms. voidaan saada musiikillisesti kehnokin ooppera näyttämään hienolta, mikä varmaan menee kansaankin paremmin.
 
mutta eikös tämä sitten toisaalta ole sitä niin inhoittavaa populismia, jonka takia pop- musiikkia niin vastustetaan "taidemusiikin" parissa?

siistit "riffit" ja "biisit" on nimenomaan se mihin pitäisi minun mielestäni pyrkiä. mikä järki on kuunnella jotain joka mukamas on tosi "syvällistä", mutta joka kuulostaa ihan paskalle; ts. jonka kuuntelemisesta ei saa mitään nautintoa?
 
Eikös kuulija päätä mikä on syvällistä ja mikä ei? Tuskin on mitään yleisiä kriteerejä "syvälliselle". Jos joku ei tykkää jostain musiikista niin ei kai se silloin hänestä syvällistäkään ole.
 
mutta eikös tämä sitten toisaalta ole sitä niin inhoittavaa populismia, jonka takia pop- musiikkia niin vastustetaan "taidemusiikin" parissa?
 
No jos sen sellaisena haluaa nähdä, niin siitä vaan. Ooppera on kuitenkin monesta taiteenalasta rakentuva kokonaisuus, jonka ei ole tarkoituskaan toimia pelkän musiikin keinoin, joten sikäli ei oikein voi verrata johonkin absoluuttisempaan musiikin muotoon kuten sinfoniaan. Enkä mä kyllä ajattele, että popmusiikkia jotenkin vastustetaan taidemusiikin piirissä, ainakaan yleisesti. Jos joku vastustaa, niin se johtunee ennakkoluuloista.

Eikös kuulija päätä mikä on syvällistä ja mikä ei? Tuskin on mitään yleisiä kriteerejä "syvälliselle". Jos joku ei tykkää jostain musiikista niin ei kai se silloin hänestä syvällistäkään ole.
 
niin tottakai kaikki on loppujen lopuksi subjektiivista, mutta puhuin omasta näkemyksestäni.
 
en mä koskaan ajattele onko joku josta pidän "syvällistä" vai ei. mä kuuntelen harmonioita, rakenteita, motiiveja ja rakenteita jne., jos ne muodostavat mielestäni loogisen kokonaisuuden, joka ruokkii minun mielikuvitustani tai saan siitä ylipäätään jotain irti, niin hyvä. silloin mä pidän siitä.
 
No jos sen sellaisena haluaa nähdä, niin siitä vaan. Ooppera on kuitenkin monesta taiteenalasta rakentuva kokonaisuus, jonka ei ole tarkoituskaan toimia pelkän musiikin keinoin, joten sikäli ei oikein voi verrata johonkin absoluuttisempaan musiikin muotoon kuten sinfoniaan. Enkä mä kyllä ajattele, että popmusiikkia jotenkin vastustetaan taidemusiikin piirissä, ainakaan yleisesti. Jos joku vastustaa, niin se johtunee ennakkoluuloista.
 
se on vähän siinä, että mitä tarkoitetaan pop- musiikilla.
 
suurin osa siitä on nimenomaan populistista (radio), mutta osa taas noudattaa periaatteessa taidemusiikin säveltäjien pyrkimyksiä, eli että sävelletään vain "omaan makuun".
 
jos lavastevalinnoilla pyritään saamaan suurempi kävijämäärä, niin silloin se on populismia.

en mä koskaan ajattele onko joku josta pidän "syvällistä" vai ei. mä kuuntelen harmonioita, rakenteita, motiiveja ja rakenteita jne., jos ne muodostavat mielestäni loogisen kokonaisuuden, joka ruokkii minun mielikuvitustani tai saan siitä ylipäätään jotain irti, niin hyvä. silloin mä pidän siitä.
 
Ei kai sitä kukaan niinkään tietoisesti ajattelekaan. Musiikki voi vaikuttaa kuulijaan monella tasolla, eikä sitä välttämättä tarvitsekaan kokea "syvälliseksi" voidakseen siitä nauttia. Kukin kuuntelee musiikkia ja nauttii siitä omalla tavallaan.
 
se on vähän siinä, että mitä tarkoitetaan pop- musiikilla.
 
suurin osa siitä on nimenomaan populistista (radio), mutta osa taas noudattaa periaatteessa taidemusiikin säveltäjien pyrkimyksiä, eli että sävelletään vain "omaan makuun".
 
Populaari ja populismi ovat kuitenkin eri termejä. Tottakai "populaarimusiikki" nimensä mukaisestikin pyrkii olemaan populaaria eli suosittua. Se ei minusta sinänsä tee siitä vielä populistista, mutta ne keinot joilla sitä populaarisuutta tavoitellaan saattavat olla tapauksesta riippuen populistisia.
 
jos lavastevalinnoilla pyritään saamaan suurempi kävijämäärä, niin silloin se on populismia.
 
Miksi? Tottakai oopperan tekijät pyrkivät mahdollisimman suureen kävijämäärään. Ei tuo minusta ole populistinen keino saavuttaa sitä, sillä lavasteet kuuluvat kuitenkin oopperaan oleellisesti, enkä osaa kuvitella miksi kukaan valitsisi oopperaan huonompia lavasteita kuin mitkä siihen parhaiten sopii. Sen sijaan jos oopperaan pyrittäisiin saamaan enemmän kävijöitä jollain täysin keinotekoisella tai epäolennaisella asialla, esim. johonkin muuhun kuin itse asiaan keskittyvällä markkinoinnilla, se olisi lähempänä populismia.

Ei kai sitä kukaan niinkään tietoisesti ajattelekaan. Musiikki voi vaikuttaa kuulijaan monella tasolla, eikä sitä välttämättä tarvitsekaan kokea "syvälliseksi" voidakseen siitä nauttia. Kukin kuuntelee musiikkia ja nauttii siitä omalla tavallaan.
 
kuten sanoin puhuin vain omista näkemyksistäni.
 
ensimmäisen kerran kun kuulin stravinskyä ajattelin vain, että "hitsi, en tiennytkään että joku tekee klassista, joka rokkaa" ilman, että osasin yhdistää siihen musiikkiin mitään "syvällistä".
 
Populaari ja populismi ovat kuitenkin eri termejä. Tottakai "populaarimusiikki" nimensä mukaisestikin pyrkii olemaan populaaria eli suosittua. Se ei minusta sinänsä tee siitä vielä populistista, mutta ne keinot joilla sitä populaarisuutta tavoitellaan saattavat olla tapauksesta riippuen populistisia.
 
eikö populismi tässä tapauksessa tarkoita sitä, että pyritään tekemään jotain "suuren yleisön" makuun?
 
niinno, paljon lokeroidaan musiikkia tuon populaarimusiikki- sanan alle vaikkei välttämättä säveltäjä ole edes pyrkinyt tekemään musiikkiaan kenenkään muun, kuin itsensä maun mukaan. otettakoon esimerkkinä ennio morricone, jolla on tosi rohkeita sovituksia ja omana aikanaan "avant-gardistisia" ratkaisuja. jostakin syystä siitä nyt sattui tulemaan helvetin suosittua. (varmaankin johtuu mediasta, jota kautta sitä on levitetty; siis elokuvat)
 
samoin jotkin minun suosikki rock- bändeistä, kuten faith no more, soundgarden ja killing joke eivät alun perin lainkaan pyrkineet tekemään musiikkia muille kuin itselleen. (näin ainakin haastatteluissa väittävät) kuitenkin ainakin faith no more ja soundgarden sattuivat olemaan juuri sopivalla tavalla marginaalisia, että niiden musiikista tuli sitten suuri trendi. killing jokelle näin ei koskaan tosin käynyt, vaan se on jäänyt historiankirjoihin alaviitteeksi.

Miksi? Tottakai oopperan tekijät pyrkivät mahdollisimman suureen kävijämäärään. Ei tuo minusta ole populistinen keino saavuttaa sitä, sillä lavasteet kuuluvat kuitenkin oopperaan oleellisesti, enkä osaa kuvitella miksi kukaan valitsisi oopperaan huonompia lavasteita kuin mitkä siihen parhaiten sopii.
 
juurihan me olemme todenneet, että "huono" ja "hyvä" eivät ole mitään absoluuttisia arvoja.
 
tässä tapauksessa on syytä pohtia sitä KENEN maun mukaan toimitaan. mikäli lavastaja tekee lavastuksen sen mukaan minkä uskoo uppoavaan tiettyyn väestöryhmään, se on populismia.

eikö populismi tässä tapauksessa tarkoita sitä, että pyritään tekemään jotain "suuren yleisön" makuun?
 
Se on ylipäätään vähän vaikea määritellä. Voisi tehdä vastakysymyksen, että onko artisti automaattisesti populisti jos hän ei pyri vain pienen piirin underground-maineeseen? Ei kai koko populaarimusiikkikenttää voi sanoa populistiseksi vain sillä perusteella että pyritään myymään mahdollisimman paljon levyjä. "Vain itselleen" musiikkia tekevän artistinkin tavoite on varmasti että levy myy edes jonkin verran, ei kai levyjä muuten tehdä. Tietenkin jostain todella marginaali-ilmiöstä voi yllättäen tulla suuren yleisön suosikki, mutta jos se on ainoa "ei-populistinen" tapa tehdä musiikkia niin aika nihkeää on sitten ansaita esim. elantoaan levyartistina ilman populismisyytöksiä. Ja tästä tulee mieleen esim. oma suosikkibändini YUP, jota kritisoitiin alkuaikoina pitkään siitä, että musiikki on liian vaikeaa ja monimutkaista suuren yleisön makuun. Kun bändin levyt sitten alkoivat myydä enemmän ja jokunen sinkku jopa soi valtakunnan radiossa, alkoivatkin kaupallisuussyytökset, eli että bändi on "myynyt" itsensä markkinavoimille ja alkanut laskelmoida suosionsa eteen. Kuitenkin bändi on kaikkina aikoina tehnyt itseään miellyttävää musiikkia. Kaikkia ei voi vaan miellyttää.
 
juurihan me olemme todenneet, että "huono" ja "hyvä" eivät ole mitään absoluuttisia arvoja.
 
Enhän minä tuossa lavasteasiassa puhunutkaan hyvästä tai huonosta vaan lavasteista päättävän henkilön näkemyksestä siitä, mikä on ko. oopperan kannalta toimivin ratkaisu. Jos se on samalla yleisöönmenevin ratkaisu niin olkoon, mutta tuottoa oopperatalonkin täytyy tehdä kyetäkseen toimimaan. Jos se saavutetaan lavasteiden voimin, ja samalla ihmiset nauttivat oopperasta enemmän, niin onko se paha? Kuten jo todettu, ooppera ei rakennu pelkästä musiikista kaiken muun olevan toissijaista.
 
tässä tapauksessa on syytä pohtia sitä KENEN maun mukaan toimitaan. mikäli lavastaja tekee lavastuksen sen mukaan minkä uskoo uppoavaan tiettyyn väestöryhmään, se on populismia.
 
Niinpä kai, mutta kuka lavastaja noin toimii? Ja vaikka toimisikin, se ei automaattisesti tee oopperan musiikista populistista.

Se on ylipäätään vähän vaikea määritellä. Voisi tehdä vastakysymyksen, että onko artisti automaattisesti populisti jos hän ei pyri vain pienen piirin underground-maineeseen? Ei kai koko populaarimusiikkikenttää voi sanoa populistiseksi vain sillä perusteella että pyritään myymään mahdollisimman paljon levyjä. "Vain itselleen" musiikkia tekevän artistinkin tavoite on varmasti että levy myy edes jonkin verran, ei kai levyjä muuten tehdä. Tietenkin jostain todella marginaali-ilmiöstä voi yllättäen tulla suuren yleisön suosikki, mutta jos se on ainoa "ei-populistinen" tapa tehdä musiikkia niin aika nihkeää on sitten ansaita esim. elantoaan levyartistina ilman populismisyytöksiä. Ja tästä tulee mieleen esim. oma suosikkibändini YUP, jota kritisoitiin alkuaikoina pitkään siitä, että musiikki on liian vaikeaa ja monimutkaista suuren yleisön makuun. Kun bändin levyt sitten alkoivat myydä enemmän ja jokunen sinkku jopa soi valtakunnan radiossa, alkoivatkin kaupallisuussyytökset, eli että bändi on "myynyt" itsensä markkinavoimille ja alkanut laskelmoida suosionsa eteen. Kuitenkin bändi on kaikkina aikoina tehnyt itseään miellyttävää musiikkia. Kaikkia ei voi vaan miellyttää.
 
minusta tuntuu, että sekä valtavirrassa, että undergroundissa on ne omat populistinsa. uugee populistit vaan vääntää jotain muka hienoa "taide" kökköä jollekin pienelle taidehippien eliittiryhmälle, et pääsee paukuttelemaan omia henkseleitään. valtavirrassa taas on enemmänkin ihmisiä, jotka haluavat vain tienata musalla elantonsa. musta tuntuu, että mä itse asiassa pidän siitä valtavirran versiosta enemmän...
 
mä tarkoitan nyt sitä, että se säveltäjä/yhtye asettaa tavallaan itsensä sinne yleisöön ja tekee sellaista musiikkia, jota itse haluaisi mennä kuuntelemaan. väitän, että mainitsemillani yhtyeillä oli alun perin tavoitteena vain tyydyttää omat musiikilliset tarpeensa. kuten basisti billy gould totesi joskus "we only care about the music. everything else is secondary", eli ihan sama sitten myykö se vai eikö myy.
 
no, sinäpä sen kiteytit: "suuri yleisö" ei usein käytä korviaan saatika aivojaan musiikkikulutuksensa suhteen, vaan mukautuu enimmäkseen radioiden soittolistojen ja lehtien kriitikoiden maun mukaan. niin...ja kyllähän niitä levyjä on aika perkeleen hankala tehdä, kun ketään ei ilmeisesti kiinnosta. mullakin olisi periaatteessa tullut jo ulos 2-3 pitkäsoittoa, mutta millä niitä ulos pukkaat, kun ei ole rahaa tmv.?
 
mulla onkin hankkeena säästää joskus studioon, että voin sitten pukata ulos mitä huvittaa...
 
en minä ketään tuomitse, vaikka tekisikin populistisesta näkökulmasta musiikkia. kaikilla on oikeus tieanata elantonsa kuten haluavat.
 
Niinpä kai, mutta kuka lavastaja noin toimii? Ja vaikka toimisikin, se ei automaattisesti tee oopperan musiikista populistista.
 
en tunne yhtään lavastajaa eikä minulla muutenkaan ole kovin paljoa oopperakokemusta. puhuin nyt vain määritelmistä ja eikö se nimenomaan ole populismia, jos tehdään jollekin tietylle kohderyhmälle esim. lavasteet?

minusta tuntuu, että sekä valtavirrassa, että undergroundissa on ne omat populistinsa. uugee populistit vaan vääntää jotain muka hienoa "taide" kökköä jollekin pienelle taidehippien eliittiryhmälle, et pääsee paukuttelemaan omia henkseleitään. valtavirrassa taas on enemmänkin ihmisiä, jotka haluavat vain tienata musalla elantonsa. musta tuntuu, että mä itse asiassa pidän siitä valtavirran versiosta enemmän...
 
Niin mäkin, mutta musta ylipäätään se, että joku haluaa ansaita elantonsa tekemällä musiikkia ei mitenkään ole sellainen asia, joka pitäisi yhdistää populismiin. Musiikki on rehellinen työ, ja jos sitä ei osaa tehdä työkseen niin että se kannattaa, niin sitten pitää tehdä jotain muuta työtä. Muusikon tehtävä on myydä itseään, ja se ei itsessään vielä ole populistista. Keinot, joilla hän sen toteuttaa, voivat toki olla populistisia, mutta eivät automaattisesti. Vai onko arkkitehtikin populisti, jos hän hienojen taideteosten sijaan rakentaa taloja, joissa olettaa ihmisten tykkäävän asua?
 
mä tarkoitan nyt sitä, että se säveltäjä/yhtye asettaa tavallaan itsensä sinne yleisöön ja tekee sellaista musiikkia, jota itse haluaisi mennä kuuntelemaan. väitän, että mainitsemillani yhtyeillä oli alun perin tavoitteena vain tyydyttää omat musiikilliset tarpeensa. kuten basisti billy gould totesi joskus "we only care about the music. everything else is secondary", eli ihan sama sitten myykö se vai eikö myy.
 
Tuo on tietysti jalo ajatus, jota varmasti voi vilpittömästi pyrkiä noudattamaan mikäli musiikki on vain harrastus jolla ei olekaan tarkoitus elättää itseään. Mutta muussa tapauksessa silläkin on luonnollisesti väliä että myykö se. Saattaa olla jopa niin, että joutuu elantonsa eteen soittamaan musiikkia josta ei edes tykkää, mutta pakko on. Sitä mä en toki enää pidä kovin ihanteellisena tilanteena, mutta ei sekään musta populismia ole.
 
en minä ketään tuomitse, vaikka tekisikin populistisesta näkökulmasta musiikkia. kaikilla on oikeus tieanata elantonsa kuten haluavat.
 
Kuten jo vähän edellä pohdin, tässä on syytä erottaa toisistaan sen suosiohakuisuuden syy - onko se vain halu päästä loistamaan vai oikeasti rahantarve kyetäkseen elättämään itsensä. Silloin mä en puhuisi populismista.
 
en tunne yhtään lavastajaa eikä minulla muutenkaan ole kovin paljoa oopperakokemusta. puhuin nyt vain määritelmistä ja eikö se nimenomaan ole populismia, jos tehdään jollekin tietylle kohderyhmälle esim. lavasteet?
 
Jälleen voisi sanoa, että kai se on jos sen niin haluaa ajatella, mutta mä en kyllä osaa kuvitella kuka lavastaja toimisi noin, etenkin kun ne lavasteet ovat vain pieni osa koko oopperaa. Mutta ehkä tää on vähän ontuva esimerkki ylipäätään.