Klassinen ›

Musiikilliset taivaanrannan maalarit:

Yhden käden sormilla voidaan laskea ne säveltäjät, joilla oli kyky antaa musiikin absoluuttinen muoto henkilöidensä psyykkisille impulsseille ja toiminnan motiiveille; Mozart oli heistä ensimmäinen. Tässä tuotannossa kaikki on subliimilla tavalla outoa ja kauhistuttavaa, mutta kuitenkin oleellista. "JUmalan teatterissa" näin oli banaalilla tavalla, mikä ei palvellut puhtaan mielteen aluetta, joka on kaikkien jalojen taiteiden ainoa näyttämö, josta tahto on poissa. Ja voiko sen epämiellyttävämpää tunnetta olla kun Se lentää kasvoille?
 
Harvempi tosin tietää sitä seikkaa, koska sen enempää minä kuin itse Hildsheimerkaan ei ole aiheesta kirjaa julkaissut tai tohtorin väitöskirjaa tehnyt, että Schubert kuului kuitenkin niihin harvoihin säveltäjiin, joille oli Richard Straussin tavoin suotu kyky, mistä jälkimmäinen oli itse myös hyvin ylpeä, ilmaista ulkomusiikillisia tapahtumia, kuten luonnonilmiöitä, musiikillisesti; ajatelkaamme vaikka tämän Alppisinfoniaa auringonnousuineen, myrskyineen ja lehmänkelloineen.
 
Mielestäni kauitenkin kaunein auringonnousun orkestraalinen kuvaus, tai ainakin koskettavin sellainen, sisältyy Froilan 3-taitteiseen aariaan kaksine dramaattisine accompagnato-välikkeineen : " Sei mir gegrüst, o sonne" = Sua tervehdin, oi aurinko, jokaisena päivänä tuot uutta iloa sydämeeni, Schubertin Schoberin librettoon säveltämässä oopperassa. Kyseessä on tarkkaan harkittu orkesterijohdanto, crescendo, jossa puhaltimien auringon ensisäteiden kromaattiset häivähdykset kuvaavat vähittäistä aamun sarastusta.
 
Sibeliuksella ei tässä suhteessa ollut paljon annettavaa kuin vasta Tapiolassaan.
 
Tuttu lienee myös Näin puhui Zarathusrta, tarkemmin sanoen sen C-duuri kadenssi.

... että Schubert kuului kuitenkin niihin harvoihin säveltäjiin, joille oli Richard Straussin tavoin suotu kyky, mistä jälkimmäinen oli itse myös hyvin ylpeä, ilmaista ulkomusiikillisia tapahtumia, kuten luonnonilmiöitä, musiikillisesti;...
 
Näiden ulkomusiikillisten tapahtumien ymmärtäminen on vaikeaa, kun puhutaan näinkin vanhasta musiikista, joka on lähtöisin vieraasta kulttuurista. Auringonnousukin on erinäköinen eri puolilla maapalloa ja alppimaisemille ominaiset luonnonilmiöt saattavat kuulijalle jäädä arvoituksiksi tai ainakin tahattomasti vääristyä, jos näin voi sanoa, ellei kuulijalla ole ollut mahdollisuutta elää ja kokea samoja asioita kuin säveltäjä.
 
Richard Straussin väitetään sanoneen, että hän pystyy musiikillisesti esittämään oluen lasiin kaatamisen niin, että kuulija voisi tunnistaa jopa olutmerkin. Onko kuitenkin niin, että vasta kun kuulijalle annetaan muuten kuin musiikillisesti samanaikaisia mielikuvia musiikkiin yhdistettynä, syntyy ihmisen mielessä yhteys musiikkiin ja ulkomusiikilliseen tapahtumaan?
 
Lapin Kullan ja Fazerin Sinisen mainonnassa on mielestäni varsin onnistuneella tavalla saatu yhdistettyä musiikki, ulkomusiikillinen mielikuva ja tuote. Rohkenen kuitenkin epäillä, että ulkomusiikillinen mielikuva muodostuu hyvin erilaiseksi sen perusteella, onko henkilö koskaan nähnyt Lapin yötöntä yötä, sinistä hetkeä taikka kaamosta.

Ilman konkreettisia ääniä on vaikea (mahdoton) pelkän musiikin keinoin kuvata mitään asiaa niin, että kuulija saa ajatuksen asiasta. Tietenkin, jos esimerkiksi kappaleen nimi on Auringonnousu kuulija saattaa kuulla nousevan auringon, mutta ilman vinkkejä tämä lienee mahdotonta.

Ilman konkreettisia ääniä on vaikea (mahdoton) pelkän musiikin keinoin kuvata mitään asiaa niin, että kuulija saa ajatuksen asiasta. Tietenkin, jos esimerkiksi kappaleen nimi on Auringonnousu kuulija saattaa kuulla nousevan auringon, mutta ilman vinkkejä tämä lienee mahdotonta.
 
Enpä tiedä tuosta. Nimittäin esim. aikoinaan kun olin musiikkitiedon tunneilla ja kaikki pienet tappiaiset eivät tienneet yhtäkään klassisen musiikin kappaletta nimeltä, opettaja kysyi "mitä teille tulee mieleen tästä sävellyksestä?" Siinä sitten kuunneltiin kuka kiinnostuneena, kuka uneliaana sävellystä ja kun sävellys oli loppu, kaikki huusivat suurin piirtein yhteen ääneen "Meri!" Sehän se oli.. Debussyn La Mer.

No, vedän vähän sanojani takaisin, mutta itselläni nämä harvoin toimivat.

Enpä tiedä tuosta. Nimittäin esim. aikoinaan kun olin musiikkitiedon tunneilla ja kaikki pienet tappiaiset eivät tienneet yhtäkään klassisen musiikin kappaletta nimeltä, opettaja kysyi "mitä teille tulee mieleen tästä sävellyksestä?" Siinä sitten kuunneltiin kuka kiinnostuneena, kuka uneliaana sävellystä ja kun sävellys oli loppu, kaikki huusivat suurin piirtein yhteen ääneen "Meri!" Sehän se oli.. Debussyn La Mer.
 
Valtaosa ihmisistä taitaa alitajuisesti suhtautua musiikkiin kuten pienet lapset. Klassisen musiikin jotenkin ylevältä kuulostavaa sointia käytetään myös harkitusti ja tarkoitushakuisesti hyödyksi, esim. Lontoon bussiasemilla saadaan lukemani mukaan häiriköt pysymään poissa klassista musiikkia soittamalla.
 
Musiikki voi olla myös niin mielikuvia maalaavaa, että sanojen merkitys muuttuu tai menettää kokonaan merkityksensä kuulijan mielessä. Esimerkiksi Lapin Kullan mainonnassa on v. 2004 kaiketi käytetty Kemopetrolin kappaletta "Drown Little Girl". Kappaleen sanojen yhdistäminen Lapin Kultaan ja tunturipurojen raikkauteen antaisi tuotteesta aikalailla oudon vaikutelman, mutta onneksi musiikin maalaama tunnelma on myös ns. tavalliselle, musiikkiin kouluttautumattomalle kuulijalle tärkeämpää kuin sanat:
 
Drown little girl
You're a stone in deep water
What made you sink I can't remember
There's so much happening
It leaves me cold 3x
 
I keep seeing you
Everyday now on my TV
And when I get bored
I turn it off, you don't exist anymore
It leaves me cold 3x
 
It's in my face
Those shiny satellites, these sad commercials
And I've shit concern, thrown up compassion
I've got nothing left to give
It leaves me cold 7x
 
Drown little girl
You're a stone in deep water
What made you sink I can't remember
There's so much happening
It leaves me cold 3x
 
I keep seeing you
Everyday now on my TV
And when I get bored
I turn it off, you don't exist anymore
It leaves me cold 3x
 
It's in my face
Those shiny satellites, these sad commercials
And I've shit concern, thrown up compassion
I've got nothing left to give
It leaves me cold 7x

Enpä tiedä tuosta. Nimittäin esim. aikoinaan kun olin musiikkitiedon tunneilla ja kaikki pienet tappiaiset eivät tienneet yhtäkään klassisen musiikin kappaletta nimeltä, opettaja kysyi "mitä teille tulee mieleen tästä sävellyksestä?" Siinä sitten kuunneltiin kuka kiinnostuneena, kuka uneliaana sävellystä ja kun sävellys oli loppu, kaikki huusivat suurin piirtein yhteen ääneen "Meri!" Sehän se oli.. Debussyn La Mer.
 
Juu, ja ei olisi ihme jos joku Kimalaisen lennonkin tunnistaisi. Mutta näissä on tietysti se ilmeinen puoli, että nämä imitoivat jotain ääntä taikka jostain lähtevän äänen dynamiikkaa. Vaikeammaksi homma menee, jos musiikilla kuvataan vaikkapa jotain esinettä josta ei lähde ääntä. Ei tietystikkään ole varmaa, ettei tämäkään jollain tasolla olisi mahdollista.
 
Uskoisin että jotain rajausta esimerkiksi tapahtuu, sanotaan että olisi kaksi sävellystä Punainen ja Sininen, ja sitten näitä soitettaisiin, niin aika monet saattaisivat arvata kumpi on kumpi. Mutta laajemmassa valikoimassa mahdollisuudet käyvätkin jo moniin. Kuinka monen maiseman kuvaus, voisi muistuttaa myös jotain liitelykokemusta tai jotain ihan muuta maisemaa.

Mitä tarkemmaksi asia menee sitä vaikeampi sitä on pelkällä musiikilla kuvastaa ilman imitointia. Kuulijan mieleen on vaikeampi saada substantiivi, kuin ajdektiivi tai verbi. Kaupunkia on helpompi kuvastaa, kuin omenaa tai paperilennokkia, mutta tuskin tarkinkaan kaupungin imitointi tuo kaikkien kuulijoiden mieleen haluttua asiaa.

Mitä tarkemmaksi asia menee sitä vaikeampi sitä on pelkällä musiikilla kuvastaa ilman imitointia. Kuulijan mieleen on vaikeampi saada substantiivi, kuin ajdektiivi tai verbi. Kaupunkia on helpompi kuvastaa, kuin omenaa tai paperilennokkia, mutta tuskin tarkinkaan kaupungin imitointi tuo kaikkien kuulijoiden mieleen haluttua asiaa.
 
Verbit vaativat myös imitointia. Kävelemisen, nukkumisen tai pakkaamisen demonstroiminen vaatii aivan yhtä selvästi imitointia, kuin pöytälampun katkaisija. Adjektiivit ovat helpoin ja musiikin luonteenomaisin. Höttöisyys, nopeus tai voima voidaan taas luoda musiikillisesti ilman sen yhdistämistä substantiiveihin tai verbeihin.

Schubert saattoi hyvinkin osata myös taimenenkalastuksen jalon taidon, säveltäessään ystävänsä, sellisti Sylvester Paumgartnerin kehoituksesta Schubartin "Die Forelle" -runosta tehtyyn lauluun pohjautuvan, hyvin maalauksellisen ja aikaansa edellä olevan samannimisen instrumentaaliteoksen "Die Forelle" D.667 pianolle ja neljälle jousisoittimelle.
 
Varmaankin laulajatar Josephine von Kollerin ja kesäisen maalaismaiseman innoittamana itävaltalaisessa Steyrin kylässä syntynyt teos, joka julkaistiin ja esitettiin vasta säveltäjän kuoleman jälkeen, maalailee mielestäni hienolla tavalla taimenen elämää vuoristojoessa ja teoksen rakennekin kuvaa mielessäni värikkäällä tavalla taimenen kamppailua kalastajan kanssa.
 
Muutaman alkutahdin jälkeen laulunomainen Allegro vivace rakentaa kaksi teemaa, meditatiivisen ja leikkisän, joka muuttuu intensiiviseksi, kuin kalan tartuttua koukkuun ja havaitessaan jääneensä kiinni. Andantessa liikkeet hidastuvat ja seuraa odottamattomia modulaatioita, kuin kalan epäröiviä ja haparoivia pyristelyjä kosken pyörteissä. Scherzo on hyvin energinen ja henkevä, kuin taimenen pintautuminen ja hyppiminen sen etsiessä keinoa vapautua virran siimaan aiheutuvasta vasteesta. Allegretossa palataan takaisin alkuasetelmaan, viulun pehmeästi ja kevyesti kuvatessa kalan jo väsyneitä liikkeitä. Teos päättyy Allegro giustoon, jossa kalan viimeisiä loppupyristelyjä kuvataan hyvin rytmikkäästi ja kalastajan voitokkuus ja huolettomuus päättää teoksen jättäen jälkeensä kevyen olotilan, vailla tragedian häivääkään.
 
Brigitte Massinin sanoja lainatakseni: 'without a shadow, with no incursion into tragedy, it is as if a colourist is taking pleasure in infinitely varying his palette'.
 
ps. kirjoitukseni oli hyvin vapaamuotoisesti ja maalaten suomennettu Schubert Trout Quintet -nimisen levyn kansivihon tekstistä ...

ps. kirjoitukseni oli hyvin vapaamuotoisesti ja maalaten suomennettu Schubert Trout Quintet -nimisen levyn kansivihon tekstistä ...
 
Hmm.. Näytti Megan tekstiltä.

Schubert saattoi hyvinkin osata myös taimenenkalastuksen jalon taidon, säveltäessään ystävänsä, sellisti Sylvester Paumgartnerin kehoituksesta Schubartin "Die Forelle" -runosta tehtyyn lauluun pohjautuvan, hyvin maalauksellisen ja aikaansa edellä olevan samannimisen instrumentaaliteoksen "Die Forelle" D.667 pianolle ja neljälle jousisoittimelle.
 
Varmaankin laulajatar Josephine von Kollerin ja kesäisen maalaismaiseman innoittamana itävaltalaisessa Steyrin kylässä syntynyt teos, joka julkaistiin ja esitettiin vasta säveltäjän kuoleman jälkeen, maalailee mielestäni hienolla tavalla taimenen elämää vuoristojoessa ja teoksen rakennekin kuvaa mielessäni värikkäällä tavalla taimenen kamppailua kalastajan kanssa.
 
Muutaman alkutahdin jälkeen laulunomainen Allegro vivace rakentaa kaksi teemaa, meditatiivisen ja leikkisän, joka muuttuu intensiiviseksi, kuin kalan tartuttua koukkuun ja havaitessaan jääneensä kiinni. Andantessa liikkeet hidastuvat ja seuraa odottamattomia modulaatioita, kuin kalan epäröiviä ja haparoivia pyristelyjä kosken pyörteissä. Scherzo on hyvin energinen ja henkevä, kuin taimenen pintautuminen ja hyppiminen sen etsiessä keinoa vapautua virran siimaan aiheutuvasta vasteesta. Allegretossa palataan takaisin alkuasetelmaan, viulun pehmeästi ja kevyesti kuvatessa kalan jo väsyneitä liikkeitä. Teos päättyy Allegro giustoon, jossa kalan viimeisiä loppupyristelyjä kuvataan hyvin rytmikkäästi ja kalastajan voitokkuus ja huolettomuus päättää teoksen jättäen jälkeensä kevyen olotilan, vailla tragedian häivääkään.
 
Brigitte Massinin sanoja lainatakseni: 'without a shadow, with no incursion into tragedy, it is as if a colourist is taking pleasure in infinitely varying his palette'.
 
ps. kirjoitukseni oli hyvin vapaamuotoisesti ja maalaten suomennettu Schubert Trout Quintet -nimisen levyn kansivihon tekstistä ...
 
Tuo joen virtaus ilmeisesti toistuu Schubertin tuotannossa mielenkiintoisella tavalla, sillä Panttivanki-opperan II-näyöksen orkesteri-intradassa ennen päähenkilön vaikuttavaa aariaa nopeine loppustrettoineen, kuvataan hienosti myrskyn kouriin ja veden varaan joutunen kamppailua vuolaan virran ylitse, josta pelastuttua virittää kiitoslaulun omille jumalilleen. Voi ikään kuin kuulla suuria molskahduksia tämän pikauintimatkan liepeiltä ja voimakkaan virran aiheuttamia pyörteitä ja kohinaa vikkelissä jousi-ja puhallinkuvioissa paukuniskuilla höystettynä.

Astor Piazzolla kuvasi eräässä kappaleessaan poliisiauton sireeneitä näppärästi sellolla.
Kyllä sen olisi tunnistanut erkkikin.

Astor Piazzolla kuvasi eräässä kappaleessaan poliisiauton sireeneitä näppärästi sellolla.
Kyllä sen olisi tunnistanut erkkikin.
 
Mutta ilmeisesti kyseessä oli imitointi?

Eikös Piazzolla kuvannut Tangon historia -teoksessaan ilotaloakin..? Millähän musiikillisilla keinoilla se onnistuu?

ligetin lontano kuulostaa sille, kuin lentäisi valonnopeudella pimeässä putkessa.

ligetin lontano kuulostaa sille, kuin lentäisi valonnopeudella pimeässä putkessa.
 
Hiukkaskiihdytin..?

Hiukkaskiihdytin..?
 
ehkäpä en tiedä, mutta toi kuvaa parhaiten sitä kokemusta.

Mutta ilmeisesti kyseessä oli imitointi?
 
no eikös se ole melkein sama asia.

Hei, aiheeseen palatakseni putkahti mieleeni, että piru vieköön, onhan noita Schubertin lauluja kosolti, joissa pianon säestyskuviot tai vaikka korno kuvaa virtaavan veden solinaa tai aaltoilua: Erlafsee, An den Donau, jossa puhkeaa myrskykin, Auf Der Strom jne. Skälikin ajankohtainen aihe, että nyt se Tonava totisesti tulvii, ja ihmiset ovat hädässä.