Klassinen ›

Teatterikursseilla joskus 1970-luvulla Jukka Jarvola, teatteri-ja musiikkimies, laati oppilaille muutamia lauluharjoituksia, ja kävi niin, että eräs neiti sanoi olevansa jäävi tehtävään puutteellisesta tai olemattomasta lauklutaidostaan johtuen, kunnes Jarvola sitten tokaisi kaikkien osaavan laulaa, johon täti, että; En minä osaa laulaa, laulan kuitenkin väärin, johon Jarvola, että; No hJyvä, Sitten minä soitan väärin!", niin että laulamaan siitä joka iikka. Hän pyysi oppilaitaan katsomaan myös ikkunasta pihalle ja laulun sävelin ja sanoin improvisoimaan kaiken siellä näkemänsä Jarvolan säestäessä heitä pianon ääressä.
 
Koulussa meidän ope kyllä haukkui luokan ikkunasta ulos ulkona haukkuvaa koiraa. Reksikin vielä.
 
Mitäs ne asiantuntjat muuten siellä suorassa radiolähetyksessä silloin kerran, Vai niin!Väitivät etteivät kaikki oppisi laulamaan.

Otsikkoon vastaus: Eivät varmasti opi, eivät sitten millään!!!

Amusikaalisia ihmisiä jotka eivät tunnista melodioita ja sävelkorkeuksia on olemassa, mutta todella harvassa. (en muista tarkkoja prosentteja mutta jotain 0,2% tms.) Nämä ihmiset eivät erota ukko nooan melodiaa satumaa-tangosta.
 
Sitten tietysti on ihmisiä joilla on fyysinen vamma tms.
 
Muut oppivat. munsta.

Amusikaalisia ihmisiä jotka eivät tunnista melodioita ja sävelkorkeuksia on olemassa, mutta todella harvassa. (en muista tarkkoja prosentteja mutta jotain 0,2% tms.) Nämä ihmiset eivät erota ukko nooan melodiaa satumaa-tangosta.
 
Sitten tietysti on ihmisiä joilla on fyysinen vamma tms.
 
Muut oppivat. munsta.
 
Mä olen tässä ihan samoilla linjoilla. Se sitten on eri asia, että miten hyvin, mutta kyllä sellaiseksi perus kuorolaulajaksi asti varmasti kuka vaan voi itsensä kehittää.

Mä olen tässä ihan samoilla linjoilla. Se sitten on eri asia, että miten hyvin, mutta kyllä sellaiseksi perus kuorolaulajaksi asti varmasti kuka vaan voi itsensä kehittää.
 
Sitä kuoroa en haluaisi kuulla, jossa noita "kukatahansa peruslaulajia" on suurin otanta!
 
Samalla periaatteella meistä aivan kaikista voisi tulla perussiltainsinöörejä rakennelmiensa lujuuuslaskemia tekeen, mutta eri asia on kuka noita siltoja uskaltaisi sitten käyttää!

Sitä kuoroa en haluaisi kuulla, jossa noita "kukatahansa peruslaulajia" on suurin otanta!
 
Samalla periaatteella meistä aivan kaikista voisi tulla perussiltainsinöörejä rakennelmiensa lujuuuslaskemia tekeen, mutta eri asia on kuka noita siltoja uskaltaisi sitten käyttää!
 
on kaksi eri asiaa tehdä asioita työkseen ja harrastuksekseen. Varmasti opin tekemään lujuuslaskelmia niin hyvin, että voidaan niillä nurkkapöydässä spekuloida. Samoin olen oppinut laulamaan ja soittamaan niin hyvin, että voin siitä nauttia.
 
Eikä se laulaminenkaan ole kuin lihasten hallintaa.

Samalla periaatteella meistä aivan kaikista voisi tulla perussiltainsinöörejä rakennelmiensa lujuuuslaskemia tekeen, mutta eri asia on kuka noita siltoja uskaltaisi sitten käyttää!
 
Tuossahan tuo virhe juuri onkin. Jotkut luulevat että vain luonnonlahjakkuuksilla ja koulutetuilla äänillä on oikeus laulaa. Vaikkei oma ääni olisikaan kuin Enrico Carusolla, niin kyllä silti on oikeus nauttia musiikista ja toteuttaa itseään.
 
Sitten ihmetellään kun ei äiditkään enää uskalla laulaa tuutulauluja lapsilleen, luulevat että joku tulee lyömään karttakepillä sormille kun meni vähän alavireessä.

Tuossahan tuo virhe juuri onkin. Jotkut luulevat että vain luonnonlahjakkuuksilla ja koulutetuilla äänillä on oikeus laulaa. Vaikkei oma ääni olisikaan kuin Enrico Carusolla, niin kyllä silti on oikeus nauttia musiikista ja toteuttaa itseään.
 
Sitten ihmetellään kun ei äiditkään enää uskalla laulaa tuutulauluja lapsilleen, luulevat että joku tulee lyömään karttakepillä sormille kun meni vähän alavireessä.
 
No, no, uskon vain siihen, mitä ole pitkähkön elämäni aikana kuullut joidenkin kehitystä seuraten. Kaikista ei ole kaikkeen, mutta ei se silti toki musiikin ja laulun harrastusta saa haitata. En ole ole ketään esim. alavireydestä lyönyt karttakepilläkään, mitä nyt itseäni hieman suominut ruoskalla, kun on taittovikaa ollut omastakin takaa. ;o

Nuotin vierestä laulamistakin voidaan laulamiseksi kait kutsua?

Nuotin vierestä laulamistakin voidaan laulamiseksi kait kutsua?
 
Nuotti kai se on siinä nuotin vieressäkin.

Nuotti kai se on siinä nuotin vieressäkin.
 
Puhumattakaan, kun nuottien välistä voi myös pujotella.

Nuotin vierestä laulamistakin voidaan laulamiseksi kait kutsua?
 
Periaatteessa kaikkihan laulavat nuotin vieressä. Eihän kukaan osu tuhannesosalleen tasan oikeaan hertsilukuun... Mikä on se raja koska ollaan nuotin vieressä?

Periaatteessa kaikkihan laulavat nuotin vieressä. Eihän kukaan osu tuhannesosalleen tasan oikeaan hertsilukuun... Mikä on se raja koska ollaan nuotin vieressä?
 
Itse ajattelen, että jos laulamme lähelle tätä tietyn nuotin raja-arvoa, laulamamme ääni kattaa tämän kyseisen nuotin.
 
Itselläni on ainakin semmoinen luulo, että äänemme olisi kuin etenevä kartio. Keskusta on voimakkain ja laitoihin päin mentäessä nuotti eroaisia eniten keskustasta, ja myös äänenvoimakkuus samaten laski, niin että hakemamme nuotti kuuluisi selvimmin. Toisin sanoen, ihmisen ääni ei ole niin yksinkertainen että se päästäisi vain yhden nuotin ääntä.
 
Tiedä sitten mikä on tosiasia. :-)

Puheäänessäkin on jokaisella oma nuottinsa.

Olenkohan minä ihan erikoistapaus, kun kaikenlaista musiikillista kokemusta on kertynyt, ja aina vähän pakonomaista lauluakin siinä välissä (ala-asteella laulukokeesta 6œ mutta musiikkistipendi).
Nautin kyllä laulamisesta, mutta totuus on se että ääneni kuulostaa kamalalta enkä pysy äänessä yhtään. Jos laulan yksinäni hyräillen saatan pysyä omasta mielestäni ihan hyvin nuotissa, mutta muuten ihan kamalaa. Olen laulanut suurtenkin yleisöjen edessä mutta yleensä aina toisen kanssa- ja laulu kuulostaa aina vaan kamalalta, joka taas on kuuntelijoiden ongelma. Pitäisi kai vaan laulaa ja laulaa ja vielä laulaa jotta oppisi.

Olenkohan minä ihan erikoistapaus, kun kaikenlaista musiikillista kokemusta on kertynyt, ja aina vähän pakonomaista lauluakin siinä välissä (ala-asteella laulukokeesta 6œ mutta musiikkistipendi).
Nautin kyllä laulamisesta, mutta totuus on se että ääneni kuulostaa kamalalta enkä pysy äänessä yhtään. Jos laulan yksinäni hyräillen saatan pysyä omasta mielestäni ihan hyvin nuotissa, mutta muuten ihan kamalaa. Olen laulanut suurtenkin yleisöjen edessä mutta yleensä aina toisen kanssa- ja laulu kuulostaa aina vaan kamalalta, joka taas on kuuntelijoiden ongelma. Pitäisi kai vaan laulaa ja laulaa ja vielä laulaa jotta oppisi.
 
Se, ettei pysy aina nuotissa ei välttämättä tarkoita, ettei olisi sävelkorvaa. Voi olla ettei ole vaan oikeaa äänenmuodostustekniikkaa. Enkä tarkoita oikella klassista äänenmuodostusta, koska se ei edes sovi kaikille. Vaan sellaista, joka itselle parhaiten sopii.

Se, ettei pysy aina nuotissa ei välttämättä tarkoita, ettei olisi sävelkorvaa. Voi olla ettei ole vaan oikeaa äänenmuodostustekniikkaa. Enkä tarkoita oikella klassista äänenmuodostusta, koska se ei edes sovi kaikille. Vaan sellaista, joka itselle parhaiten sopii.
 
Erittäin totta. Harmillisen usein ihmiset sanovat, että eivät osaa laulaa ja heillä ei ole sävelkorvaa juuri tuon takia. Onhan heillä silloin kohtuullinen sävelkorva, jos he itse kuulevat laulavansa nuotin vierestä. En tarkoita, että heistä pitäisi tulla esiintyviä taiteilijoita, mutta laulu on mukavaa puuhaa.

Se, ettei pysy aina nuotissa ei välttämättä tarkoita, ettei olisi sävelkorvaa. Voi olla ettei ole vaan oikeaa äänenmuodostustekniikkaa. Enkä tarkoita oikella klassista äänenmuodostusta, koska se ei edes sovi kaikille. Vaan sellaista, joka itselle parhaiten sopii.
 
Parhainpana esimerkkinä tästä Jean Sibelius, jolla oli absoluuttinen sävelkorva. Aikalaiset kuitenkin tiesivät kertoa, että kuorossa Janne lauloi erittäin epävireisesti.

Kokeilin äsken huvikseni kun kämppä oli tyhjänä. Pistin musiikit kovalle ja lauloin kovaa. Kuulosti hienolta, ja vaikka yritin jatkaa samalla tavalla musiikin hiljentyessä tai sammuessa, se oli mahdotonta. Lisäksi jos lopetin laulun tai yritin muodostaa äänen eri tavalla, en enää pysynytkään äänessä. Eli joko kovaa ja korkealta tai hiljaa hyräillen.
Outoa...

Parhainpana esimerkkinä tästä Jean Sibelius, jolla oli absoluuttinen sävelkorva. Aikalaiset kuitenkin tiesivät kertoa, että kuorossa Janne lauloi erittäin epävireisesti.
 
Tähän varmaan liittyen mielenkiintoinen tarina oli sekin, kuinka pikku-Jannen absoluuttinen korva kehittyi kotipianon avulla. Kotipiano oli kuitenkin puoli sävelaskelta liian matalassa vireessä, ja kun opiskelut alkoivat oli Jannella melkoinen kriisi kun sävelet eivät olleetkaan niitä joiksi hän oli ne tottunut kuulemaan. A olikin As jne.
 
Tuosta kuorosta tuli mieleen, että itselleni on jousisoittajana kehittynyt mielestäni hyvinkin tarkka korva (ei absoluuttinen), mutten ole eläissäni käynyt yhdelläkään laulutunnilla. Sen huomaa juuri esim. kuorossa, jossa omaksi ärsytyksekseen tajuaa joskus laulavansa ihan väärin vain sen takia ettei ole oikeaa äänenkäyttötekniikkaa johonkin isompaan hyppyyn tai rekisterinvaihdokseen. Tietää mielessään ja korvassaan tarkkaan, mihin säveleen pitää osua, muttei vaan osu.