Klassinen ›

Oletteko koskaan kuulleet leskirouva Rosemary Brownista, ihmeellisestä selvänäköisestä-ja kuuloisesta meediosta, joka poimi jonkinlaisen itsetiedottoman telepatian avulla ympäriltään joko menneiltä säveltäjiltä tuntemattomaksi jäänyttä musiikkia, taikka muusikoilta, jotka kykenivät säveltämään kuuluisien säveltäjien tyyliin, sillä hänen näennäiset soittotaitonsa, vain vuoden soitonopiskelun jälkeenkin, olivat niin heikot, että hädin tuskin kykeni kilkuttamaan läpi jonkun vanhan virren, kuten hänen ex-urkuri-naapurinsa valitti. Eikä hän edes juuri ollut kiinostunut musiikista ennen vuotta 1964, ostaessaan käytetyn pianon.
 
Silti hän kykeni kirjoittamaan mm. Beethovenin, Brahmsin ynnä muiden sanelun mukaan jopa edellisen 10. ja 11. sinfonian, kun Schubert koetti laulaa hänelle sävellyksiään, mm. 12 lauluaan, 40-sivusen sonaatin, Moment musicauxin v. 1968, ja Liszt kuljetti hänen käsiään muutaman tahdin kerallaan pianon koskettimilla hänen kirjoitaessaan nuotit paperille. beethovenin tavasta hän ei pitänyt, koska hänellä ei ollut aavistustakaan miltä valmis teos kuulostaisi eikä Schubertin laulutaidoissa ollut kehumista.
 
Myös Rosemaryn pianon soittotaidot kehittyivät Brahmsin ohjatessa sormiharjoituksia ja Rahmaninovin ja Lisztin huolehtiessa tyylitajusta.
 
Psykologit ja muusikot tutkivat hänet perusteellisesti, eivätkä voineet keksiä kuinka hän olisi petkuttanut ja hylkäsivät kaikki epäilyksetkin tutustuttuaan hänen sympaattisen vaatimattoman oloiseen olemukseensa jo muutaman minuutin ajan.
 
Yehudi menuhinin konserttipianisti sisareen sävellekset tekivät vaikutuksen:" Ei ole epäilystäkään etteikö hän olisi hyvin rehellinen ihminen, Musiiki on luotu näiden säveltäjien tyylillä".
 
New York Timesin kriitikko Alain Rich oli toista mieltä, pitäessään yksitytisesti hänelle tuotetulla levyllä soivia kappaleita vain heikkoina jäjitelminä kyseisten säveltäjien tunnetuimmista teoksista. Mutta levy sisälsikin vain tuotannon yksinkertaisimpia kappaleita.
 
LÄhde: valittujen palojen tietoteos; Uskomatonta, mutta totta monine muine huimine, ällistytävine, outoine, salaperäisine, ja epätavallisine, mutta tosijuttuineen.

http://www.xs4all.nl/~wichm/chopin.html
 
http://users.bigpond.net.au/terrylane/docs/brown.rtf
 
http://paranormal.about.com/od/channeling/a/aa040405.htm
 
tossa muutama linkki aiheesta..
aika mielenkiintoista kyllä, pitääpi tutustua tarkemmin kunhan on aikaa..

En ole kuullut, mutta täytyypä yrittää etsiä tuo juttu käsiini kun käyn vanhempieni luona; heillä on tuo kirja. Olen sitä kyllä joskus nuorempana selaillutkin, mutta en ole tuota juttua huomannut.
 
Aika hurjaahan tuo tosiaan on jos ei ole huijausta, tosin mistäpä sitä näistä henkimaailman asioista koskaan tietää. Toiset ihmiset saattavat olla herkempiä tämäntyyppisille ilmiöille kuin toiset.

Dexotique kuulosti aika mielenkiintoiselta...
 
wikipedia
http://en.wikipedia.org/wiki/Rosemary_Brown_
 
"Rosemary Brown, Etude Ges-dur, inspiriert von Chopin":
http://www.romana-hamburg.de/Chopin.mp3
 
"Rosemary Brown, Danse exotique, inspiriert von Debussy":
http://www.romana-hamburg.de/Dexotique.mp3

Olen kuullut, olen selannut tarkkaan tuon samaisen Totta vai Tarua -kirjan läpi useamman kerran. Onko kellään tietoa, onko noita Beathowenin sinfonioita levytetty tai esitetty? Josko ne purisivat Megaan paremmin kuin muu Beatin tuotanto:)

hän kykeni kirjoittamaan mm. Beethovenin, Brahmsin ynnä muiden sanelun mukaan jopa edellisen 10. ja 11. sinfonian, kun Schubert koetti laulaa hänelle sävellyksiään, mm. 12 lauluaan, 40-sivusen sonaatin, Moment musicauxin v. 1968, ja Liszt kuljetti hänen käsiään muutaman tahdin kerallaan pianon koskettimilla hänen kirjoitaessaan nuotit paperille. beethovenin tavasta hän ei pitänyt, koska hänellä ei ollut aavistustakaan miltä valmis teos kuulostaisi eikä Schubertin laulutaidoissa ollut kehumista.
 
Myös Rosemaryn pianon soittotaidot kehittyivät Brahmsin ohjatessa sormiharjoituksia ja Rahmaninovin ja Lisztin huolehtiessa tyylitajusta.
 
Psykologit ja muusikot tutkivat hänet perusteellisesti, eivätkä voineet keksiä kuinka hän olisi petkuttanut ja hylkäsivät kaikki epäilyksetkin tutustuttuaan hänen sympaattisen vaatimattoman oloiseen olemukseensa jo muutaman minuutin ajan.
 
LÄhde: valittujen palojen tietoteos; Uskomatonta, mutta totta monine muine huimine, ällistytävine, outoine, salaperäisine, ja epätavallisine, mutta tosijuttuineen.
 
Tommoseen bullshittiin voi vastata vain tällä tavalla:
http://www.skepsis.fi/
http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/
http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/spiritualismi.html
 
(Toivottavasti tämä oli provo tai vitsi, muuten tulen todella surulliseksi.)

Tommoseen bullshittiin voi vastata vain tällä tavalla:
....
 
Argumentaatiosi loistaa kuin tähti taivaalla.
http://www.skepsis.fi/jutut/virhelista.html

Argumentaatiosi loistaa kuin tähti taivaalla.
http://www.skepsis.fi/jutut/virhelista.html
 
Mitä tarkoitat? Jos tarkoitit auktoriteettiin vetoamista, niin sitten kyllä ymmärsit väärin. Tarkoitin noilla linkeillä lähinnä sitä, että kannattaisi tutustua sellaiseen ajattelutapaan kuin skeptisismi, eikä ottaa kaikkea huuhaata kritiikittömästi vastaan. Niin, ja tietty sitä, että Skepsis ry. on perehtynyt näihin spiritualismi/parapsykologia- juttuihin melko ansiokkaasti, ja että Skepsiksen sivuilta löytynee parempaa tietoa kyseisestä "ilmiöstä".

Tarkoitin noilla linkeillä lähinnä sitä, että kannattaisi tutustua tällaiseen ajattelutapaan
kuin skeptisismi, eikä ottaa kaikkea huuhaata kritiikittömästi vastaan.
 
Mistä on luettavisssa kritiikittömyytemme kyseiseen asiaan? Ehkä sinun tulisi tunnustella klassinen musiikin keskustelualueen ilmapiiriä, ja sitä, millaisilla asenteilla keskustelua viedään läpi, ennen kuin alat tuollaisia perusteettomia väitteitä laukomaan.
 
Mitä tarkoitat? Jos tarkoitit auktoriteettiin vetoamista, niin sitten kyllä ymmärsit väärin. Tarkoitin noilla linkeillä lähinnä sitä, että kannattaisi tutustua sellaiseen ajattelutapaan kuin skeptisismi, eikä ottaa kaikkea huuhaata kritiikittömästi vastaan. Niin, ja tietty sitä, että Skepsis ry. on perehtynyt näihin spiritualismi/parapsykologia- juttuihin melko ansiokkaasti, ja että Skepsiksen sivuilta löytynee parempaa tietoa kyseisestä "ilmiöstä".
 
Nyt kaipaisin niitä perusteluja. Se, ettei jostakin asiasta ole tieteellistä varmuutta, ei tarkoita, etteikö asia voisi olla tosi - tieteeseenhän skeptismi nojaa. Miten luulet sitten tieteen syntyvän? Eikö tiede ole paljolti syntynyt filosofisten ajatuksien pohjalta? Eikö se ole syntynyt juuri "hullujen" ja "mielipuolten" ajauksista, jotka ovat avoimine mielineen ottaneet kantaa maailman olemukseen. Eikä tietääkseni skeptismi ota kantaa asioiden paikkaansapitävyyteen muuta kuin kriittisesti epäilemällä, toisin kuin sinä, joka tunnut asettavan keskustelunaiheemme 'huuhaaksi' skeptismin nimissä.
 
Ja lisättäköön vielä, että eiköhän jokainen vähänkään koulunpenkillä istunut tunne skeptisimin käsitteenä, joten sikäli linkkisi ja hymähtelysi olivat täysin turhia. Kannattaa pitää esimerkikiksi Platonin luolavertaus mielessä, jos se vaikka toisi hieman valoa pienen skeptikonkin elämään.
 
Ja toisaalta, voisimme laajentaa keskusteluamme esimerkiksi elämän mahdollisen esiintymiseen ulkoavaruudessa. Tieteellisestihän emme voi kuin todeta henkeäsalpaavaan maailmankaikkeuden suuruuden, jota ihminen voi vain hämmästellä pienillä aivoillaan, mutta tuskin keskustelu itsessään mitään huuhaata on, vaikkei meillä mitään faktaa olekaan tarjottavissa. Eikä kukaan varmaankaan Rosemary Brownin mahdollisia jumalallisia lahjoja absoluuttisena totuutena ole pitänytkään.

Tarkoitin noilla linkeillä lähinnä sitä, että kannattaisi tutustua sellaiseen ajattelutapaan kuin skeptisismi, eikä ottaa kaikkea huuhaata kritiikittömästi vastaan.
 
Miten niin "kritiikittömästi"? Jos luit noita tapauksesta kertovia linkkejä, niin huomasit varmaan, että useat asiantuntijat (joista varmaan moni on suhtautunut asiaan hyvinkin skeptisesti) ovat tutkineet tapausta eivätkä ole pystyneet todistamaan sitä huijaukseksi. Kyllä täällä varmaan suhtauduttaisiin kriittisemmin mikäli kyseessä olisi täysin tutkimaton asia, mutta tätä nimenomaista tapausta ei ole kyetty experttien voiminkaan selittämään.
 
Kannattaa myös harkita, pitääkö kaikki vähänkin tavallisuudesta poikkeava tuomita automaattisesti huuhaaksi ilman parempaa tietoa.

tämä nyt sitten ainakin vahvistaa sen mitä mieltä mä olen aika pitkään ollut musiikista, mutta jotaa mä olen lähiaikoina erityisesti funtsinu.

tämä nyt sitten ainakin vahvistaa sen mitä mieltä mä olen aika pitkään ollut musiikista, mutta jotaa mä olen lähiaikoina erityisesti funtsinu.
 
Nyt tunnustan inhimillisyyteni ja myönnän että ylläolevan kaltaiset lauseet ovat uskomattoman ärsyttäviä.
Kun sait jo kiinnostuksemme heräämään, viitsitkö kertoa mitä mieltä sitten olet? Että musiikki on jotain avaruudessa leijuvaa dataa jonka vastaanottajina ja todentajina säveltäjät ja muusikot toimivat?
 
Vielä tuohon skeptisismi-keskusteluun lisäisin että skeptisyyshän on epäilyä, ei kieltämistä. Kunnon skeptikko siis tutkii ennen kuin hutkii, eikä välttämättä vielä sittenkään.

Että musiikki on jotain avaruudessa leijuvaa dataa jonka vastaanottajina ja todentajina säveltäjät ja muusikot toimivat?
 
jotain siihen suuntaan, joo.

jotain siihen suuntaan, joo.
 
Sitten voisit vastata kysymykseen siitä, miksi musiikki, jos se kerran on jotain absoluuttista substanssia jota tietyt henkilöt kykenevät ottamaan vastaan, on aina kulttuurisidonnaista, ts. intialaisen klassisen musiikin huippulahjakkuutena pidetty säveltäjä tai muusikko ei tuota samanlaista tavaraa kuin eurooppalaisen taidemusiikin edustaja. Afroamerikkalaisen kulttuurin kohdalla sama juttu. Miksi tiettyjen kulttuurien musiikkiin muodostuu eri lainalaisuudet ja keskeiset tonaliteetti- ja harmoniakäsitykset? Miksi saundi-ihanteet ovat erilaisia eri kulttuureissa? Miksi ihminen, joka ei ole kasvanut hevimusiikin parissa pitää sitä aggressiivisena möykkänä? Ja miksi ihminen, joka ei ole kasvanut jazzmusiikin parissa pitää sitä vääriä ääniä ja sekavaa yhteissoittoa sisältävänä roskana?
Minun mielestäni on jo aika hyväksyä musiikki yhtenä taidemuotona toisten joukossa ja hyväksymällä sen inhimillisyys nostaa (tai laskea) se muiden muotojen kanssa samalle tasolle pois mystifioinnin ja siihen kuulumattomien asioiden liittämisen alttarilta. Ei kai kukaan vakavissaan väitä että kirjailijatkaan muodostavat tarinoitaan muuttamalla jotain universaalia materiaa ihmisen kommunikaatiokeinojen käyttämään muotoon? Totta kai voidaan ajatella että tuo mystisempi vaihtoehto luomisprosessille on vain sama tarina toiseen kerronta-asuun muokattuna, mutta terävämielisimmät ovat varmasti huomanneet jo tarinan yhtäläisyydet uskontojen oppirakennelmien kanssa -
jumala (musiikki) leijuu kaikkialla maailmassa ja ilmoittaa tahtonsa ja itsensä palvelijoidensa ja valittujensa (säveltäjät ja muusikot) kautta tavallisille ihmisille, (kuulijat) jotta nämä voisivat toteuttaa hänen tahtonsa (vaipua euforiaan tai whadeva). Kyky kanavoida jumalan tahtoa on annettu vain harvoille ja valituille ja ne, jotka eivät siihen pysty, eivät siihen pysty, ei ole ihmisen asia sekaantua jumalan asioihin. Kuulostaako tutulta?
Tällainen mystifiointi syntyy ihmisen kyvyttömyydestä hyväksyä sitä (eli itsekeskeisestä, lapsellisesta järjenjuoksusta) MAHDOLLISTA tosiasiaa, että meidän täällä olollamme ei ole välttämättä yhtään mitään suurempaa tarkoitusta, että tosiasiassa nykyihminen saattaa olla vain yksi evoluution vaihe kulussa kohti täydellistä olentoa. Me satumme vain olemaan ensimmäinen laji, jonka aivokapasiteetti kykenee kehittämään idean siitä, että saattaisimme olla maailman napa. Totta kai myöskin se vaihtoehto, että olemme maailman napa ja meillä on jokin suurempi tarkoitus, on ihan yhtä mahdollinen, mutta minä näkisin sen suurella todennäköisyydellä ihmisolemukseen kuuluvan ajatuskyvyn puutteen ja itsekeskeisen ajattelun synnyttämänä välttämättömänä ajatuksena, ts. ajattelemme näin siksi että pystymme ajattelemaan näin. Tällaisista asioista kun on mahdoton saada mitään varmaa dataa, ei mitään ehdottomuuksia kannata julistaa, en siis väitä että mikään olisi ehdoton totuus. Minä vaan en usko mystifiointiin.
Pahaa tilitystä.

meediosta
 
Anteeksi skeptisyyteni, mutta sana meedio tuo mieleeni aina kaiken maailman Juhan Af Grannit ja kumppanit jotka luulevat - omasta mielestään jopa tietävät! - että kuun pimeällä puolella on muukalaisten tukikohta jne. En kylläkään kiistä sitä, etteikö ihmismieltä olisi aina kiinnostanut ja paikoin jopa kiihoittanut hengelliset asiat, aina omasta valtauskonnostamme internetissä toimivaan Gerbiilienpalvojien Kirkkoon ja vastaaviin. Tässä lomassa kaikenlaiset henget, juutalaiskristillisessä teologiassa enkelit ja demonit, sielut, kaikenlaiset jonkinlaiseen "välitilaan" jäänet raukat ja onnelliset sitten vaeltelevat taivaan ja maan väliltä.
 
Fakta on että on ihmisiä jotka - ainakin omasta mielestään - tapaavat, näkevät, kokevat tai ehkä vain kanavoivat näitä henkiä. "Objektiivisesti" ajateltuna emme välttämättä voi koskaan tietää tai saada selville ovatko he nyt aivan täysin oikeasssa. Mutta jos tarkastelemme asiaa henkilön (joka kokee näitä ilmiöitä) näkökannalta niin olemme mielenkiintoisessa tilanteessa. Toisaalta, onhan omatkin sairaalamme - jos ei nyt täynnä, niin ainakin osittain täytetty - surullisilla ihmiskohtaloilla, jotka kuvittelevat itsestään, muista ja suhteestaan vallitsevaan ympäristöön jotain joka ei ole orientoitunut tähän aikaan ja paikkaan. Tällaista ainakin minulle tulee ensimmäisenä sanasta "meedio" mieleen. Ei ainakaan kauhean turvallista puuhaa, ei voi olla.
 
Silti hän kykeni kirjoittamaan mm. Beethovenin, Brahmsin ynnä muiden sanelun mukaan jopa edellisen 10. ja 11. sinfonian, kun Schubert koetti laulaa hänelle sävellyksiään, mm. 12 lauluaan, 40-sivusen sonaatin, Moment musicauxin v. 1968, ja Liszt kuljetti hänen käsiään muutaman tahdin
 
Musiikillisiin näkökohtiin nyt puuttumatta, minua kiehtoo tällaisissa tapauksissa ja ilmiöissä se, että tällaisissa vähintäänkin pelottavaa ja paranormaalia lähentelevissä tapauksissa henkilöt ovat aina jotain Mozarteja ja George Washingtoneja. Mm. amerikkalaiset jälleensyntymisuskovaisuutta tutkivat tutkimukset kiinnittävät huomiota siihen että miksi 20 ihmistä väittää olevansa Napoleonin jälleensyntymä? Jos ja kun Napoleoneja (puhun nyt siitä kuuluisimmasta!) on ollut vain 1 kpl niin jossain on paha ristiriita. Ehkä vähän kaukaa haettu, mutta yritän esittää yhtäläisyyksiä tällaisten ihmismielen takana olevien asioiden tarkastelussa. Miten tämä meedio-rouvamme on saanut juuri näin monta kuuluisaa säveltäjää hengellisen puhelimensa päähän? Onko kaikilla kuolleilla säveltäjillä jonkinlainen oma välitila jonne tämä rakas rouvamme on saanut ujutettua oman antenninsa? Vain onko asia kenties toisinpäin? Säveltäjät tuonpuoleisessa ovat huomanneet potentiaalisen ja hyvän meedion maan päällä ja yrittävät näin käyttää tilaisuutta hyväkseen saadakseen keskeneräiset ideansa silti esille?
 
Myös Rosemaryn pianon soittotaidot kehittyivät Brahmsin ohjatessa sormiharjoituksia ja Rahmaninovin ja Lisztin huolehtiessa tyylitajusta.
 
Kuulostaapa psykottiselta. Anteeksi edelleen skeptisyyteni, mutta jos minun sormiharjoituksiani olisi Andres Segovia ohjaamassa niin kyllä menisin papin tai lääkärin puheille.
 
Psykologit ja muusikot tutkivat hänet perusteellisesti, eivätkä voineet keksiä kuinka hän olisi petkuttanut ja hylkäsivät kaikki epäilyksetkin tutustuttuaan hänen sympaattisen vaatimattoman oloiseen olemukseensa jo muutaman minuutin ajan.
 
Toisinaan tällaisten tapausten takana on petkutusta ja valheita. Tiedä vaikka rouva petkuttaisi palstatilaa, rahaa ja rakkautta yhdessä jonkun kieroutuneen ja elämässä syrjäytyneen säveltäjän tai pianistin kanssa joka sattuu tuntemaan kyseisten, jo kuolleiden, säveltäjien tuotantoa. Historia tuntee monta tapausta jossa henkilö on paranormaaleilla ilmiöillä saanut nimeään esille, sitä kautta edelleen kuuluisuutta ja rahaa. Lopulta ilmiö on kuitenkin paljastunut huomionkipeän leskirouvan tai pikkupoikien kyseenalaiseksi tavaksi kerätä huomiota kepulikonsteilla. Onneksi nykyään siihen riittää että on entinen mäkihyppääjä ja kova juomaan saunakaljoja tai vain keskinkertaisen jalkapalloilijan salainen rakas.
 
Toisaalta, saattaahan meediomme olla oikeassakin. Tiedä häntä. Onneksi kaikkea ei kuitenkaan tarvitse uskoa:D

Mistä on luettavisssa kritiikittömyytemme kyseiseen asiaan?
 
No ensinnäkin tämän ketjun otsikosta: "Uskomatonta, mutta totta, Musiikia haudan takaa" Huomaa sana "TOTTA".
 
Nyt kaipaisin niitä perusteluja. Se, ettei jostakin asiasta ole tieteellistä varmuutta, ei tarkoita, etteikö asia voisi olla tosi - tieteeseenhän skeptismi nojaa.
 
Ei, mutta vastaavanlaisia asioita on tutkittu sadoittain (ellei tuhansittain), ja jokainen tapaus on havaittu huijaukseksi. Miksi tämä tapaus olisi sen kummallisempi? Eikö olisi sittenkin olisi niin, että "asiantuntijat", jotka ovat tätä tapausta tutkineet, olisivat olleet jollain tavoin epäpäteviä tai jotain vastaavaa.
 
Ja lisättäköön vielä, että eiköhän jokainen vähänkään koulunpenkillä istunut tunne skeptisimin käsitteenä, joten sikäli linkkisi ja hymähtelysi olivat täysin turhia.
 
En minä mitään hymähtelekään. Tämä juuri ärsyttää keskustelufoorumeissa: mitään vähänkään raflaavampaa tai provosoivampaa ei kestä laittaa, etteikö joku repisi sen vuoksi hiuksiaan päästä. Ironia ja huumori ovat vaikeita lajeja - varsinkin netissä, kun äänensävyt ja -värit eivät välity samalla lailla kuin oikeassa keskustelussa. Ikävää lähteä sitten selittelemään: "että, joo en minä mitään pahaa tarkoita. Älä revi pelihousujas siellä."
 
Kannattaa pitää esimerkikiksi Platonin luolavertaus mielessä, jos se vaikka toisi hieman valoa pienen skeptikonkin elämään.
 
Olen maailmankatsomukseltani emergentti-materialisti, eikä siihen mahdu ideoita tahi henkiä. On aivan turhaa tehdä oletuksia hengistä tai muistakaan vastaavista, koska näistä asioista ei ole näyttöä. On paljon mielekkäämpää lähteä etsimään luonnollisia selityksiä asioihin, kuin puhua hengistä tai muusta yliluonnollisesta.
 
Ja toisaalta, voisimme laajentaa keskusteluamme esimerkiksi elämän mahdollisen esiintymiseen ulkoavaruudessa. Tieteellisestihän emme voi kuin todeta henkeäsalpaavaan maailmankaikkeuden suuruuden, jota ihminen voi vain hämmästellä pienillä aivoillaan, mutta tuskin keskustelu itsessään mitään huuhaata on, vaikkei meillä mitään faktaa olekaan tarjottavissa.
 
Noh tieteellisiä laskelmia ja hypoteeseja asiasta on (hyvin erilaisin tuloksin tosin), että sikäli on huono lähteä vertaamaan näitä kahta asiaa keskenään. Ajatukseen elämästä ulkoavaruudessa on sentään JONKINLAISTA pohjaa, mutta henkien tahi haamujen olemassaoloon ei ole yhtään mitään pohjaa. Ja paljon loogisempi ajatus elämästä ulkoavaruudessa empiiristen todisteiden valossa on, kuin henkien olemassaolo. Telluksellekin on syntynyt elämää, niin miksei sitten muuallekin valtavassa kosmoksessa.
 
Eikä kukaan varmaankaan Rosemary Brownin mahdollisia jumalallisia lahjoja absoluuttisena totuutena ole pitänytkään.
 
Enpä minä sitä väittänytkään. Kiinnitin huomioni oikeastaan tämän aiheen otsikkoon, ja ensimmäiseen viestiin, jotka olivat mielestäni kovin kritiikittömiä.
 
Ja pidetään keskustelu asiallisena, jookosta?

Onhan jo sinällään vähintäänkin kunnioitusta herättävä suoritus ilman mainittavaa musiikkialan koulutusta kyetä kirjoittamaan musiikkia joidenkin menneiden säveltäjäsuuruksien tyylin, joka jo sellaisenaan vaatii suorituksena valtavan hyvää musiikintuntemusta, koulutusta ja perehtyneisyyttä, joka kyseiseltä henkilöltä tyystin puuttui. Vai onko hän "varhaiskypsin" vasta kypsässä aikuisiässä puhjennut milloinkaan elänyt säveltäjälahjakkuus, joka jo vuoden, parin musiikinopintojen, lähinnä pianotuntien jälkeen kykeni säveltämään sinfonioita ja sonaatteja, olkoot ne sitten Beethovenin hengen ilmoittamia tai eivät, kykenemättä itse edes soittamaan kaikkia muistiin kirjoittamiaan teoksia, jotka muuten sisälsivät Bachinkin musiikkia. Aika nopea oppimaan tämä Rouva Rosemary Brown, vai mitä, joka tapauksessa oli? Kenties hän omasikin fenomenaalisen muistikapasiteetin, ja konserttikokemukset väijyivät suoritustensa taustalla. Tai sitten ne teki joku muu kuin hän.
 
Huuhaan piikkiin menevät varmasti kyseisten säveltäjien haamujen ilmestymiset muutoin kuin ehkä vain hänen omassa mielikuvituksessaan, mikä taas ei ole mitenkään objektiivista todellisuutta, kuten uskomuksesta yleensäkään.

Miten niin "kritiikittömästi"? Jos luit noita tapauksesta kertovia linkkejä, niin huomasit varmaan, että useat asiantuntijat (joista varmaan moni on suhtautunut asiaan hyvinkin skeptisesti) ovat tutkineet tapausta eivätkä ole pystyneet todistamaan sitä huijaukseksi. Kyllä täällä varmaan suhtauduttaisiin kriittisemmin mikäli kyseessä olisi täysin tutkimaton asia, mutta tätä nimenomaista tapausta ei ole kyetty experttien voiminkaan selittämään.
 
Lähdekritiikki hyvät ihmiset.

ilman mainittavaa musiikkialan koulutusta kyetä kirjoittamaan musiikkia joidenkin menneiden säveltäjäsuuruksien tyylin, joka jo sellaisenaan vaatii suorituksena valtavan hyvää musiikintuntemusta, koulutusta ja perehtyneisyyttä, joka kyseiseltä henkilöltä tyystin puuttui.
 
Onko tuo asia varma? Mistä sen voi tietää? Skeptisyyttä voi osoittaa (ja on syytä osoittaa) myös vallitsevien paradigmojen suuntaan. Ehkä tätä on syytä perustella.
 
En tiedä miten ihmeessä niin monet ihmiset kykenevät samaan aikaan sekä ali- että yliarvioimaan ihmisten kyvyt. Sekä vastaavasti tehtävien vaativuuden ja saavutetut tulokset.
 
Kuinka paljon luovuutta ja aivokapasiteettia tarvitaan siihen, että ihminen luo ymmärrettävää puhetta/kirjoitusta yksittäisistä äänteistä/kirjaimista? Millainen on se "käyttöliittymä" aivojen niihin osiin joissa puhe alkuperäisesti syntyy (sehän ei tietenkään ole tietoista ajattelua)? ja kuinka nopeasti käyttöliittymä rakennetaan/opitaan. Monet oppivat puhumaan (rakentavat puhumisen "käyttöliittymän") 1-3 vuodessa syntymänsä jälkeen.
 
Se on toinen juttu mitä "käyttöliittymän" takaisessa maailmassa ("alitajunta" tai vastaava) tapahtuu, mitä siellä on ihmisellä jo syntyessään (tai ennen syntymää) ja mitä ja miten sinne rekisteröidään koettuja/aistittuja asioita.
 
Mykällä (esim. aivotoiminnan häiriöstä tai autismista johtuva) ihmisellä on vajavainen "käyttöliittymä", mutta ei välttämättä mitään vikaa "alitajuisissa" tapahtumissa. Jos tällaisen ihmisen "puheen käyttöliittymä" saataisiin kuntoon, voisi hän tuottaa puhetta. Kuinka nerokkaita juttuja, se on toinen juttu ja osaltaan mielipide kysymys.
 
Millainen on Teppo Tavallisen "käyttöliittymä" käyttäliittymän takaiseen musikaalisuuteensa? Ei varmaan kovin erikoinen. Mistä Teppo tai me muut tiedämme miten tuon "käyttöliittymän" takaisessa maailmassa Teppo järjestelee musikaalisia sekvenssejä ja miten. Teppo on kuullut tahtomattaankin paljon musiikkia ja hänen aivonsa käsittelevät kuulemaansa. Mutta mistä tiedämme millaisia sinfonioita Teppo olisi kykenevä purkamaan aivoistaan? Emme tiedäkään jos Tepolla ei ole käyttöliittymää aivojen osiin jossa hän käsittelee musikaalisia sekvenssejä.
 
Voi äkkiseltään tuntua ihmeelliseltä, että esim. lepakko voi hahmottaa ympäristönsä äärimmäisen tarkasti pelkkien kaikujen perusteella - ottaen huomioon että lepakon aivot lienevät tulitikunpään kokoiset. Samat aivot ohjaavat vieläpä kaikkia muita toimintoja ja kaikuluotaus nappaa vain murto-osan "prossutehoista". Ihmisellä aivot ovat tuhansia kertoja suuremmat, mutta emme pysty suunnistamaan kaikuluotausella. Vai pystyisimmekö? Helposti, jos käyttöliittymä on oikea. Itseasiassa (syntymästään asti) sokeat ihmiset selviytyvät yllättävän hyvin navigoinnista pelkkien äänien perusteella, tosin heidänkään käyttöliittymä ei ole usein optimaalinen.
 
Jos aivot menevät "vinksalleen" esim. tapaturman seurauksena, käyttöliittymät voivat muuttua dramaattisesti joidenkin osalta edullisempaan ja joidenkin osalta huonompaan suuntaan. Esimerkiksi: Teppo saa moukarin päähänsä ja alkaa säveltämään uudelleen kuulemiaan bachin sekvenssejä ja toisaalta paskomaan housuunsa. Eihän tietenkään osaa nuotteja, jos ei opettele, mutta voi saada "alitajunnassaan" prosessoimiaan sekvenssejä arkitajuntansa ulottuviin. Pesäpallomailasta vielä vasemman korvan taakse, niin Teppo uskoo itse Bachin tuputtuvan sävellyksiään haudan takaa.
 
Itseasiassa uskon, että lepakonkin kapasiteetti riittäisi uudelleen järjestelemään musikaalisia sekvenssejä siten, että säveltäjät olisi tunnistettavissa ja monet vakavasti otettavat kriitikotkin pitäisivät niitä aitoina ja jopa nerokkaina. Valitettavasti (tai pikemminkin onneksi) lepakot eivät sävellä sinfonioita vaan syövät hyönteisiä.
 
Jokaisen ihmisen kapasiteetti riittää LEIKITEN prosessoimaan (leikkaamaan, muokkaamaan, liittämään, yhdistelemään, jne.) erilaisia sekvenssejä (kirjaimia, äänteitä, sanoja, säveliä, rytmejä, jne.). Riippuu ehdottomasti enemmän "käyttöliittymästä" kuin "prossutehoista" (jotka ovat kaikilla riittävän suuret mihin vain), kuka säveltää mestariteokset ja kuka ei. Se mestarisäveltäjä voi olla vaikka naapurin Teppo epäonnisen moukarikisan tai alkoholimyrkytyksen jälkeen!
 
Eli alkuperäiseen aiheeseen palatakseni:
uskomatonta: ei
huijausta: ei
haudan takaa: ei
 

 
E: oikolukua

Sitten voisit vastata kysymykseen siitä, miksi musiikki, jos se kerran on jotain absoluuttista substanssia jota tietyt henkilöt kykenevät ottamaan vastaan, on aina kulttuurisidonnaista, ts. intialaisen klassisen musiikin huippulahjakkuutena pidetty säveltäjä tai muusikko ei tuota samanlaista tavaraa kuin eurooppalaisen taidemusiikin edustaja. Afroamerikkalaisen kulttuurin kohdalla sama juttu. Miksi tiettyjen kulttuurien musiikkiin muodostuu eri lainalaisuudet ja keskeiset tonaliteetti- ja harmoniakäsitykset? Miksi saundi-ihanteet ovat erilaisia eri kulttuureissa? Miksi ihminen, joka ei ole kasvanut hevimusiikin parissa pitää sitä aggressiivisena möykkänä? Ja miksi ihminen, joka ei ole kasvanut jazzmusiikin parissa pitää sitä vääriä ääniä ja sekavaa yhteissoittoa sisältävänä roskana?
 
siksi, koska se millaisessa kulttuurissa on kasvanut vaikuttaa suoraan siihen millaisia ääniä aivot ottavat vastaan, joka taas vaikuttaa siihen mitä kukin säveltää muokkaamalla aivot tietylle "vastaanottotaajuudelle". (ei kirjaimellisesti)
 
Minun mielestäni on jo aika hyväksyä musiikki yhtenä taidemuotona toisten joukossa ja hyväksymällä sen inhimillisyys nostaa (tai laskea) se muiden muotojen kanssa samalle tasolle pois mystifioinnin ja siihen kuulumattomien asioiden liittämisen alttarilta. Ei kai kukaan vakavissaan väitä että kirjailijatkaan muodostavat tarinoitaan muuttamalla jotain universaalia materiaa ihmisen kommunikaatiokeinojen käyttämään muotoon? Totta kai voidaan ajatella että tuo mystisempi vaihtoehto luomisprosessille on vain sama tarina toiseen kerronta-asuun muokattuna, mutta terävämielisimmät ovat varmasti huomanneet jo tarinan yhtäläisyydet uskontojen oppirakennelmien kanssa -
jumala (musiikki) leijuu kaikkialla maailmassa ja ilmoittaa tahtonsa ja itsensä palvelijoidensa ja valittujensa (säveltäjät ja muusikot) kautta tavallisille ihmisille, (kuulijat) jotta nämä voisivat toteuttaa hänen tahtonsa (vaipua euforiaan tai whadeva). Kyky kanavoida jumalan tahtoa on annettu vain harvoille ja valituille ja ne, jotka eivät siihen pysty, eivät siihen pysty, ei ole ihmisen asia sekaantua jumalan asioihin. Kuulostaako tutulta?
 
ja minun mielestäni koko taiteen tai musiikin käsitettä ei tarvita mihinkään, vaan otetaan tilalle pelkästään tekemisen mielekkyys.
 
musiikki tulee niille, jotka ovat valmiita sitä vastaanottamaan ja siinä muodossa mikä on kullekin luonnollisinta. kaikki on "jumaluuden" manifestaatiota; kaikki ovat jumalallisia.
 
minun mielestäni musiikintekemisessä, kuten kaikessa muussakin on myös mystinen ulottuvuutensa. moderni tiede = uskonto muiden joukossa
 
Tällainen mystifiointi syntyy ihmisen kyvyttömyydestä hyväksyä sitä (eli itsekeskeisestä, lapsellisesta järjenjuoksusta) MAHDOLLISTA tosiasiaa, että meidän täällä olollamme ei ole välttämättä yhtään mitään suurempaa tarkoitusta, että tosiasiassa nykyihminen saattaa olla vain yksi evoluution vaihe kulussa kohti täydellistä olentoa. Me satumme vain olemaan ensimmäinen laji, jonka aivokapasiteetti kykenee kehittämään idean siitä, että saattaisimme olla maailman napa. Totta kai myöskin se vaihtoehto, että olemme maailman napa ja meillä on jokin suurempi tarkoitus, on ihan yhtä mahdollinen, mutta minä näkisin sen suurella todennäköisyydellä ihmisolemukseen kuuluvan ajatuskyvyn puutteen ja itsekeskeisen ajattelun synnyttämänä välttämättömänä ajatuksena, ts. ajattelemme näin siksi että pystymme ajattelemaan näin. Tällaisista asioista kun on mahdoton saada mitään varmaa dataa, ei mitään ehdottomuuksia kannata julistaa, en siis väitä että mikään olisi ehdoton totuus. Minä vaan en usko mystifiointiin.
Pahaa tilitystä.
 
tyypillistä ateistin järkeilyä. sori vaan, mutta kuten jo aiemmin mainitsin sinun "tieteesi" on vain yksi uskonto muiden joukossa.
 
en minäkään usko, että asioita tarvitsee mystifioida, mutta mielestäni kaikella on kuitenkin aina järjetön ja selittämätön ulottuvuutensa. mikään selitys ei ole koskaan kaikenkattava, koska kieli on vain konstruktio ja kykenemätön kuvaamaan asioita täsmällisesti kuten ne ovat ja toisaalta aistimme ovat rajalliset.
 
minusta on järjetöntä itsekeskeisyyttä väittää ihmisen olevan ainoa tiedostava olento.