Klassinen ›

Suuresta maineesta 20. vuosisadan puolivälissä nauttinut kuuluisa ja kunnioitettu kapellimestari Wilhelm Fürtwängler kuulemani mukaan suorastaan tärisi orkesteria johtaessaan, mikäli Sibelius-kapellimestasrikilvan yhteydessä saamani informaatio oli korrektia. Kysynkin nyt teiltä arvon muusikot, ovatko nämä muutkin aikamme jättipalkkioita nauttiavat maestrot maineensa veroisia sukkapuikkoa viuhtovia tärisijöitä miljoonan euron edestä suuren paineen alla viihdyttäessään yleisöä Been loppuunlypsetyllä, mutta tuottoisalla pakkopullalla?

Ovat ne maineensa veroisia, kovaa työtä tekevät! ,lentävät maapallon toiselle puolelle vaan saadakseen paskaa niskaan koska kemiat ei kohtaa., mutta he tekevät sen yleisön (ja lompakkonsa) takia!,,
 
oikeesti paha sanoa kun en tiedä kapellimestareista just mitään..

Ovat ne maineensa veroisia, kovaa työtä tekevät! ,lentävät maapallon toiselle puolelle vaan saadakseen paskaa niskaan koska kemiat ei kohtaa., mutta he tekevät sen yleisön (ja lompakkonsa) takia!,,
 
oikeesti paha sanoa kun en tiedä kapellimestareista just mitään..
 
Niinpä; johtavat sitä mitä yleisö odottaa ja haluaa illasta toiseen. Ainahan sitä kerran pitää käydä se Kohtalo kolkuttaa ovelle kuntelemassa livenä Beethovenin näkemyksenä ja hänen uurastuksena ja vaivannäkönsä vuoksi, jonka hän teokseensa on uhrannut. Sitten kun kerkiää. Ehkäpä se onkin niin tuttua kamaa, ettei sitä johtaessa ketään juurikaan enää tärisytä intohimon liekkien leiskunta.
 
Itse kuuntelin aivan uusin korvin eräänä päivänä 2 euron levyltä Schubertin puhkiveivatun 5. B-duuri sinfonia rattoisan ja idyllisen finaalin varhaisemmista oopperoista peräisin olevilla sitaateilla höystettyä, mitä pääteemaan tulee, ja musiikki soi niin tuoreena kuin voi. Ei tarvitse maksaa kalliista konserttilipuista, kun on kerran pelit ja vehkeet himassakin.

Itse ajattelen, että romantiikan ajan säveltäjien palvonta ja heidän työnsä mystifioiminen on siirtynyt kapellimestareihin. Heidät on nostettu korkeimpaan asemaan sillä kukapa nyt enää kuolleita kumartelisi. Tarkoitan, että kun pääosa soitettavasta musiikista on parin vuosisadan takaa, mutta kyseisiä säveltäjiä (B ja M) ei voida palvoa (samaan tapaan kuin eläviä ihmisiä), niin kapellimestarit ovat saaneet heidän sijaisuutensa yli-inhimillisinä taide-elämysten (ja rahan) tuottajina.

Kyllä sä sitten joka aiheesta saat väännettyä tuota Beethoven-dissausta. Tarkoitatko siis, että kaput eivät ole palkkionsa arvoisia jos he tärisevät Beethovenia johtaessaan? Eikö Beethovenista voi saada tärinöitä muut kuin epäpätevät kaput?

Kyllä sä sitten joka aiheesta saat väännettyä tuota Beethoven-dissausta. Tarkoitatko siis, että kaput eivät ole palkkionsa arvoisia jos he tärisevät Beethovenia johtaessaan? Eikö Beethovenista voi saada tärinöitä muut kuin epäpätevät kaput?
 
Itse käsittäisin tämän tärinän nimenomaan positiivisena asiana. Kyseinen herrahan taisi olla pirun kova kapelimestari, kuten megatheriumkin mainitsi. Ehkäpä Fürtwängler tunsi musiikin niin voimakkaasti kehossaan, että tärisi tämän mukana. Hassua, sillä itse katsoin juuri videopätkän Beethovenin yhdeksännen sinfonian finaalista kyseisen kapelimestarin ohjaamana. Kieltämättä se kuulosti aika komealta.

Itse ajattelen, että romantiikan ajan säveltäjien palvonta ja heidän työnsä mystifioiminen on siirtynyt kapellimestareihin. Heidät on nostettu korkeimpaan asemaan sillä kukapa nyt enää kuolleita kumartelisi. Tarkoitan, että kun pääosa soitettavasta musiikista on parin vuosisadan takaa, mutta kyseisiä säveltäjiä (B ja M) ei voida palvoa (samaan tapaan kuin eläviä ihmisiä), niin kapellimestarit ovat saaneet heidän sijaisuutensa yli-inhimillisinä taide-elämysten (ja rahan) tuottajina.
 
Niin, voisiko tässä olla sitä, että kun musiikin erilaisten muotojen ja harmonian eri vaihtoehtojen läpiteoretisoimnien on saavuttanut jonkinlaisen huippunsa, jossa yhä useampi sävellyksenopiskelija osaa jo läpianalysoida ja tavallaan maallistaa säveltäjien musiikin taikuuden ja demystifioi sen.
 
Sen sijaan kapellimestarin toimintaan ja johtamiseen jää vielä paljon vaikeammin mitattavaa sekä "piilossa" tapahtuvaa, tai yleisistä metodeista poikkeavaa toimintaa ja siten myös sijaa mystiikalle ja palvonnalle.

Niinpä; johtavat sitä mitä yleisö odottaa ja haluaa illasta toiseen. Ainahan sitä kerran pitää käydä se Kohtalo kolkuttaa ovelle kuntelemassa livenä Beethovenin näkemyksenä ja hänen uurastuksena ja vaivannäkönsä vuoksi, jonka hän teokseensa on uhrannut. Sitten kun kerkiää. Ehkäpä se onkin niin tuttua kamaa, ettei sitä johtaessa ketään juurikaan enää tärisytä intohimon liekkien leiskunta.
 
Jep, ne ovat juuri nuo Salonen, Vänskä, Barenboim ja Segerstam tunnettuja siitä että tekevät just sitä mitä yleisö haluaa. Siksi Barenboimkin käy johtamassa sota-alueella konsertteja ja soitattaa Wagneria kun muut pelkäävät sen aiheuttavan närää natsimenneisyydestä kärsivässä Saksassa, Segerstam johtaa ah niin populistisia sinfonioitaan, Vänskä tekee joka teoksen eri tavalla kuin se on totuttu kuulemaan ja Salonen säveltää ja esittää uutta musiikkia jonka suosiosta ei ole mitään takeita.
Ja siksihän Beethovenia johdetaan, että saadaan salit täyteen - ei siksi että voisi mielestään tehdä jo esitettyä musiikkia uudella tavalla.
 
Ovat ne rahanahneita paskoja, eikö niin.